Totuuden ja valheellisuuden raja on yhä hämärtyneempi ajassa, jossa informaatio liikkuu nopeasti ja monikanavaisesti. On olemassa lukuisia psykologisia ilmiöitä, jotka vaikuttavat siihen, kuinka me tunnistamme ja uskomme siihen, mitä meille sanotaan tai näytetään. Yksi keskeinen ilmiö, joka on saanut huomiota tutkimuksissa, on niin sanottu totuuden illuusio tai "truthiness" (Newman, 2012). Tämä ilmiö liittyy siihen, kuinka todennäköisesti hyväksymme väitteet totuuksina pelkästään niiden esiintymistiheyden tai tutun lähteen vuoksi, riippumatta siitä, ovatko ne objektiivisesti totta vai eivät.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmiset uskovat helpommin siihen, mitä he ovat aiemmin kuulleet tai lukeneet. Erityisesti silloin, kun väite toistuu useasti, syntyy helposti vaikutelma sen paikkansapitävyydestä. Tämä on keskeinen tekijä tiedon jakamisessa ja vääristymien leviämisessä, erityisesti digitaalisessa mediassa. Totuuden illuusio ei kuitenkaan rajoitu pelkästään siihen, kuinka usein väite toistuu. Se liittyy myös siihen, kuinka helposti ja nopeasti ihmiset voivat muistella tietoa. Näin ollen ihmiset saattavat olla taipuvaisia uskomaan sellaisiin väitteisiin, joita he muistavat helposti, vaikka ne eivät olisikaan totuudenmukaisia (Kelley & Lindsay, 1993).

Tämän psykologisen mekanismin taustalla on se, että aivot yhdistävät muistamisen helppouden tietyn tiedon luotettavuuteen. Mitä helpompi jotain muistaa, sitä luotettavammalta se vaikuttaa. Tämä on mekanismi, joka on kehittynyt auttamaan meitä navigoimaan maailmassa ja tekemään päätöksiä nopeasti, mutta se voi myös johtaa virheellisiin johtopäätöksiin ja uskomuksiin, erityisesti tilanteissa, joissa tieto on vääristynyttä tai valikoivaa.

Mediassa ja erityisesti sosiaalisessa mediassa tämän illuusion vaikutus on merkittävä. Kun väitteet saavat tukea kuvista tai videoista, niiden uskominen kasvaa entisestään. Esimerkiksi tutkimuksissa on havaittu, että valokuvat voivat vaikuttaa siihen, kuinka uskomattomilta ja "totuudenmukaisilta" väitteet vaikuttavat (Lindsay et al., 2004). Tämän vuoksi ei ole yllättävää, että sosiaalinen media on täynnä kuvia ja videoita, jotka tukevat jopa täysin vääriä väitteitä ja väärinkäsityksiä.

Erityisesti se, kuinka ihmiset havaitsevat ja arvioivat tietolähteitä, on olennaista vääristymien leviämisen ymmärtämisessä. Totuuden illuusio ei ole pelkästään yksittäisten väitteiden vääristymistä, vaan myös osaltaan seurausta siitä, miten ihmiset suhtautuvat tiettyihin lähteisiin. Esimerkiksi uutisten ja ilmoitusten luotettavuutta arvioidaan usein sen mukaan, kuinka hyvin ne "sointuvat" siihen, mitä henkilö haluaa uskoa tai odottaa (Priester & Petty, 1995). Tämä vaikutus on erityisen voimakas, kun kyse on sosiaalisen median lähteistä, joissa valmiiksi suodattunut ja omia uskomuksia vahvistava tieto on helpommin löydettävissä.

Lisäksi on tärkeää huomioida, että vääristymät ja valheelliset väitteet eivät ole pelkästään yksilön tai välineen vastuulla. Ne ovat syvällisesti kytköksissä kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin, joissa totuus ja luotettavuus ovat usein suhteellisia käsitteitä. Kun tietoa levitetään nopeasti ja laajasti, ja kun se on osittain tai kokonaan valikoitua, ihmiset voivat menettää kyvyn arvioida kriittisesti, mikä on todella totta ja mikä ei ole.

