Trumpin aikakaudella Yhdysvaltojen politiikka koki monia häiritseviä käänteitä, jotka ilmensivät autoritaarisia taipumuksia, väkivaltaista kielenkäyttöä ja rasistista diskurssia. Hänen militaristinen lähestymistapansa tuli erityisesti esille, kun hän käytti sotilaallisia ja muita sortavia voimakeinoja hajottamaan mielenosoituksia, jotka protestoivat poliisiväkivaltaa ja rakenteellista rasismia vastaan. Tässä yhteydessä Trumpin käyttämä kielen aseistaminen tuli erityisen näkyväksi, kun hän kutsui rodullisen oikeudenmukaisuuden puolustajia "hulluksi porukaksi" ja "terroristeiksi". Trumpin retoriikkaa leimasi aggressiivisuus ja vihamielisyys, mikä sai aikaan sosiaalisen kahtiajaon, jossa rasistiset ja nationalistiset narratiivit saivat yhä enemmän tilaa oikeistomedian ja poliisin toiminnan kautta.

Trumpin poikakin, Eric Trump, meni vielä pidemmälle käyttämällä rasistista nimitystä, kun hän kutsui Black Lives Matter -aktivisteja "eläimiksi" Tulsa-rallissa vuonna 2020. Tämä kielen käyttö oli osa reaktiivista koulutuspoliittista kehitystä, jonka voi nähdä osana laajempaa ilmiötä, jota tässä kirjassa kutsutaan pandemia-pedagogiikaksi. Pandemia-pedagogiikka viittaa eräänlaiseen julkiseen pedagogiikkaan, joka vastasi Covid-19-pandemian luomia olosuhteita ja samalla myös rasistisen kielen leviämistä eri kanavissa, kuten internetissä, painetussa mediassa ja kaduilla.

Trumpin virulentti pandemia-pedagogiikka tuli erityisesti esiin hänen kampanjatilaisuudessaan Tulsassa, Oklahomassa, jossa hän halvensi Covid-19-tautia kutsumalla sitä "kung fluksi" ja väitti sen olevan vain "flunssaa". Hän myös myönsi tilanneensa testien hidastamista, koska tartuntatilastot olivat hänelle epäsuotuisia vaalivuonna. Tämä kielenkäyttö, joka yhdistää rasismia ja välinpitämättömyyttä tieteellistä tietoa kohtaan, oli yksi monista esimerkeistä siitä, miten Trump käytti valtaa yhteiskunnan ja median kontrolloimiseen.

Trumpin valehtelu ja totuuden vääristely olivat keskeisiä tekijöitä hänen hallintonsa aikana. Hänen viralliset väärät väitteensä ylittivät 16 000 kappaleen rajan vain muutaman vuoden aikana, mikä on räikeä osoitus hänen suhtautumisestaan totuuteen ja politiikkaan. Tämä valehtelu ei ollut vain yksittäinen piirre, vaan laajempi osa hänen pyrkimyksistään sumuttaa kansalaiset ja estää heitä erottamasta hyvää pahasta, demokratiaa autoritarismista. Historioitsija Timothy Snyder on tuonut esille, miten fasistiset liikkeet ovat historiassa käyttäneet valheita ja propagandaa luodakseen kansan uskon epäluotettaviin johtajiin ja väärään tietoon. Tämä muutos oli selkeästi nähtävissä Trumpin hallinnossa, joka hyödyntäen uusia medioita — erityisesti sosiaalista mediaa — pystyi manipuloimaan tunteita ennen kuin ihmiset ehtivät tutkia tosiasioita.

Trumpin fasistiset taipumukset eivät olleet vain sanoja ja puheita, vaan myös tekoja, jotka ilmensivät hänen autoritaarisia ja vallanhaluisia vaistojaan. Yksi merkittävimmistä tapahtumista oli hänen hyökkäyksensä Iranin korkeaa-arvoista kenraalia vastaan, joka tehtiin heikoilla todisteilla ja sisäpoliittisella motiivilla. Lisäksi hänen jatkuva väkivaltaa ja hallitsematonta voimankäyttöä ihannoiva puheensa loi jännitteen, joka kannusti toisen lisäoikeuden kannattajia väkivaltaan ja heikensi eri väestöryhmien oikeuksia.

