Rasismi ja sen vaikutukset ovat monelle mustalle amerikkalaiselle, kuten minulle, tuttuja ja jokapäiväisiä. Kokemukset siitä, kuinka yhteiskunta ja instituutiot asettavat meidät eriarvoiseen asemaan, eivät ole vain historiallisia muistoja, vaan elävät ja hengittävät myös tänään. Rasismin ilmenemismuodot voivat vaihdella, mutta niiden perusluonne on aina sama: ne vaikuttavat siihen, kuinka meitä kohdellaan, mihin meillä on pääsy ja millaisia mahdollisuuksia saamme elämässämme.

Esimerkiksi asuinalueiden eroavaisuudet mustien ja valkoisten välillä ovat edelleen nähtävissä, erityisesti Etelän osavaltioissa. Näin on ollut jo pitkään, ja vaikka monet asiat ovatkin parantuneet, edelleenkin on nähtävissä selkeä ero asuinalueiden ja kiinteistöjen arvon välillä. Tämä ei ole pelkästään geograafinen tai taloudellinen jakautuminen, vaan myös yhteiskunnan asenteet ja ennakkoluulot ovat osa tätä rakenteellista eriarvoisuutta. Mustan väestön osuus yhteiskunnassa on usein sidoksissa köyhyyteen ja huonoihin elinoloihin, vaikka mustat perheet ovat olleet yhtä työteliäitä kuin valkoiset, ja ovat pyrkineet taistelemaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

Eräs esimerkki siitä, kuinka rasismi edelleen elää arjessa, tapahtui minulle vuonna 2019. Osallistuin ystäväni joulukuun juhlaan, ja eräs tunnettu valkoinen henkilö saapui paikalle mustamaalilla ja kiharoilla hiuksilla, pukeutuneena mustan henkilön rooliin. Vaikka luulin ensin, että hän saattaisi kärsiä jostakin ihosairaudesta, totuus oli toisenlainen: hän oli käyttänyt tumman värin maalia kasvoillaan. Tällainen käyttäytyminen oli täysin epäkunnioittavaa ja sopimatonta. Kun yritin selittää hänelle mustan kasvomaalauksen loukkaavuutta ja syvää historiallista merkitystä, minulle tuli tunne, että joudun taistelemaan epäilyn ja ymmärtämättömyyden keskellä. Tällaiset hetket muistuttavat meitä siitä, kuinka tärkeää on opettaa ja muuttaa asenteita, vaikka kuinka väsymättömältä se tuntuisi.

Kuitenkin myös henkilökohtainen kokemukseni on monin tavoin ollut rikas ja monivivahteinen. Olen kasvanut Seattlen keskustassa, alueella, joka oli tunnettu monikulttuurisista ja monivärisistä naapurustostaan. Tämä kokemus antoi minulle mahdollisuuden nähdä sekä "omistavat" että "vailla olevat" puolet elämästä. Kasvoin mustassa perheessä, joka ei ollut rikkaita mutta ei myöskään murtuneita. Olin todistamassa, kuinka gentrifikaatio muutti kotikaupunkini, ja kuinka monet perheet, myös mustat, joutuivat siirtymään etelämmäksi, koska asuinalueiden hinnat nousivat. Gentrifikaatio ja sen mukana tulevat sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset ovat olleet konkreettisia. Se on ilmiö, jossa toisaalta alueet kehittyvät ja kohoavat, mutta samalla monet alkuperäiset asukkaat joutuvat syrjäytymään ja siirtymään pois. Se on luonut näkyvää eriarvoisuutta, joka ei ole vain taloudellista, vaan myös sosiaalista ja kulttuurista.

Tämä kokemus ei ollut pelkästään taloudellinen tai maantieteellinen. Se oli myös henkilökohtainen. Kävin yksityisessä katolisessa lukiossa, joka oli lähes täysin valkoinen, ja jossa olin yksi kuudesta vähemmistön edustajasta. Kouluvuodet 1980-luvulla olivat aikaa, jolloin rotujen välinen jännite oli erityisen voimakasta, ja juuret, orjuus ja historian kivuliaat muistot tulivat esiin juuri tuolloin televisiossa esitetyn "Roots"-minisarjan myötä. Yksi merkittävä kokemus oli, kuinka valkoiset luokkatoverini naureskelivat ja käyttivät orjien nimiä, kuten Kunta Kinte ja Chicken George. Tämä ei ollut pelkkää pahaa vitsiä vaan syvä inho ja pelko mustia kohtaan. Koko kouluaikani ajan yritin käsitellä tätä jatkuvaa rasismia, mutta se tuntui loputtomalta.

