Statistiset tiedot ovat usein vain näyttöä jostain suuremmasta: ne eivät ole vain lukuja, vaan ne heijastavat laajempia sosiaalisia ja poliittisia rakenteita. Tilastot eivät ole neutraaleja tai objektiivisia; niiden tuottaminen ja tulkitseminen ovat osa laajempaa taistelua vallasta ja legitiimiydestä. Kun tarkastelemme tilastoja alkuperäiskansojen näkökulmasta, voimme havaita, että tilastot ovat monin tavoin väline kolonialismin jatkumiselle ja sen eri muotojen legitimoinnille. Alkuperäiskansat ovat usein olleet tilastollisten prosessien ulkopuolella, ja ne ovat olleet alttiina ulkopuolelta tuleville määritelmille ja tulkinnoille omasta olemassaolostaan ja asemastaan yhteiskunnassa.

Bourdieu’n kenttäteoria tarjoaa tehokkaan käsitteellisen työkalun tilastojen ja niiden tuottamisen ymmärtämiseen. Kenttä on erityinen alue, jossa kilpaillaan arvokkaasta pääomasta ja jossa vallitsee erityinen logiikka. Kentän jäsenet kamppailevat siitä, mikä lasketaan pääomaksi ja kuka saa oikeuden määritellä, mikä on legitiimiä tietoa. Tällainen kamppailu näkyy erityisesti alkuperäiskansojen kamppailussa tilastotiedon kentällä. Alkuperäiskansat eivät ole vain tilastollisten tietojen kohteita, vaan heidän on usein kamppailtava tilastotiedon tuottamisen, määrittämisen ja hallinnan valvonnasta.

Bourdieu’n mukaan kenttä on aina hierarkkinen, ja se jakautuu hallitseviin ja alistettuihin asemiin. Tilastotieteilijät, poliitikot ja muut asiantuntijat, jotka hallitsevat tilastojen tuottamisen prosessia, voivat käyttää tätä valtaa määritelläkseen, mikä tieto on arvokasta ja millä perusteilla. Näin alkuperäiskansojen tiedot voivat helposti jäädä marginaaliin tai tulla vääristellyiksi. Tilastot eivät vain ole passiivisia dokumentteja, vaan niiden avulla luodaan ja ylläpidetään yhteiskunnallisia hierarkioita. Alkuperäiskansat, joilla ei ole suoraa pääsyä tilastollisen tiedon tuotantoon, joutuvat usein alistumaan kolonialistisiin määritelmiin, jotka eivät huomioi heidän omia perinteitään, kulttuuriaan tai näkemyksiään.

Tämä tilanne ei ole vain teoreettinen; se on konkretisoitunut monissa maissa, joissa alkuperäiskansojen tilastotiedot ovat olleet epätäydellisiä tai virheellisiä. Esimerkiksi Kanadassa alkuperäiskansojen terveydenhuolto, koulutus ja oikeusjärjestelmät on pitkään mitattu ja määritelty valtaväestön näkökulmasta, mikä on johtanut siihen, että alkuperäiskansojen omat tarpeet ja kokemukset ovat jääneet huomiotta. Tämä ei ole vain tilastollinen ongelma, vaan se on myös poliittinen ja kulttuurinen kysymys, joka liittyy valtaan ja legitimiteettiin.

Kolonialismin ja tilastojen suhde on tärkeä ymmärtää, koska se ei ole vain tilastollinen kysymys, vaan laajempi taistelu itsemääräämisoikeuden puolesta. Alkuperäiskansat voivat käyttää tilastotietoa omien yhteisöjensä eduksi ja yrittää palauttaa sen hallinnan, mutta tämä vaatii suurta ponnistelua ja resurssien hankkimista. Tilastot voivat toimia välineenä, jolla alkuperäiskansat voivat kyseenalaistaa kolonialismin vaikutukset ja esittää omia näkemyksiään yhteiskunnallisista olosuhteistaan. Tämä voi tapahtua esimerkiksi siten, että alkuperäiskansat luovat omia tilastollisia järjestelmiään tai tekevät yhteistyötä tilastollisten asiantuntijoiden kanssa saadakseen omat kokemuksensa näkyviksi.

