Miten uskollisuus, polygamia ja yhteiskunnan paineet muovaavat ihmisen elämänkohtaloita?

Vanha Rymer oli yksi niistä vapaan ansastajaryhmistä, jotka olivat lähes kadonneet vuorilta – vapaista pyytäjistä, joita ei enää usein tavattu. Hän oli ikivanha, riittävän vanha voidakseen väittää olleensa mukana Andrew Henryn kanssa, kun Missouri Fur Companyn järjestäjä rakensi linnoituksen Henry’s Forkille Snake-joen varrelle vuonna 1810. Rymerin puhe oli täynnä sanoja monista intiaanikielistä sekä outoja sekakielisiä ranskalaisia kirosanoja, jotka hän oli oppinut Hudson’s Bay Companyn matkalaisilta ja hivernanteilta. Hän kertoi uskomattomia tarinoita mystisistä alueista Yellowstone-joen lähistöllä ja "puhkuvista kuumista lähteistä" siellä. Hän oli kestänyt Alder Gulchin kaoottisen elämän vain muutaman kuukauden, ja lokakuussa 1863 hän oli myynyt arvottoman kaivospaikkansa Jesse Minorelle kahdella sadalla dollarilla. Metsäpuut korkeissa mäntyjen latvoissa olivat arvokkaampia kolminkertaisesti, mutta puut seisoivat edelleen, kun Ann saapui Virginia Cityyn. Hän oli saanut Jesseä lupaamaan, ettei näitä puita koskaan kaadettaisi. Hän oli halunnut talonsa rakennettavan niiden joukkoon ja oli taipunut valitsemaan vähemmän paljastavan paikan lännen rinteellä. Tässä, mäntyjen alla, kaivokset ja Alder Gulchin melu olivat kaukana. Tässä vallitsi hiljaisuus ja rauhan tuntu, ja tänne Jesse tuli etsimään häntä. Hän pudotti hevosen ohjat ja antoi eläimen syödä vieressä seisovan oriinin kanssa. Sitten hän käveli Annin luo, joka istui tasaisella kalliolla, joka oli ollut vanhan ansastajan mökin kynnyksellä. Hän nojasi taaksepäin miehensä jalkoja vasten ja nosti kätensä, jonka Jesse tarttui ja piti kädessään.

"Et olisi saanut tehdä sitä, Ann," hän sanoi viimein. "Tiedät, että tohtori Bissell sanoi sinulle—"

"Tiedän, mutta jonkun piti tehdä jotain, Jesse. Biedler aikoi hirttää sen nuoren miehen. Hänen nimensä on Jeff Crittenden, ja minä tunnen hänet – hän ylitti preeriat kanssamme."

"Joo, Mormonin vanhin Medbridge oli myös ystäväsi."

"Kuinka tiesit sen?"

"En usein unohda nimeä, jonka olen kuullut, Ann, ja sinä mainitsit minulle molemmat nuo miehet. Ajattelit Medbridgea hyväksi mieheksi, vaikka hän oli Mormonin vanhin."

"Voi, köyhää miestä," sanoi Jesse myötätuntoisesti.

"Sinäkin säälit häntä! Miten voit?" Ann kysyi kiivaasti.

"Koska hänet on ansaittu. Brigham ja apostolit ovat pyydystäneet hänet, kuten he ovat ansainneet satoja köyhiä miehiä siitä lähtien, kun he julkisesti hyväksyivät monimuotoisuuden opin. Jos hän olisi voinut irtautua ja tulla eroon siitä, mutta hän ei voinut eikä tehnyt. Ehkä hänen uskonsa oli liian vahva, ja ehkä hän pelkäsi, mitä tapahtuisi, jos hän lähtisi kohti Kaliforniaa. Ehkä hän jäi äitinsä takia tai koska hän ajatteli, että mies voisi olla Mormonin vanhin ja silti kutsua sielunsa omaksi."

"Hän oli vain heikko," Ann sanoi jyrkästi. "En olisi kuvitellut, että puolustat miestä, jolla ei ollut tarpeeksi rohkeutta sanoa ei. Tietenkin nyt, kun hän on yksi heistä, hän puolustaa monimuotoisuutta ja kutsuu sitä uskonnoksi."

