Monet ihmiset kamppailevat omien tottumustensa kanssa, eivätkä välttämättä edes ymmärrä, että heidän lähestymistapansa muuttamiseen voi olla yksinkertaisempaa kuin he luulevat. Yksi tärkeimmistä tekijöistä, joka muokkaa päivittäisiä valintojamme, on sen mukautuvuus ja helppous, jonka ympäristömme tarjoaa. Elizabethin kokemus ruokavalionsa kanssa on hyvä esimerkki siitä, kuinka helppous ja henkilökohtainen lähestymistapa voivat määrittää, mikä toimii ja mikä ei.

Elizabethin kertomus hänen ruokailutottumuksistaan ja niiden muuttamisesta on osuva esimerkki siitä, miten ihmiset voivat sopeutua erilaisiin strategioihin ja tehdä elämästään helpompaa valitsemalla vaihtoehtoja, jotka tukevat heidän henkilökohtaisia vahvuuksiaan. Hänen tapauksessaan se oli niin sanottu "Abstainer"-strategia, joka tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että hän valitsi kokonaan luopumisen tietynlaista ruokaa, kuten ranskalaisia perunoita, sen sijaan että olisi yrittänyt säädellä ja nauttia niitä vain kohtuudella. Tämä lähestymistapa tuntui hänelle helpommalta kuin jatkuva "kohtuullisuuden" tavoittelu.

Tämä voi tuntua yllättävältä monille, sillä perinteinen ajatus tottumusten muuttamisesta keskittyy usein "kohtuullisuuden" ja tasapainon ylläpitämiseen. Elizabethin havainto, että täydellinen pidättäytyminen on hänelle vähemmän haastavaa kuin osittainen nautinto, on kuitenkin yllättävän yleinen kokemus. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että tottumukset voivat vähetä ja jopa kadota kokonaan, kun niitä ei altisteta säännöllisesti. William Jamesin toteamus "On yllättävää, kuinka nopeasti halu sammuu, jos sitä ei koskaan ruokkia" osuu suoraan tähän ilmiöön.

Samalla tavalla kuin tupakoitsijat, jotka kokevat voimakkaampia nikotiininhimoja juuri ennen lentojen laskua, ihmiset voivat huomata, että kun he estävät itsensä altistumasta haluamalleen, himo heikkenee. Vaikka tämä saattaa tuntua vastoin yleistä ymmärrystä, monet ihmiset huomaavat, että täydellinen pidättäytyminen on itse asiassa helpompaa ja pitkäkestoisempaa kuin jatkuva "keskivertoinen" lähestymistapa. Tätä voi soveltaa moniin arkisiin valintoihin ja tottumuksiin, kuten ruokavalion, liikunnan ja jopa kulutustottumusten hallintaan.

Samalla, kun "Abstaining"-strategia voi auttaa monia saavuttamaan pitkäaikaisia muutoksia, toiset saattavat huomata, että heille paras lähestymistapa on tukeutua "Mukavuuden strategiaan". Elizabeth, kuten monet muut, huomasi, että hänen oli helpompi muuttaa ruokailutottumuksiaan, kun hän otti käyttöön ruokaohjelman, joka tarjosi valmiiksi valmistettuja aterioita. Tällainen lähestymistapa ei ainoastaan auttanut häntä saamaan verensokeriaan hallintaan, vaan se teki myös ruokailuvalintojen tekemisestä vähemmän vaivalloista.

Tutkimukset tukevat tätä havaintoa: kun jotain on helpompi tehdä, ihmiset tekevät sen todennäköisemmin. Tämä pätee myös ruokailutottumuksiin ja muihin päivittäisiin valintoihin. Esimerkiksi tutkimus osoittaa, että ihmiset tekevät vähemmän epäterveellisiä valintoja, kun he joutuvat vaivautumaan enemmän sen tekemiseen. Vain pieni muutos, kuten jäätelöaltaan kannen avaaminen, voi vähentää merkittävästi siihen liittyvää halua.

Mukavuus ei kuitenkaan ole vain ruoan tai kulutustottumusten hallinnassa tärkeää. Sitä voidaan käyttää monilla elämänalueilla, kuten säästämisessä tai ihmissuhteiden kehittämisessä. Yksi hyvä esimerkki on se, kuinka helposti ihmiset voivat säästää rahaa, jos he tekevät sen helpoksi itselleen. Pienet, mutta merkittävät muutokset, kuten kolikoiden laittaminen purkkiin, voivat tuottaa vuosittain satojen dollarien säästöjä ilman suurta vaivannäköä.

