Miten peruutetut lääketieteelliset artikkelit vaikuttavat tutkimusmaailmaan ja yhteiskuntaan?

Lääketieteellisten ja biolääketieteellisten alojen tutkimusartikkelit, jotka on peruutettu eettisten tai tieteellisten virheiden vuoksi, voivat aiheuttaa pitkälle meneviä seurauksia, joilla on todellista vaikutusta sekä tieteelliseen yhteisöön että yhteiskuntaan laajemmin. Erityisesti artikkeleilla, joiden tiedot on manipuloitu, vääristelty tai joissa on käytetty epäeettisiä menetelmiä, voi olla vakava vaikutus tuleviin lääketieteellisiin käytäntöihin ja, mikä tärkeintä, ihmisten terveyteen ja elämään.

Toinen esimerkki on tohtori Draseen tapaus Harvardin lääketieteellisestä koulusta, jossa hän vääristeli suurimman osan sydänsairauksien tutkimuksestaan. Hänen yli sadasta peruutetusta julkaisustaan yli puolet sisälsi vääristettyjä tietoja, ja näiden tutkimusten vaikutus jatkui jopa peruutuksen jälkeen. Väärä tieto voi siis jatkaa leviämistään, vaikka alkuperäinen tutkimus olisi peruutettu ja kumottu.

Näiden tapauksien lisäksi lääketieteellisten ja biolääketieteellisten alojen artikkelien peruutukset ovat jatkuvasti arkipäivää, ja vaikka monet niistä eivät ole hengenvaarallisia, niiden jatkuva siteeraaminen tieteellisessä kirjallisuudessa voi esittää terveysriskejä vielä vuosien päästä peruutuksen jälkeen. Tämä on erityisen huolestuttavaa, kun otetaan huomioon, että peruutetut artikkelit voivat edelleen vaikuttaa uusien tutkimusten suuntaviivoihin ja käytäntöihin.

Peruutettujen artikkelien tarkastelu on tärkeää myös siksi, että niiden tiedot voivat vaikuttaa potilaisiin suoraan. Vaikka tiede ja tutkimus kehittyvät jatkuvasti, ja virheitä voidaan joskus korjata, vääristellyt tutkimustulokset voivat jäädä elämään – erityisesti, jos niitä käytetään edelleen uusissa tutkimuksissa tai jos ne levittäytyvät laajalle yhteiskunnassa, kuten sosiaalisen median kautta.

On myös tärkeää ymmärtää, että vaikka tieteelliset artikkelit peruutetaan, ne voivat silti olla saatavilla avoimissa tieteellisissä arkistoissa, joissa ne eivät ole merkitty peruutetuiksi, mikä altistaa ne väärinkäytöksille. Tällöin tieto voi levitä virheellisesti ja aiheuttaa seurauksia, joita ei ole tarkoitettu.

Peruutettujen artikkelien pitkäaikainen vaikutus on moninainen ja voi ulottua kauas alkuperäisten tutkimusten jälkeen. Vaikka ne on peruutettu tieteellisestä maailmasta, ne voivat silti elää sosiaalisen median keskusteluissa ja kiertää edelleen tutkimusmaailmassa, jossa ne voivat vaikuttaa uuteen tutkimukseen ja käytäntöihin. Tästä syystä on elintärkeää seurata tarkasti, kuinka peruutetut artikkelit vaikuttavat ja kuinka niitä käsitellään tieteellisessä keskustelussa.

Miksi negatiiviset väitteet vaikuttavat todemmilta – ja miten psykologinen etäisyys muuttaa tätä?

Ihmismieli kykenee käsittelemään ilmiöitä eri konkretian tasoilla – konkreettisesta abstraktiin. Kun yksilö ajattelee metsää yksityiskohtaisesti, hän voi mielessään nähdä puiden rungot, lehtien sävyt, oksien muodot. Ajattelu on silloin konkreettista, täynnä tarkkoja alakohtaisia yksityiskohtia. Toisessa ääripäässä metsä voi näyttäytyä vain käsitteenä – esimerkiksi vihreänä virkistysalueena maaseudulla. Näin syntyy abstrakti hahmotus, jossa yksityiskohdat väistyvät yleisluontoisen merkityksen tieltä.

