Nuorempien koululaisten universaalien oppimistoimintojen (UOT) kehittäminen Venäjän opetussuunnitelmauudistuksen (FGOS) kontekstissa
 

"Kerro minulle – unohdan.
Näytä minulle – muistan.
Osallista minut – opin."
Kiinalainen viisaus
 
Koulu muuttuu nykyään nopeasti ja yrittää pysyä ajan tahdissa. Yhteiskunnan keskeinen muutos, joka vaikuttaa myös koulutukseen, on kehityksen kiihtyminen. Tämän vuoksi koulun tulee valmistaa oppilaita elämään, jota se itse ei vielä tunne. Nykyopettajan täytyy uudelleenarvioida perusopetuksen tavoitteet ja arvot, jotka on määritelty uudessa alakoulun opetussuunnitelmastandardissa.

Koulutuksen ensisijaiseksi tavoitteeksi ei enää nähdä pelkästään tiedon, taitojen ja valmiuksien siirtämistä opettajalta oppilaalle, vaan oppilaan kyvyn kehittymistä asettamaan itse omat oppimistavoitteensa, suunnittelemaan niiden toteuttamista, seuraamaan ja arvioimaan saavutuksiaan – toisin sanoen oppimaan oppimaan. Oppilaan on itse tultava "oppimisprosessin arkkitehdiksi ja rakentajaksi". Oppimaan oppiminen on tehtävä, jonka onnistuminen riippuu siitä, kuinka hyvin opettaja pystyy organisoimaan oppilaan oppimistoiminnan. V.A. Suhomlinski sanoi: ”Kaikki meidän suunnitelmamme ja pyrkimyksemme romahtavat, jos oppilaalta puuttuu halu oppia.”

Nykyään ei ole tärkeintä antaa lapselle mahdollisimman paljon tietoa, vaan tukea hänen yleiskulttuurillista, henkilökohtaista ja kognitiivista kehitystään sekä antaa hänelle tärkeä taito – kyky oppia. Tämä onkin perusopetuksen uusien standardien päätavoite, sillä niiden tarkoitus on toteuttaa yleissivistävän koulutuksen kehityspotentiaalia.

Koulutuksen tämän vaiheen tavoitteet ja erityispiirteet määrittävät opetussuunnitelman tavoitteet sekä organisatoris-pedagogiset edellytykset niiden saavuttamiseksi.
Henkilökohtaisiin tuloksiin kuuluu arvo-orientaation kehittyneisyys, joka heijastaa alakoulun päättävien oppilaiden yksilöllisiä asenteita, oppimismotiiveja, sosiaalisia tunteita ja henkilökohtaisia ominaisuuksia.
Aineidenvälisiin eli metakognitiivisiin tuloksiin kuuluvat oppilaan eri oppiaineiden opiskelun kautta omaksumat universaalit oppimistoiminnot ja aineidenväliset käsitteet.

Ainekohtaisiin tuloksiin, jotka liittyvät haluun oppia ympäröivästä maailmasta, kuuluvat kunkin oppiaineen opetuksen aikana omaksutut oppimistoiminnan muodot, uusien tietojen hankinta, muokkaus ja soveltaminen sekä tieteellisen tiedon peruselementtien hallinta, jotka muodostavat perustan nykyajan maailmankuvassa.

Opetussuunnitelman toteutuksen olennaisia osia ovat seuraavat periaatteet:

  • Kouluyhteisön toiminnan konseptuaalinen ja organisatorinen integraatio, mukaan lukien alkuopettajat, aineenopettajat, psykologit, erityisopettajat ja kouluterveydenhoitohenkilöstö. Oppilashuollon toiminta keskittyy optimaalisien psykologis-pedagogisten olosuhteiden luomiseen, jotta jokainen lapsi voi toteuttaa itseään ja kehittää omia kykyjään.

Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää seuraavien tehtävien ratkaisemista:

  • lasten psyykkisen ylikuormituksen ja kouluun siirtymiseen liittyvien traumojen ehkäisy koulupolun alussa ja siirryttäessä ylemmälle kouluasteelle;

  • korjaava ja ennaltaehkäisevä puheterapia lukemis- ja kirjoittamishäiriöiden ehkäisemiseksi sekä näkö-tila-avaruudellisten toimintojen, muistin, tarkkaavaisuuden ja analyyttis-synteettisen ajattelun kehittämiseksi;

  • henkilökohtaisten ominaisuuksien (kuten vastuullisuuden ja itsenäisyyden), itsetunnon ja oppimismotiivien kehittymisen tutkiminen;

  • kognitiivisen, emotionaalisen ja tahdonalaisen alueen muodostumisen tutkiminen, myös niiden osa-alueiden, jotka määrittävät valmiuden jatko-opintoihin.

2) Oppilaan perheenjäsenten roolin vahvistaminen täysivaltaisina koulutustoiminnan osapuolina.

