Trumpin hallinnon aikana kuluttajansuojaa valvova virasto koki merkittäviä muutoksia, jotka heikensivät sen valvontatehtävää ja asiakasystävällisyyttä. Mick Mulvaneyn johdolla virasto aloitti useita tutkintoja liittyen pikalainoihin, joiden toimijat yrittivät kiertää lakeja. Kuitenkin viraston toiminta oli muuten supistunutta: rekrytoinnit, säädösten laatiminen ja sakkovaatimukset jäivät lähes kokonaan pois käytöstä. Yksi näkyvimmistä teoista oli oikeusjutun lopettaminen online-lainantarjoajaa vastaan, joka veloitti jopa 950 prosentin korkoja ja peitteli toimintansa alkuperää väittämällä olevansa alkuperäiskansojen omistama, kiertäen näin osavaltioiden korontarkastuslakeja. Lisäksi virasto luopui autojen rahoitusyhtiöiden tarkemmasta sääntelystä, vaikka näitä syytettiin haavoittuvien asiakkaiden huijaamisesta, ja ehdotti sääntöä, joka sallisi velkojen perijöiden lähes rajattoman yhteydenpidon kuluttajiin, myös heidän luottamuksellisten tietojensa vaarantamisen seurauksena.

Ympäristönsuojeluvirasto EPA:n johtoon Trump nimitti Scott Pruittin, joka oli aiemmin toiminut Oklahoman osavaltion pääsyyttäjänä ja hyökkäsi usein juuri sitä virastoa vastaan, jonka hän nyt otti vastuulleen. Pruitt edusti voimakasta fossiilisten polttoaineiden tukemista ja epäili ilmastonmuutosta. Hänen aikanaan EPA:n työntekijät määrättiin vähättelemään tutkimuksia, jotka osoittivat puhtaan veden sääntöjen hyötyjä, ja monet tieteelliset neuvonantajat vaihdettiin alan teollisuuteen kytkeytyneisiin tutkijoihin. Pruittin toiminta oli myös korruptiota ja epäsopivaa taloudenpitoa, mikä johti hänen eroonsa. Hänen seuraajansa Andrew Wheeler, entinen hiiliteollisuuden lobbar, jatkoi samaa linjaa: leikkasi rahoitusta terveystutkimuksilta ja tuki hiilivoimaloiden toimintaa ja päästöjen sallittuja määriä. Monet EPA:n korkeista virkamiehistä olivat aiemmin työskennelleet teollisuuden etujärjestöissä, mikä vaikutti viraston päätöksiin ilmastonmuutoksen torjunnan ja kemikaaliturvallisuuden alueilla.

Terveydenhuollon ministeriöön Trump nimitti Tom Pricen ja Alex Azarin, jotka järjestelmällisesti heikensivät Obaman hallinnon terveydenhuoltolainsäädäntöä (Affordable Care Act). He poistoivat verkkosivuilta lain mainintoja ja linkkejä, vähensivät merkittävästi lain markkinointiin tarkoitettua budjettia ja leikkasivat tukea eri järjestöiltä, jotka auttoivat ihmisiä vakuutusten hankinnassa. Näiden toimien seurauksena miljoonat pienituloiset jäivät ilman Medicaid-tukea, ja terveysvakuutusmarkkinoille tulivat heikkolaatuiset, ns. "roskavakuutukset", jotka eivät vastanneet todellisiin tarpeisiin.

On olennaista ymmärtää, että Trumpin hallinnon toiminta ei ollut sattumanvaraista, vaan linjassa poliittisten tavoitteiden kanssa, jotka suosivat taloudellisia etuja fossiiliteollisuudessa ja rajoittivat julkista valvontaa kuluttajien ja ympäristön suojelemiseksi. Tässä kontekstissa virastoissa työskentelevien henkilöiden aiemmat yhteydet teollisuuteen vaikuttivat merkittävästi päätöksentekoon, ja virastojen itsenäisyys kaventui huomattavasti. Ympäristö- ja terveysriskien tiedon käsittelyä rajattiin tarkoituksella, mikä vaikeutti kansalaisten suojelua pitkällä aikavälillä. Tämä vaihe Yhdysvaltojen hallinnossa korostaa, kuinka poliittinen ohjaus ja henkilöstövalinnat voivat muuttaa koko virastojen roolia yhteiskunnan kannalta kriittisillä aloilla.

Miten valtion järjestämät vallan väärinkäytökset ja oikeuden estäminen ilmentyvät?

Valtion järjestämät rikokset ovat monisyinen ilmiö, jossa valtio tai sen toimijat käyttävät valtaansa väärin omaksi tai tiettyjen ryhmien eduksi. Näihin rikoksiin kuuluu niin yksilötason kuin kollektiivisetkin toimet, jotka voivat olla osittain tai kokonaan viranomaisten, poliitikkojen tai valtion instituutioiden organisoimia. Organisoituneen yrityskriminaliteetin tapaan myös valtion järjestämä rikollisuus voi sisältää suunniteltuja, yhteistoiminnallisia tekoja, joissa yksityisen ja julkisen sektorin edustajat voivat toimia yhdessä – usein tarkoituksena peittää laittomat toimet tai vahvistaa valtarakenteita.

