Vuonna 2016 ja 2017 Yhdysvalloissa käynnistettiin kolme suurta ja poikkeuksellista tutkimusta, jotka kaikki koskivat presidentinvaaleihin liittyviä kysymyksiä. Tämä ajanjakso, erityisesti Donald Trumpin kampanjan ja Hillary Clintonin sähköpostitutkimuksen ympärillä käyty keskustelu, paljasti vakavia ongelmia Yhdysvaltojen oikeus- ja turvallisuusjärjestelmässä. Näitä tutkimuksia ohjasivat pitkälti säännösten ja käytäntöjen puute, joka koski muun muassa sitä, milloin tutkimukset tulisi käynnistää, kuka ne hyväksyy ja kuinka ne etenevät.

Yksi keskeisimmistä reformeja kaipaavista ongelmista liittyy siihen, että virkamiehet ja tutkijat eivät noudattaneet asianmukaisia käytäntöjä ja normeja tutkimusten aikana. Tätä ilmiötä, joka usein on oikeutettu sanonnalla "poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia toimenpiteitä", on nähty useaan otteeseen viime vuosina. Kuitenkin, kuten selitämme, tällainen käytös on erityisen vahingollista, erityisesti silloin, kun sitä harjoittavat hallituksen korkeissa asemissa olevat virkamiehet tilanteissa, joissa panokset ovat korkealla.

FBI:n rooli ja historia

Yhdysvaltojen liittovaltion poliisi (FBI) on toiminut pitkään poliittisten tutkimusten välineenä. Johtaja J. Edgar Hooverin aikana FBI käytti tiedustelu- ja valvontatehtäviä poliittisten etujen ajamiseen, usein kansalaisten kustannuksella. Hooverin aikana FBI ei pelkästään tutkinut poliitikkoja vaan myös käytti keräämiään tietoja vaikuttaakseen heidän päätöksentekoihinsa. Tähän käytäntöön liittyvät monet esimerkit, joissa FBI vuoti tietoja lehdistölle ja käytti niitä politiikan muokkaamiseen haluamaansa suuntaan.

Nämä käytännöt paljastuivat 1970-luvulla, mikä melkein romahdutti FBI:n. FBI kuitenkin selviytyi, koska sen valvontaa ja valtuuksia rajoitettiin juridisilla ja normatiivisilla säädöksillä, kuten Foreign Intelligence Surveillance Act (FISA) ja muilla lainsäädännöillä. Näiden säädösten tarkoitus oli estää FBI:tä käyttämästä valtaansa poliittisiin tarkoituksiin ja taata, että sen toiminta pysyy oikeudenmukaisena ja puolueettomana.

Clintonin sähköpostikohun ja Trumpin tutkimusten vaikutus

Ennen vuotta 2016, vaikka oli olemassa monia sääntöjä ja käytäntöjä, järjestelmä toimi kohtuullisen hyvin. Vuosi 2016 oli kuitenkin merkittävä, koska silloin useat tutkimukset nostivat esiin ongelmia, jotka kyseenalaistivat koko oikeusjärjestelmän toimivuuden ja luotettavuuden. Yksi keskeisimmistä tutkimuksista liittyi Hillary Clintonin käyttämään yksityiseen sähköpostipalvelimeen. FBI avasi tutkimuksen Clintonin sähköpostikäytöksestä heinäkuussa 2015, mutta se ei jäänyt vain siihen. Tutkimus muuttui poliittisesti arveluttavaksi, kun FBI:n johtaja James Comey teki yllättävän ilmoituksen kesällä 2016, jossa hän kertoi FBI:n tutkimuksen tuloksista ennen kuin oikeusministeriö oli ehtinyt tehdä lopullista päätöstä.

Comeyn julkinen ilmoitus herätti monia kysymyksiä siitä, oliko se linjassa oikeusministeriön perinteisten käytäntöjen kanssa. Tutkimuksen lopputulos oli, että vaikka Clintonin toiminta oli ollut huolestuttavaa ja hänen käsittelynsä luottamuksellisia tietoja oli ollut huolimattomuutta, ei ollut tarpeen nostaa syytteitä. Tällaiset poikkeukset aiemmista käytännöistä aiheuttivat laajaa kritiikkiä ja epäluottamusta oikeuslaitosta kohtaan. Justice Departmentin tarkastuslaitoksen, Michael Horowitzin, raportissa todettiin, että Comeyn päätös julkaista tutkimuksen tulokset ennen oikeusministeriön päätöstä oli sekä oikeudellisesti virheellinen että epäeettinen.