Huoltajia informoidaan jatkuvasti opetuksen sisällöstä, arviointiperiaatteista, lapsen koulutuksellisesta ja sosiaalisesta sopeutumisesta. Tätä varten järjestetään teemoitettuja vanhempainiltoja ja asiantuntijakonsultaatioita ajankohtaisista psykologisista ja didaktisista kysymyksistä.
Vanhemmat osallistuvat oppitunneille ja koulun ulkopuoliseen toimintaan yhdessä psykologin kanssa. Heitä osallistetaan myös terveyttä edistävään työhön ja kulttuuri- ja vapaa-ajan ohjelmien järjestämiseen.

3) Tietoisen vastarinnan tarve yhteiskunnassa esiintyville kielteisille ilmiöille.
Oppimisprosessin osallistujien oikeudet ja velvollisuudet määritellään julkisessa sopimuksessa progymnaasin ja oppilaan huoltajien välillä.

Alakoulun opetussuunnitelman toteutumisen mittareita progymnaasissa ovat:

  • oppilaiden fyysisen ja psyykkisen terveyden säilyminen,

  • positiivinen kehitys älyllisessä ja sosiaalisessa kasvussa,

  • kestävä oppimismotivaatio ja valmius oppimiseen – halu ja kyky oppia, psykologinen valmius jatko-opintoihin.

Yksi alakoulutuksen tärkeimmistä tavoitteista FGOS-standardin mukaan on oppimistoiminnan muodostaminen.
Universaaleilla oppimistoiminnoilla (UOT) tarkoitetaan kykyä oppia – ihmisen kykyä kehittyä ja kasvaa omaksumalla tietoisesti ja aktiivisesti uutta sosiaalista kokemusta.

Koulutustavoitteiden onnistunut toteuttaminen edellyttää, että oppilas:

  • osaa asettaa tavoitteita ja tehtäviä,

  • hallitsee tai kehittää keinoja tehtävän ratkaisemiseksi,

  • osaa kontrolloida, arvioida ja korjata omaa toimintaansa.

Oppimisprosessin tuloksellisuus näkyy myös siinä, että lapsi osaa vastata seuraaviin kysymyksiin:
"Mitä minun pitää tehdä? Miksi teen tämän? Miten teen tämän? Miten voin tarkistaa toimintani oikeellisuuden? Miten arvioin lopputuloksen? Miten arvioin omaa toimintaani? Miten voin korjata sen, mikä ei onnistunut?"

Näin ollen oppilaan persoonallisuuden kehittäminen universaalien oppimistoimintojen pohjalta on koulutuksen päätavoite ja keskeisin tulos. Tämän oppimistuloksen saavuttaminen liittyy kiinteästi metakognitiivisten UOT:ien kehittymiseen. Näiden avulla oppilas ei ainoastaan ratkaise oppimiseen liittyviä tehtäviä, vaan myös tiedostaa käyttämänsä toimintatavat. Tämä antaa mahdollisuuden valita tarkoituksenmukaisimmat keinot tehtävän ratkaisemiseksi ja koulutustavoitteiden saavuttamiseksi – eli ohjata omaa toimintaansa.

Toisen sukupolven FGOS-standardeja laadittaessa kiinnitettiin erityistä huomiota osaamisperustaiseen ja toiminnalliseen lähestymistapaan.

Nykyinen koulutuksellinen lähestymistapa ei kiistä ainekohtaisten tietojen, taitojen ja valmiuksien merkitystä – ne ovat tarpeellisia, mutta eivät riittäviä lapsen persoonallisuuden kehitykselle. Siksi yhä tärkeämpää on käyttää sellaisia opetusmenetelmiä, jotka kehittävät kykyä hankkia tietoa itsenäisesti, kerätä tarvittavaa tietoa, esittää hypoteeseja, tehdä johtopäätöksiä ja järkeillä.

Koulun ja oppilaan tehtävänä ei ole vain oppia matematiikan, kirjallisuuden tai ympäristöopin perusteita, vaan ennen kaikkea kehittää yksilöllisiä kognitiivisia resursseja oppiaineiden avulla. Uuden tiedon integrointi, yleistys ja jäsentäminen sekä sen yhdistäminen oppilaan elämänkokemukseen perustuvat kykyyn oppia.

Tunnettua on, että tehokas ei ole se, joka pelkästään tietää, vaan se, joka osaa hankkia, jäsentää ja soveltaa tietoa.
Itsensä opettamisen taito – sen hallinta on koulun tärkein tehtävä nykyään. Oppilaan koulutukselliset tarpeet jäävät täyttymättä, jos hän ei saa subjektiivista asemaa oppimisprosessissa. Siksi universaalien oppimistoimintojen kehittämisestä tulee keskeinen tehtävä informaation määrän kasvaessa ja sen nopean vanhenemisen vuoksi.
UOT:t ovat toisen sukupolven standardien tärkein osa ja takaavat keskeisten kompetenssien muodostumisen oppilaalle.

Shabanova E.A., alkuopetuksen opettaja