Phosphoripohjaisten valoa tuottavien materiaalien (WLEM) kehitys on jatkuva prosessi, jossa pyritään parantamaan valonlaadun ja kestävyyden ominaisuuksia. Yksi tärkeimmistä alueista on valkoisen valon tuottaminen, joka perustuu usein sinisen LEDin ja fosforin yhdistelmään. Nykyisin kaupallisesti saatavilla olevat fosforimuutettujen valkoisten LEDien (pc-WLED) suurin osa käyttää sinistä galliumnitridi (GaN) LED-sirua, jonka päälle on levitetty kellertävä fosforikerros, kuten yttriumalumiini-garnetti (YAG:Ce). Tämän järjestelmän avulla saadaan aikaan valkoinen valo, mutta siihen liittyy useita haasteita, kuten huono väritoistoindeksi ja värilämpötilan epävakaus.

Fosforimuutettujen valkoisten LEDien keskeisin haaste on valon väritoisto, eli kuinka tarkasti valonlähde pystyy toistamaan esineiden värit. YAG:Ce:n kaltaiset fosforit, vaikka ovatkin tehokkaita, eivät aina kykene tuottamaan tarkkaa väritoistoa, mikä saattaa olla ongelma sovelluksissa, joissa värit ovat erityisen tärkeitä. Toinen merkittävä ongelma on värilämpötilan epävakaus. LED-sirujen tai fosforien muutokset voivat aiheuttaa suuria heilahteluja valon värissä, mikä tekee siitä vähemmän johdonmukaisen ja luotettavan pitkällä aikavälillä.

YAG:Ce:n rakenne on monimutkainen ja siihen liittyy monia tieteellisiä käsitteitä, jotka vaikuttavat sen valotehokkuuteen. YAG:Ce on osa garnet-ryhmää ja sillä on kubinen kiteinen rakenne, jossa yttriumionit (Y3+) ovat koordinoituneita kahdeksan happiatomin kanssa, ja alumiini (Al3+) ionit voivat olla kuusikertaisesti tai nelikertaisesti koordinoituneita. Tämä rakenne vaikuttaa siihen, miten valo syntyy ja miten tehokkaasti energia siirtyy fosforissa. Fosforin kyky tuottaa valoa sinisen LEDin eksitoimana riippuu monista tekijöistä, kuten ionien sijainnista ja koordinaatiogeometrian erityispiirteistä. Tämä rakenne tekee YAG:Ce:stä tehokkaan, mutta se ei ole täydellinen, ja siksi etsitään jatkuvasti uusia vaihtoehtoja.

Viime aikoina on tutkittu muita fosforimateriaaleja, jotka eivät kuulu garnet-ryhmään. Esimerkiksi strontium-silikaatit, kuten Sr2SiO4:Eu2+ ja Sr3SiO5:Eu2+, ovat saaneet huomiota niiden kyvystä tuottaa keltaista valoa sinisen valon vaikutuksesta. Nämä materiaalit voivat tarjota vaihtoehdon YAG:Ce:lle, sillä ne pystyvät tuottamaan valoa laajemmalla spektrialueella ja voivat jopa olla vähemmän herkkiä lämpötilan muutoksille. Erityisesti Sr2SiO4:Eu2+ fosfori on saanut huomiota, koska se tuottaa intensiivistä keltaista valoa ja sen spektri on säädettävissä sen sisällön ja koostumuksen mukaan. On myös havaittu, että magnesiumin lisääminen Sr2SiO4:Eu2+:n rakenteeseen voi muuttaa valon sävyä, mikä voi parantaa sen soveltuvuutta erilaisiin valaistussovelluksiin.

Samalla, kun uudet fosforimateriaalit tuottavat toivottuja ominaisuuksia, niiden käytettävyyttä ja tehokkuutta on kuitenkin vielä kehitetään. Esimerkiksi LaSr2AlO5:Ce3+ fosfori, vaikka tarjoaa kohtuullisen kvanttitehokkuuden, ei vielä saavuta YAG:Ce:n tehokkuuden tasoa. Tämän vuoksi tutkijat jatkavat erilaisten materiaalien yhdistämistä ja optimointia, jotta saadaan aikaan entistä tehokkaampia valolähteitä.

