Kuinka Trumpin ja hänen liittolaistensa pandemiaa koskevat toimet vääristivät historiaa ja jakautunut kansakunta

Vuonna 2021, vain kaksi kuukautta sen jälkeen, kun COVID-19-pandemia oli kohdannut Yhdysvallat, Donald Trumpin ja hänen liittolaistensa narratiivit alkoivat muuttua. Heidän lähestymistapansa pandemian hallintaan, erityisesti sen alkuvaiheessa, olivat saaneet suuren osan kansasta kyseenalaistamaan heidän toimintaansa. Erityisesti Trump ja hänen tukijansa alkoivat nopeasti nostaa itseään esiin "sankareina", jotka olisivat ennakoineet pandemian vaikutukset ja ryhtyneet toimiin jo varhaisessa vaiheessa. Tämä ristiriitainen viesti oli kuitenkin ristiriidassa todellisuuden kanssa, jossa Trumpin hallinnon hidas reagointi ja epäjohdonmukaiset toimet eivät olleet jääneet huomaamatta.

Yksi keskeinen osa tätä uudelleen kirjoitettua tarinaa oli ihmisten suhtautuminen tunnetuimpaan epidemiologiin, Anthony Fauciin, jonka toimia alkoi demonisoida Trumpin kannattajakunta. Samalla, kuten The Washington Postin mukaan, Trumpin liittolaiset vaativat kongressin tutkintaa, jossa he pyrkivät syyttämään Faucia pandemian huonosta hallinnasta. Tämä spekulatiivinen hyökkäys oli vain osa laajempaa pyrkimystä muuttaa pandemian alkuperäistä kertomusta ja hallinnon roolia siinä.

Kuitenkin politiikka pandemian ympärillä oli vain osa laajempaa jakautumista, joka näkyi muun muassa amerikkalaisten suhtautumisessa rokotteisiin. Kesäkuussa 2021 tehdyn Washington Postin ja ABC Newsin gallupin mukaan 86 % demokraateista oli saanut ainakin yhden COVID-19-rokotteen, kun taas republikaaneista vain 45 % oli ottanut rokotteen. Tämä luku kuvasti syvää kahtiajakoa, joka ei ollut pelkästään poliittinen, vaan myös kulttuurinen ja sosiaalinen. Rokotteen ottaminen ei ollut enää vain henkilökohtainen päätös, vaan siitä tuli osa ideologista taistelua, joka jakoi yhteiskunnan kahtia.

Tämän jakautuneisuuden taustalla oli myös Trumpin tapa käyttää retoriikkaa ja manipuloida lukuisten yhteiskunnallisten ja poliittisten kysymysten ympärillä. Trumpin politiikka ei ollut vain hallintotoimien vääristämistä, vaan hänen tapansa käyttää mediaa ja lakia hyödykseen muistutti monilta osin hänen pitkäaikaista taustaansa liikemaailmassa ja julkisten suhteiden kentällä. Hänen tapansa käyttää lainsäädäntöä ja oikeusprosesseja oman etunsa ajamiseen oli saanut runsaasti huomiota, eikä vain Yhdysvalloissa, vaan myös kansainvälisesti.

Kuten David Enrichin teoksessa Dark Towers (2019) todetaan, Trumpin taloudelliset ja poliittiset suhteet erityisesti Deutsche Bankiin herättivät huolta ja epäilyksiä. Pankin sisällä epäilyt Trumpin ja hänen lähipiirinsä toimista olivat kasvaneet, ja myöhemmin pankki päätti katkaista suhteet Trumpin organisaatioon. Tämä oli vain yksi esimerkki siitä, kuinka Trumpin liiketoimet herättivät epäilyksiä, jotka laajenivat poliittiselle tasolle. Hänen henkilökohtaisen liiketoimintansa ja poliittisten päätösten välillä ei ollut aina selvää rajaa, mikä teki hänen toiminnastaan sekä houkuttelevaa että arveluttavaa monille.

Tämä yhteiskunnallinen ja poliittinen ympäristö oli omiaan luomaan entistä suurempaa epäluottamusta instituutioita kohtaan. Trumpin valta-asema ja hänen tapansa hallita mediaa sekä oikeudellisia prosesseja lisäsivät myös epäilyjä demokraattisten instituutioiden luotettavuudesta. Näin ollen hänen johtamisensa aikana ei ollut vain kysymys poliittisista linjanvedoista, vaan myös siitä, kuinka yksittäinen presidentti onnistui muokkaamaan ja värittämään kansakunnan kollektiivista muistia ja käsitystä pandemiasta.

Tämä ilmiö on olennainen, sillä se paljastaa, kuinka historia voi olla helposti manipuloitavissa, kun valta keskittyy yhteen henkilöön. On tärkeää ymmärtää, että poliittiset valheet ja vääristelyt eivät ole vain hetkellisiä ilmiöitä, vaan niillä on pitkäkestoisia seurauksia kansakunnan muistille ja luottamukselle yhteiskunnallisiin instituutioihin. Trumpin tapauksessa tämä ei ollut vain retoriikkaa, vaan osa laajempaa kulttuurista jakautumista, joka heijastui kaikilla tasoilla.

