Miten Trumpin vaalikampanja ja koronaviruspandemia kietoutuivat toisiinsa?

Trumpin uudelleenvalintastrategian rakentaminen pandemian aikana oli merkittävä ja monivaiheinen prosessi, jossa politiikka ja yhteiskunnalliset kysymykset, kuten talous ja terveys, sekoittuivat. Erityisesti pandemian ensimmäisten kuukausien aikana Trumpin hallinto pyrki muotoilemaan tilannetta, jossa talouden elvyttämisen ja viruksen leviämisen rajoittamisen välinen suhde nähtiin eräänlaisena pelinä, jossa tappiot elävien elämänmuotojen ja taloudellisen kasvun välillä olivat vaihdettavissa. Tämän asetelman taustalla oli vahva usko talouden toipumisen tärkeyteen, mutta samalla myös osittainen välinpitämättömyys elämän menetyksistä, jotka otettiin osaksi laajempaa talousstrategiaa. Koronaviruksen myötä syntyi valtava epävarmuus, ja monille kysymys kuului: Miten yhdistetään ihmishenkien menetykset ja taloudellinen elpyminen, erityisesti poliittisesti motivoidussa ympäristössä?

Trumpin hallinto ei juuri koskaan käsitellyt kasvavia tartuntoja ja kuolemia pandemian aikana pelkästään inhimillisinä tragedioina, vaan osana laajempaa politiikkaa. Kuolemat eivät olleet pelkästään kuolemia, vaan ne tulkitsivat voitettavissa olevaksi tappioksi, jonka kustannukset olivat osa suurempaa taloudellista voittoa. Tämä muotoilumalli oli keskittänyt huomionsa siihen, kuinka talous voisi toipua nopeasti – ja miten taloudellinen toipuminen korvasi osittain inhimilliset menetykset.

Erityisesti tämän politiikan takana oli ajatus "hyväksyttävistä" inhimillisistä menetyksistä. Tässä yhteydessä keskusteltiin eräänlaisesta "suhteesta", jossa terveydelle aiheutuvat riskit nähtiin talouden elpymisen rinnalla – ja välillä jopa taloudellinen etu asetettiin etusijalle. Tämä ajattelutapa juonsi juurensa siitä, että pandemian tuoma inhimillinen kärsimys ja talouden ahdinko olivat lähes väistämättömiä osia, joita voitiin kauppaa keskenään. Erityisesti tätä perustelua käytettiin, kun puhutaan siitä, kuinka talouden vapaus ja ihmiselämien suojeleminen eivät olleet suoraan toisiaan poissulkevia tavoitteita.

On tärkeää huomioida, että Trumpin hallinto ei koskaan pitänyt suuria kuolemanlukuja varsinaisena häpeänä tai virheenä. Se piti niitä ennemminkin "tuloslaskelmana", jossa hyödyt – talouskasvu ja osittainen yhteiskunnan normalisoituminen – painettiin vaakakupissa enemmän kuin ihmishenkien menetys. Tämä oli osa valtavaa strategista juonittelua, joka tähtäsi vaalikampanjan tuloksiin. Politiikka ei ollut vain vastauksia pandemiaan, vaan koko pandemia nähtiin mahdollisuutena muovata poliittista kenttää.

Erityisesti hallituksen viralliset linjaukset huhtikuussa 2020, jolloin pandemia oli jo levinnyt laajalle, ilmensivät tätä strategista pelivälinettä. Yhdysvaltojen hallinto päätti esittää koronaviruksen leviämisen vähentämistä ja sen rajoittamista vaihtoehtona, joka oli luonteeltaan taloudellisesti "hyväksyttävä". Rajoitusten asettaminen, kuten maskien käyttö ja koulujen sulkeminen, eivät olleet enää vain terveyden suojelemista koskevia päätöksiä, vaan niistä tuli osaksi poliittista voimaa, joka varmistaisi taloudellisen elpymisen – ja sitä kautta Trumpin mahdollisuuden toiseen presidenttikauten.

On kuitenkin huomattavaa, että vaikka talouden elpyminen oli keskiössä, myös viruksen leviämisen rajoittaminen ei ollut täysin epäonnistunut. Viruksen nopean leviämisen ja talouden vahvan painostuksen välinen tasapaino oli ohuella jäällä, ja tämä tasapaino tuotti hallitsemattoman kaaoksen, jossa sekä talous että terveys joutuivat kovan paineen alle. Kaaos, johon Trump ja hänen neuvonantajansa päätyivät, oli väistämätön seuraus siitä, että he yrittivät liittää yhteen kaksi toisiinsa kietoutumatonta ilmiötä – talouden nousun ja inhimillisen kärsimyksen.