On myös tärkeää muistaa, että ihmiset eivät ole alttiita vain valheille, jotka toistuvat usein tai tulevat luotettavista lähteistä. He voivat myös olla alttiita uskomaan totuudenmukaisilta näyttäviin väittämiin, jotka eivät ole kokonaisuudessaan totta. Vääristymien ehkäiseminen ja korjaaminen vaatii aktiivista ja kriittistä ajattelua sekä tietoa siitä, kuinka psykologiset mekanismit voivat manipuloida meitä jopa silloin, kun luulemme olevan järkeviä ja varmoja tiedostamme.

Välineet, jotka voivat auttaa vähentämään näitä vaikutuksia, sisältävät muun muassa tiedon tarkistamisen, useiden lähteiden vertailemisen ja tietoisuuden lisäämisen siitä, miten informaatio vaikuttaa meidän ajattelutapaamme. On myös tärkeää kouluttaa yleisöä medialukutaitoon, sillä pelkkä tiedon määrän lisääminen ei riitä; ihmiset tarvitsevat työkaluja ja taitoja arvioida, mikä on luotettavaa ja mikä ei ole.

Mikä tekee vääristä tiedoista vakuuttavia ja miksi niitä on niin vaikea korjata?

Väärä tieto, tai "fake news", leviää nykyään nopeasti erityisesti sosiaalisen median ja muiden digitaalisten kanavien kautta. Tiedon jakamisen ja hyväksymisen prosessit ovat monivaiheisia ja niiden ymmärtäminen on elintärkeää, jotta voimme kehittää keinoja väärän tiedon torjumiseksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että on olemassa useita psykologisia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, miten ihmiset hyväksyvät ja jakavat virheellistä tietoa.

Ensinnäkin, tutkimukset osoittavat, että ihmiset ovat alttiimpia hyväksymään tietoa, joka on linjassa heidän aiempien uskomustensa kanssa. Tämä ilmiö tunnetaan vahvistusvinoutumana (confirmation bias). Nickersonin (1998) tutkimus nostaa esiin, kuinka meillä on taipumus etsiä, huomioida ja muistaa vain sellaista tietoa, joka tukee omia uskomuksiamme, samalla sulkien pois sen, mikä on ristiriidassa niiden kanssa. Tämän vuoksi väärä tieto, joka resonoi aiempien uskomustemme kanssa, saattaa tuntua erityisen vakuuttavalta, vaikka se ei olisi objektiivisesti totta.

Schwarz ja Jalbert (2020) tarkastelevat kognitiivisia prosesseja, jotka liittyvät tiedon hyväksymiseen. Heidän mukaansa ihmiset arvioivat tiedon luotettavuutta useilla kriteereillä, kuten yhteensopivuudella aikaisempien tietojen kanssa, sisäisellä johdonmukaisuudella, esittäjän uskottavuudella ja toisten hyväksynnällä. Tämä tarkoittaa, että viesti, joka on helppo käsittää ja joka tulee luotettavalta taholta, on todennäköisemmin hyväksytty, vaikka se olisikin väärää tietoa. Esimerkiksi kuvien roolia on tutkittu laajasti, ja on todettu, että pelkkä kuva voi lisätä uskomme tietyn asian todenperäisyyteen, vaikka kuva itsessään ei tuottaisi mitään lisäinformaatiota (Newman & Zhang, 2020).

Toisaalta, tiedon esittämistavalla on myös merkitystä. Jaffé ja Greifeneder (2020) osoittavat, että negatiivisesti muotoillut väitteet voivat vaikuttaa siihen, kuinka todennäköisenä joku pitää väitteen todenperäisyyttä. Tämä havainto liittyy siihen, kuinka ihmisten odotukset ja ennakkokäsitykset voivat vaikuttaa siihen, miten he arvioivat tiedon oikeellisuutta. Tieto, joka herättää negatiivisia tunteita, voi saada aikaan sen, että me pidämme sitä totena, koska se "tuntuu" oikealta. Tässä mielessä on tärkeää huomata, kuinka kielelliset rakenteet voivat ohjata mielipiteitämme tiedon oikeellisuudesta.