On tärkeää huomioida, että fosforimateriaalien kehityksellä on suora vaikutus valaisinteknologiaan ja valaistuksen laatuun. Uudet materiaalit voivat parantaa energiatehokkuutta, pidentää lamppujen käyttöikää ja parantaa valonlaatua, mikä on tärkeää niin teollisuus- kuin kuluttajasovelluksissa. Lisäksi, vaikka fosforimateriaalit ovat ratkaisevassa roolissa, myös LED-sirujen kehittäminen ja parantaminen ovat keskeisiä tekijöitä tehokkaiden ja kestävämpien valonlähteiden luomisessa.

Miten yhdistää epäorgaaniset ja orgaaniset komponentit valkoisten valojen tuottamiseksi?

Epäorgaanisten ja orgaanisten komponenttien yhdistäminen avaa uusia mahdollisuuksia valkoisten valonlähteiden kehittämiseen, joissa elektroninen viestintä komponenttien välillä on minimissä. Valitsemalla strategisesti epäorgaanisia ja orgaanisia komponentteja, jotka emittoivat sinistä ja keltaista/oranssia valoa, yhdessä osittain päällekkäisten virityskaistojen kanssa, saadaan useita etuja. Ensinnäkin, päällekkäiset virityskaistat mahdollistavat sinisten ja keltaisten/oranssien emissioiden samanaikaisen aktivoinnin. Toiseksi, monia emittoivia keskipisteitä voidaan säätää itsenäisesti, mikä mahdollistaa emissioiden värin hienosäätämisen viritysaallonpituuden vaihtelulla. Tämän seurauksena hybridi-materiaali voi tuottaa valkoista valoa, ja sen värintoistoindeksi (CRI) voidaan säätää korkealle tasolle. Lisäksi oikean epäorgaanisen komponentin valinta voi antaa hybridimateriaalille suotuisia sähköisiä ominaisuuksia.

Esimerkiksi Wang et al. (2017) esittelivät läpimurron yksikomponenttisissa valkoista valoa emittoivissa yhdisteissä, saavuttaen huipputason CRI-arvon 96, joka on korkein tähän mennessä raportoitu arvo. He käyttivät innovatiivista epäorgaanisten ja orgaanisten komponenttien hybridistrategiaa kahden kiteisen hybridin synnyttämiseksi: (H2DABCO)(Pb2Cl6) ja (H3O)(Et2DABCO)8(Pb21Cl59), joissa DABCO edustaa 1,4-diasabitsyklo[2.2.2]-oktaaniryhmää ja Et etyyliä. Nämä hybridit on suunniteltu siten, että orgaanisia sinisen valon emittereitä ja epäorgaanisia keltaisia/oransseja emittereitä voidaan säätää itsenäisesti, mikä mahdollistaa korkean CRI-arvon saavuttamisen valkoiselle valolle. Fotoluminenssikokeissa yhdiste 1 tuotti kylmän valkoisen valon, jonka CIE-koordinaatit olivat (0.33, 0.34) ja CRI-arvo 96, kun taas yhdiste 2 tuotti lämpimän valkoisen valon, jonka CIE-arvot olivat (0.38, 0.31) ja CRI-arvo 88. Tämä edistyksellinen työ osoittaa, kuinka nämä hybridit voivat tuottaa korkealaatuista valkoista valoa erinomaisilla värintoisto-ominaisuuksilla.

Äskettäisessä tutkimuksessa Elleuch et al. (2020) esittelivät uuden nolladimensionaalisen lyijyklooripohjaisen orgaanisen ja epäorgaanisen hybridimateriaalin (OIH), nimeltään (TAE)2Pb2Cl102, jossa TAE edustaa tris(2-aminoetyyli)ammoniumia (C6N4H22). Tämä materiaali osoitti poikkeuksellista laajakaistaista valkoista valoa emittoivaa ominaisuutta, ja sen kromatiikkakoordinaatit olivat (0.30, 0.33). Tyypillisesti sisävalaistussovelluksille halutaan CRI-arvoja, jotka ovat yli 80, lähestyen mustan kehon säteilejän ihanteellista CRI-arvoa 100, kuten kirjallisuudessa on määritelty.