Tämä ajattelu heijasteli syvällisesti sen aikakauden korruptiota ja inhimillisyyden hämärtymistä, jossa yksilöiden elämien arvot ja taloudelliset riskit ja hyödyt jouduttiin neuvottelemaan. Koko kriisi oli yksi suuri markkinapaikka, jossa elämien arvo muuttui kauppatavaksi ja johon valtion rooli oli vähitellen kadonnut pelkäksi mahdollistajaksi taloudelle.

Miten Trumpin aikakauden korruptio muokkasi politiikkaa ja yhteiskuntaa Yhdysvalloissa?

Toisaalta Trumpin hallinto antoi suojan väkivaltaa harjoittaneille henkilöille. Esimerkiksi entinen sheriffi Joe Arpaio, joka oli tuomittu rasistisesta profiloimisesta ja lainvastaisista pidätyksistä, sai ensimmäisen presidentin armahduksen. Tämä oli vain yksi esimerkki siitä, miten Trumpin hallinto tuki valkoisen ylivallan kannattajia ja oikeistopopulistisia ryhmiä, jotka saivat entistä enemmän valtaa ja näkyvyyttä digitaalisen aikakauden myötä. Trumpin ja hänen seuraajiensa puolustamat poliittiset ryhmät alkoivat ilmentää entistä rohkeammin äärioikeistolaisia ja autoritaarisia asenteita.

Trumpin johtama kansallinen ilmapiiri oli myös epärehellisyyden ja manipulaation kyllästämä. Sosiaalisen median rooli korruptioiden peittämisessä ja vääristellyn tiedon levittämisessä ei ole vähäistä. Trumpin kyky käyttää somealustoja vastustajiensa nöyryyttämiseen ja väärän tiedon levittämiseen antoi hänelle mahdollisuuden ohittaa perinteisen valvonnan ja luoda illuusion suoraan kansalle puhumisesta. Tämä auttoi häntä pysymään poliittisessa pelissä, vaikka hänen toimintansa olisivat olleet julkisesti kyseenalaisia ja epärehellisiä.

Korruptio ja huono hallinto eivät kuitenkaan olleet vain yksittäisten tapausten summa, vaan myös laajempia rakenteellisia ongelmia. Esimerkiksi Trumpin liikekumppanit ja perheenjäsenet, kuten hänen vävynsä Jared Kushner, saivat epävirallisia ja kokemattomia rooleja viranomaisissa, kuten ventilointilaitteiden hankinnassa, mikä vain korvasi oikeanlaisen viranomaisosaamisen ja kyvyttömyyden tehokkaaseen pandemiaan varautumiseen. Tämä paljasti, kuinka korruptio ja epäpätevyyden kulttuuri voivat kulkea käsi kädessä ja miten nämä piirteet alkoivat leimata koko hallinnon toimintaa.

Samalla kun Trumpin aikakauden korruptio rakentui osin vanhoille perinteille, se myös loi uusia käytäntöjä ja normeja, jotka alkoivat määritellä poliittista kenttää Yhdysvalloissa. Trumpin ajanjakso oli eräänlainen koettelemus, jossa perinteiset poliittiset rajat hämärtyivät ja uudet vallankäytön ja korruption muodot tulivat entistä näkyvämmiksi. Tämä ei ollut pelkästään Yhdysvaltojen ilmiö, vaan Trumpin johtamistyyli ja poliittiset käytännöt heijastivat laajempia, globaaleja poliittisia trendejä.

Tämä ei ollut pelkästään kysymys henkilökohtaisesta korruptiosta, vaan koko järjestelmän rakenteellisista ongelmista, joissa valta, varallisuus ja epäoikeudenmukaisuus ovat kietoutuneet toisiinsa. Toisin sanoen Trumpin aikakauden korruptio ei ollut pelkästään rahan ja vallan väärinkäyttöä, vaan myös pohdintaa siitä, miten valtiot ja niiden johtajat voivat manipuloida kansalaisiaan ja vääristää totuutta niin, että kaikki tämä jää huomaamatta tai ainakin hyväksyttynä.

Korruption määritelmän laajentaminen on keskeinen osa ymmärrystä siitä, mitä Trumpin aikakauden hallinto on edustanut. Se ei ole vain suuria poliittisia skandaaleja ja rahaa, vaan myös toiminnan epäpätevyyttä, politiikan ja talouden syviä yhteyksiä, ja yksittäisten toimijoiden kyvyttömyyttä tai haluttomuutta kohdata järjestelmän ongelmat. Tällaisten ilmiöiden käsittely vaatii syvällistä pohdintaa siitä, miten epäoikeudenmukaisuus ja huono hallinto voivat ilmetä laajassa mittakaavassa ja kuinka näitä rakenteita voidaan purkaa tulevaisuudessa.

Mikä tekee /pol/:sta erityisen verkossa ja sen yhteisöstä?