On tärkeää ymmärtää, että vaikka rasismi ilmenee monin eri tavoin, sen juuret ovat syvällä ja sen voimat ulottuvat kaikenlaisiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Me emme voi poistaa rasismia yksinkertaisilla teoilla tai juhla-ajoilla. Meidän täytyy käydä syvällisiä keskusteluja, kouluttaa itseämme ja muuttaa rakenteellisia ongelmia. Tämä ei ole vain henkilökohtaisten asenteiden kysymys, vaan yhteiskunnallinen haaste, joka vaatii yhteistä panosta kaikilta osapuolilta. On myös tärkeää tunnistaa, että vaikka saamme kuulla jatkuvia tarinoita rasismista, myös meillä on valta ja mahdollisuus muuttaa sitä. Meidän on kuitenkin tehtävä se yhdessä – ei vain puhumalla, vaan myös toimimalla.

Miten Rahoituslaitokset Eivät Ota Mustia Vakavasti: Rasismin Taustat Pankkitoiminnassa ja Mustan Vähemmistön Haasteet

Yhdysvalloissa pankkitoiminta on pitkään ollut rakenteellinen este monille vähemmistöryhmille, erityisesti mustille ja etnisille vähemmistöille, jotka ovat joutuneet kohtaamaan syrjintää asuntolainojen, yrityslainojen ja muiden rahoitustuotteiden saatavuuden suhteen. Pankkien käytännöt, kuten redlining (erityisesti tiettyjen alueiden mustalistat ja taloudellinen eristäminen), ovat olleet keskeisiä tekijöitä, jotka ovat rajoittaneet mahdollisuuksia taloudelliseen nousuun vähemmistöjen keskuudessa. Viime vuosina on kuitenkin tullut esiin yhä enemmän tapauksia, joissa pankit on haastettu oikeuteen syrjinnästä, ja joitakin merkittäviä ratkaisujakin on saavutettu.

Yksi suurimmista redlining-tapauksista koski City National Bankia, joka joutui maksamaan yli 31 miljoonaa dollaria maksamatta jättämistään lainoista vähemmistön omistamille asuinalueille Los Angelesin alueella vuosina 2017–2020. Tällaiset tapaukset eivät ole yksittäisiä, ja ne paljastavat laajemman järjestelmällisen rasismin pankkialalla. Erilaiset ohjelmat, kuten Bank of American Community Affordable Loan Solution ja U.S. Bankin Access Commitment, tarjoavat kuitenkin positiivista edistystä, koska ne mahdollistavat lainojen myöntämisen vähävaraisille vähemmistöille, erityisesti mustille ja latinoille, ilman perinteisiä esteitä kuten korkeat luottoluokitukset tai yksityistä asuntolainavakuutusta.

Tämä kehitys on tervetullut, mutta se ei riitä. Tällaiset ohjelmat voivat jäädä hyödyttömiksi, ellei yhteisöjä rohkaista ja kouluteta hakemaan näitä rahoitusmahdollisuuksia aktiivisesti. Rahoituslaitosten on tärkeää vastata yhteiskunnalliseen vastuuseensa ja kohdistaa varoja oikein. Esimerkiksi JP Morgan Chasen ja Citibankin sitoumukset investoida miljardeja dollareita mustien ja latinojen taloudellisiin ohjelmiin ovat esimerkkejä siitä, miten rahoitussektori voi edesauttaa rasismin poistamista talousjärjestelmästä. Näitä resursseja ei kuitenkaan voi jättää vain pankkien ja hallituksen vastuulle; vähemmistöt tarvitsevat tukea ymmärtääkseen ja käyttääkseen hyväkseen tarjolla olevia mahdollisuuksia.