Vaikka epäorgaaniset komponentit tarjoavat monia etuja, on myös huomattava, että niiden ja orgaanisten materiaalien välinen vuorovaikutus voi vaikuttaa merkittävästi lopputuotteen ominaisuuksiin. Tällöin on tärkeää säilyttää tasapaino materiaalien valinnassa, jotta saavutetaan optimaalinen emissio ja pitkäikäisyys. Samalla on tärkeää tarkastella eri materiaalien kykyä kestää ulkoisia tekijöitä, kuten lämpötilan ja kosteuden vaihteluita, jotka voivat vaikuttaa niiden suorituskykyyn.

Tämän vuoksi on suositeltavaa, että valkoista valoa emittoivat materiaalit suunnitellaan ottaen huomioon niiden mahdollisuus toimia tehokkaasti erilaisissa ympäristöolosuhteissa. Materiaalien pitkäikäisyys ja kestävyys ovat avaintekijöitä, kun niitä käytetään kaupallisissa sovelluksissa, kuten sisävalaistuksessa. Tämän lisäksi on tärkeää, että kehitetyt materiaalit pystyvät tuottamaan valkoista valoa laajalla spektrillä, mikä mahdollistaa niiden käytön erilaisissa valaistustarpeissa, kuten kaupallisissa, teollisissa ja asuinrakennuksissa.

Miten WLEM-materiaalien karakterisointi vaikuttaa valkoisen valon emitterien (WLED) kehitykseen?

WLED-materiaalien karakterisointi on keskeinen vaihe, joka mahdollistaa niiden optoelektronisten ominaisuuksien ymmärtämisen ja optimoinnin. Tämä puolestaan avaa mahdollisuuksia kehittää edistyksellisiä valaistusteknologioita, kuten LED- ja OLED-laitteita, joissa valkoisen valon emissio on erityisen tärkeää. Erityisesti uusien perovskiittipohjaisten materiaalien kehityksellä, kuten lyijyttömillä kaksoisperovskiiteilla, on merkittävä rooli, sillä ne tarjoavat kestävää ja tehokasta valkoista valoa.

Luo ja hänen kollegansa ovat esittäneet tutkimuksia, jotka keskittyvät lyijyttömään kaksoisperovskiittimateriaaliin Cs2(Ag0.60Na0.40)InCl6, jossa natriumin ionien lisääminen parantaa huomattavasti materiaalin fotoluminesenssin tehokkuutta. Tämä parannus saatiin aikaan jopa kolminkertaistamalla fotoluminesenssin kirkkaus verrattuna alkuperäiseen Cs2AgInCl6:een. 0,04 prosentin vismutti-alkuilmauksen avulla saatiin aikaan lämmin valkoinen valon emissio, jonka kvanttitehokkuus oli vaikuttavat 86 ± 5%. Tämä saavutettiin erityisesti, kun materiaali oli optimaalisesti seostettu ja dopattu vismutilla, mikä teki siitä lupaavan vaihtoehdon seuraavan sukupolven valaistusteknologioille. XRD-kuvat vahvistavat, että kaksoisperovskiittivaihe on läsnä kaikissa eri seostuskomponenteissa, ja että lämmin valkoinen fotoluminesenssi on vakaa UV-lampun jännityksellä.

Elektristen ominaisuuksien karakterisointi on myös olennainen osa WLEM:ien (valkoisen valon emitterien) kehittämistä ja optimointia. Näitä ominaisuuksia tutkitaan monilla sähköisillä tekniikoilla, joista tärkeimpiä ovat virta-jännite (I-V) ominaisuudet, impedanssispektroskopia sekä elektroluminessenssispektroskopia. I-V-käyrät tarjoavat tärkeitä tietoja laitteen kytkentäjännitteestä, käyttöjännitteestä ja vuotovirrasta, mikä auttaa ymmärtämään sähköistä käyttäytymistä ja parantamaan WLEM-laitteiden suorituskykyä.