Tämä näkyi erityisesti hänen toimissaan Portlandissa, Oregoniassa, jossa hän valtuutti armeijan kaltaisten liittovaltion viranomaisten käyttämisen mielenosoittajia vastaan. Näiden viranomaisten toiminta oli täysin laitonta, sillä he eivät esittäneet henkilöllisyystodistuksia, eivätkä kertoneet, kenelle he olivat vastuullisia. Tällainen toiminta herätti pelkoa ja vastarintaa eri puolilla maata, ja se herätti kysymyksiä Yhdysvaltojen demokratian tulevaisuudesta.

Trumpin toiminnan ja retoriikan taustalla oli voimakas autoritaarinen halu hallita kansaa väkivallan ja pelon kautta. Hänen politiikkansa ei jäänyt vain sanoihin, vaan myös teoiksi, jotka rikkoivat demokratian perusperiaatteita ja laillista järjestystä. Tämä ilmiö oli erityinen muistutus siitä, miten helposti kansallinen symboliikka, kuten Yhdysvaltojen lippu ja uskonnolliset symbolit, voivat tulla väärinkäytetyiksi autoritaaristen liikkeiden avulla. Vaikka perinteinen fasismi ei ehkä näyttäytynytkään Yhdysvalloissa perinteisinä natsi-symboloina, sen sijaan se piileskeli patriarkaalisen ja kansallismielisen diskurssin takana, käyttäen perinteisiä amerikkalaisia symboleja ja arvoja kääntääkseen ne vastoin itse kansan etua.

Yhteiskunnan on ymmärrettävä, kuinka tärkeää on varjella totuutta ja sananvapautta sekä kritiikin ja opposition roolia. Myös demokratian rakenteet, kuten vallan kolmijako ja oikeusvaltio, ovat jatkuvassa vaarassa, jos ne jäävät autoritaarisen hallinnon varjoon. Koko yhteiskunta tarvitsee valppautta ja kykyä nähdä, miten helposti vapaus ja oikeudenmukaisuus voivat mennä hukkaan, jos väkivallan, vääriä tietoja ja kansanpolarisaation avulla valtaan pyrkivä ryhmä saa vallan.

Neoliberalismi ja sen vaikutukset yhteiskunnallisiin eriarvoisuuksiin pandemian aikana

Neoliberalismi on luonut yhteiskunnallisen jakautumisen, jossa valtavat määrät ihmisiä kokevat elämänsä jatkuvaa epävarmuutta ja syrjäytymistä. Yhdysvalloissa noin 34 miljoonalla työntekijällä ei ole lainkaan palkallista sairauslomaa, ja 30 miljoonaa ihmistä elää ilman terveydenhuinsurancea. Samalla 550 000 asunnotonta kamppailee elämänsä perusasioista. Tämä ilmiö on merkittävä, sillä lähes puolet amerikkalaisista ei kykene maksamaan kuukausittaisia laskujaan, saati sitten selviytymään yllättävästä 400 dollarin menosta. Pandemia paljasti, että neoliberalismi ei enää pysty peittämään luokkaeroja ja rasismia yksinkertaisella normaalisoimalla ja depolitisoinnilla, kuten konservatiivinen media on aiemmin pyrkinyt tekemään. Koronaviruskriisi antoi myös merkkejä siitä, kuinka syvästi yhteiskunta on muotoutunut yksilöllisyyden ja kilpailun pohjalle.

Yksi häpeällisistä esimerkeistä oli Yhdysvaltojen valtava vankilakanta, joka on maailman suurin. Vankiloissa olevat, suurimmaksi osaksi vähemmistökansojen edustajat, joutuivat kuolemanvaaraan koronaviruspandemian aikana. Yhdysvallat, joka kattaa 4 prosenttia maailman väestöstä, mutta jossa on 21 prosenttia maailman vangituista, on väestönsä osalta yksi maailman epätasa-arvoisimmista maista. Marionin korjauslaitoksessa, Ohio:ssa, suoritetut testit paljastivat, että 78 prosenttia vankilan väestöstä oli saanut tartunnan. Tällainen välinpitämättömyys vähemmistöjen ja vankien elämistä on osa neoliberalismia, joka tähtää entistä voimakkaampaan rangaistuksen ja valvonnan yhteiskuntaan.