Kuitenkin, vaikka rahoitusmahdollisuudet paranevat, on silti olemassa syvä epäkohta pankkitoiminnan rakenteessa, joka estää monia mustia perheitä saamaan luottoa ja luotettavia rahoitustuotteita. Tästä kertoo esimerkiksi tapaus, jossa entinen NFL-pelaaja Jimmy Kennedy, joka ansaitsi urallaan 13 miljoonaa dollaria, ei saanut samoja pankkipalveluja, joita vähemmän varakkaat valkoihoiset ystäväni olivat saaneet. Tämä on esimerkki siitä, kuinka pankit voivat estää yksilöitä, vaikka heillä olisi suuri taloudellinen potentiaali.

Mustat urheilijat ovat erityisesti haavoittuvia näille käytännöille. Vaikka he ansaitsevat suuria summia lyhyen ajan kuluessa, monet eivät tiedä, kuinka hallita talouttaan. Tällainen taloudellinen neuvonta on usein sivuutettu, ja huono sijoitustoiminta voi johtaa suuriin taloudellisiin menetyksiin. Esimerkiksi Mike Tyson, joka oli aikanaan velkaa 23 miljoonaa dollaria, ja Floyd Mayweather, joka oli velkaa 22 miljoonaa dollaria IRS:lle, ovat esimerkkejä siitä, kuinka huonot talousvalinnat voivat romahduttaa urheilu-uran jälkeen saavutetun varallisuuden. Tämä korostaa tarpeen investoida talousosaamiseen ja -koulutukseen jo nuoresta pitäen, erityisesti niille, joilla on mahdollisuus saavuttaa suurta varallisuutta urheilun tai muiden alojen kautta.

Vaikka pankkien tarjoamat uudet ohjelmat tarjoavat toivoa ja mahdollisuuksia, on tärkeää, että vähemmistöyhteisöt ymmärtävät niiden olemassaolon ja vaativat parempia käytäntöjä pankkien ja rahoituslaitosten taholta. Vähemmistöjen taloudellinen tasa-arvo ei synny pelkästään investoinneista, vaan myös oikeudenmukaisesta ja esteettömästä pääsystä rahoitusmahdollisuuksiin, ilman syrjintää. Rahoituslaitosten vastuulla on tunnustaa, että mustilla amerikkalaisilla on suuri osa epäoikeudenmukaisista käytännöistä, ja heillä on oikeus saada samanlaista taloudellista apua kuin kaikilla muillakin kansalaisilla.

Endtext.

Miten Asuntomarkkinat Muuttuvat – Laki, Kilpailu ja Asunnonantajan Vastuu

Asuntomarkkinat ovat kehittyneet merkittävästi viime vuosikymmeninä, ja lainsäädäntöön tulleet muutokset ovat olleet yksi merkittävä tekijä tässä kehityksessä. Seattle on ollut yksi kaupungista, jossa vuokrakehitystä on pyritty hallitsemaan lainsäädännöllisin toimenpitein. Vuokrakatot, kuten monet muutkin lainsäädännön muutokset, eivät kuitenkaan ole saavuttaneet alkuperäisiä tavoitteitaan, vaan usein ne ovat vaikuttaneet jopa haitallisesti vuokralaisten tilanteeseen.

Vuokrakaton käyttöönotto, joka tähtää asuntomarkkinoiden tasaamiseen, on pitkään ollut keskustelun aihe. Vuokrakatot, vaikka ne on luotu suojaksi vuokralaisille, voivat itse asiassa pahentaa asuntopulaa ja nostaa vuokralaisten kilpailua niistä harvoista asunnoista, jotka jäävät jäljelle. Tällöin asunnonantajat eivät enää ole motivoituneita investoimaan kiinteistöjen parantamiseen, koska vuokrat eivät pidä tahdissa inflaation kanssa. Tämä puolestaan johtaa asuntojen huonontumiseen ja asukkaille tarjottavien elinolosuhteiden heikkenemiseen.

Lainsäädännön kehityksestä voidaan havaita suuri ero nykyisten ja entisten sääntöjen välillä. Esimerkiksi, jos aiemmin vuokranmaksun laiminlyönnin vuoksi voitiin antaa vain kolmen päivän ilmoitus, nykyisin vuokralaiselle annetaan huomattavasti pidempi varoitusaika, jopa 14 päivää. Samalla vuokralaiselle annetaan mahdollisuus jäädä asumaan asunnossa kuukausiksi ilman vuokranmaksua, kunnes asia etenee oikeuteen. Tällaiset muutokset lainsäädännössä saattavat tehdä asunnon tarjoamisesta yhä haastavampaa ja vähemmän kannattavaa.

