Buslaev F I
Kertomus Azovin piiritysselviytymisestä Donin kasakoiden keskuudessa

Vuonna 1637, tsaari Mihail Feodorovitšin tietämättä ja suostumatta, kun hän oli rauhanomaisissa suhteissa turkkilaisten sulttaani Muradin kanssa, Donin kasakat valloittivat tältä viimeiseltä Azovin kaupungin. Saadakseen kasakat pois sieltä — sulttaani Murad (Historiassa Mu-rad) alkoi valmistautua sotaretkeen Azovia vastaan, mutta kuoli vuonna 1640, ja vasta toukokuussa 1641 hänen perillisensä Ibra-him I (Historiassa Obragim, varianteina Abrahim, Bragim, Braim) marssi Azovin alle 240 000 sotilaalla ja sadoilla piirityskanuunoilla; kaupungissa oli kasakoita 5367 miestä ja 800 naista, jotka on laskettava mukaan, sillä myös he auttoivat hartaasti miehiään kaupungin puolustuksessa. (Historian mukaan myös 5367 henkeä, katso huom. 28.) Toisten tietojen mukaan piiritettyjä oli 14 000 miestä ja 800 naista: olettaen mahdollisuus, että kasakat saapuivat Azoviin eri suunnista, muistellen tietoja Puolasta, että Ostranitsa ja Gunya myös piiloutuivat Azoviin, ja tietenkin eivät ainoastaan he, emme voi kumota toista todistusta. Joka tapauksessa piiritetyt torjuivat epätoivoisella urhoollisuudella 24 hyökkäystä: yksikään luopio ei siirtynyt turkkilaisten leiriin, eikä yksikään vangittu, kovimmissakaan kidutuksissa, paljastanut Azovin puolustajien lukumäärää. Menettyään 20 000 kansaa turkkilaiset 26. syyskuuta nostivat piirityksen, jonka johtaminen oli huonoa taitavien insinöörien puutteessa, päälliköiden riidan vuoksi ja elintarvike- ja sotavarastojen niukkuudesta. Kasakat lähettivät Moskovaan viestin voitostaan, mutta pyysivät samalla apua, pyysivät, että hallitsija ottaisi Azovin heiltä vastaan: "Olemme alastomia, paljain jaloin ja nälkäisiä — kirjoittivat he: ruutia ja lyijyä ei ole, tästä monet kasakat tahtovat lähteä hajalleen, ja monet ovat haavoittuneet." Tsaari vastasi: "Me teitä tästä palveluksestanne, ilosta, huolenpidosta ja lujemmuudesta armahduksella kiitämme. Kirjoitatte, että olette nyt alastomia, paljain jaloin ja nälkäisiä, varastoja ei ole ja monet kasakat tahtovat hajaantua, ja monet ovat haavoittuneet: ja me, suuri hallitsija, lähetimme teille 5 000 ruplaa rahaa. Ja mitä meille oltiin kirjoitettu Azovin kaupungista ja anottu rukoillen, niin me käskimme hoviherrallemme ja kaupungin Azovin pöytäkirjan pitäjälle tarkastaa, kopioida ja piirtää kartalle. Ja te, atamaanit ja kasakat, palvelunne, uljaudenne, urhoollisuutenne, lujemmuutenne meitä kohtaan osoittakaa, kunniaanne ja mainettanne ette menettäkö, oikean ortodoksisen kristillisen uskonnon tähden ja meidän, suurin hallitsijan, puolesta pysykää kuten ennenkin vahvoina ja järkähtämättöminä, ja meidän valtakunnalliseen armoon ja palkkioon kaikessa olkaa luottavaisia" (Solovjov, Venäjän historia, IX, luku 4).

Tähän tuotava teksti on muodoltaan relaatiota, eli Donin kasakoiden virallista ilmoitusta tsaari Mihail Feodorovitšille; sisällöltään se kuitenkin on runollisen luonteinen ja muistuttaa monessa kohden runoja ja jopa Sanaa prinssi Ihorista (katso huom. 9 ja 24). Kasakat vertaavat sankarillista tekoaan Troijan sotaan (katso 4), ja kuten keskiaikaiset ritarit, suunnittelevat uutta ristiretkeä (katso 9). He esiintyvät eivät ainoastaan pyhävenäläisinä mahtimiehinä, vaan myös kunniakkaan Donin arvokkaina ritareina (katso 6). Heitä juottaa ja ruokkii hiljainen Don, jota he kutsuvat Ivanovitšiksi ja omaksi hallitsijakseen (katso 10 ja 24), ja pyhistä esirukoilijoista erityisesti heitä suojelee Johannes Kastaja (katso 18).
Koko teoksen yleinen suunnitelma on seuraava. Lyhyen johdannon (1) jälkeen historia alkaa turkkilaisten joukkojen luettelolla (2–3) ja niiden saapumisen kuvauksella Azovin alle (4); ensin käydään neuvotteluja turkkilaisten tulkkien ja kasakoiden välillä (5–13), sitten kerrotaan