Tieto ei kuitenkaan ole pelkästään kognitiivinen ilmiö; myös motivaatioilla on suuri rooli. Oyserman ja Dawson (2020) esittävät, että identiteettiperusteinen motivaatio vaikuttaa siihen, mitä ihmiset uskovat ja jakavat. Me emme reagoi pelkästään objektiiviseen maailmaan, vaan sen subjektiiviseen rakentumiseen, joka on vahvasti sidoksissa siihen, kuinka näemme itsemme ja mitä tavoittelemme. Väärän tiedon hyväksyminen voi siis liittyä siihen, kuinka se tukee identiteettiämme tai maailmankuvaamme.

Erityisesti salaliittoteorioihin liittyvissä tutkimuksissa on havaittu, että henkilökohtaiset motivaatiot, kuten itsekunnioituksen tai sosiaalisen integraation tarpeet, voivat johtaa vahvistettujen väärien uskomusten syntymiseen (Albarracín, 2020). Tämä on erityisen tärkeää, kun tarkastellaan henkilöitä, jotka uskovat salaliittoihin – heidän uskomuksensa saattavat toimia suojauksena ahdistusta tai epävarmuutta vastaan.

Erityisesti propaganda on yksi merkittävä tekijä väärän tiedon levittämisessä. Axt, Landau ja Kay (2020) tarkastelevat, kuinka väärä tieto ja sen levittäminen saattavat olla houkuttelevampia niille, jotka kaipaavat maailmanjärjestyksen ja rakenteen tunteen. Propaganda, joka disinformaatiolla pyrkii heikentämään perinteisten uutislähteiden uskottavuutta, voi tuntua erityisen vakuuttavalta, koska se tarjoaa yksinkertaistettuja vastauksia monimutkaisille ongelmille.

Erilaiset strategiat väärän tiedon torjumiseksi voivat vaihdella riippuen siitä, kuinka ihmiset käsittelevät tietoa. Esimerkiksi "rokotus" väärää tietoa vastaan, eli mediaopetus, joka valmistaa ihmisiä kohtaamaan mahdollisesti virheellistä tietoa, on yksi lähestymistapa, jonka van der Linden ja Roozenbeek (2020) esittävät. Tämä psykologinen "rokotus" auttaa ihmisiä olemaan vähemmän alttiita hyväksymään väärää tietoa, koska se antaa heille välineitä arvioida tiedon luotettavuutta kriittisemmin.

Tämä kokonaisuus tuo esiin sen, kuinka monimutkainen prosessi tiedon hyväksyminen ja jakaminen on. Ihmiset eivät ole pelkästään rationaalisia arvioijia; heihin vaikuttavat syvät kognitiiviset ja motivaatio-perusteiset tekijät, jotka voivat muokata heidän käsityksiään ja uskomuksiaan väärän tiedon osalta. Tästä syystä on tärkeää kehittää keinoja, jotka tukevat ihmisten kykyä tunnistaa ja torjua väärää tietoa tehokkaasti, ottaen huomioon sekä kognitiiviset vinoumat että motivaatiot.

Miten tiedon muistaminen ja lähteen arviointi vaikuttavat harhaanjohtavan tiedon hyväksymiseen?

Harhaanjohtava tieto on jatkuvasti esillä niin mediassa kuin arkielämässä. Vaikka ihmiset usein ajattelevat, että he pystyvät helposti tunnistamaan ja hylkäämään väärän tiedon, todellisuus on monimutkaisempi. Tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi ihmisten kyky muistaa ja arvioida tiedon lähteitä ei ole niin luotettava, kuin voisi kuvitella. Kun ihmiset altistuvat harhaanjohtavalle tai väärälle tiedolle, he usein luottavat siihen, vaikka he tietäisivätkin alkuperäisen tiedon olevan virheellistä.