Samoin vuokranantajan oikeudet määrittää vuokran suuruus ja nostaa sitä markkinahinnan mukaan ovat saaneet rajoituksia. Nykyisin vuokranantajat joutuvat antamaan jopa 180 päivän varoituksen ennen vuokrankorotusta. Jos korotus on yli 10 prosenttia, voivat tietyt vuokralaiset olla oikeutettuja taloudelliseen tukeen, mikäli he joudutaan siirtämään pois asunnosta.

Yksi huomattava muutos on myös eläinpolitiikka. Aiemmin vuokranantajat saivat itse päättää, sallivatko he lemmikit asunnoissaan, mutta nykyisin tunnettu eläintuki-politiikka mahdollistaa vuokralaisen muuttaa lemmikin kanssa, jos hänellä on asianmukainen lääkärin todistus. Tämä on herättänyt keskustelua siitä, kuinka moni vuokralainen saattaa väärinkäyttää tätä sääntöä hankkimalla väärennettyjä todistuksia.

Asunnonantajille, erityisesti pienyrittäjille, lainsäädännön muuttuminen ja uusien sääntöjen täytäntöönpano saattavat tuntua raskailta. Se, että asunnonantaja ei voi enää valita, kenelle hän haluaa vuokrata asunnon, on suuri muutos verrattuna entisiin aikoihin, jolloin asunnonantajalla oli täysi valta valita vuokralaisensa. Tällä hetkellä laki velvoittaa asunnonantajia vuokraamaan asunnon ensimmäiselle hakijalle, joka täyttää kaikki vaatimukset, ilman että voidaan arvioida, kuka olisi parhaiten sopiva. Tällöin asunnonantajalle jää vähemmän valinnanvapautta, ja prosessi on yhä enemmän aikaa vievä.

Mitä tämä tarkoittaa asunnonantajalle? Ensinnäkin on tärkeää ymmärtää, että lainsäädännön muutos tuo mukanaan myös uusia haasteita. Asunnonantajien on jatkuvasti päivitettävä tietonsa ja seurattava lainsäädännön muutoksia, sillä lakien muuttuminen voi vaikuttaa heidän liiketoimintaansa ja tulonmuodostukseensa merkittävästi. Tällöin on tärkeää olla mukana paikallisissa kiinteistösäännöksissä ja yhdistyksissä sekä pitää yhteyttä lakimieheen, joka voi neuvoa ja edustaa tarvittaessa.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että asunnonantajat joutuvat kohtaamaan yhä tiukempia sääntöjä, jotka voivat vaikuttaa heidän kykyynsä toimia tehokkaasti. Monille asunnonantajille tämä voi tarkoittaa jopa liiketoiminnan jäädyttämistä tai päätöstä luopua kokonaan vuokraustoiminnasta. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että asuntomarkkinoiden hallinta on tärkeä osa yhteiskunnan infrastruktuuria, ja sen parantaminen vaatii tasapainoa lainsäädännön ja markkinavoimien välillä.

Lainsäädännön ei tule unohtaa asunnonantajien asemaa yrityksentekijöinä, ja vuokraustoimintaa tulee pitää ammattilaisena, joka vaatii myös tuloja ja tulojen turvaamista. Kun otetaan huomioon jatkuvasti muuttuva sääntely-ympäristö, asunnonantajat voivat joutua puolustamaan oikeuksiaan yhä useammin.

Kuinka kiinteistösijoittaminen voi muuttaa elämän

Kiinteistösijoittaminen on ollut monille tie taloudelliseen itsenäisyyteen ja pitkäaikaiseen varallisuuteen. Se on mahdollisuus, joka tuo mukanaan riskejä, pelkoja ja epävarmuuksia, mutta myös palkintoja, jotka saavat kaiken vaivannäön tuntumaan sen arvoiselta. Tämä matka ei ole koskaan ollut helppo, mutta se on aina ollut mahdollista, kunhan on valmis tekemään töitä ja omistautumaan unelmilleen.