Impedanssispektroskopia puolestaan antaa syvällistä tietoa materiaalin impedanssista eri taajuuksilla, paljastaen niin kantajaliikennöinnin dynamiikan kuin materiaaliin liittyvät ansa- ja rekombinaatioprosessit. Tämä tekniikka on erityisen hyödyllinen, kun halutaan tarkastella WLEM:ien käyttäytymistä käytön aikana ja se voi avata uusia näkökulmia laitteiden optimointiin.

Elektroluminenssispektroskopia (EL) on keskeinen menetelmä, joka auttaa arvioimaan WLEM-laitteen emittoimaa valospektriä, kun siihen kohdistetaan sähköistä virtaa. Tämä tekniikka tarjoaa arvokkaita tietoja valon energiatasapainosta ja valon muuntotehokkuudesta, ja sitä käytetään laajasti WLEM-laitteiden värintoiston ja energiatehokkuuden optimointiin. Esimerkiksi Chenin ja hänen tiiminsä kehittämä joustava ja läpinäkyvä ACEL-laite (vaihtosuuntaelektroluminesenssi), joka käyttää hopean nanolankapolymeeriä kaksois-elektrodeina, pystyy tuottamaan hallittuja valon värejä muuttamalla sinisen ja keltaisen fosforin massasuhteita. Tämä lähestymistapa on erityisen merkittävä joustavien ja suurempien laitteiden valmistuksessa, joissa valon tasapaino ja värintoisto ovat ratkaisevia tekijöitä.

Sähkökäyttäytymisen ja valon emissiointensiteetin suhde on monimutkainen ja riippuu useista tekijöistä, kuten sovelletuista jännitteistä ja taajuuksista. Esimerkiksi tietyissä WLEM-laitteissa voidaan havaita, että taajuuden nousu aiheuttaa sinisen ja vihreän emissiopeilien suhteellisten intensiteettien muutoksia, jolloin sininen väri hallitsee korkeammilla taajuuksilla. Tällaiset havainnot voivat olla hyödyllisiä laitteen värintoiston hienosäädön kannalta.

WLEM-laitteiden kehittäminen vaatii, että tutkijat ymmärtävät syvällisesti sekä niiden optiset että sähköiset ominaisuudet, jotta voidaan parantaa materiaalien tehokkuutta, stabiilisuutta ja suorituskykyä. Valon emittereiden (WLED) ja muiden optoelektronisten laitteiden optimoimiseksi on tärkeää käyttää monia erikoistuneita karakterisointitekniikoita, jotka paljastavat piirteitä, jotka muuten saattaisivat jäädä huomaamatta. Näitä tekniikoita hyödyntämällä voidaan luoda kestävämpiä ja energiatehokkaampia valonlähteitä, jotka täyttävät nykypäivän vaativat standardit.

Miten valkoisen valon emittereillä (WLEMs) parannetaan näyttöjen ja taustavalaistuksen laatua?

Valkoisen valon emitterit (WLEMs) ovat keskeisiä materiaaleja nykytekniikassa, erityisesti näytöissä ja taustavalaistuksessa. Nämä materiaalit tekevät mahdolliseksi elävien, tarkasti värejä toistavien näyttöjen luomisen ja parantavat elektronisten laitteiden, kuten televisioiden, tietokoneiden näyttöjen ja mobiililaitteiden, visuaalista suorituskykyä. WLEMeillä on erityinen rooli taustavalaisuteknologioissa, joissa ne parantavat näyttöjen kirkkautta ja selkeyttä. Tämä monikäyttöisyys on syy niiden laajalle käyttöön kaikissa moderneissa näyttöteknologioissa, joissa visuaalisella kokemuksella on suuri merkitys.

WLEMeiden merkittävin sovellus löytyy LED-taustavalaistuksella varustetuista LCD-televisioista ja tietokonenäytöistä. Näissä laitteissa valkoiset LEDit toimivat valonlähteenä, joka valaisee tasaisesti nestekidenäytön takana. Tämä varmistaa laajan väriavaruuden ja korkean kontrastisuhteen, mikä parantaa katselukokemusta merkittävästi. Lisäksi nämä materiaalit löytyvät myös älypuhelimista ja tableteista, joissa ne takaavat terävät ja kirkkaat kuvat sekä elävät värit. Näiden sovellusten laajamittainen käyttö osoittaa WLEMeiden tärkeyden näytönohjainten ja visuaalisten laitteiden kehittymisessä.