Korkean panoksen poliittiset tutkimukset ja niiden seuraamukset

Trumpin kampanjaan ja presidenttiin kohdistuneet tutkimukset olivat toista luokkaa. Kun FBI tutki Donald Trumpin kampanjan mahdollisia yhteyksiä Venäjän vaikutusyrityksiin vuoden 2016 presidentinvaaleissa, tutkimus otti uusia käänteitä. Erityisesti Trumpin mahdollinen oikeusprosessin esteen asettaminen ja hänen toimensa, jotka saattoivat liittyä tiedustelutoimintaan, herättivät vakavia kysymyksiä siitä, mihin rajat menevät ja kuka valvoo tätä prosessia.

Tutkimusten aikana syntyi vahvoja mielipiteitä siitä, olivatko ne oikeutettuja ja olivatko ne toteutettu asianmukaisella tavalla. Myös siinä, kuinka tutkijat ja virkamiehet toimiessaan saattavat rikkoa perinteisiä käytäntöjä, syntyi suuri epäluottamus. Politiikkaa ja oikeuslaitosta ei saisi sekoittaa, mutta vuoden 2016 tapahtumat paljastivat, kuinka helposti tämä voi tapahtua, erityisesti kun tutkimus on näin korkean profiilin ja poliittisesti latautunut.

Tutkimusten vaikutukset ja uudistustarpeet

Näiden tapahtumien myötä on tullut ilmeiseksi, että tarvitsemme kattavia uudistuksia. Yksi tärkeimmistä muutoksista voisi olla sääntöjen ja käytäntöjen selkeyttäminen siinä, milloin tutkimuksia tulee käynnistää ja kuka niistä vastaa. Lisäksi olisi tärkeää määritellä tarkasti, kuinka poliittisia tutkimuksia tulisi käsitellä ja mitkä ovat niiden rajat, jotta viranomaisten toiminta ei käänny vääräksi tai poliittisesti värittyneeksi.

Vaikka oikeuslaitos on periaatteessa rakennettu siten, että sen toimintaa valvotaan tarkasti, poliittisten tutkimusten kaltaiset tapaukset voivat järkyttää kansalaisten luottamusta viranomaisiin ja oikeusjärjestelmään. Ilman selkeitä rajoja ja sääntöjä tutkimukset voivat helposti muuttua poliittisiksi työkaluiksi, ja tämä voi johtaa vakaviin seurauksiin, kuten yhteiskunnan polarisoitumiseen ja oikeuslaitoksen uskottavuuden heikkenemiseen.

Miten ydinaset uhkaavat maailmanrauhaa ja miten ydinaseiden käyttö on muuttunut presidenttien kausien aikana?

Ydinaset ovat olleet keskeinen osa kansainvälisiä suhteita ja strategisia päätöksiä toisessa maailmansodassa käytön jälkeen. Yhdysvaltain presidentit ovat usein puhuneet niiden tuomasta uhasta ja mahdollisuudesta, että niitä voitaisiin käyttää "vahingossa, virhearvioinnista tai hulluudesta johtuen". Näin presidentti John F. Kennedy kuvasi tilannetta Kuuban ohjuskriisin aikana 1962. Hän varoitti, että ydinaset ovat niin tuhoisia ja ballistiset ohjukset niin nopeita, että niiden käyttöön liittyvä uhka voi merkitä suoraa vaaran tunnetta maailmanrauhalle. Kuitenkin hän myös korosti, että Yhdysvallat ei aio riskeerata ydinaseiden maailmanlaajuisen sodan kustannuksia, jossa jopa voiton hedelmät olisivat tuhkassa.

Kennedy teki selväksi, että mikäli Kuubasta laukaistaisiin ydinase ohjuksella mihin tahansa lännen maahan, Yhdysvallat vastaisi siihen täydellä retaliteettiolla Neuvostoliittoon. Tämä oli kylmän sodan aikainen ilmapiiri, jossa kylmä sota ja sen geopolitiikka loivat jatkuvan uhan ydinsodan mahdollisuudesta. Presidentti Richard Nixon ei koskaan suoraan uhannut käyttää ydinaseita, mutta hänen hallintonsa käytti niin sanottua "hullun miehen teoriaa" Neuvostoliittoa ja Pohjois-Vietnamia kohtaan. Nixonin mukaan oli mahdollista antaa vaikutelma, että hänen impulsiivinen käytöksensä ja mahdollinen ydinaseiden käyttö olisivat uhka, joka voisi saada viholliset neuvottelemaan.

