Miten tavat muokkaavat elämäämme ja kuinka voimme muuttaa niitä pysyvästi?

Tavat ovat elämämme huomaamattomia mutta vallankumouksellisia rakenteita. Niillä on valtava vaikutus siihen, miten elämme ja mitä saavutamme. Päivittäin toistamme noin 40 prosenttia käyttäytymisistämme samoin, ja juuri nämä tavat määrittelevät suuren osan elämämme suuntaa. Tavat eivät ole vain yksinkertaisia toimintoja, vaan ne ovat elämässämme kiinteästi mukana oleva voima, joka voi joko estää meitä kehittymästä tai nostaa meidät uudelle tasolle. Tärkeä kysymys onkin, kuinka voimme valjastaa nämä tavat tueksemme ja muuttaa niitä pysyvästi niin, että ne tukevat tavoitteitamme ja arvojamme?

Gretchen Rubin käsittelee tätä kysymystä teoksessaan Better Than Before, jossa hän syventyy siihen, miten tavat syntyvät, miksi ne ovat niin vaikeita muuttaa ja miten niitä voi muokata pysyvästi. Rubin on tutkinut, kuinka tavat ovat kytköksissä onnellisuuteen ja elämänlaatuun, ja kuinka ymmärrämme tavat paremmalla tavalla voimme käyttää niitä apunamme elämänmuutoksessa. Hän lähestyy aihetta käytännönläheisesti ja tutkii, kuinka pienetkin muutokset voivat johtaa suuriin ja pysyviin muutoksiin.

Tavat ovat keskeinen osa elämämme rakennetta, ja Rubin huomauttaa, että monet meistä toimivat tavallaan lähes huomaamatta. Olemme ohjelmoituneet tekemään asioita tietyllä tavalla, ja usein emme edes ymmärrä, kuinka nämä tavat muokkaavat päivittäistä elämäämme. Se, miten heräämme aamulla, mitä syömme ja kuinka käytämme aikamme, kaikki on jollain tavalla tavoin ohjelmoitu meissä. Tavat voivat olla joko tukena tai esteenä sille, että elämme elämämme haluamalla tavalla.

Muutoksen voima tulee siitä, että opimme tuntemaan omat tapamme ja reagoimme niihin oikein. Rubin viittaa tähän prosessiin myös omakohtaisilla esimerkeillä, jotka tuovat teorian käytännön tasolle. Jos haluamme muuttaa elämäntapojamme, on tärkeää ensin tutustua omiin tavoihimme ja ymmärtää, miksi tietynlainen käytös on niin vahvasti juurtunut meihin. Jos muutos tuntuu liian vaikealta, Rubin ehdottaa lähestymistapaa, jossa lähdetään liikkeelle pienistä, hallittavissa olevista askelista.

Yksi Rubin keskeisistä oivalluksista on ajatus siitä, että tavat eivät ole vain toimintaa, vaan ne ovat myös osa identiteettiämme. Se, miten koemme itsemme ja mikä meille on tärkeää, vaikuttaa siihen, millaisia tapoja kehitämme. Jos haluamme muuttaa tapojamme, meidän on myös tarkasteltava omaa identiteettiämme ja pohdittava, kuinka nykyiset tavat heijastavat sitä, mitä haluamme olla ja mitä arvostamme. Rubin puhuu tästä muutosprosessista kuin eräänlaisesta identiteetin muokkaamisesta, jossa uudet tavat voivat tukea meidän käsitystämme itsestämme ja elämämme suuntaviivoista.

On tärkeää huomata, että tavat eivät ole vain yksilön kokemuksia, vaan ne liittyvät myös siihen, miten elämme yhteisöissä. Sosiaaliset suhteet, yhteiskunnan odotukset ja kulttuuriset normit vaikuttavat siihen, miten tavat syntyvät ja miten niitä muutetaan. Rubin huomauttaa, että eri ihmiset reagoivat eri tavalla samoihin tapoihin ja motivaatioihin. Mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Tästä syystä muutosprosessi ei ole universaali, vaan se on henkilökohtainen ja usein vaatii yksilöllistä lähestymistapaa.