Tarinani alkaa ajalta, jolloin perheeni kävi läpi vaikeita hetkiä. Vanhempieni avioero ja perheen taloudellinen tuho olivat käännekohtia, mutta ne eivät murentaneet minua. Sen sijaan ne antoivat minulle voimaa ja päättäväisyyttä. Kiinteistösijoittaminen oli aina ollut osa elämääni. Vaikka en ollut taloudellisesti turvassa, minulla oli halu ja taito, jota tarvittiin menestyksekkään liiketoiminnan luomiseen.

Vaikka monilla oli mielipiteitä elämäni valinnoista, päätin silti seurata omaa sisäistä ääntäni. Lähdin pois suhteesta, joka olisi voinut viedä minut luksuselämän suuntaan, ja sen sijaan valitsin itsenäisyyden ja vaikeudet, mutta myös mahdollisuuden rakentaa omaa tulevaisuuttani. En antanut pelon estää itseäni, vaikka taloudellinen epävarmuus oli läsnä. Vaikka tunsin pelkoa, vaikka tunsin itseni ulkopuoliseksi, tiesin, että minulla oli työkaluja ja kykyjä luoda oma taloudellinen vapaus.

Aloin työskennellä äitini kanssa, ja vaikka meillä ei ollut rahaa, meillä oli suunnitelma. Meidän oli laitettava kaikki saatavilla oleva raha takaisin kiinteistöihin, ja vaikka elämä oli vaikeaa, meillä oli visio. Kävimme pankissa neuvottelemassa, ja vaikka olimme tuhoisan avioeron ja omaisuuden menetyksen vuoksi lähes konkurssissa, pankki päätti tukea meitä ja antoi meille mahdollisuuden jatkaa. Tämä oli alku monille vaikeille ja palkitseville kokemuksille, mutta tärkeintä oli, että meillä oli suunnitelma ja usko siihen, että emme antaneet periksi.

Vuodet kuluivat, ja kiinteistösijoittamisen kenttä muuttui jatkuvasti. Me kohtasimme ongelmallisia vuokralaisia, mutta myös valtavia mahdollisuuksia. Vuosien varrella olemme kohdanneet monenlaisia haasteita: väkivaltatapauksia, omaisuusvahinkoja, murtoja ja muita vaikeuksia. Mutta kaikista vastoinkäymisistä huolimatta olemme aina löytäneet tavan jatkaa eteenpäin. Me tiesimme, että kiinteistösijoittaminen on pitkäjänteinen prosessi, mutta se on myös paras tapa luoda todellista varallisuutta.

Jokainen omistamamme kiinteistö kantaa omaa tarinaansa. Perheen koti, joka ostettiin 1960-luvulla aikana, jolloin rotuerottelu oli vielä voimassa, on nykyään alueella, joka on kokenut gentrifikaation ja sen arvo on noussut merkittävästi. Muistan myös talon, jonka isäni osti 30 000 dollarilla, kun myyjä tarvitsi rahaa nopeasti ja ei halunnut odottaa tavallista rahoitusta. Tällaiset hetket muistuttavat minua siitä, miten kiinteistösijoittaminen ei ole vain rahantekoa, vaan myös monien muistoja ja perinteitä luova kokemus.

Vaikka meillä on ollut vaikeuksia ja meitä on uhkailtu, me tiedämme, että kiinteistösijoittaminen on turvallinen tapa kasvattaa varallisuutta. Kiinteistöt ovat fyysisiä omaisuuksia, jotka eivät katoa, eivätkä ole alttiina samoille riskitekijöille kuin monet muut liiketoiminnan muodot. Vaikka tuotto voi kestää vuosia, se on aina vakaata ja luotettavaa. Taloudellinen epävarmuus ja muuttuvat markkinat ovat vain osa matkaa. Tärkeintä on, että kiinteistöjen kysyntä ei koskaan katoa, sillä koteja tarvitaan aina.

Lopulta on tärkeää ymmärtää, että kiinteistösijoittaminen ei ole vain kaupankäynnin väline, vaan myös mahdollisuus luoda perintöä. Se on tapa, jolla voimme varmistaa, että tulevat sukupolvet voivat nauttia elämästään ilman suuria taloudellisia huolia. Kiinteistösijoittaminen ei ole oikotie onneen, mutta se on luotettava ja tehokas tapa luoda pysyvää varallisuutta.

Miten voimme säilyttää menestymismielentilan vaikeuksista huolimatta?

