Politiikka, joka pyrkii horjuttamaan vallitsevia järjestelmiä, on noussut keskiöön monissa maissa, ja erityisesti taloudelliset epävarmuudet, epätasa-arvo sekä kansalaisten vähenevä vaikutusvalta talouspolitiikassa ovat luoneet otollisen maaperän tällaisten liikkeiden nousulle. Poliitikot, jotka kyseenalaistavat vallitsevan taloudellisen, poliittisen ja kulttuurisen järjestyksen, muodostavat nykypäivän järjestelmän ulkopuolisten puolueiden ytimen. Tällaiset puolueet haluavat syrjäyttää nykyiset eliitit ja järjestelmän, joka pitää ne vallassa. Tätä kehitystä on analysoitu monilla tasoilla, ja se ilmentää syvälle juurtuneita yhteiskunnallisia muutoksia, joiden taustalla on kasvava eriarvoisuus ja taloudellinen epävarmuus.

Erityisesti 2000-luvulla on voimistunut trendi, jossa hallituksen virkamiesten sijaan ulkopuoliset toimijat, kuten sopimusyritykset, ovat saaneet yhä suuremman vallan. Vuonna 2015 oli 2,6 sopimusperäistä työntekijää jokaista valtion virkamiestä kohden, mikä heijastaa yksityisten yritysten ja konsulttien kasvavaa roolia julkisessa päätöksenteossa. Tällöin valtion virkamiehet, valitut ja nimitetyt viranomaiset, joutuvat usein tyytymään vain "tähdellisiin" allekirjoituksiin, kun taas itse päätöksenteko siirtyy yhä enemmän yksityisten toimijoiden käsiin. Tämä kehitys heijastaa laajempaa ilmiötä, jossa valtion rooli heikkenee ja ulkopuoliset tahot, kuten ajatushautomot ja puolivirkamiesorganisaatiot, saavat merkittävän vaikutusvallan.

Tällainen kehitys on osaltaan vaikuttanut lobbauksen lisääntymiseen. Vaikka rekisteröity lobbytoiminta nousi vain vähän vuonna 2017, se on silti merkki siitä, että valtarakenteet ovat avautuneet entistä enemmän avoimelle ja näkyvälle vaikuttamiselle. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, erityisesti Trumpin kaudella, poliittisten päätöksentekijöiden yhteydet liike-elämään ovat olleet yhä ilmeisempiä, mikä on herättänyt keskustelua eturistiriidoista ja vallan väärinkäytöksistä.

Valtion virkamiehet siirtyvät yhä useammin korkea-arvoisista virasta suoraan yritysmaailmaan, mikä lisää entisestään huolta politiikan ja bisneksen rajojen hämärtymisestä. Esimerkkinä voidaan mainita Yhdysvaltain entinen puolustusministeri Donald Rumsfeldin rooli monissa yksityisissä turvallisuusalan yrityksissä, jotka saavat valtion sopimuksia. Tällainen ilmiö ei ole vain Yhdysvaltojen tai lännen erikoisuus, vaan se on levinnyt myös moniin muihin maihin. Entiset hallituksen virkamiehet, jotka ottavat roolin yksityisissä yrityksissä, voivat käyttää entisiä yhteyksiään ja asemaansa vaikuttaakseen valtion päätöksentekoon tavalla, joka ei ole aina avoimesti valvottu tai läpinäkyvä.

Yksi keskeinen huolenaihe tässä yhteydessä on, että korruption, eturistiriitojen ja puolueellisuuden kasvu heikentää demokratiaa. Kun yritykset ja muut yksityiset tahot saavat yhä enemmän vaikutusvaltaa julkisen sektorin päätöksenteossa, he saattavat ajaa omia etujaan kansallisten etujen sijasta. Politiikan ja bisneksen raja-alueella toimivien henkilöiden määrä on kasvanut huolestuttavasti, mikä voi johtaa siihen, että kansalaiset kokevat politiikan olevan etääntynyt heidän tarpeistaan ja että heidän vaikutusvaltansa päätöksentekoon on rajallinen.