WLEMeitä hyödynnetään myös nykyaikaisissa älypuhelimissa, joissa OLED- tai AMOLED-näytöt käyttävät valkoisia OLED-materiaaleja taustavalaisemiseen. Tämä parantaa näytön kirkkautta ja selkeyttä ja takaa erinomaisen multimediasisällön esittämisen. AMOLED-tekniikka on saanut suuren suosion kuluttajamarkkinoilla, erityisesti LG:n OLED-televisioiden ansiosta, jotka ovat useaan otteeseen voittaneet CES-palkintoja. WOLED-tekniikka, joka perustuu valkoisiin orgaanisiin valoa emittoiviin diodeihin, on saavuttanut tehokkuuksia, jotka ylittävät perinteisten loistelamppujen suorituskyvyn. Vuonna 2009 Reineke ja hänen kollegansa esittelivät WOLED:it, jotka saavuttivat loistelamppuja vastaavan tehokkuuden. Myöhemmin he kehittivät optimoidun OLED-rakenteen, joka ylsi jopa 90 lumenia per watti tehokkuuteen. Tämä innovaatio voi mullistaa alaa ja johtaa valkoisten OLEDien edelleen kehittymiseen, mikä voisi nostaa niiden tehokkuuden jopa 124 lumenia per wattiin.

Valkoisten LEDien ja WOLED:ien energiatehokkuus ja värintoisto-ominaisuudet tekevät niistä ihanteellisia valonlähteitä tulevaisuuden sovelluksiin. Esimerkiksi valkoiset LEDit ja WOLED-tekniikka tarjoavat pehmeää valoa ja erinomaisia väriominaisuuksia, joita tarvitaan erityisesti valaistusratkaisuissa, joissa värintoisto ja valonlaatu ovat keskeisiä tekijöitä. Tämä eroaa perinteisten hehkulamppujen ja loistelamppujen valonlaadusta, joka on useimmiten vähemmän tarkkaa ja voimakkaasti riippuvaista lämpötilasta.

AMOLED-näytöt ovat olleet keskeisiä teknologisia innovaatioita, jotka ovat parantaneet kuluttajalaitteiden, kuten älypuhelimien, digikameran ja kannettavien multimediatoistimien, suorituskykyä. Ne tarjoavat korkeaa kontrastia, nopeampaa vasteaikaa ja teräviä värejä, jotka ylittävät perinteisten LCD-näyttöjen mahdollisuudet. Tässä teknologian kehityksessä on otettu huomioon myös energiankulutus: koska AMOLED-näytöissä yksittäiset pikselit kuluttavat energiaa vain silloin, kun ne emittoivat valoa, niiden energiankulutus on huomattavasti pienempi kuin perinteisillä LCD-näytöillä. Tämä parantaa laitteiden akun kestoa ja tukee yhä kasvavaa kiinnostusta kestävämmän ja energiatehokkaamman teknologian kehittämiseen.

On tärkeää ymmärtää, että AMOLED-näyttöjen kaupallinen käyttö ei ole rajoittunut vain älypuhelimiin. Tämä teknologia on levinnyt myös muihin kuluttajatuotteisiin, kuten älykelloihin, tableteihin ja korkealaatuisiin televisioihin. Erityisesti AMOLED-televisiot ovat saaneet suosiota niiden energiatehokkuuden ja värintoisto-ominaisuuksiensa vuoksi, mikä on tärkeä tekijä kuluttajien valinnoissa. Vaikka suurempien AMOLED-näyttöjen toteuttaminen on edelleen tekninen haaste, jatkuva kehitys ja innovaatiot tulevat todennäköisesti ratkaisemaan nämä ongelmat ja laajentamaan AMOLED:n käyttöä entisestään.

