Spoof surface plasmon polaritons (SSPP) ovat herättäneet suurta kiinnostusta biolääketieteellisessä biosensoinnissa niiden kyvyn vuoksi parantaa sähkömagneettisten kenttien paikallista vahvistamista. Tämä ilmiö on erityisen tärkeä silloin, kun pyritään tunnistamaan biokemiallisia ja biologisia näytteitä erittäin herkästi, ilman tarvetta merkitsemiselle tai kosketukselle, ja sen vuoksi SSPP-teknologiat ovat saaneet huomiota erityisesti syövän varhaisessa diagnostiikassa ja muissa terveysteknologisissa sovelluksissa.

SSPP:iden toiminta perustuu siihen, että niiden erityisominaisuudet pystyvät tehokkaasti rajoittamaan sähkömagneettisen kentän kulkemista metalli-dielectric-rakennepinnoilla, mikä johtaa erittäin herkkään reaktioon ympäröivän dielektrisen ympäristön muutoksiin. Näiden ominaisuuksien ansiosta SSPP-rakenteet voivat havaita erittäin pieniä muutoksia näytteissä, kuten syöpäsoluissa tai muissa biologisissa kudoksissa. Perinteiset mittausmenetelmät, joissa ei ole tarpeeksi energiaa tai suojaa ympäristön sähkömagneettisilta häiriöiltä, eivät pysty tarjoamaan yhtä tarkkoja ja toistettavia tuloksia. Siksi spoof surface plasmon polariton -pohjaiset topologiat tarjoavat tehokkaan ja tarkan tavan, joka minimoi nämä häiriöt ja mahdollistaa herkemmän mittauksen.

Erityisesti SSPP:iden käyttö syövän havaitsemisessa on lupaavaa. Ovarian syövän, kuten seroosisen munasarjasyövän (SOC) ja kirkas solusyövän (OCCC), erottaminen onnistuu erittäin herkillä biosensoreilla, joissa käytetään splittirenkaiden resonointitekniikoita (SRR). Tämä rakenne tuottaa tarkkoja resonanssitaajuuksia, jotka voivat erottelua paremminkin tunnistaa kudosten ominaisuuksia, kuten permittiivisyyttä. Erityisesti munasarjasyövän kudoksissa taajuuden siirtymät tarjoavat tärkeää tietoa siitä, kuinka eri kudokset eroavat terveistä kudoksista. Tämä herkkä ja luotettava mittaus voi tarjota uusia mahdollisuuksia diagnostiikassa ilman perinteistä kudosnäytteen ottamista.

SSPP-teknologiaa hyödyntävät biosensorit pystyvät myös mittaamaan ihmisen ihon kudosten vesipitoisuutta tarkasti ja nopeasti. Tämä on erityisen hyödyllistä, koska vesipitoisuus voi paljastaa varhaisia merkkejä esimerkiksi pahanlaatuisista kasvaimista kuten melanoomasta tai imusolmukesyövästä. Tutkimukset osoittavat, että tämän tyyppiset biosensorit voivat olla tärkeä työkalu kasvainten paikantamisessa ja leikkaushoitojen ohjaamisessa, samalla kun ne tarjoavat mahdollisuuden seurata hoitovasteita ja arvioida uusien kosmetiikkatuotteiden vaikutuksia ihoon. Tällaisten sensorien integroiminen mikrosiruisiin tai muille vastaaville järjestelmille tuo ne entistä lähemmäksi käytännön sovelluksia, kuten nopean paikan päällä tehtävän diagnoosin (POCT) mahdollistamiseen.

Näiden biosensorien tarkkuus ja herkkyys perustuvat pääasiassa niiden kykyyn hallita sähkömagneettisten aaltojen käyttäytymistä. SSPP-rakenteen resonanssia ja taajuusvastetta voidaan säätää muuttamalla sen geometrista rakennetta, kuten aukkojen etäisyyksiä ja rakenteen tiheyttä. Tämä mahdollistaa tarkempien mittausten ja vähentää ympäristöhäiriöiden vaikutuksia, mikä on erityisen tärkeää biologisten näytteiden analysoinnissa.

On myös huomattava, että vaikkakin terahertsitaajuuden (THz) alueen aallot tarjoavat monia etuja biologisessa sensoinnissa, kuten ei-ionisoivaa luonteen ja biomolekyylien kokoihin verrattavan aallonpituuden, niillä on myös rajoituksia. Esimerkiksi vesipitoiset näytteet, kuten biologiset nesteet, vaimentavat tehokkaasti THz-aaltoja, mikä tekee niistä vähemmän tehokkaita kosteiden näytteiden tarkastelussa. Tämän vuoksi kehitetään jatkuvasti uusia menetelmiä, jotka parantavat THz-aaltojen ja näytteen välistä vuorovaikutusta, kuten metamateriaalien käyttö, jotka voivat rajoittaa sähkömagneettisen kentän kulkua ja siten parantaa mittaustarkkuutta.

Spoof surface plasmon polariton -tekniikan hyödyntäminen biolääketieteellisissä sovelluksissa

Miten spoof-pinta plasmonipolaritonia käytetään glukoosipitoisuuksien mittaamiseen ja biologisissa sovelluksissa?