Yksi tärkeä tekijä, jonka tulisi ottaa huomioon, on se, kuinka tilastot voivat toistaa kolonialistisia rakenteita ja käytäntöjä, sekä niiden potentiaali vahvistaa tai heikentää alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeutta. Kun alkuperäiskansat eivät hallitse tilastotiedon tuotantoa, he voivat jäädä riippuvaisiksi ulkopuolisista toimijoista, joiden intressit eivät välttämättä ole yhteensopivia heidän omien tavoitteidensa kanssa. Tällöin tilastollinen tieto voi tukea ja ylläpitää olemassa olevia valtarakenteita, jotka estävät alkuperäiskansojen oikeuksien täysimääräistä tunnustamista.

Tilastot eivät ole siis vain kuivaa tietoa, vaan ne ovat elävä osa yhteiskunnallista ja poliittista taistelua. Alkuperäiskansojen on tärkeää ymmärtää, että tilastojen tuotanto ei ole neutraalia, vaan se on sidoksissa valtarakenteisiin ja intresseihin. Tätä ymmärrystä hyödyntäen alkuperäiskansat voivat kehittää omia strategioitaan tilastotiedon kentällä, pyrkien vaikuttamaan siihen, mitä tilastot kertovat ja kuinka niitä käytetään yhteiskunnassa. Tilastot voivat olla myös voimakas työkalu itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden puolesta.

Mikä ovat tietohallinnan peruspilarit, joita virastot voivat käytännössä toteuttaa?

Tietohallinnan malli, joka käsittelee maorilaisdatasta huolehtimista, esittää keskeiset alueet, joilla virastot voivat toteuttaa käytännön toimenpiteitä. Tämän mallin avulla pyritään varmistamaan, että maorilaiset yhteisöt voivat hallita omaa tietoa, vahvistaa kapasiteettejaan ja kehittää infrastruktuuriaan omilla ehdoillaan. Tärkeimpänä tavoitteena on luoda reilut ja tasapuoliset edellytykset, joissa maorilaisdatalla on oma, kulttuurisesti sopiva asema.

Ensimmäinen peruspilari, "tietokapasiteetti ja työvoiman kehittäminen", nostaa esiin viranomaisten ja maorilaisorganisaatioiden välillä vallitsevat epätasa-arvot. Viranomaisten hallussa oleva tietämys ja resurssit mahdollistavat heidän päätöksentekovaltansa, mutta tämä eriarvoisuus estää monesti maorilaisyhteisöjä kehittämästä omaa teknistä osaamistaan ja tietohallintaansa. Malli suosittaa ennakkoluulottomia, antirasistisia politiikkoja, kuten BADDR-datan poistamista virastoista (ks. luku 4), sekä strategisia investointeja maorilaisdataan ja digitaalisiin taitoihin. Esimerkkinä tästä on "Te Mana Whakatipu" -hanke, joka keskittyy iwi-johtajaiseen tietokokoelmaan ja maorilaisdataan liittyvän osaamisen vahvistamiseen. Tämän ohjelman avulla kaksi iwi-kollektiivia pääsi pilotoimaan omia tietokokoelmatapahtumiaan osana vuoden 2023 väestönlaskentaa.

Toinen peruspilari, "tietoinfrastruktuuri", korostaa tarvetta sellaiselle infrastruktuurille, joka on maorilaisille sopiva, hajautettu ja kestävä. Infrastruktuuri kattaa kaikki ne teknologiat, ohjelmistot ja verkostopalvelut, jotka mahdollistavat tiedon kulutuksen, tallentamisen ja jakamisen. Mallissa painotetaan joustavan, skaalautuvan ja yhteentoimivan infrastruktuurin tarvetta, joka mahdollistaa tiedon kulun sinne, missä päätöksiä tehdään. "Te Whata" on esimerkki tällaisesta infrastruktuurista, joka on suunniteltu erityisesti iwi:lle, iwi:n tarpeita silmällä pitäen.

Kolmas peruspilari, "tietojen kerääminen", edellyttää Tiritin pohjalta rakennettua lähestymistapaa, jossa päätöksenteko tietojen keräämisestä on eettisesti ja kulttuurisesti kestävää. Tämä lähestymistapa muistuttaa, että vain tarpeelliset tiedot kerätään ja että tiedot palautetaan, jos niitä ei enää tarvita. Esimerkkinä tästä on maorilainen yhteiskuntatutkimus "Te Kupenga", joka keskittyy maorilaisia yhteisöjä koskevien tarpeiden huomioimiseen tietojen keruussa.