Yritysrikollisuus on usein korruptiota ja petoksia, joissa yrityksen työntekijät toimivat tahallisesti yrityksen taloudellisen edun saavuttamiseksi. Vastaavasti valtionjärjestäytynyt rikollisuus voi hyödyntää virkamiehiä, poliitikkoja ja virastoja systemaattisesti oikeusjärjestelmän manipulointiin, virheellisten päätösten toimeenpanoon tai jopa rikollisen toiminnan suojelemiseen. Näin valtion toimintojen laillinen julkisivu voi kätkeä alleen vakavia väärinkäytöksiä, joiden vaikutukset ulottuvat syvälle yhteiskunnan eri tasoille.

Yksittäinen valtiojohtaja, kuten presidentti tai pääministeri, voi toimillaan ohjata tai hyväksyä näitä väärinkäytöksiä, mutta usein kyse on laajemmasta rakenteellisesta ilmiöstä, jossa virkamiehet, poliittiset elimet ja byrokraattiset organisaatiot yhdessä rakentavat järjestelmän, joka ylläpitää omaa etuaan oikeuden ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin kustannuksella. Näiden rikosten ja väärinkäytösten tunnistaminen vaikeutuu, koska ne tapahtuvat lain ja politiikan rajapinnoilla, joissa toiminnan laillisuuden ja moraalin tulkinta on usein monitahoinen ja tulkinnanvarainen.

Valtion järjestämien rikosten verkostot voivat kytkeytyä myös kansainväliseen toimintaan, kuten veroparatiisien hyväksikäyttöön, salattuihin talousjärjestelyihin ja varojen siirtoihin, jotka palvelevat korruptoituneita johtajia ja heidän lähipiiriään. Tällainen toiminta heikentää demokraattisia instituutioita, lisää yhteiskunnallista epätasa-arvoa ja vaikeuttaa oikeudenmukaisuuden toteutumista. Lisäksi näiden rikosten seuraukset eivät rajoitu ainoastaan taloudellisiin menetyksiin, vaan ne heikentävät kansalaisten luottamusta julkiseen valtaan ja oikeusjärjestelmään.

On olennaista ymmärtää, että valtion järjestämät rikokset eivät ole irrallisia tapahtumia, vaan usein jatkuva prosessi, jossa vallan väärinkäyttö, oikeuden estäminen ja korruptio muodostavat toisiaan ruokkivan ketjun. Tämän prosessin purkaminen edellyttää paitsi lainvalvonnan ja kansalaisyhteiskunnan aktiivisuutta, myös kansainvälistä yhteistyötä sekä tiedon avoimuutta ja vastuullisuutta. Yksittäisen rikoksen tai skandaalin sijaan on tarkasteltava koko järjestelmän dynamiikkaa ja rakenteita, jotka mahdollistavat vallan väärinkäytön jatkuvuuden.

Lisäksi on syytä tiedostaa, että valtionjärjestäytynyt rikollisuus voi olla osa laajempaa poliittista strategiaa, jossa vallanpitäjät käyttävät järjestelmiä ja lakeja oman etunsa turvaamiseksi – usein demokraattisten periaatteiden vastaisesti. Tämä korostaa tarvetta kriittiselle medialle ja riippumattomille instituutioille, jotka voivat toimia vallan vahtikoirina ja ehkäistä oikeuden manipulointia.

Miten Trumpin valta ja lain rikkomukset määrittävät Yhdysvaltain poliittista tilannetta?

Donald Trumpin toiminta Yhdysvaltain presidenttinä herättää edelleen kiivaita keskusteluja ja syytöksiä, jotka liittyvät hänen vallankäyttöönsä ja lain rikkomuksiin. Trumpin harjoittama valta ja sen väärinkäyttö eivät rajoittuneet vain hänen aikakauteensa presidenttinä, vaan myös sen jälkeisiin vuosiin, kun hän on edelleen vaikuttanut merkittävästi politiikkaan. Trumpin tapaa käyttää valtaansa ja hänen tekemiään rikkomuksia voidaan tarkastella monesta näkökulmasta, mutta erityisesti hänen tapauskohtainen vaikenemisensa ja toisten auttaminen hänen väärinkäytöksissään luovat mielenkiintoisen kuvan siitä, kuinka hänen hallintonsa oli mahdollista.

Trumpin toiminnan pohjalta on nähtävissä, kuinka viralliset tahot ja erityisesti republikaanit, jotka olivat presidentin lähipiirissä, jättivät osittain huomiotta hänen lainrikkomuksensa ja väärinkäytöksensä. Kun republikaanit eivät pystyneet tuomitsemaan presidentin toimintaa, he joutuivat osaksi hänen väärinkäytöstensä peittämistä ja tukemista. Tämä ei ollut vain kyvyttömyys asettua vastustamaan häntä, vaan valtaapitävät republikaanit, erityisesti senaatin jäsenet, osallistuivat aktiivisesti hänen politiikkansa ylläpitämiseen ja vääristelyyn. He eivät vain estäneet Trumpin toimia vaan myös mahdollistivat sen, että hän sai jatkuvasti vapautuksia oikeudellisista seuraamuksista ja sai jatkaa toimintaansa kuin ei olisi koskaan rikkonut lakia.