Donald aloitti kotitalousrakennusliiketoimintansa pankkilainalla ja luototuslinjoilla, ja muutti sen menestykseksi. Hän astui hoiva-alaan vuonna 1980, kun hän rakensi ensimmäisen asukasyhteisönsä. Mutta Reaganin aikakauden taantuma iski, ja Donald menetti kaiken. Kyseessä oli aikansa vakavin taloudellinen taantuma, ja se nähtiin monien sukupolvien merkittävimpänä taloudellisena takaiskuna toisen maailmansodan jälkeen. Donald joutui muuttamaan vaimonsa ja kolmen pienen poikansa kanssa anoppinsa taloon. Hän kertoi, että maapähkinävoita purkista syöminen ja anoppilassa asuminen saivat hänet keskittymään siihen, miten asiat saisi kuntoon ja palattaisiin raiteilleen. Vaikka hän kertoi minulle tästä vaikeasta ajastaan elämässään, huomasin hänen positiivisen asenteensa — hänen menestysmielentilansa — paistavan läpi. Hän sanoi, että me kaikki kohtaamme huonoja tilanteita elämässämme, mutta hän valitsee keskittyä hyvään.

Donald kertoi tarinan työntekijästä, joka joutui puhdistamaan hevoskärryjä. Joka päivä työntekijän täytyi haistaa hevosen lantaa, mutta hän piti iloisen asenteensa yllä lapioidessaan sitä pois, koska hän ajatteli, että jossain on hevonen. Donaldin tavoin hän löysi omat hevosensa ja konkurssin jälkeen hän nousi uudelleen jaloilleen. Hänestä tuli yksi merkittävistä toimijoista senioriasumisen alalla. Hän opetti tämän sitkeyden ja kovatyön eettisyyden pojilleen, jotka nykyisin johtavat hänen yrityksiään. Hän uskoo, että pojat ovat motivoituneita, koska hekin muistavat ne vaikeat ajat, jolloin perhe oli rahaton. Donald ei antanut taantuman tai pandemian voittaa itseään. Viiden vuosikymmenen aikana hän on omistanut useita yrityksiä, jotka tukevat kasvavaa ikääntyvää väestöä tarjoamalla itsenäistä asumista, tuettua asumista, muistisairaan hoitoa, erikoissairaanhoitoa, kuntoutuspalveluja, lääkintävarusteita ja -tarvikkeita, apteekkipalveluja sekä kotisairaanhoitoa.

Suuri oppini Donaldin tapaamisesta oli, että menestys on mielentila. Hän siteerasi vanhaa sanontaa: "Jos uskot, että voit, tai uskot, että et voi, kummassakin tapauksessa todennäköisesti olet oikeassa." Keskustellessamme huomasin, että Donaldin opetukset eivät koskeneet sitä, miten tehdä paljon rahaa, vaan sitä, kuinka muistaa kamppailu ja se, että maailmassa tekemämme hyvät teot palaavat meille monta kertaa takaisin. Tämä on oikeastaan kaikkea mielentilasta.

Mielenterveys ja sen merkitys ovat yhä tärkeämpiä keskustelunaiheita. Columbia yliopiston psykiatrian osaston tutkimuksen mukaan aikuiset mustat amerikkalaiset ovat 20 % todennäköisemmin alttiita vakaville mielenterveysongelmille verrattuna valkoiseen väestöön, mutta vain kolmasosa niistä, jotka tarvitsevat apua, saa sitä. Tämä on huolestuttava tilasto. Mustille ihmisille opetetaan usein, ettei "likaisia pyykkejä" pitäisi jakaa. Meitä opetetaan ajattelemaan, ettei kukaan halua kuulla ongelmistamme, tai että vihamiehet iloitsevat tietäessään niistä. Olen nähnyt ystäviäni ahmimassa ruokaa liiallisuuksiin asti tai juomassa alkoholia liikaa lievittääkseen kipuaan sen sijaan, että he olisivat hakeneet lääketieteellistä tai mielenterveysapua. Jos rakkaasi diagnosoitaisiin syöpään, et tuomitsisi häntä kemoterapiaan menevän. Sama ajattelutapa tulisi soveltaa terapian ja mielenterveyden tukemiseen. Mielenterveysongelmat eivät ole heikkoutta, vaan ne vaativat hoitoa aivan kuten fyysiset sairaudet.