Yksi tutkimus, jossa osallistujia pyydettiin kiinnittämään huomiota virheellisiin tietoihin, joilla oli punainen korostus, osoitti, että tämä lähestymistapa ei vähentänyt virheellisen tiedon vaikutusta. Päinvastoin, se jopa lisäsi virheiden toistamisen todennäköisyyttä myöhemmässä testissä (Marsh, 2011). Tällainen tulos nostaa esiin sen, kuinka vaikeaa on torjua väärää tietoa yksinkertaisilla korjauskeinoilla.

Erityisesti tutkimuksissa on todettu, että ihmiset voivat vähentää harhaanjohtavan tiedon vaikutusta, kun heidät kannustetaan ottamaan "ammattilaisen" rooli tietojen arvioinnissa. Tällöin heistä tulee kriittisempiä ja kykenevämpiä havaitsemaan virheellistä tietoa. Esimerkiksi Rapp, Hinze, Kohlhepp ja Ryskin (2014) sekä Brashier, Eliseev ja Marsh (2020) havaitsivat, että ihmisten on helpompi tunnistaa virheellinen tieto ja estää sen leviämistä, kun he aktiivisesti suhtautuvat siihen kuin ammattilaiset faktantarkistajat.

Tieto ja muistikuvat, jotka liittyvät siihen, mitä tiedämme, eivät kuitenkaan ole samanlaisia. Tiedon muistaminen eroaa huomattavasti henkilökohtaisista muistikuvista. Kun esimerkiksi muistat, että George Washington oli Yhdysvaltain ensimmäinen presidentti, et ajattele, kuinka tai milloin opin sen. Tieto vain "pumppaa mieleen", ja sitä pidetään "tietona" eikä muistona (Tulving, 1972). Tieto ei siis ole useinkaan yhteydessä alkuperäiseen oppimiskokemukseen, ja siksi se on helpommin hämärtyvissä tai virheellisesti yhdistettävissä muihin lähteisiin.

Tämä tekee harhaanjohtavasta tiedosta erityisen houkuttelevaa. Vaikka ihmiset saattavat alun perin olla vähemmän taipuvaisia uskomaan epäluotettaviin lähteisiin (Guillory & Geraci, 2013), heidän muistinsa lähteiden luotettavuudesta on heikkoa. Lähteen unohtaminen tai hämärtyminen ajan myötä heikentää kykyä arvioida tiedon totuudellisuutta. Tämän ilmiön tunnetaan nimellä "sleeper effect", jossa alun perin epäluotettavan lähteen viesti voi vaikuttaa ihmisille vahvemmin ajan myötä, koska lähteen alkuperä unohtuu (Underwood & Pezdek, 1998).

Samoin usein ihmiset eivät edes muista, mistä tiedot ovat peräisin, vaikka he saattavat tunnistaa lähteen luotettavaksi tai epäluotettavaksi, jos heille siitä muistutetaan. Tästä huolimatta ihmiset voivat olla taipuvaisia hyväksymään tiedon totuudeksi ilman, että muistavat tarkasti, kuka tiedon on alun perin esittänyt. Jos esimerkiksi Donald Trump ja Nancy Pelosi tekevät samanlaisen väitteen, on mahdollista, että ihmiset saattavat pitää Trumpin väitettä todennäköisempänä vain, koska he muistavat hänet korkeampana luotettavuuslähteenä. Tällainen vääristynyt muisti voi johtaa siihen, että tietoja käsitellään ja arvioidaan virheellisesti, vaikka alkuperäinen lähde olisikin epäluotettava.

Vaikka lähteiden arvioiminen ja tiedon alkuperän muistaminen voivat auttaa torjumaan väärää tietoa, se ei yksin riitä. Väärän tiedon vaikutus ei ole sidoksissa pelkästään sen lähteen luotettavuuteen, vaan myös siihen, kuinka helposti tiedon käsittely tuntuu. Ihmiset ovat alttiita hyväksymään tiedon oikeaksi, jos sen käsitteleminen tuntuu helpolta, vaikka se olisi alun perin vääräksi merkitty tai epäluotettavasta lähteestä peräisin. Tämä niin sanottu "fluency effect" tarkoittaa sitä, että helpommin prosessoitu tieto arvioidaan todennäköisemmin todeksi, vaikka sen alkuperä olisi huono (Begg & Armour, 1991).