Spoof-pinta plasmonipolaritoni (SSPP) on herkkä ja monipuolinen biosensori, joka on saanut huomiota erityisesti sen kyvystä mitata glukoosipitoisuuksia ja sen soveltuvuudesta biolääketieteellisiin sovelluksiin. Sensorin suunnittelussa hyödynnetään sähkömagneettisen aalto-opin perusperiaatteita, joissa sensorin rakenne jäljittelee valon etenemistä tiheässä dielektrisessä ympäristössä. Tämä mahdollistaa erittäin herkkien mittausten tekemisen jopa pienille glukoosimuutoksille. Kokeelliset tulokset, jotka tukevat teoriaa, osoittavat, että glukoosiliuoksen keskittyminen voidaan havaita resonanssitaajuuden muutoksina S11-parametreissa. Erityisesti kehoon kiinnitettyjen sensoreiden suunnittelulla on saavutettu korkea herkkyys, jopa 150 MHz/mg·mL⁻¹.

Sensorin rakenteessa on hyödynnetty korkeataajuusominaisuuksia, erityisesti terahertsitasolla, jossa sensorin vaste voi saavuttaa herkkyyksiä jopa 13,5 MHz/mg·mL⁻¹. Tällainen herkkyys tekee mahdolliseksi erittäin pienien glukoosipitoisuuksien mittaamisen. Sensori toimii spoofi-pinta plasmon-polariton resonanssilla (LSSP), joka paikallistaa sähkömagneettisen kentän ja parantaa vuorovaikutusta näytteen kanssa. Tämän seurauksena se kykenee havaitsemaan pieniä muutoksia esimerkiksi glukoosiliuoksen dielektrisissä ominaisuuksissa erittäin tarkasti.

Erityisesti matalalla taajuusalueella, kuten mikroaaltotaajuuksilla, sensorin herkkyys on poikkeuksellisen suuri. Sensorin toiminta on lisäksi niin tarkkaa, että se pystyy havaitsemaan jopa hyvin pieniä muutoksia, kuten 1.2771e-4 MHz/mg·mL⁻¹ herkkyyksillä. Tämä tekee siitä erityisen hyödyllisen kohdistetuille diagnostisille sovelluksille, kuten glukoosin seurantaan. Terahertsitaajuuden käyttö sensorissa mahdollistaa mittausten tekemisen reaaliajassa ja ilman kemiallisia merkkejä, mikä tekee siitä potentiaalisen välineen, jolla voidaan suorittaa edullisia ja nopeita point-of-care (PoC) -testauksia.

Biosensoreiden käytön kannalta keskeinen haaste on yksinkertaisen ja kustannustehokkaan lukulaitteen kehittäminen, joka voi tarkasti kalibroida ympäristön tekijöitä kuten lämpötilan, kosteuden ja paineen vaikutuksia, sekä eliminoida mahdollisia järjestelmän virheitä. Tämä on tärkeä osa sensorin käytännön sovellusten kehittämistä, sillä ilman tällaisia kalibrointimenetelmiä sensorin luotettavuus heikkenee.

Vielä tärkeämpää on huomioida, että vaikka spoof-pinta plasmon-polaritonit tarjoavat lupaavia mittaustuloksia glukoosin ja muiden analyytin seurantaan, on erittäin tärkeää ottaa huomioon, että tämäntyyppiset sensorit vaativat huolellista suunnittelua ja kalibrointia, jotta niiden tarkkuus ja herkkyys säilyvät luotettavina erityisesti vaihtelevaan ympäristöön. Esimerkiksi lämpötilan vaihtelut voivat vaikuttaa herkästi sensorin toimintaan, ja sen vuoksi tarvitaan mekanismeja, jotka pystyvät kompensoimaan tämän kaltaisia muutoksia.

Tulevaisuudessa spoof-pinta plasmon-polaritoniin perustuvilla sensoreilla saattaa olla laajempia sovelluksia myös ihon sairauksien tunnistamisessa ja muissa biolääketieteellisissä sovelluksissa, kuten syöpäkasvainten havaitsemisessa. Esimerkiksi joustavat mikroulkosensorit, jotka perustuvat spoof-pinta plasmon-polaritoneihin, voivat mahdollistaa herkkien mittausten suorittamisen suoraan iholla. Tämä on erityisen hyödyllistä, kun halutaan havaita pieniä muutoksia, kuten syöpäkasvainten varhaisia merkkejä, ilman invasiivisia toimenpiteitä.

Joustavien biosensorien suunnittelussa on otettu huomioon tarpeet, kuten sensorin pienikokoisuus ja joustavuus, jolloin se voidaan kiinnittää kehon eri osiin. Tämä parantaa mittaustarkkuutta ja -mukautuvuutta. Kokeet porcine-ihon kanssa ovat osoittaneet, että sensori pystyy havaitsemaan eroavaisuuksia kudoksen lämpötilan ja muiden fysikaalisten ominaisuuksien mukaan, mikä tekee siitä lupaavan työkalun, joka voi täydentää nykyisiä diagnostiikkamenetelmiä.

Jatkossa on tärkeää kehittää myös yksinkertaisia ja helposti kalibroitavia lukulaitteita, jotka voivat tehdä spoof-pinta plasmon-polaritoneihin perustuvat biosensorit entistä käytännöllisemmiksi ja kustannustehokkaiksi kenttäkäytössä. Tällaiset sensorit voivat avata uusia mahdollisuuksia ei vain glukoosipitoisuuksien, vaan myös muiden biomedikaalisten analyytin mittausten tarkempaan ja helpompaan seurantaan.