Ihmiset, jotka asettuvat mukavuuden ympärille, voivat myös kehittää parempia ihmissuhteita. Tutkimukset ovat osoittaneet, että mitä enemmän aikaa vietämme tietyn henkilön kanssa, sitä suurempi on todennäköisyys, että meistä tulee ystäviä. Tämä liittyy niin sanottuun "pelkän altistumisen efektiin", jossa toistuva altistuminen parantaa ihmissuhteiden laatua. Näin ollen ihmissuhteet voivat kehittyä helpommin, kun ne eivät vaadi suurta vaivannäköä.

Näiden strategioiden ymmärtäminen ja soveltaminen voi siis auttaa meitä navigoimaan monimutkaisissa valinnoissa ja tottumuksissa. Se, mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle, mutta tavan muuttamisen prosessissa on tärkeää tunnistaa, että helppous ja mukavuus voivat olla avainasemassa. Tällöin pienetkin muutokset voivat saada aikaan suuria vaikutuksia ja luoda kestäviä muutoksia elämässämme.

Miten vältämme houkutuksia ja estämme itsellemme antoisia tekosyitä?

Elämänhallinnan ja hyvistä tottumuksista kiinnipitämisen haaste on se, että vaikka olemme sitoutuneet omiin tavoitteisiimme, aivoissa alkaa väistämättä pyöriä ajatuksia siitä, kuinka voisimme rikkoa omat sääntömmämme — vain kerran, ja ei niin vakavasti. Tämä on erityisesti totta silloin, kun mielessämme on jo jokin hyvä syy sille, miksi poikkeus on perusteltu: "Miten tunnen itseni poikkeuksen jälkeen? Tuleeko minusta iloinen siitä, että rikoinkin tapani ja hyödynsin mahdollisuuden, vai kadunko valintaani myöhemmin?"

Tällaiset poikkeukset toimivat parhaiten, kun ne on rajoitettu tiettyyn tilaisuuteen ja kun niillä on selkeä loppupiste. Esimerkiksi, voit jättää treenin väliin, jos valmistautuminen tärkeään tapahtumaan, kuten vuosittaiseen retriittiin, vie aikaa, mutta ei viikottaiseen kokoukseen. Rajoita poikkeus jouluun, mutta älä koko joulun aikaan — joulu on pyhä juhla, eikä sen pitäisi olla jatkuva syy tavan rikkomiseen.

Näin havaitsin lähestymistavan tehokkuuden, kun Elizabeth kertoi minulle, että he aikovat tänä vuonna juhlia kiitospäivää Adamin perheen kanssa ja että hän oli päättänyt syödä täytettyä kalkkunaa. "Täytetty kalkkuna on kiitospäivän symboli, ja se saa minut tuntemaan, että olen osa juhlaa", hän sanoi. Tämä poikkeus oli harkittu etukäteen, ja koska täytetty kalkkuna on itse asiassa hyvin rajattu ja erityinen ruokakokemus, Elizabeth ei tuntenut itseään riistetyksi tai kieltäytyneeksi mistään tärkeästä.

Tällaiset tilanteet, joissa poikkeukset ovat tiedostettuja, voivat auttaa säilyttämään kontrollin ja estämään tunteen siitä, että jäämme jollain tavalla ilman jotain tärkeää. Samalla on tärkeää huomioida, että poikkeus ei saisi muuttua tavaksi — se ei saa tulla osaksi arkirutiinia.

Kun katsomme omia tapojamme ja taipumuksiamme, meidän on tärkeää ymmärtää, että on myös olemassa "portinvartija" — mentaalisia esteitä, jotka estävät meitä tekemästä kestäviä muutoksia elämässämme. Ne voivat olla täysin tiedostamattomia, mutta estävät meitä ylläpitämästä hyviä rutiineja ja uskollisuutta valinnoillemme. Erityisesti "loophole" (takaportit) ovat väyliä, joiden kautta etsimme selityksiä omalle käyttäytymisellemme. Kyse ei ole siitä, että tekisimme poikkeuksia tiedostetusti, vaan että mielessämme syntyy kiireellinen syy, joka oikeuttaa poikkeuksen, usein ilman täyttä pohdintaa.