Konstruktio­tason teoria (Construal Level Theory) esittää, että mitä psykologisesti läheisemmältä jokin asia tuntuu – esimerkiksi ajallisesti, sosiaalisesti tai sijainnillisesti – sitä konkreettisemmin sitä ajatellaan. Vastaavasti psykologisesti etäinen kohde saa osakseen abstraktimman käsittelyn. Tämä vaikuttaa olennaisesti siihen, millä tavoin ihmiset prosessoivat tietoa, ja erityisesti siihen, miten he arvioivat väitteiden totuudellisuutta.

Abstrakti ajattelu johtaa väitteiden käsittelyssä painotusten siirtymiseen. Yleisesti ottaen abstrakti ajattelutapa nostaa esiin myönteisiä, ylätason elementtejä ja asettaa ne ensisijaisiksi. Kun etäisyys kasvaa, myönteinen informaatio saa enemmän painoarvoa, ja se tulkitaan todennäköisemmin todeksi. Konkreettisessa ajattelussa taas yksityiskohtaiset, usein kriittiset tai kielteiset seikat korostuvat. Tämä luo perustan niin sanotulle negatiivisuusvinoumalle: taipumukselle pitää negatiivisesti kehystettyjä väitteitä uskottavampina kuin positiivisia.

Esimerkiksi lääketieteellisissä päätöksissä tämä ilmenee siten, että mahdolliset haittavaikutukset otetaan vakavasti vasta sitten, kun hoidon hyödyt on ensin havaittu. Jos hyötyjä ei tunnisteta, kielteiset näkökohdat jäävät huomiotta. Tästä voidaan johtaa, että myönteinen informaatio toimii ensisijaisena ja kielteinen toissijaisena – ja vain silloin merkityksellisenä, kun se kontekstualisoituu hyötyjen kautta. Tämä painotus korostuu abstraktissa ajattelussa, jossa keskitytään edistäviin seurauksiin, kuten pitkän aikavälin hyötyihin tai sosiaalisiin vaikutuksiin.

Tutkimus osoittaa, että psykologinen etäisyys vaikuttaa siihen, kuinka voimakkaasti negatiivisuusvinouma ilmenee. Lähietäisyydellä, kun tarkastelun kohde koetaan psykologisesti läheiseksi – esimerkiksi oma asuinalue tai tämänhetkinen tapahtuma – negatiivinen informaatio saa enemmän painoa ja uskottavuus kasvaa. Sen sijaan psykologisesti etäisissä tilanteissa, kuten kaukana tapahtuvissa asioissa, myönteinen kehystys vaikuttaa tehokkaammalta ja negatiivisuusvinouma heikkenee tai jopa kääntyy.

Tämän ilmiön taustalla on useita psykologisia mekanismeja. Negatiivinen informaatio koetaan yleisesti ottaen informatiivisemmaksi, harvinaisemmaksi ja uhkaavammaksi – siksi se huomataan helpommin ja muistetaan paremmin. Samaan aikaan positiivinen tieto on luonteeltaan homogeenisempää ja vähemmän erottuvaa. Tämä tekee kielteisestä informaatiosta kognitiivisesti kiinnostavampaa ja painavampaa erityisesti konkreettisessa viitekehyksessä. Lisäksi ajatus siitä, että ihmiset valehtelisivat harvemmin kertoessaan huonoja uutisia, voi lisätä negatiivisesti muotoiltujen väitteiden koettua uskottavuutta.

Kognitiivinen kapasiteetti näyttää olevan keskeisessä roolissa: henkilöt, joilla on hyvät numeeriset ja loogiset taidot, ovat vähemmän alttiita kehystyksen vaikutuksille. Tämä viittaa siihen, että totuuden arviointi ei ole vain automaattinen tunnepohjainen reaktio, vaan edellyttää aktiivista kognitiivista prosessointia. Samalla kuitenkin myös motivaatiotekijät vaikuttavat – esimerkiksi odotukset tai kiinnostus voivat muokata sitä, kuinka tärkeältä tai läheiseltä jokin aihe tuntuu.

Yksilöt voivat hyötyä siitä, että tiedostavat psykologisen etäisyyden vaikutuksen omaan ajatteluunsa. Esimerkiksi väitteen uskottavuutta voisi tarkastella eri näkökulmista: miltä se tuntuisi, jos se koskisi jotakuta toista, toista paikkaa tai toista aikaa? Tällä tavoin voi tietoisesti manipuloida omaa konstruktio­tasoaan ja siten vähentää taipumusta uskoa kielteisiin väitteisiin vain siksi, että ne tuntuvat todemmilta. Psykologisen etäisyyden lisääminen voi auttaa yksilöä käsittelemään tietoa tasapainoisemmin ja kriittisemmin.