Demokratian säilymisen kannalta on elintärkeää, että presidentillä on riittävä henkinen kyvykkyys johtaa maata. Tällaisen arvioinnin tekeminen ei ole helppoa, erityisesti silloin, kun käsitellään persoonallisuuspiirteitä ja -häiriöitä, jotka voivat vaikuttaa johtajan päätöksentekokykyyn. Esimerkiksi vuoden 2016 vaalien alla, ennen kuin Donald Trump valittiin presidentiksi, nousi esiin kysymyksiä hänen henkisestä kyvykkyydestään. Olin päättänyt, että asia oli sen verran tärkeä, että minun oli ryhdyttävä toimiin, vaikka se saattoi johtaa oikeusjuttuihin tai henkilökohtaisiin riskeihin. Olin valmis uhraamaan henkilökohtaisen turvallisuuteni ja mukautumaan riskeihin, koska kyseessä oli paitsi kansallisen demokratian, myös mahdollisesti maailmanlaajuisen turvallisuuden ja vakauden tulevaisuus.

Lähetin oikeuteen vetoomuksen, jossa esitin väitteen, että Trump oli henkisesti kykenemätön olemaan presidentti. Vetoomukseni perustuivat kahteen pääväitteeseen: ensinnäkin siihen, että hänen puheensa ja toimintansa viittasivat histrioniseen persoonallisuushäiriöön, ja toiseksi siihen, että hänen käyttäytymisensä viittasi narsistiseen persoonallisuushäiriöön. Liitin mukaan kahdensadan lausunnon listan, jotka olin poiminut Trumpin kampanjan aikaisista puheista ja teoista. Vetoomus käsitteli siis mahdollisuutta, että hänen kyvykkyytensä täyttää presidentin tehtävät oli vakavasti kyseenalainen.

Alkuperäinen tuomari erosi asiasta, mutta toinen tuomari vaati, että esittäisin perustelut siitä, miksi vetoomusta ei pitäisi hylätä. Tässä vaiheessa oikeus joutui tarkastelemaan, voisiko valtio rajoittaa Trumpin presidentinvaaliehdokkuutta, vaikka hän täytti perustuslain asettamat vähimmäisvaatimukset: 35 vuoden ikä, 14 vuoden asuinpaikka Yhdysvalloissa ja syntyperäinen kansalaisuus. Vaalipäivän aattona oikeus hylkäsi vetoomukseni.

Tämän jälkeen, vaalien jälkeen ja ennen vaaliraadin kokoontumista, pyysin tuomioistuinta harkitsemaan päätöstä uudelleen. Vaatimukseni perustuivat siihen, että vaaliraadin jäsenten tulisi saada tietoonsa kaikki mahdolliset tiedot Trumpin henkisestä kyvykkyydestä ennen presidentin valintaa. Perustuslain mukaan vaalit presidentistä tehdään vaaliraadin jäsenten kautta, ei suoraan kansanäänestyksellä. Perustajaisät olivat olleet sitä mieltä, että vaaliraadin jäsenillä tulisi olla enemmän harkintakykyä ja tietoa kuin tavallisilla kansalaisilla, jotta he voisivat tehdä harkittuja ja oikeudenmukaisia valintoja. Tämän tarkoituksena oli estää tilanteet, joissa presidentiksi valittaisiin henkilö, joka ei ollut pätevä tehtäväänsä.

Perustuslain alkuperäisen ajattelun mukaan vaaliraadin jäsenten tuli valita presidentti henkilöstä, joka ei vain täyttänyt perustuslaillisia vaatimuksia, vaan oli myös älykäs, oikeudenmukainen ja kyvykäs johtamaan maata. Tämä ajatus ei kuitenkaan enää nykyisin toteudu, sillä vaaliraati on enimmäkseen puoluepoliittinen instituutio, jossa jäsenet usein äänestävät puolueensa etujen mukaisesti ilman itsenäistä harkintaa.

Trumpin valinta presidentiksi ei kuitenkaan ollut estettävissä, vaikka tämä olisikin ollut mahdollista, jos oikeus olisi todennut hänen olevan henkisesti kykenemätön. Tämä olisi ollut tärkeä tieto vaaliraadin jäsenille, koska heidän tehtävänsä oli valita pätevin presidentti, eikä pelkästään seuraava puolueen edustaja. Tietojen täydellisyys on aina ollut perustuslaillinen vaatimus vaaliraadin jäsenten harkintakyvyn kannalta.