"Tietenkin," Jesse naurahti katkerasti. "Siinä se ansa todella sulkeutuu miehelle. Elin siellä viikkoja, Ann, ja tiedän mistä puhun. On satoja Medbridgejä Utahissa, jotka on johdatettu monimuotoisuuteen jollain tavoin, ja nyt he ja heidän lapsensa ja lapsenlapsensa ovat Mormonin uskoisia. Kirkko oli aivan kaatumassa sen jälkeen, kun Joseph Smith kuoli, ja se saattaa tehdä samoin, kun vanha Brigham kuolee, ellei olisi monimuotoisuutta. Se pitää heidät kiinni. Moniavioisen vaimon poika ei koskaan katso äitiään halukkaaksi orjaksi tai itseään epäpuhtaaksi. Se on vain politiikkaa, mutta se on aina uskonto Mormonille; etkä saa kansankirkon saarnareita näkemään sitä muuna kuin saastaisena ja moraalittomana doktriinina."

Tässä maassa voidaan rikkoa ihmistä nopeasti, Ann. Jos Medbridge ei olisi tullut Utahiin, hän ei olisi joutunut monimuotoisuuden ansaan. Ja jos Crittenden olisi jatkanut matkaansa Kaliforniaan sen sijaan, että jäi Fort Halliin..."

Endtext

Mikä tekee Brigham Youngista merkittävän henkilön?

Jesse ei peitellyt ihailuaan Brighamia kohtaan, vaikka tiesi hyvin, että tämä ei ollut virheistään vapaa. Hän oli johtanut kirkkoa ja sen jäseniä eteenpäin tavalla, joka oli antanut heille mahdollisuuden rakentaa uudelleen elämänsä, vaikka se olikin maksanut heille paljon — ei vain fyysisesti, vaan myös moraalisesti. Jesse ei voinut olla ihailematta Brighamia hänen kyvyssään hallita kansaansa niin päättäväisesti. Hänellä oli se taito, joka piti ihmiset yhdessä, joka sai heidät seuraamaan ja työskentelemään yhteisen hyvän puolesta, vaikka heidän piti sietää monia vaikeuksia.

Brigham Young ei ollut se uskonnollinen henkilö, joka täytti profeetan roolin sellaisena kuin useimmat olivat kuvitelleet. Hän ei ollut ollut yhtä hengellinen ja mystinen kuin Joseph Smith, mutta hänen kyvykkyytensä ja käytännöllinen johtajuutensa olivat olleet juuri sitä, mitä Mormonikirkko tarvitsi tuohon aikaan. Hänen merkityksensä ei ollut pelkästään siinä, mitä hän oli uskon edustajana, vaan myös siinä, kuinka hän oli pystynyt yhdistämään eri ihmiset ja saamaan heidät uskomaan, että he voivat saavuttaa parempaa elämää Salt Lake Valleyn autiomaassa.

Se, mitä Jesse oli kertonut, avasi Annille ikkunan siihen maailmaan, jossa Brigham Young oli kunnioitettu ja pelätty henkilö, mies, joka ei pelännyt tehdä vaikeita päätöksiä ja ottaa riskejä. Mutta samalla Jesse ei voinut olla huomaamatta sitä ristiriitaa, joka vallitsi hänen omassa sydämessään. Hän oli tuntenut Brigham Youngin suuren voiman ja päättäväisyyden, mutta ei voinut sietää hänen tekemänsä epäoikeudenmukaisuuksia. Silti hän ei voinut olla arvostamatta sitä, mitä Brigham oli saanut aikaan — Salt Lake City oli noussut kuin taivaanlahja, ja monet olivat kiitollisia siitä.

Tässä oli kuitenkin jotakin, joka jäi Annin mieleen. Brigham Young ei ollut pelkästään merkittävä johtaja; hän oli mies, joka oli valinnut tehdä vaikeita ja monille epäeettisiä päätöksiä saavuttaakseen päämääränsä. Hänen roolinsa ei ollut vain uskonnollinen tai hengellinen, vaan enemmänkin hallinnollinen ja taktinen. Jesse ei ollut koskaan kieltänyt, että Brigham oli tehnyt virheitä, mutta hän ei myöskään hävennyt sitä, että hän arvosti miestä, joka oli ollut niin tehokas ja päättäväinen.