WLEMeitä käytetään laajasti myös optoelektronisissa laitteissa ja antureissa, erityisesti valaisinteknologiassa. LEDit ja kompaktit loistelamput ovat esimerkkejä WLEMeiden käytöstä energiatehokkaissa valaistusratkaisuissa, jotka tarjoavat korkealaatuista ja luonnollista valoa niin asuin-, liiketila- kuin teollisuusympäristössä. Perinteisiin valonlähteisiin verrattuna LEDien etuja ovat muun muassa pitkä käyttöikä, pienempi energiankulutus, suurempi kirkkaus ja parantunut spektrinen puhtaus. Tämä tekee niistä ihanteellisia monenlaisiin sovelluksiin, kuten liikennevaloihin, ajoneuvojen jarruvaloihin, koristevaloihin ja muuhun sähköisen valaistuksen käyttöön.

Valkoisten valoa emittoivien materiaalien laajamittainen käyttö eri sovelluksissa, kuten taustavalaisussa, LED-tekniikassa ja optoelektronisissa laitteissa, on ilmentymä niiden merkityksestä nykytekniikassa. Niiden ominaisuudet, kuten tehokkuus, pitkä käyttöikä ja energiatehokkuus, tekevät niistä keskeisiä komponentteja monilla eri teollisuudenaloilla, aina kulutuselektroniikasta teollisuusvalaistukseen.

Erilaiset valonlähteet ja niiden ominaisuudet

Valonlähteet ovat keskeisiä tekijöitä nykyajan valaistustekniikassa, ja niiden kehitys on kulkenut pitkän matkan perinteisistä hehkulampuista kohti moderneja ja energiaa säästäviä vaihtoehtoja. Eri valonlähteet toimivat eri periaatteilla ja niillä on omat erityispiirteensä, jotka tekevät niistä käyttökelpoisia erilaisissa ympäristöissä ja olosuhteissa.

Yksi yleisimmistä ja tunnetuimmista valonlähteistä ovat LED-lamput, jotka erottuvat erityisesti pitkällä käyttöiällään ja energiatehokkuudellaan. LED-lamppujen käyttöikä voi ulottua jopa 10 000 tuntiin, mikä on yli kymmenen kertaa pidempi kuin perinteisten hehkulamppujen käyttöikä. LED-lamput toimivat puolijohdemateriaalin avulla, joka tuottaa valoa, kun sähkövirta kulkee sen läpi. Vaikka LED-lamput tarjoavat monia etuja, niihin liittyy myös joitakin haittapuolia, kuten niiden suurempi paino, pieni viive valon syttymisessä ja taipumus kerätä staattista sähköä, joka houkuttelee pölyä lampun pinnalle.

Täyttökaasukypsennyslammput ovat toinen tärkeä valaistusteknologian osa-alue, ja niiden toiminta perustuu kaasujen purkautumiseen, jossa elektronit liikkuvat nopeasti ja herättävät kaasuatomeja tai metallihöyryjä. Kun nämä virittyneet atomit palaavat alkuperäisiin tiloihinsa, ne vapauttavat valoa. Tämä valo voi sisältää ultraviolettivaloa, näkyvää valoa tai infrapunasäteilyä. Kaasukypsennyslamput voidaan jakaa kahteen pääryhmään: korkean paineen kaasukypsennyslamput, kuten elohopeahöyry- ja natriumlamput, sekä matalan paineen kaasukypsennyslamput, kuten matalan paineen elohopeahöyry- ja natriumlamput.

Korkean intensiteetin purkauslamput, kuten metallihalidi- ja elohopeahöyrylamput, ovat voimakkaita valonlähteitä, joita käytetään laajoilla alueilla, kuten ulkoalueilla, urheiluhalleissa, teollisuusalueilla ja pysäköintialueilla. Näiden lamppujen rakenne on monimutkainen, ja ne sisältävät lasiputkia, joissa on volframielektrodeja, jotka mahdollistavat sähkökaaren muodostumisen. Elektronien liike saa aikaan metallien höyrystymisen, mikä tuottaa kirkasta ja voimakasta valoa. Itse tasapainotetut lamput voivat toimia ilman ulkoisia komponentteja, kuten sytyttimiä ja ballasteja, mutta muut tarvitsevat niitä toimiakseen oikein.

*Metallihalidilam