Trumpin osalta puhutaan usein niin sanotuista "ei-kriminaliteeteistä", joiden taustalla on Edwin Lemertin ja Howard Beckerin teoriat, joissa käsitellään ensisijaista ja toissijaista poikkeavaa käyttäytymistä sekä leimaamista. Trumpin tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että hän ei saanut riittäviä negatiivisia seuraamuksia rikkomuksistaan, mikä antoi hänelle vapauden jatkaa toimintaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämä toimi myös osaltaan ennustuksen tavoin siitä, kuinka hänen toiminnallaan oli kauaskantoisia seurauksia, erityisesti vuoden 2021 kapinan kaltaisissa tapahtumissa, joissa hän ei pelkästään ollut passiivinen osapuoli vaan aktiivisesti kannusti tukijoitaan väkivaltaan.

Monet republikaanit, erityisesti ne, jotka olivat Trumpin läheisimpiä liittolaisia, eivät ainoastaan puolustaneet hänen käytöstään vaan myös jollain tasolla aktivoituivat sen puolustamiseen. Heidän poliittiset toimet, kuten vaatimukset estää riippumattomia tutkimuksia Trumpin toimista ja kansallisen turvallisuuden uhista, antoivat tälle mahdollisuuden säilyttää valtansa ja jatkaa väärinkäytöksiä ilman huolta oikeudenmukaisista seurauksista. Tämä ei ollut vain yksittäisten poliitikkojen laiminlyönti, vaan laajempi ilmiö, jossa politiikka ja puolueiden välinen kilpaileminen yhteisten arvojen kustannuksella synnyttivät vääryyksien tukemisen käytännön.

Keskeisiä väärinkäytöksiä, joita Trumpin toiminnasta on nostettu esille, ovat muun muassa vuoden 2020 vaalien tuloksen manipuloiminen ja vaalien jälkeinen kapinan lietsominen. Väärinkäytöksistä on keskusteltu monilla tasoilla, ja asiantuntijat ovat antaneet ne selkeästi listattuna. Yksi keskeisimmistä rikkomuksista on kuitenkin oikeusministeriön poliittinen kaappaaminen, joka vaikutti merkittävästi Yhdysvaltain lainvalvontakoneiston riippumattomuuteen ja uskottavuuteen. Oikeusministeriön käyttö omien henkilökohtaisten ja poliittisten etujen ajamiseen on esimerkki siitä, kuinka vääristely voi heikentää koko järjestelmän toimivuutta ja oikeudenmukaisuutta.

Trumpin tapa käyttää ja väärinkäyttää presidentin valtaa on saanut monilta asiantuntijoilta arvostelua erityisesti siitä, että hän ei vain hakenut omia etujaan vaan teki sen täysin avoimesti ja usein lainvastaisesti. Hänen hallintonsa aikana Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmän ja poliittisten instituutioiden uskottavuus joutui kovan koetuksen alle, ja väärinkäytösten peittäminen ja oikeudellisten seuraamusten estäminen olivat keskeisiä tekijöitä Trumpin säilyttämässä vallassa. Tällaisessa ympäristössä ei ollut vain yksittäisiä poliittisia päätöksiä, vaan myös laajempi kulttuuri, joka kannusti vääristelyyn ja korruptioon.

Jos Trump palaa valtaan vuonna 2024, on hyvin mahdollista, että hänen toimillaan tulee olemaan pitkäkestoisia vaikutuksia Yhdysvaltain poliittiseen kenttään. On myös syytä pohtia, kuinka hänen paluunsa valtaan mahdollistaisi täysin uusi valta-asetelma, jossa ei olisi enää mitään esteitä hänen henkilökohtaiselle agendalleen. Tämä herättää huolta siitä, että Trumpin kauden aikana nähtyjen väärinkäytösten toistuminen olisi entistä todennäköisempää, sillä ilman toista presidentinvaalia ei olisi enää vaaraa poliittisesta vastuullisuudesta. Tällainen kehitys voisi merkitä suurempaa yhteiskunnallista ja institutionaalista epävakautta, joka saattaisi heikentää Yhdysvaltojen demokratian peruspilareita.

Lopuksi on tärkeää ymmärtää, että vaikka Trumpin hallinto on monille epäilyttävä esimerkki vallan väärinkäytöksistä, sen laajempi merkitys ja vaikutukset yhteiskuntaan eivät rajoitu pelkästään yksittäisiin politiikkoihin. Valta, joka ei ole vastuullista ja läpinäkyvää, altistaa koko demokratian vakaville riskeille, ja tällaisessa ympäristössä väärinkäytöksistä tulee normaaleja käytäntöjä. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että poliittiset instituutiot ja kansalaisyhteiskunta tekevät kaikkensa estääkseen tällaisen kehityksen toistumisen.