Tämä kehitys ei rajoitu pelkästään taloudelliseen epävarmuuteen tai lobbauksen kasvuun, vaan siihen liittyy myös laajempi kysymys vallan ja vaikutusvallan jakautumisesta yhteiskunnassa. Yhä useammat toimijat, jotka eivät ole valittu virallisesti kansan kautta, saavat päätöksenteossa merkittävän aseman. Tällöin nousee esiin myös kysymys siitä, kuka lopulta tekee poliittiset päätökset ja minkälaista valtaa heillä on suhteessa tavallisiin kansalaisiin.

Mikäli tätä kehitystä ei tarkastella kriittisesti, voi syntyä tilanne, jossa kansalaiset kokevat politiikan etäiseksi ja epäoikeudenmukaiseksi. Tämä voi johtaa siihen, että yhä useampi henkilö kääntyy pois perinteisistä puolueista ja liikkeistä ja suuntaa kohti järjestelmän ulkopuolelle sijoittuvia poliittisia liikkeitä. Tällöin politiikasta voi tulla väline, joka ei enää edusta kaikkien kansalaisten etuja, vaan heijastaa ainoastaan vaikutusvaltaisten ja varakkaiden tahojen etuja.

Miten tumman osallisuuden käytännöt ja poliittinen epäkorrektiys muokkaavat digitaalista keskustelua ja osallistumista?

4chanin /ptg/-viestiketjuissa näkyvä käyttäytyminen on erottuva esimerkki tumman osallisuuden (dark participation) käytännöistä, jotka ovat nousseet esiin digitaalisten alustojen ja erityisesti poliittisesti epäkorrektin kulttuurin kautta. Nämä ketjut eivät ainoastaan keskustele ajankohtaisista tapahtumista, vaan luovat aktiivisesti ympäristön, jossa vastakkaisia ideologioita halveksutaan ja marginalisoidut ryhmät asetetaan pilkan kohteiksi. Tällainen osallisuus eroaa perinteisistä osallistumismuodoista siinä, että se ei pyri edistämään väkivallatonta muutosta, vaan se käyttää hyväkseen häirintää, provokaatiota ja syyllistämistä väkivallan ja epäkohdan normalisoimiseksi.

Yksi keskeinen rooli tummassa osallisuudessa on leivänpaistajien (bread bakers) tehtävä. He huolehtivat siitä, että keskustelussa säilyy oikea sävy ja suunta, erityisesti kun kyseessä on Trumpin aikakauden polarisoitunut poliittinen ilmapiiri. Leivänpaistajat eivät ainoastaan vastaa ketjun jatkuvuudesta ja organisoimisesta, vaan he myös varmistavat, että ketju pysyy "poliittisesti epäkorrektina" ja että sen ilmapiiri on täynnä halveksuntaa ja rasistisia, valkoista nationalistista ideologiaa. Tämä ympäristö houkuttelee niitä, jotka haluavat vastustaa perinteistä poliittista korrektia keskustelua ja korostavat niin sanotusti "hyvien" poliittisten käyttäytymismallien vastaisia näkemyksiä.

Tällainen digitaalinen ympäristö tuottaa ja vahvistaa ideoita, jotka vastustavat vallitsevia yhteiskunnallisia normeja. Käyttäjät voivat ilmaista halveksuntaa ja syrjivää suhtautumista erityisesti maahanmuuttajiin ja vähemmistöihin, kuten on nähtävissä erään käyttäjän jakamassa twiitissä, jossa käsitellään Välimeren siirtolaiskriisiä. On yleistä, että nämä postaukset kommentoidaan irvokkaan huumorin ja sarkasmin kautta, jotka vähättelevät ihmishenkien menetystä ja suoraan puhuvat välinpitämättömyydestä inhimilliselle kärsimykselle. Samalla käyttäjät ilmaisivat tukensa Trumpin hallituksen politiikalle, joka edustaa konservatiivisia ja nationalistisia näkemyksiä, joita voidaan pitää moraalisesti kyseenalaisina.