Trumpin virkakauden alkaessa tammikuussa 2017, ei ollut merkkejä siitä, että hän olisi muuttanut suuntaansa presidenttinä. Hän jatkoi delusioiden esittämistä, kuten väitteitä siitä, että hänen virkavalaansa yhteydessä oleva yleisö oli ollut suurempi kuin todellisuudessa oli ollut, ja että Hillary Clinton oli voittanut kansanäänestyksen laittomien äänien takia. Nämä väitteet osoittivat hänen henkisten kykyjensä rajoituksia. Lisäksi hänellä oli vaikeuksia ymmärtää perustuslain rajoituksia ja presidentin valtuuksia, kuten esimerkiksi laittoman maahanmuuton estämistä koskevan kiellon asettaminen ilman kongressin hyväksyntää tai Meksikon vastainen muuri.

Trumpin päätöksenteko osoitti, että hän ei kyennyt erottamaan todellisuutta fiktiosta eikä pystynyt suunnittelemaan toimiaan huolellisesti. Lisäksi hän ei osannut ennakoida toimien mahdollisia seurauksia tai ymmärtänyt niitä. Kyse ei ollut vain yksittäisistä virheistä, vaan kyvyttömyydestä ymmärtää perusasioita, kuten mitä on laillista ja mitä ei, ja miten demokratiassa toimitaan vastuullisesti.

Olen esittänyt, että presidentin on kyettävä erottamaan totuus valheesta, tehtävä rationaalisia päätöksiä, suojeltava perustuslakia ja kyettävä toimimaan vastuullisesti myös ulkopolitiikassa. Henkinen tasapaino ja järkevä päätöksenteko ovat välttämättömiä, jotta presidentti voi toimia koko kansan etujen mukaisesti eikä ajautuisi kohti autokratian ja demokratian vastaisten käytäntöjen omaksumista.

Miten Trumpin varjo ja itsekuva vaikuttavat Amerikan kollektiiviseen psyykeen?

Trumpin aikakauden merkityksellisimpiä piirteitä on hänen kyky herättää ja manipuloida Amerikan kollektiivista psyykeä, joka on kärsinyt syvistä haavoista. Tämä haava ilmenee hänen retoriikassaan, jossa hän toistaa mantrana käsitystä paremmista "diileistä". Kun tämä kollektiivinen psyyke ottaa vallan, faktat eivät enää ole merkityksellisiä; tärkeintä on narratiivi, joka tukee haluttuja tuloksia. Tätä ilmiötä voidaan verrata George Orwellin "Vuonna 1984" dystopiaan, jossa totuuden ministeriö levittää valheita ja rakkauden ministeriö harjoittaa kidutusta. Tällaiset ristiriidat eivät ole sattumaa eivätkä tavallista tekopyhyyttä, vaan ne ovat osa niin sanottua "doublethink"-ajatustapaa, jossa samaan aikaan pidetään kahta täysin ristiriitaista ajatusta totena.

Yksi kaikkein pelottavimmista piirteistä on se, miten Trumpin poliittiset valinnat ja hänen hallintonsa ydin toistavat samanlaista mentaliteettia: jokaisen ministerin tehtävä on purkaa sen ministeriön alkuperäinen tarkoitus. Tämä on osa laajempaa psykologista dynamiikkaa, jossa heikentynyt kansallinen itsetunto heijastuu yhteiskunnan rakenteisiin ja johtajien toimintaan. Näin ollen Trumpin hallinnon toiminta tuntuu olevan jatkuvassa ristiriidassa sen kanssa, mitä eri valtiolliset instituutiot alun perin edustavat.

Trumpin rooli Amerikan kollektiivisen varjon herättäjänä on erityisen vaarallinen, koska hän yhdistää tämän varjon ja kansallisen itsekuvan puolustamisen. Kun tämä kollektiivinen varjo aktivoituu, se tuo esiin arkaaisia ja primitiivisiä psykologisia puolustuksia, jotka liittyvät ryhmän ja sen kollektiivisen "minän" puolustamiseen. Tällaiset puolustukset eivät ole vain ryhmän egoidentiteettiä, vaan ne koskettavat syvempää tasoa, jolle voi ajatella olevan yhteistä kansan "henkinen koti" tai jopa sen "jumala". Kun tämä osa kollektiivista psyykeä aktivoituu, puolustukset ovat raivoisia ja henkilökohtaisia.