Neoliberalismi itse asiassa ilmenee myös viruksen tavassa levitä. Taloudellisen hyödyn ajaminen markkinoilla yhdistettynä eriarvoisuuden lisääntymiseen on luonut järjestelmän, joka vain pahentaa yhteiskunnallisia jakautumisia. Terveydenhuollon niukkuus, puutteet testaamisessa ja sairaalahoitojen määrässä sekä ihmishenkien väheksyminen ovat kaikki oireita tästä globaalista neoliberalismin kriisistä. Koko terveydenhuoltojärjestelmä on hajoamassa, kun markkinavoimat keskittyvät voittojen maksimointiin ihmisten hyvinvoinnin sijaan. Kriisin keskellä neoliberalismi ei vain hyväksy, vaan jopa edistää yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja elämän dehumanisoitumista.

Pandemia osoitti myös, kuinka kapitalismi ja markkinatalous voivat kohdata omat rajoituksensa elämän kriisitilanteissa. Kriisin alkuvaiheessa kuului ääniä, jotka puhuivat talouden elvyttämisen puolesta väheksyen ihmiselämän arvoa. Ajatus siitä, että talous olisi pelastettava "kaiken hinnalla", heijastaa neoliberalistista ajattelutapaa, joka on valmis uhraamaan heikoimmassa asemassa olevat, kuten vanhukset, vammaiset ja asunnottomat, jotta taloudellinen järjestelmä voisi jatkua. Tällainen ajattelutapa on läheistä sukua eugeniikan ja rotupuhdistuksen ajatuksille, joissa heikommat ryhmät nähdään "kulueränä" taloudellisen järjestelmän kannalta.

Kriisin aikana korostui se, kuinka yhteiskunta on kytköksissä toisiinsa: ihmisten elämät ovat sidoksissa toisiinsa, niin hyvissä kuin huonossakin. Neoliberalismille ominainen yksilöllisyyden korostaminen ja yhteiskunnallisen vastuullisuuden väheneminen ovat johtaneet tilanteeseen, jossa toisten ihmisten kärsimys ja heikkous ovat jääneet täysin huomiotta. Tämän myötä yhteiskunta on ajautunut eriarvoisuuden syvenemiseen. Kriisin keskellä on kuitenkin myös nähtävissä herätys, joka voi johtaa kollektiivisiin liikkeisiin ja solidaarisuuden kasvuun, sillä pandemian tuoma epätasa-arvo ja kuoleman uhka ovat tehneet näkyväksi sen, kuinka tärkeitä ovat yhteisön tukiverkot ja yhteinen vastuu.

Pandemian aikana koettu eriarvoisuus, sekä taloudelliset että sosiaaliset syyt, ovat paljastaneet tärkeän asian: yhteiskunnan rakenteita on muutettava, jotta tällaiset kriisit eivät enää aiheuttaisi niin syviä jakautumia. Solidaarisuus, yhteisvastuu ja keskinäinen luottamus ovat olennainen osa sitä, miten yhteiskunta voi kehittyä ja selviytyä globaalista kriisistä. Neoliberalismi on luonut ympäristön, jossa markkinat ja yksilöllisyys ovat etusijalla, mutta tämä ajattelutapa on osoittautunut kestämättömäksi silloin, kun koko yhteiskunta on joutunut kriisiin.

Solidaarisuus ei ole vain taloudellinen tai poliittinen valinta, vaan se on välttämättömyys, joka antaa ihmisille mahdollisuuden kokea itsensä osaksi suurempaa yhteisöä. Tämä ei tarkoita vain taloudellista tasa-arvoa, vaan myös huomioimista ja arvostamista yhteiskunnan kaikissa kerroksissa. Tämä muutos on elintärkeä, sillä ainoastaan niin voimme turvata yhteiskuntamme eheyden ja tulevaisuuden.

Miksi aurinkoenergia on keskeistä veden suolanpoistossa ja fototermisissä materiaaleissa?
Miten maankuoren liikkeet muokkaavat maapalloa?
Kuinka lukea siemenpussin tietoja ja ymmärtää kasvien kestävyyttä
Miten pandemia paljastaa autoritarismin ja fasismia vastaan käydyn taistelun syvimmät juuret?
Miten verotuksen rooli ja taloudellinen suunnittelu vaikuttavat hallituksen tehokkuuteen ja julkisen sektorin toimintaan?