4chanin /pol/ (Politically Incorrect) -foorumi on paikka, jossa käyttäjät voivat osallistua monenlaisiin keskusteluihin, jotka eivät yleensä kuulu valtavirran keskusteluihin. Foorumin yleinen tunnelma ja sen jäsentenvälinen vuorovaikutus pohjautuvat "poliittisesti epätavalliseen" käyttäytymiseen, johon liittyy paitsi ääripoliittisia ideologioita myös epätavallisia ja usein jopa vaarallisia tieteen ja kulttuurin alueita. Foorumilla keskustellaan niin valkoisesta kansanmurhasta kuin gnostisista opeista ja alkemian salaisuuksista, jolloin "epäkorrektius" voi ilmetä niin väkivaltaisina poliittisina ideologioina kuin harmittomampina marginaalitietämyksen alueina. Näiden äärimmäisyyksien yhdistelmä muokkaa uudenlaista diskursiivista subjektiviteettia, joka on avainasemassa /pol/:n keskusteluissa.

Leivän leipojan tehtävässä on yhteisön rakentamisen ja säilyttämisen puolesta erityinen merkitys. 4chanin yhteisö on yleensä julkisesti sarkastinen ja hyökkäävä, mutta /ptg/:n sisällä esiintyy jopa kiitollisuutta ja kohteliaisuutta, kun joku ottaa tehtäväkseen luoda uusi ketju. Tällöin yhteisön jäsenet voivat kokea itse olevansa osa laajempaa, vastavirtaan kulkevaa keskustelukulttuuria, jossa he voivat puolustaa omia näkemyksiään ilman, että joutuvat pelkäämään valtaväestön kritiikkiä.

Tämä rooli, jota perinteisesti kutsutaan "alun tekijäksi" (OP), on jollain tavalla korvattu /ptg/:ssä leivän leipojan asemalla, joka mahdollistaa jatkuvan keskustelun, vaikka 4chanin säännöt ja aikarajat tekisivätkin ketjuista muuten katoavia. 4chanin normaalin käytännön mukaan ketjujen elinikä on rajallinen, ja ne katoavat joko käyttäjien toimimattomuuden vuoksi tai systeemin teknisistä syistä. Tästä syystä /ptg/ on erityinen, sillä sen käyttäjät tekevät aktiivisesti töitä sen eteen, että keskustelut voivat jatkua.

/ptg/:ssä on myös tietynlainen "vastavirtainen" tilanne, joka muistuttaa Michael Warnertin (2002) määritelmää vastakulttuurisesta julkisuudesta. Warnerin mukaan vastakulttuuriset julkisuudet luovat omat diskursiiviset tilansa, joissa heidän identiteettinsä ja intressinsä voivat kukoistaa valtakulttuurin vastaisena. /ptg/:n käyttäjät luovat oman vastakulttuurinsa, jossa ei ainoastaan puolusteta Trumpin hallintoa, vaan myös keskustelut muuttuvat tilaksi, jossa trollaus ja meemien levittäminen tekevät tästä yhteisöstä tietoisesti erottuvan.

Tämä voi tuntua ulkopuolisille hämmentävältä, mutta itse asiassa se on osa laajempaa ilmiötä, jossa /pol/:n käyttäjät eivät vain halua vastustaa valtavirtaa, vaan myös rakentavat oman tilansa, jossa voivat asettaa omia sääntöjään ja estetiikkaansa. Tämä yhteisö tuo yhteen niitä, jotka kokevat jääneensä marginaaliin perinteisessä mediassa ja valtakulttuurissa, ja jotka haluavat luoda uudenlaisen digitaalisen julkisuuden.

On tärkeää huomata, että vaikka /ptg/ on poikkeus monilla tavoin, se ei ole ainoa vastaava ilmiö verkossa. Erilaiset keskustelupalstat, joissa on vahvasti erikoistuneita tai vaihtoehtoisia yhteisöjä, ovat yleisiä, ja ne toimivat usein tavalla, joka muistuttaa /pol/:n toimintaa. Samalla on kuitenkin muistettava, että tällaiset yhteisöt voivat myös luoda vaarallisia ekosysteemejä, joissa vihapuhe ja ääriliikkeet voivat löytää kasvualustaa. Tämä ei tarkoita, että kaikki /pol/:n jäsenet ovat ääriliikkeiden kannattajia, mutta foorumin tarjoama vapaus keskustella lähes mistä tahansa voi vetää puoleensa myös radikaaleja äänenkannattajia.

Yhteisön jatkuva ylläpitäminen ja elinvoiman säilyttäminen on /ptg/:ssä osittain sisäänrakennettua. Tämä ei ole vain tekninen prosessi, vaan myös kulttuurinen ja sosiaalinen käytäntö, jossa kulttuurisesti merkityksellisiä rooleja, kuten leivän leipoja, arvostetaan ja kunnioitetaan. Vaikka tämänkaltaiset käytännöt voivat vaikuttaa ensisilmäyksellä naurettavilta tai merkityksettömiltä, ne muodostavat perustan sille, miten yhteisö voi ylläpitää itseään ja kehittää yhteisiä identiteettejä.