Esimerkiksi ristiriidat, jotka liittyvät maahanmuuttajien asemaan eri maissa, tai valtiolliset asevarustelukilpailut, kuten Pohjois-Korean ja Irakin ydinohjelmat, voivat herättää tämän kollektiivisen varjon. Samalla tavoin syvät jakolinjat eri vähemmistöryhmien välillä, kuten LGBT-yhteisö, mustat, latinalaisamerikkalaiset, valkoiset miehet ja kristillinen oikeisto Yhdysvalloissa, ovat esimerkkejä siitä, kuinka ryhmän henkinen puolustus aktivoituu, kun ryhmän "minää" uhataan.

Trumpin narsismi on erityisen vaarallinen, koska se yhdistää varjon ja itsekuvan elementtejä. Hän ei ainoastaan hyödynnä kollektiivista varjoa, vaan myös kasvattaa ja elättää sitä. Trumpin itsetunto, joka on paisutettu ja täynnä itsekorostusta, ei ole pelkästään hänen henkilökohtainen piirteensä, vaan se resonoi kansakunnan syvimpien toiveiden ja pelkojen kanssa. Trumpin viesti on yksinkertainen mutta voimakas: "Minä olen suurin, minä olen amerikkalaisen unelman ilmentymä. Te voitte olla kuten minä, menestyvä, suuri ja mahtava." Tämä itsetunnon korostaminen ei kuitenkaan ole pelkästään henkilökohtainen ilmiö, vaan se heijastaa laajempaa kulttuurista ja kollektiivista haavottuneisuutta.

Trumpin suurin vetoavuus löytyy hänen kyvystään peilata niitä, jotka kokevat itsensä epäonnistuneiksi tai syrjäytyneiksi amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Trump lupaa parantaa kansakunnan "haavoittuneen itsetunnon" ja luoda "uudelleen suuren Amerikan". Tämä viesti vie perinteisen amerikkalaisen unelman materiaaliseen ja itsekeskeiseen suuntaan, jossa itsekeskeisyys ja välinpitämättömyys muiden tarpeista nousevat keskiöön. Samalla Trump tulee symboliksi kaikelle negatiiviselle, mitä nykykulttuurissa nähdään: brändääminen, kulutushulluus, välinpitämättömyys ja itsekkyys.

Amerikan kollektiivinen itsetunto, kuten Trumpin tapaus osoittaa, ei ole vain yksittäinen henkilö tai ryhmä, vaan se on koko kansakunnan identiteetti, joka on monella tasolla sidoksissa narsismiin. Se, mitä Trumpin ilmiö paljastaa, on paljon syvempää kuin vain hänen persoonansa: se on heijastus kulttuurista, jossa uskomme, että suurin osa meidän arvoistamme on juuri narsismissa ja omassa itsetunnossamme. Tämä pelottaa, sillä se viittaa siihen, että yhteiskuntamme ja poliittinen kenttä on luisumassa kohti illuusioita ja todellisuuden hämärtymistä sosiaalisen median, tv-ohjelmien ja teknologian kautta.

Yhtä tärkeää on ymmärtää, että Trumpin fenomeni ei ole yksinkertaisesti sen yksilön aiheuttama, vaan sen kollektiivinen heijastus. Koko yhteiskunta on joutunut sellaiseen henkiseen ja kulttuuriseen soppaan, jossa narsismi on levinnyt kaikkialle — eikä vain Trumpin, vaan kaikkien kansalaisten kautta. Nämä prosessit eivät ole vain poliittisia, vaan ne liittyvät syvemmin kollektiivisiin ja psykologisiin puolustusmekanismeihin, joita yhteiskunta käyttää suojellakseen itseään ja identiteettiään.

Miksi valita oikea liiketoimintamuoto ja miten se vaikuttaa yrityksen kehitykseen?
Mikä on "pahanlaatuinen normaalius" ja miten se muovaa yhteiskuntia ja ammattilaisia?
Miten opettaa koiralle nykyaikaisia temppuja kotona?
Miten luoda unelmiesi liiketoiminta: Visio ja suunnitelma