Ihmisen luonteenpiirre on etsiä näitä "takaportteja", ja usein käy niin, että me huomaamme itsellemme luomamme perustelut vasta jälkikäteen, kun olemme jo rikkoneet omia sääntöjämme. Nämä perustelut voivat olla perusteltuja mutta valheellisia — ne antavat meille mahdollisuuden päästää irti hetkeksi omista hyvistä tavoistamme. Yksi yleisimmistä tällaisista perusteluista on niin sanottu "moraalinen lisensointi", jossa uskottelemme itsellemme ansainneemme jotain "pahaa" koska olemme olleet "hyviä". Esimerkiksi, jos olemme pitäneet tiukasti kiinni ruokavaliosta pitkään, saamme itsellemme oikeutuksen herkutteluun: "Olen ollut niin hyvä, joten tänään voin syödä tätä."

Toinen tyypillinen takaportti on "huomenna-logiikka", jossa luotamme siihen, että huomenna, ensi viikolla tai ensi kuussa tilanne muuttuu. Tämä "huomenna" ajattelutapa voi johtaa suuriin huonoihin valintoihin tänään. "Eilen menin lenkille, joten tänään voin syödä mitä vain", "En ole ollut riittävän tuottelias tänään, mutta huomenna varmasti teen sen kaiken." Tällaiset perustelut vievät meidät toistuvasti kohti itsepetosta, koska huomenna ei aina koskaan tule.

Kolmas takaportti, jota usein käytämme, on niin sanottu "väärän valinnan" takaportti. Tässä väärät vaihtoehdot asetetaan vastakkain, vaikka todellisuudessa ei tarvitse tehdä valintaa kummankaan suuntaan. Voimme esimerkiksi ajatella, että jos emme mene lenkille, meidän on pakko työskennellä koko päivän, tai jos syömme terveellisesti, emme nauti elämästämme. Näin asetamme itsellemme kaksi vaihtoehtoa, jotka eivät ole ristiriidassa keskenään, mutta joudumme valitsemaan niiden välillä — vaikka voisimme saada molemmat.

Tällaiset strategiat, joissa meitä viehättää ajatus siitä, että voimme "päästää irti" vain hetkeksi, voivat nopeasti liukastaa meidät pois tavoitteistamme. Välillä meidän täytyy pysähtyä ja arvioida, onko tämä valinta todella niin tärkeä ja korvaamaton, että se on sen arvoista. On myös hyvä muistaa, että meillä kaikilla on heikot hetkemme, ja se on täysin inhimillistä — mutta voimme valita, miten reagoimme niihin.

Loppujen lopuksi, on tärkeää, että tunnistamme nämä "takaportit" ja opimme käsittelemään niitä ennen kuin ne saavat meidät harhautumaan tavoistamme. Tässä auttaa jatkuva tietoisuus ja se, että tiedostamme ne tilanteet, joissa on erityisen suuri houkutus poiketa hyvästä rutiinistamme. Muutoksen toteuttaminen vaatii meiltä jatkuvaa itsearviointia ja kykyä asettaa omat rajat siten, ettei elämämme ajaudu pois kuljetulta tieltä liian helposti.

Miten identiteetti ja tavat kietoutuvat toisiinsa ja vaikuttavat elämäämme?

Tavat ovat voimakkaita ilmentymiä elämässämme, ja usein ne heijastavat henkilökohtaista identiteettiämme. Aivan kuten Texasin kampanjassa, jossa teiden roskien määrä putosi 72 prosenttia, tapojen vaikutus näkyy suoraan ympäristössämme. Meidän käytöksellämme on syvä yhteys siihen, keitä me itse asiassa olemme. Tämä yhteys voi olla erityisen tärkeä niille, jotka kokevat itsensä kapinallisiksi, ja siksi on erityisen hyödyllistä tarkastella identiteetin ja tapojen välistä suhdetta.

Kapinallisille tämä identiteetti ja tavat ovat voimakas voima, sillä vaikka he eivät helposti hyväksy rajoitteita, joita tavat saattavat asettaa, heidän halunsa olla oma itsensä voi motivoida heitä omaksumaan tapoja, jotka auttavat heitä pysymään uskollisina omalle olemukselleen. Esimerkiksi kapinallinen voi haluta tulla arvostetuksi johtajaksi. "Johtajuuden" identiteetti saattaa auttaa häntä valitsemaan tapoja, jotka muutoin tuntuisi vaivalloisilta, kuten saapuminen ajoissa kokouksiin tai osalistuminen tilaisuuksiin, joihin hän ei muuten ehkä menisi. Tämä ei ole pakkoa, vaan valinta, joka perustuu haluun olla uskollinen omalle identiteetilleen.