Vaikka Yhdysvaltojen presidentit eivät usein olleet valmiita suoraan uhkaamaan ydinaseiden käyttöä, heidän päätöksensä ja komentoketjunsa saivat kansainväliset suhteet usein riippuvaisiksi mahdollisista kärjistymisistä. Presidentit kuten Lyndon B. Johnson, Gerald Ford, Jimmy Carter ja Ronald Reagan, eivät suoraan uhkailleet ydinaseilla, mutta puhuivat niiden vaarasta, tarpeesta estää leviämistä ja vähentää ydinaseiden määrää maailmanlaajuisesti. Näiden aikakausien presidenttien sanat ja toimet keskittyivät enemmän siihen, kuinka estää ydinaseiden käyttö kuin siihen, kuinka niitä voisi käyttää.

Trumpin aikakausi poikkesi tästä normista. Donald Trumpin hallinto oli valmis ottamaan suurempia riskejä ja käyttämään voimakkaampia ja usein ennakoimattomampia toimia. Tämä ilmenee erityisesti hänen päätöksistään, kuten Iranin kenraali Qassem Soleimanin tappamisesta ja Syyrian pommituksista kemiallisten aseiden käytön vuoksi. Vaikka tämä ei ollut suoraa ydinaseiden käyttöä, se loi jännitteitä, jotka voisivat helposti eskaloitua täysimittaiseksi konfliktiksi. Trumpin toimet ja kielenkäyttö loivat pelkoa siitä, että hänen impulsiivisuutensa ja huolimattomuutensa voisivat johtaa tilanteeseen, jossa ydinaseita käytettäisiin.

Trump oli myös huomattavasti avoimempi ydinaseiden käytön uhkauksissa. Erityisesti hänen uhkauksensa Pohjois-Korean johtajaa Kim Jong-Unia kohtaan, kuten hänen "tulen ja raivon" lausuntonsa, herättivät huolta. Trump ei pelkästään puhunut ydinaseista, vaan myös vertaili omia ydinkapasiteettejaan Kim Jong-Unin kanssa ja uhkasi tuhoavansa Pohjois-Korean, jos se hyökäisi Yhdysvaltoja vastaan. Tällaiset lausunnot herättivät vakavia pelkoja siitä, että Trump todella saattaisi harkita ensimmäisten ydiniskujen käyttämistä.

Tämän jälkeen Trumpin hallinto ja sen ehdotukset ydinaseiden käytön suhteen herättivät pelkoa siitä, että presidentillä voisi olla liian suuri valta käyttää ydinaseita ilman kongressin tai muun valvonnan tarvetta. Esimerkiksi Trumpin ydinaseiden käyttöä käsittelevä raportti ehdotti "pienitehoisten ydinaseiden" kehittämistä, mikä herätti huolta ensimmäisten ydiniskujen mahdollisuudesta. Kongressi reagoi tähän laatimalla lakeja, jotka pyrkivät rajoittamaan presidentin ensimmäisen iskun käyttövaltuuksia, mutta Trump esti nämä lakiesitykset.

Tämä kehitys on tärkeä huomioitava, sillä se herättää kysymyksiä presidentin yksinvaltiaasta vallankäytöstä ja siitä, kuinka lähelle ydinaseiden käyttöä voidaan päästä ilman kansainvälistä ja sisäistä valvontaa. Ydinaseteemat ovatkin yhä ajankohtaisempia maailmassa, jossa suurvaltojen kilpailu, kuten Yhdysvaltojen ja Pohjois-Korean tai Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä, voi johtaa ennakoimattomiin seurauksiin. Ydinasteet eivät ole vain sotilaallisia välineitä, vaan ne ovat osa geopoliittista peliä, jossa uhkailu ja pelon luominen voivat olla keskeisiä taktiikoita.

Ydinaset eivät kuitenkaan ole vain presidenttien käytössä oleva työkalu. Kansainväliset sopimukset, kuten ydinsulkusopimus, sekä siviilivalvonta, voivat estää niitä käytettävän liian impulsiivisesti tai ilman oikeutusta. Ydinsodan uhka on syvälle juurtunut pelote, jonka tarkoitus on estää sen alkaminen – mutta tämä ei estä yksittäisiä johtajia ajautumasta tilanteisiin, joissa ydinaset voivat tulla todellisiksi välineiksi. Jatkuva keskustelu ydinasemäärien vähentämisestä ja mahdollisten ydinaseiden käytön rajoittamisesta on tärkeää, jotta vältetään tilanteet, joissa kansainvälinen turvallisuus on todella vaarassa.

Miten media ja tunteet muokkaavat poliittista kulttuuria
Miten ihmiset ja eläimet voivat elää ilman rakennetta ja instituutioita?
Miten tekoäly ja IoT mullistavat etäseurannan ja mitä haasteita yksityisyys tuo mukanaan?
Mikä on immateriaalioikeuden merkitys liiketoiminnan suojaamisessa?