Epäluotettavat lähteet eivät siis ole vain ongelmallisia tiedon alkuperän suhteen, vaan niiden vaikutus saattaa voimistua ajan kuluessa. Tämä tekee tiedon valikoinnista ja arvioinnista erityisen vaikeaa. Muisti ei ole täydellinen, ja mitä vähemmän tiedon lähteestä muistetaan, sitä suurempi mahdollisuus on, että virheelliset uskomukset juurtuvat ja leviävät.

Tämä ilmiö koskee myös sitä, miten ihmiset käyttävät tietoa, joka on tallennettu heidän muististaan. Vaikka ihmiset saattavat tietää paljonkin asioita, tämä tieto ei aina ole helposti saatavilla, kun sitä tarvitaan. Esimerkiksi "tip-of-the-tongue" -ilmiö, jossa tieto on "lähellä", mutta ei juuri nyt muistissa, on yleinen kokemus. Tämä voi estää ihmisiä soveltamasta tietoa oikealla hetkellä.

On myös ilmiö, jossa jopa hyvin opitut asiat saattavat jäädä huomiotta, kuten silloin, kun ihmiset eivät huomaa kysymyksen virheellistä oletusta, vaikka he tietäisivät, että se on väärin. Tämä ilmiö on erityisen ilmeinen, kun ihmiset altistuvat tietylle tiedolle ja siihen liittyville oletuksille, joita he eivät ole aiemmin kyseenalaistaneet. Tällöin väärän tiedon vaikutus voi olla syvällisempi kuin alun perin ajatellaan.

Tietämyksemme ei siis ole aina käytettävissä silloin, kun sitä tarvitaan, ja tämä on olennainen seikka, kun tarkastellaan, kuinka harhaanjohtava tieto vaikuttaa käyttäytymiseemme ja uskomuksiimme.

Miten kulttuurinen sujuvuus vaikuttaa päätöksentekoon ja disinformaation käsittelyyn?

Kulttuurinen sujuvuus ja sen vastakohta, kulttuurinen epäsujuvuus, voivat vaikuttaa merkittävästi siihen, miten ihmiset käsittelevät tietoa ja tekevät päätöksiä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kulttuurisesti sujuvissa tilanteissa ihmiset nojaavat enemmän intuitiiviseen ajatteluun kuin järjestelmälliseen, sääntöihin perustuvaan päättelyyn, vaikka kyseessä olisikin tilanne, jossa sääntöjen käyttö olisi suositeltavaa. Esimerkiksi kulttuurisesti sujuvassa ympäristössä ihmiset voivat olla alttiimpia virheellisiin johtopäätöksiin, koska he eivät aktivoida kriittistä ajattelua, vaikka kulttuuriset vihjeet viittaisivatkin järjestelmällisen päättelyn tarpeeseen. Tämä havainto on toistunut useissa kokeissa, joissa tutkittiin ihmisten reaktioita kulttuurisiin vihjeisiin ja niiden vaikutuksia päättelyyn.

Eräässä tutkimuksessa, jossa osallistujat arvioivat hääkuvia, puettiin kulttuurisesti sujuvia ja epäsujuvia valokuvia. Kulttuurisesti sujuvissa kuvissa häät noudattivat perinteisiä normeja: morsianta oli pukeutunut valkoiseen, sulhanen mustaan, hääkakku oli valkoinen ja koristeltu perinteisellä tavalla. Epäsujuvissa kuvissa sen sijaan morsian oli pukeutunut värikkäisiin vaatteisiin ja kakku oli koristeltu epätavallisilla elementeillä. Tämänkaltaisessa ympäristössä osallistujat olivat taipuvaisempia tekemään päätöksiä, jotka pohjautuivat kulttuurisesti odotettuihin kuvioihin, eikä heitä ohjannut analyyttinen ajattelu.