Tumman osallisuuden käsitteen ymmärtäminen edellyttää tarkastelua siitä, miten käyttäjät saavat aikaa ja tilaa esittää nämä näkemykset ilman merkittäviä yhteiskunnallisia rajoituksia. Tällainen osallistuminen ei pyri vain herättämään keskustelua, vaan se pyrkii hajoittamaan ja syrjäyttämään vallitsevia sosiaalisia normeja. Se toimii myös tapa turvata yhteisön sisäisen yhtenäisyyden ja vahvistaa sen jäseniä vääristämällä todellisuutta ja vähättelemällä yhteiskunnallisia ongelmia, kuten korruptiota, rasismia ja väkivaltaa.

Väärinkäytöksistä ja epäkohdista keskusteleminen tällaisissa ympäristöissä muuttaa osallistumisen luonteen. Sen sijaan, että se olisi keskustelua ja pohdintaa, siitä tulee häirintää ja halventamista, jossa vihamielisyys ja poliittinen epäkorrektius ovat keskiössä. Tällainen osallistuminen voi ohjata keskustelua väärään suuntaan ja estää kriittistä pohdintaa. Samaan aikaan se luo tilan, jossa ääripäiden näkemykset voivat kukoistaa, ja jopa hyväksytään väkivallan ja syrjinnän käytännöt osaksi poliittista osallistumista.

Leivänpaistajat myös huolehtivat siitä, että ketjussa käsiteltävä sisältö pysyy tarkoituksenmukaisena ja että keskustelu ei mene "harhaan", eli ettei se siirry liikaa pois Trumpin aikakauden ideologisista linjoista. Tämä rooli vahvistaa sitä, kuinka tärkeää tumman osallisuuden strategia on osana verkkoyhteisöjen dynamiikkaa, jotka haluavat kyseenalaistaa ja jopa ohittaa perinteisen yhteiskunnallisen hyväksynnän. Tässä ympäristössä "liberaalien" provoiminen ja suututtaminen on ykköstavoite, ja se tehdään usein värikkäiden meemien ja provosoivien kommenttien kautta, jotka levittävät väkivaltaisia ja syrjiviä näkemyksiä.

Tällaisen osallisuuden erottuva piirre on myös se, kuinka se pyrkii jättämään huomiotta yhteiskunnallisia ongelmia ja epäeettisiä käytäntöjä. Korruptio ja hallituksen toiminta nähdään vain huumorina tai "meeminä", joka ei ansaitse vakavaa käsittelyä. Tämä luo ympäristön, jossa väkivallan ja rasististen asenteiden normalisointi on mahdollista ilman suuria yhteiskunnallisia vastalauseita. Samalla tumman osallisuuden käytännöt kyseenalaistavat perinteiset osallisuuden muotojen käsitykset ja tarjoavat uudenlaisen poliittisen ja yhteiskunnallisen osallistumisen mallin.

Tumman osallisuuden ja poliittisen epäkorrektiuden kehitys verkkoyhteisöissä, kuten 4chanin /ptg/-alustalla, ei ainoastaan edistä äärioikeiston ja rasististen liikkeiden nousua, vaan se myös kehittää strategioita, jotka voivat häiritä laajempaa yhteiskunnallista keskustelua. Tämä luo digitaalisen tilan, jossa valkoista nationalismia ja väkivaltaista politiikkaa edistävät näkemykset voivat kukoistaa ilman, että niitä kyseenalaistetaan merkittävästi. Tällaisen osallistumisen dynamiikka voi vaikuttaa merkittävästi yhteiskunnalliseen keskusteluun ja jopa vahvistaa epäterveitä poliittisia ja kulttuurisia käytäntöjä, jotka voivat johtaa väkivaltaan ja jakautumiseen.

Miksi graafipohjaiset neuroverkot ovat tehokkaimpia kyberturvallisuuden uhkien tunnistamisessa?
Kuinka käsitellä tuntemattomia sanoja ja parantaa kielimallin suorituskykyä?
Donald Trump ja rikollisuuden vaikutus politiikkaan: Poliittinen ja taloudellinen järjestelmä kriisissä
Kuinka kuntoutusteknologia ja hauraiden potilaiden kuntoutus vaikuttavat lääkärikäytännöissä?
Miten arvioida presidentin kyvykkyyttä ja sen vaikutuksia demokratiaan