Tämä oli ajatus, joka kiinnosti Annia. Hän ei voinut ymmärtää sitä ihailevaa suhtautumista Brighamiin, mutta samalla hän tunsi, että tässä piili suurempi ymmärrys siitä, mitä oli olla johtaja tällaisessa yhteisössä. Brigham Young ei ollut pelkkä profeetta, vaan hän oli visionääri, joka oli valmis tekemään kaikkea, mitä tarvittiin kirkon ja sen jäsenten säilyttämiseksi ja kasvattamiseksi. Hänen suurin saavutuksensa ei ollut se, kuinka hän oli luonut suuren uskonnollisen yhteisön, vaan se, kuinka hän oli ollut valmis ottamaan vastuuta ja tekemään päätöksiä, jotka olivat johtaneet Mormonikirkon kansan selviytymiseen.

Vaikka Brigham Youngin elämä oli ollut täynnä kiisteltyjä valintoja, oli tärkeää ymmärtää, että hänen vaikutuksensa ei ollut pelkästään hengellinen, vaan ennen kaikkea käytännönläheinen ja johtajuutta vaativa. Mormoni-yhteisön kasvu ja kehitys olivat pitkälti tämän miehen käsissä, ja hänen kykyynsä kohdata haasteet ja vaikeudet oli arvostettu enemmän kuin mikään muu.

Mikä tekee taloudellisista toiminnoista järkeviä kultaryntäyksessä?

Kesäpäivän kuumuus ja pölyinen tuuli täyttivät Bannackin katukivet, mutta sen keskellä käynnissä oleva liiketoiminta oli kaikkea muuta kuin paikallista hiljaisuutta. Ann, Clem ja Jesse keskustelivat kuumeisesti siitä, miten heidän edistynyt liiketoimintansa toimisi pitkällä aikavälillä. He eivät pelkästään olleet mukana kultaryntäyksessä, vaan he olivat oppineet, kuinka muuttuva talous ympäröi heidän päivittäistä elämäänsä.

Clem Talbotin ja Annin silmät loistivat, kun he laskivat voittojaan kaupanteon jäljiltä. Ostokset, jotka oli tuotu Bannackiin – nauloista sokeriin ja omenoista kumisaappaisiin – olivat myyneet huikealla voitolla. Yksi esimerkki oli se, että naulat, jotka olivat tulleet Utahista kymmenen dollarin karkealla hinnalla, myytiin täällä kolmekymmentäviisi dollaria – ja kaikki ostajat olivat valmiita maksamaan. Samaan aikaan sokeri, jonka hinta oli ollut kuusikymmentä senttiä per pauna, oli hypännyt huomattavasti korkeamman hinnan mukana. Tämä yksinkertainen, mutta tehokas markkinatalouden periaate näytti toimivan täydellisesti: hinta määräytyi kysynnän mukaan. Mutta oli myös toisia, jotka eivät olleet valmiita hyväksymään tätä uutta, jatkuvasti liikkuvaa rahamaailmaa.

Ann oli pragmatikko. Hän oli ajatellut taloudellisen strategiansa huolellisesti ja päättänyt, ettei nostaisi hintoja liikaa. Hän ajatteli niitä, jotka jäisivät talveksi nälkäisiksi – niitä, jotka eivät voisi ostaa ruokaa suurilla hinnoilla. Tämä ajatus välitti vilpittömän vastuun ja huolen ihmisiä kohtaan, mutta toisaalta hän ei ollut naiivisti hylkäämässä kaupankäynnin logiikkaa. Hän tiesi, että ilman voittoa ei olisi mitään mahdollisuuksia jatkaa liiketoimintaa.

Yksi tärkeimmistä näkökohdista tässä keskustelussa on, että taloudellinen päätöksenteko ei perustu vain tunteisiin tai arpomiseen, vaan se on jatkuvaa tasapainoilua riskien ja palkkioiden välillä. Clem ei ollut valmis ottamaan suuria taloudellisia riskejä, vaikka mahdollisuudet olivat edessään. Toisaalta Jesse oli valmis ottamaan lainaa, vaikka ei olisi ollut varma siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tämä ei ollut vain henkilökohtainen pohdinta, vaan kysymys siitä, kuinka luottamus ja liiketoimintamahdollisuudet muovautuvat nopeasti kehittyvissä ympäristöissä.

Kultaryntäyksessä taloudellisten päätösten pitäisi perustua tarkkaan arvioon ympäröivistä resursseista ja liiketoiminnan tulevaisuudesta. On selvää, että rahassa ei ole kyse pelkästään yksittäisistä myynneistä ja ostoista, vaan siitä, kuinka laajentaa ja soveltaa liiketoimintaa kestävästi. Jokainen kauppa voi olla mahdollisuus, mutta mahdollisuudet voivat myös muuttua velaksi, jos niitä ei hallita oikealla tavalla.