Samalla tavalla tavat, jotka liittyvät identiteettiin, voivat olla voimakas liittolainen. Yksi kapinallinen kirjoitti: "Minulle tärkein piirre kapinallisessa on vapaus olla oma itseni tässä ja nyt. Toiveeni ja tarpeeni muuttuvat, ja haluan itselleni autonomian niiden seuraamiseen. Mutta minulla on myös vahva itseni tunne – tietyt arvot ja piirteet, jotka määrittävät minut ja eivät muutu. Esimerkiksi, olen aina määritellyt itseni suureksi äidiksi. En halunnut olla sellainen äiti, joka minä olin, vaan omistautunut äiti, joka näyttää rakkautta. Ja niin teenkin."

Identiteetti voi kuitenkin myös olla este itselle. Voimme jäädä kiinni rooleihin, jotka eivät ole meille hyviä: "työholisti", "täydellisyysfriikki", "etelän asukas", "se vastuullinen". Tällaiset tittelit voivat olla hyödyllisiä itsetuntemuksen syventämisessä, mutta niiden ei tulisi rajoittaa identiteettiämme. On tärkeää muistaa, että identiteetti voi olla rajoittava tekijä, jos se ei tue omia hyvinvointitavoitteitamme. Eräs kirjoittaja jakoi kokemuksensa: "Ruoan ja syömisen rooli elämässäni oli suuri, kunnes tajusin, että leipomisidentiteettini johti ylipainoon. Niinpä minun oli luovuttava siitä identiteetistä."

Toinen esimerkki voi olla kapinallinen ystävä, joka nauttii elämänsä "rauhattomasta" nuoresta tytöstä, mutta tämä identiteetti voi muuttua ongelmaksi ajan myötä. Kuten tiedämme, "nuoruuden" identiteetti—olipa kyseessä ihmelapsi, kyvykäs nuori ammattilainen tai viaton taiteilija—ei voi kestää ikuisesti. Tämä identiteetti saattaa johtaa siihen, että henkilö jää kiinni vanhaan, eikä kykene kehittämään itseään eteenpäin.

Myös oma kokemus identiteetistä ja tavoista voi olla ristiriitainen. Itse tunnistin itseni lukijana ja koin, että "oikean lukijan" täytyy aina loppuun asti lukea kirja, vaikka se ei olisikaan mielenkiintoinen. Mutta totuus on, että luopuminen tylsästä kirjasta tuo vapauden ja ilon. Samoin meditaatio, johon aluksi ryhdyin, tuntui aluksi vastenmieliseltä ja turhalta. Se oli osa identiteettiäni—halusin olla "se, joka meditoi"—mutta minun täytyi myöntää, että se ei ollut minulle sopivaa. Identiteetin ja tapojen välisen jännityksen tunnistaminen oli olennaista.

Ei ole harvinaista, että tavat voivat muuttua, kun tunnistamme sen, mikä todella tukee meitä. Kuten esimerkiksi tapauksessa, jossa henkilö oli alkanut rajoittaa hiilihydraattien käyttöä ja huomasi, että hänen ympäristönsä—perheenjäsenet, ystävät—seurasivat esimerkkiä. Yksi tärkeimmistä asioista tapojen muuttamisessa on se, että vaikka ei voi pakottaa muita muuttumaan, oma muutoksensa voi vaikuttaa muihin ja toisin päin.

Tavat eivät ole vain henkilökohtaisia; ne ovat myös kollektiivisia. Toisten ihmisten tavat voivat vaikuttaa meihin suuresti, ja me voimme puolestaan vaikuttaa heidän tapoihinsa. Parisuhteissa esimerkiksi molempien osapuolten terveystottumukset usein yhdistyvät ja vaikuttavat toisiinsa. Jos toinen osapuoli alkaa noudattaa terveellistä elämäntapaa, se saattaa vähitellen tarttua toiseen osapuoleen. Tämän ymmärtäminen voi auttaa meitä näkemään, miten tärkeää on olla tarkkana myös muiden tapojen suhteen—meillä on valta vaikuttaa ympärillämme oleviin ihmisiin, ja toisin päin.

On tärkeää ymmärtää, että tavat voivat kehittyä ja muuttua sen mukaan, kuinka tunnemme itsemme ja mitä arvostamme. Identiteetti ei ole staattinen, eikä tapoja pitäisi koskaan pitää kahlitsevina—päinvastoin, niiden tulisi tukea autenttista itseämme.

Miten "Kulttuurimarxismi" ja "Katedraali" Muokkaavat Alt-Rightin Maailmankuvaa?
Miten Trumpin autoritaarinen politiikka ja rasistinen diskurssi muokkasivat Yhdysvaltojen yhteiskuntaa?
Miksi mikroarray-menetelmät ovat tärkeitä ja mitkä ovat niiden rajoitteet geeniekspression tutkimuksessa?