Asukkaitani asuessani olen todistanut toistuvasti vähemmistöryhmiin kuuluvien asukkaideni elämän ajautuvan hallitsemattomaksi. Seattle on kokenut fentanyylin, huumeiden, alkoholin ja kodittomuuden kriisejä, ja olen yrittänyt auttaa asukkaita pääsemään hoitoon. Valitettavasti todellisuus on se, että hoitopaikkojen määrä ja lääketieteellisen henkilöstön saatavuus ovat rajallisia, ja kustannukset ovat esteenä. Viiden päivän detox-hoito voi maksaa 5000–7500 dollaria, ja kuukauden toipumishoito voi maksaa 20 000–50 000 dollaria. Tällaisia yksityisiä maksuja on monilla varaa harvoin, ja vakuutuksen kanssa pelaaminen on hankalaa. Meidän on käsiteltävä hoitojen saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden parantamista, sillä se voi pelastaa elämiä. Ikävä kyllä, olen ollut todistamassa useiden asukkaideni itsemurhia, kun he eivät saaneet apua.

Musiikin voima aivojen aktivoimisessa ja stimuloimisessa on ollut laajalti tutkittua viime vuosikymmeninä, ja se on nähtävissä fMRI- ja PET-skannereilla. Tämä pitää paikkansa ainakin musiikkia kuunnellessa. Mutta soittamalla instrumenttia aivot aktivoituvat monilta alueilta, mukaan lukien visuaaliset, auditiiviset ja motoriset alueet. Musiikki ja muisti ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa. Omakohtaisesti koin tämän, kun vierailin läheisen ystäväni luona, joka oli kokenut aivohalvauksen esiintyessään Bruce Springsteenin kanssa lavalla. Vaikka halvaus jätti hänelle viestintävaikeuksia ja motoristen taitojen heikentymistä, huomasin, kuinka tuttu jazzmusiikki rauhoitti häntä ja toi lohtua. Musiikilla oli oma roolinsa hänen toipumisessaan.

Musiikki on ollut olennainen osa elämääni. Olen naimisissa lahjakkaan jazzkitaristin kanssa, joka omistaa itsensä päivittäiselle harjoittelulle huolimatta siitä, että musiikki on hänelle vain harrastus. Quincy Jones, setäni ja musiikkialan legenda, kertoo kirjassaan 12 Notes: On Life and Creativity, että musiikki rakentuu vain 12 nuotista, mutta tärkeää on se, miten näitä nuotteja soitetaan. Hän uskoo, että elämä pyörii rytmin ympärillä ja kehotti meitä pitämään musiikin soimassa. Tämä ajatus elämän rytmistä ei rajoitu pelkästään musiikkiin, vaan se ulottuu kaikille elämänalueille. Itsekin olen löytänyt omat intohimoni, kuten tenniksen ja kirjoittamisen, jotka tuovat samanlaista endorfiinivapautusta ja auttavat pitämään mielenterveyteni tasapainossa.

Ajan käyttö on myös avain menestykseen. Aiemmin ajattelin, että en voi varaa käyttää aikaani muihin asioihin, mutta nyt en voi olla ilman sitä. Liikunta ja sosiaalinen yhteys tuovat liian suuria etuja henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille. Ne, jotka menestyvät, eivät anna periksi, ja usein menestyjät ovatkin kiireisempiä ja aktiivisempia kuin epäonnistujat. Isäni ei ollut nukkuja. Vaikka tulimme toimistolle vasta kello 8:10, hän huudahti: "Hyvää iltapäivää, puolet päivästä on jo mennyt!" Hänellä ei ollut kärsivällisyyttä laiskuutta kohtaan ja hän uskoi, että vaikeimmat tehtävät pitäisi tehdä ensin.

Miksi Yhdysvaltain vaalien exit-pollit eivät enää kerro totuutta?
Miten Osmotisesti Avustettu Käänteisosmoosi (OARO) Parantaa Suolanpoistoa ja Energiatehokkuutta Korkean Suolapitoisuuden Vedessä?
Miten massamediat ja uudet teknologiat vaikuttavat identiteettiimme ja yhteiskunnallisiin instituutioihin?
Mikä on markkinan keinotteluvapaan tilan geometrista luonteen määrittely?
Miten tietopohjamme vaikuttaa uskomuksiin ja väärään tietoon?