Vastaavaa ilmiötä on havaittu myös hautajaisiin liittyvissä tutkimuksissa, joissa osallistujat arvioivat kulttuurisesti sujuvia ja epäsujuvia muistokirjoituksia. Sujuvassa ympäristössä oli esitetty muistokirjoitus, jossa kiitettiin vainajaa ja käytettiin surullista sävyä, kun taas epäsujuvassa versiossa vainaja kuvattiin vähemmän positiivisessa valossa, ja tekstissä ei ollut surullista sävyä. Tulokset osoittivat, että kulttuurisesti sujuvassa ympäristössä osallistujat olivat vähemmän kriittisiä ja loivat intuitiivisia arvioita.

Kulttuurinen asiantuntemus on avaintekijä siinä, miten ihmiset käsittelevät viestejä. Kun kulttuuriset vihjeet ovat linjassa henkilökohtaisen asiantuntemuksen kanssa, ihmiset nojaavat intuitiiviseen päättelyyn eivätkä syvenny viestin laatuun. Tämä voi tehdä heistä alttiimpia vääristellylle tai virheelliselle tiedolle, sillä he eivät käytä järjestelmällistä ajattelua arvioidessaan viestin luotettavuutta. Yksinkertaisesti sanottuna kulttuurinen sujuvuus voi estää ihmisiä huomioimasta viestien mahdollisia virheitä tai manipulaatiota, koska he keskittyvät enemmän siihen, että viesti tuntuu olevan linjassa heidän kulttuuristen odotustensa kanssa.

Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että kulttuurisesti sujuvissa tilanteissa viestejä voidaan käsitellä vähemmän kriittisesti, mikä voi lisätä alttiutta disinformaatiolle. Jos viesti käyttää elementtejä, jotka vastaavat kulttuurisia odotuksia – kuten tiettyjä sanavalintoja, kuvia tai muita vihjeitä – viesti voi tuntua "oikealta" ja saada aikaan vahvemman tunteen oikeellisuudesta, vaikka sen sisältö ei olisikaan paikkansapitävää. Tämä ilmiö liittyy siihen, miten kulttuurinen asiantuntemus vaikuttaa siihen, minkälaista päättelyä ihmiset käyttävät. Kun viesti on kulttuurisesti sujuva, ihmiset eivät välttämättä huomioi sen laatua tai loogisuutta, vaan keskittyvät siihen, miten viesti sopii heidän kulttuurisiin odotuksiinsa.

Kun puhutaan disinformaatiosta, on tärkeää ymmärtää, että viestin lähettäjän aikomukset voivat olla manipuloivia. Viestien ei aina tarvitse olla objektiivisia tai totuudenmukaisia, vaan ne voivat olla suunniteltu ohjaamaan vastaanottajan päätöksentekoa ja mielipiteitä. Kulttuurinen sujuvuus, joka saa viestin tuntumaan oikealta ja totuudenmukaiselta, voi estää ihmisiä ottamasta etäisyyttä viestiin ja tarkastelemasta sen laatua kriittisesti. Tällöin viestin sisältö ei enää ole tärkeää, vaan sen kulttuurinen hyväksyttävyys määrää, miten se vastaanotetaan.

Erityisesti kulttuurisesti sujuvissa viesteissä ihmiset saattavat olla alttiimpia uskomaan, että viesti on informatiivinen ja objektiivinen, koska he kokevat sen olevan linjassa heidän kulttuuristen odotustensa kanssa. Tämä voi olla vaarallista, sillä disinformaation lähettäjät voivat hyödyntää tätä ilmiötä manipuloidakseen yleisön mielipiteitä ja käyttäytymistä. Viestien luonteen ja kulttuurisen kontekstin ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää, jotta ihmiset pystyisivät erottamaan totuuden ja väärän tiedon toisistaan.

Endtext

Miten McLaurin-laajennuksia voidaan käyttää funktion jatkuvuuden määrittämiseen?
Miten vastuullinen ohjelmointi vaikuttaa teknologian kehitykseen ja yhteiskuntaan?
Velázquez ja hänen mestariteoksensa "Las Meninas": Taiteilijan matka yhteiskunnallisen aseman saavuttamiseen
Miten opettaa ja harjoitella englantia lapsille: tehokkaat menetelmät ja käytännön ohjeet
Miten oikea alastulo ja kehon asento voivat parantaa paljasjalkajuoksua?