Historiallisessa perspektiivissä on tärkeää huomata, kuinka yhteiskunnan eri ryhmät voivat tulkita samaa tapahtumaa täysin eri tavoin, erityisesti silloin, kun poliittinen kahtiajako on syvä. Tämä kahtiajako on nähtävissä monilla tasoilla, aina politiikasta mediaan ja henkilökohtaiseen elämään. On myös muistettava, että tällainen jakautuminen ei ole vain pinnallista, vaan sillä voi olla syviä yhteiskunnallisia ja kulttuurisia juuria, jotka voivat vaikuttaa kansakunnan tulevaisuuteen pitkään pandemian jälkeen.

Miten poliittinen valehtelu ja vaalivilppi voivat horjuttaa demokratiaa?

Trumpin vaalivilppiväitteet ja niiden ympärille rakennettu narratiivi toivat esiin vaarallisen kehityksen Yhdysvaltain poliittisessa ja oikeusjärjestelmässä. Näiden väitteiden taustalla oli suuria lukuja ja laajaa poliittista tukea, joka auttoi levittämään epäluottamusta demokratian toimintaan ja vaalien oikeellisuuteen. Tämä ei ollut vain yksittäinen tapaus, vaan osa laajempaa politiikan kentällä kehittynyttä strategiaa, jossa väitteet vaalivilpistä ja vääristä vaalituloksista saivat tukea korkeilla poliittisilla tasoilla, ja ne vaikuttivat suuresti yhteiskunnan luottamukseen vaalijärjestelmään.

Esimerkiksi Michiganin osavaltiossa, jossa oikeusjuttu herätti suurta huomiota, syytettiin oikeusjärjestelmää ja kansaa harhaanjohtamisesta. Oikeuden mukaan syytettyjen toiminta ei perustu todellisiin lain rikkomuksiin, vaan oli yksinkertaisesti osa laajempaa poliittista peliä, jonka tarkoituksena oli kyseenalaistaa vaalien legitiimiys. Michiganin pääsyyttäjä Dana Nessel kommentoi, että oikeus oli näyttänyt, kuinka tärkeää oli tuomita lakiasiantuntijat, jotka pyrkivät esittämään perusteettomia väitteitä oikeudessa, ja estää vastaavanlaiset yritykset tulevaisuudessa.

Samankaltaista käytöstä nähtiin myös korkeilla republikaanipuolueen edustajilla, kuten senaattori Ron Johnsonilla. Johnson, joka toimi senaatin kotimaan turvallisuutta käsittelevän komitean puheenjohtajana, nosti esiin vaalivilppiväitteitä ilman minkäänlaista todistusaineistoa. Hän jakoi väitteet kolmeen osaan: vaalilakien ja valvonnan laiminlyönti, vaalivilppi ja äänestyslippujen väärentäminen sekä äänestysohjelmien ja -koneiden manipulointi. Tämä ei ollut vain yksittäinen tapaus, vaan osa laajempaa strategiaa, jossa monien republikaanien oli tarkoitus kyseenalaistaa vaalien rehellisyys ja estää vaalituloksen vahvistaminen.

Trumpin ja hänen liittolaistensa toiminta ei kuitenkaan jäänyt pelkästään väitteisiin. Tämän kaiken taustalla oli halu horjuttaa demokratian peruspilarit ja ajaa omaa poliittista etua. Toiminta sai tukea poliittisilta ryhmiltä ja rahallisesti merkittäviltä konservatiivisilta tahoilta, kuten Heritage Foundationilta ja Freedom Worksilta, jotka olivat mukana tukemassa vaalitulosten kyseenalaistamista ja demokraattisen järjestelmän horjuttamista.

Vaalivilppiväitteet eivät olleet pelkästään teoreettisia salaliittoteorioita, vaan niillä oli konkreettisia seurauksia. Esimerkiksi tammikuussa 2021 Capitol-rakennuksen valtauksessa nähtiin, kuinka politiikan kentällä esiin nousseet valheet ja väärät väitteet johtivat laajamittaiseen väkivaltaan ja yhteiskunnalliseen epävakauteen. Tämä tilanne ei ollut sattumaa, vaan se oli seurausta pitkään valmistellusta suunnitelmasta, jossa Trumpin ja hänen liittolaistensa toimet johtivat äärimmäisiin seurauksiin.

Vaalivilppiväitteet ja niihin liittyvä vääristely luovat vaarallisen tilan, jossa valheiden toistaminen voi horjuttaa kansalaisten luottamusta demokratiaan ja oikeusjärjestelmään. On tärkeää huomata, että tällaiset väitteet eivät ole vain poliittista peliä, vaan niillä on syvällisiä vaikutuksia koko yhteiskuntaan. Ne voivat johtaa siihen, että kansalaiset menettävät uskonsa vaalitulosten oikeellisuuteen, mikä puolestaan heikentää demokraattisten instituutioiden toimintaa ja uskoa oikeusjärjestelmän riippumattomuuteen.

Tämän kaiken taustalla on myös laajempi kysymys siitä, kuinka poliittiset ryhmät voivat käyttää valehtelua ja vääristelyä omien etujensa ajamiseen, ja kuinka tärkeää on suojella demokratiaa tältä uhkalta. Tämä ei ole vain Yhdysvaltain ongelma, vaan se on globaali haaste, joka koskettaa kaikkia maita, joissa vapaus ja oikeusvaltioperiaate ovat keskiössä.