В. А. ЖУКОВСКИЙ

LAULAJA VENÄLÄISTEN SOTUREIDEN LEIRISSÄ
Kiitos, meidän Tuulen-aatamana,Johtaja vahingoittumattomien, Platov!Sinun lumottu lassoSiunaa vihollisille.Kotkana suhahdat pilvissä,Koirana kiertelet pellolla,Lennät pelkona vihollisten takana,Huudat onnettomuutta korviin;He vain metsään — herännyt metsä,Puut satelevat nuolia;He vain sillalle — silta katoaa;Vain kyliin — kylät leimahtavat.

К. Ф. РЫЛЕЕВ

PARTISAANIT
Tiheässä metsässä, niitylläRatsuryhmä istuu.Ympäristö on harmaassa sumussa;Kaikki ympärillä tuuli humisee,Hämärälle kuulle hyökyyJoskus sakeita pilviä;Mustaksi pullistuu joki,Ja kaukana salamat välkkyvät.
Viitat ripustettu telttakatoksiPäihin, keihäisiin maan sisään pystyssä;Leirit yötaivaan hämärässä,Ympärillä roihut tulien;Heidän keskellään joukottain urhot:Ahtyriläiset, bugit ja donilaiset.Ratsastajat riehakkaina pitävät juhlienSyöden, tehtyään epätoivoisen ryöstön;Taistelujen tunnot ovat raskaat,Mutta heidän iloinen, äänekäs yöpymisensä;Elävällä keskustelulla he lyhentävätToisiltaan yön tunteja;Isänmaan johtajien asiatHerättävät muistelunHeidän synkkän ja tiheän metsänIloksi laululla herättävät.

OI KOSKA, KUKA TAI MIKSI ARMEIJA HÄIRIINTYI?
Hän ja miksi, vai miksiTämä meidän armeija,Kyllä se, se häiriintyi?Häiriintyi armeijammeTämä meidän kasakkiarmeija,Häiriintyi pimeänä yönä.

Niin kuin vaeltaa armeijassaTässä meidän atamana,Hei kulkee, hän herättää:»Oi nouskaa ja te herätkää,Voi minun kasakkani,Hei, nouskaa, herätkää:Bonaparte — tuossa meidän roistomme,Tuossa hän kulkee — vaeltaa,—Hän murskasi, tuhosi,Voi hän, ranskalainen-barbaari,Tuhosi koko kivisen Moskovan!»
Eikä se ole joukko kuin pellolla,Ei joukko, se, puhtaalla pellolla,Mutta mikä siellä pellolla on tummunut?Tummunut on tuo pelto,Ja käännetty on tuo pelto,Tuo venäläinen pelto,Ei hevosten kavioilla kynnetty;No, kylvetty on tuo pelto,Tuo venäläinen pelto,Ei itävillä siemenillä kylvetty,No, kylvetty on tuo pelto,Tuo venäläinen pelto,Hei, kasakkapäillä se täyttyy;Oraalittu on tuo pelto,Tuo venäläinen pelto,Ei tammiharavoilla harattu;Peitetty on tuo pelto,Venäläinen pelto,Se on värikkäällä kasakkavaatteella.Niin ja täällä meidän atamanammekinAjaa armeijassa,Ajaa, itse hän kiertää;Ja myös meidän atamanammeHän omia kasakiljaanLohtuunsa puhuu:»Niinkuin te, minun kasakkani,Tässä minun kyläläiseni,Hei, lapseni, nuoret pienet!Jos Jumala olisi lähettänyt,Tässä minun kyläläiseni,Hei, lähettänyt olisi meille varkaan kiinni saamaan,—No silloin, silloin,Minun nuorukaiseni,No laskisin teidät isän hiljaalle Donille!»

PLATOV — KASAKKA
Omista puhtaista sydämistämmeKudomme Platoville seppeleen.Päähän asetamme,Itse laulamme,Itse laulamme,Kuinka me armeijassa elämme.
Olemme olleet armeijassa,Saatuamme provianttia,Saatuamme provianttia,Emme tunteneet puutetta mistään.Meillä on monta luotia — kartseria,Emme tiedä mihin niitä varoa.
Me alkoimme ampua,Vain savu nousee pylväässä,—Kuinka punainen aurinko onkaan,Ei näy savun läpi,Sotilaan kiihkossa.
Ei selvästi kotka lennä —Kasakka Platov ajelee,Hän kukkulalla, kukkulalla,Istuen omalla tummahevosen selässä. Hän ratsasti — hypähti,Kolme pientä sanaa sanoi:»Te olette soturit-kasakat,Reippaat nuorukaiset!Juokaa te sillä mittaamattaVihreää viiniä,Ottakaa ilman laskuaValtion kirstun varoja!»Kuinka pöly pellolla pölyääRanskalainen armeijan kanssa vyöryy,Uhkaten kenraaleille:— Minä teidät, kenraalit,Kaikki tallaan jalkojeni alle,Nousen kiviseen Moskovaan,Muurin kiven rikon,Muurin kiven rikon,Vahdit kaikki vaihdan,—Vartiat ovat vahvat,Vaihdokset harvinaisia,