Taloudellinen päätöksenteko kultaryntäyksessä, kuten muissakin äkillisissä ja jännitteisissä olosuhteissa, ei ole vain spekulaatiota. On tärkeää ymmärtää, että rahan liikkuessa nopeasti ja suurilla summilla, yksilöt ovat usein eniten haavoittuvia – ja heidän taloudelliset strategiansa voivat määrittää heidän pitkän aikavälin menestyksensä tai epäonnistumisensa. Tällöin kysymys ei ole vain kaupankäynnistä, vaan siitä, kuinka osaa valita oikean ajankohdan ja oikeat kumppanit.

Mikä rooli kunnian ja väkivallan ristiriidassa on Bannackin kylän elämässä?

Henry Plummer oli mies, joka piti itseään tavallaan kylän kunnioitetuimpana ja vaikuttavimpana hahmona. Hänen käytöksensä oli kohteliasta ja kunnioittavaa, mutta sen alla piili jatkuva väkivallan uhka, jota ei voinut olla huomaamatta. Plummer oli koko kylän silmissä se, joka pelasi kovaa peliä ja oli valmis puolustamaan omaa kunniaansa väkivallalla, jos siihen oli tarvetta. Kuitenkin hänen suhteensa muihin oli yhtä aikaa hienovarainen ja jännittynyt. Esimerkiksi, kun hän kohtasi Annin, hän ei koskaan käyttänyt väkivaltaa häntä kohtaan, vaan pikemminkin osoitti kunnioitusta, jopa pukeutuen niin, että hän otti hatun päästään puhuessaan naisten kanssa, mikä oli poikkeuksellista verrattuna moniin muihin kyläläisiin.

Mutta Bannackissa ei voinut koskaan olla liian varma siitä, kuinka pitkälle asiat voisivat mennä. Vaikka Plummer oli hallitseva hahmo kylässä, hänen ja Crawfordin välinen jännite oli aina väistämätön. On selvää, että Plummer oli valmis käyttämään aseitaan, mikäli hänen auktoriteettinsa oli uhattuna. Tätä ei voinut välttää, sillä väkivalta oli läsnä, mutta samalla sitä myös pelättiin. Crawford ei ollut halukas alistumaan Plummerin dominanssiin, ja niinpä hän oli saanut käsiinsä aseen, joka mahdollisti sen, että hän oli valmis taistelemaan Plummeria vastaan, jos tilanne vaati.

Kun Ann todisti tämän ristiriidan huipentuman, jossa Crawford ampui Plummeria ilman varoitusta, hän ei voinut olla miettimättä väkivallan vaikutusta, joka oli niin syvälle juurtunut kylän elämään. Vaikka Plummer ei ollut kuollut, hänen haavansa olivat vakavia, ja tämän seuraukset olivat nähtävissä kylässä pitkään. Väkivallan jäljet eivät jääneet pelkästään ruumiisiin, vaan ne kietoutuivat tiukasti kylän yhteisön arkeen ja elämään.

Tämä väkivallan ilmapiiri oli vain yksi osa Bannackin elämää, mutta se oli samalla osa arkea, jossa kaikki tiedostivat, että kunnia ja väkivalta olivat usein toistensa varjossa. Kyläläisten oli pakko tasapainotella omien tunteidensa, pelkojensa ja kunnianhimojensa kanssa, sillä pienikin väärinymmärrys saattoi johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin. Ja kuitenkin, kuten käy ilmi Annin huolehtivaisuudesta Plummerin kohtalosta, hän ei ollut kylmän välinpitämätön väkivallan suhteen. Hän toimi, koska se oli moraalisesti oikein, vaikka olikin osittain tietoinen siitä, että väkivalta oli osa kylän kudosta.

On tärkeää ymmärtää, että väkivalta, joka ilmenee Bannackin kaltaisessa yhteisössä, ei ole yksinkertaista tai mustavalkoista. Väkivalta ei ollut vain väline, jolla ratkaistiin konflikteja, vaan se oli myös tapa, jolla kunniaa puolustettiin ja varmistettiin oman paikkansa säilyminen yhteisössä. Tässä ympäristössä ei ollut tilaa heikkoudelle tai armoille. Kaikkien, jotka halusivat menestyä ja olla osa yhteisöä, oli sopeuduttava ja sopeutettava omat teot kylän odotuksiin.

Endtext