Neljäs peruspilari, "tietosuoja", vaatii laajempaa lähestymistapaa kuin nykyiset yksityisyyden suojaa koskevat säädökset. Maorilaisdatassa on otettava huomioon kollektiivinen yksityisyys ja suojan tarpeet, ja sen tulee perustua maorilaisiin arvoihin ja tiedonlähteiden eettisiin normeihin. Malli esittää ohjeet henkilökohtaisen ja kollektiivisen yksityisyyden suojaamiseen sekä tietoturvaan ja tiedon säilytykseen.

Viides peruspilari, "tietojen käyttö, jakaminen ja palauttaminen", pohjautuu maorilaisen kulttuurin käytäntöihin, kuten "pōwhiriin", joka on seremoniallinen tapa, jossa tietoa jaetaan tietyin ehdoin. Tietojen jakaminen ja palauttaminen tulee perustua keskinäiseen luottamukseen ja vastavuoroisuuteen. Mallissa esitetään erityisesti ohjeita siitä, miten maorilaiset voivat päättää, mitkä tiedot he jakavat, ja miten he voivat varmistaa, että heidän yhteisönsä hyötyy tiedoistaan.

Kuudes peruspilari, "tietojen käyttö ja uudelleenkäyttö", nostaa esiin toissijaisen datan käytön, erityisesti datan yhdistämisen, joka on keskeinen kysymys Uudessa-Seelannissa. "Integrated Data Infrastructure" (IDI) on yksi maailman laajimmista hallituksen datayhdistämisohjelmista, joka kattaa monia elämänalueita kuten terveydenhuollon, koulutuksen ja sosiaalipalvelut. Malli painottaa jatkuvan suostumuksen ja neuvotellun prosessin merkitystä tiedon käytössä, erityisesti algoritmisen päätöksenteon yhteydessä.

Seitsemäs peruspilari, "tietojen laatu ja järjestelmän eheys", liittyy tietojen tarkkuuden lisäksi myös siihen, kuinka tärkeää on varmistaa tietojen ajantasaisuus, käyttökelpoisuus ja yhdenmukaisuus. Järjestelmän eheys edellyttää, että tietojärjestelmät määritellään maorilaisille sopivaksi ja että niitä valvotaan säännöllisesti laadun ja tehokkuuden varmistamiseksi. Tämä edellyttää, että kaikki organisaatiot, jotka keräävät ja käyttävät maorilaisdataa, ovat vastuussa kulttuurisesti turvallisen hallinnan toteutumisesta.

Kahdeksas peruspilari, "tietojen luokittelu", käsittelee maorilaisen tiedon erityispiirteitä ja sitä, kuinka sen luokittelu vaatii innovatiivisia lähestymistapoja, jotka tunnustavat maorilaisen ajattelun perinteiset rakenteet. Malli esittää, että maorilaisdatalla tulisi olla oma luokittelukehikkonsa, joka perustuu maorilaisiin ontologioihin. Tämä kehys mahdollistaa kulttuuristen tietojen suojaamisen ja niiden käytön hallinnan ulkoisissa arkistoissa ja kirjastoissa, kuten TK-tunnisteiden avulla.

Tietohallinnan mallin tehokas käyttöönotto vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkää teoreettista suunnittelua. Vaikka mallin täytäntöönpanoon osallistuvat organisaatiot, kuten Stats NZ, voivat tarjota tukea, historialliset esimerkit kertovat, että prosessiin vaikuttavat aina poliittiset ja hallinnolliset haasteet. Tämän vuoksi korostetaan itsenäisten ja maorilaisille suunnattujen, autonomisten tietojärjestelmien merkitystä.

Miten Caligula käytti valtaansa ja rikkoi kaikki rajat?
Miten plasmoniset valokatalyytit parantavat ympäristön puhdistamista ja energian muuntamista?
Mikä on muuttuvuus Pythonissa ja miksi se on tärkeää ymmärtää?
Mitkä ovat tärkeimmät linnut ja tapahtumat lintujen tarkkailussa tietyillä alueilla?
Miten alkuperäiskansojen tilastot tuottavat tietoa ja miksi se on tärkeää ymmärtää?