Rubin ehdottaa myös käytännön työkaluja, jotka voivat auttaa meitä tarkkailemaan ja muuttamaan tapojamme. Yksi tärkeä työkalu on tapojen seuraaminen ja arviointi. Kun tiedämme, mitä teemme ja miksi teemme sen, voimme tehdä tietoisempia valintoja. Jos haluamme muuttaa tavan, on tärkeää asettaa itsellemme selkeät tavoitteet ja suunnitelmat siitä, miten saavuttaa ne. Rubin viittaa tähän prosessiin päivittäisen seurantatyökalun, kuten päiväkirjan, käyttöön, jonka avulla voi nähdä, miten hyvin onnistuu tavoitteidensa saavuttamisessa.

Yksi Rubin korostama ajatus on, että tavan muuttaminen ei ole kertaluonteinen tapahtuma, vaan jatkuva prosessi. Vaikka aluksi saamme aikaan muutoksia, voi olla, että takaisinluistaminen tapahtuu helposti. Siksi on tärkeää olla armollinen itselleen ja ymmärtää, että tavat voivat muuttua hitaasti, mutta ne voivat myös muuttua pysyvästi, jos olemme valmiita sitoutumaan prosessiin ja hyväksymään sen pitkäkestoisuuden.

Lopuksi Rubin tuo esiin myös idean "puhtaalta pöydältä" -muutoksista, joissa pyritään radikaaliin muutokseen tavanomaisesta elämäntavasta. Näissä tilanteissa on tärkeää valmistautua muutosprosessiin ja antaa itselleen aikaa sopeutua. Tällöin meidän tulee muuttaa ympäristöämme tukemaan muutosta – esimerkiksi valitsemalla sosiaalisia suhteita, jotka tukevat tavoitteen saavuttamista, tai järjestämällä elinympäristömme niin, että se kannustaa toivottuun käytökseen.

Tavan muuttaminen on henkilökohtainen ja monivaiheinen prosessi, joka vaatii sekä ymmärrystä itsestämme että käytännön työkaluja ja strategioita. Rubin ehdottaa, että tapa, joka alun perin tuntuu rutiinilta, voi muuttua vahvaksi voimaksi, joka vie meitä kohti parempaa elämää.

Kuinka aikaisin herääminen voi muuttaa elämää: Tapojen voima ja niiden aikataulutus

Illan yli tapahtuvat heikkoudet, kuten liiallinen uhkapelaaminen, alkoholin nauttiminen ja impulsiiviset rikokset, ovat monelle tuttuja ilmiöitä. Useimmat niistä tapahtuvat yöllä, ja tämä ilmiö liittyy osittain siihen, kuinka ilta- ja yöaikaan ajattelemattomuutta ja huonoja päätöksiä tapahtuu useammin. Aamurutiinien muodostaminen ja aikaisen heräämisen tavoite voivat kuitenkin olla osa ratkaisua. Monet kokeilevat herätä aikaisemmin, jotta he voivat hallita aikansa paremmin. Aikaisempi herääminen saattaa kuitenkin tuntua vaikealta, mutta on olemassa keinoja, jotka voivat tehdä siitä helpompaa ja jopa miellyttävämpää.

Syksyn aikaistuminen kesäaikaan tarjoaa loistavan tilaisuuden muuttaa päivittäisiä tapoja. Kun kellot siirretään tunnin verran taaksepäin, monet nauttivat ylimääräisestä tunnista unta. Tämä yksinkertainen aikaero voi kuitenkin toimia myös porttina aikaisempaan heräämiseen. Voimme alkaa herätä tunnin aiemmin, ja tämä tunti voi olla kultaa.

Tässä ei ole kyse pelkästään aikaisesta heräämisestä, vaan siitä, mitä sillä ajalla voi tehdä. Aamun aikainen aika on hiljainen ja rauhallinen, ja se voi olla loistava hetki omien tottumusten ja rutiinien kehittämiseen. Esimerkiksi kuntosaliin meneminen, kirjoittaminen tai yksinkertaisesti kävely puistossa koirien kanssa voivat olla nautinnollisia tapoja aloittaa päivä. Aamurutiinit voivat tuntua aluksi haastavilta, mutta säännöllisyys ja toistaminen tekevät niistä luontevia osia päivää. Jos itselleen antaa mahdollisuuden kokeilla uusia tapoja, aamusta voi todella nauttia.

Aikaiset herääjät voivat kokea, että heidän rutiininsa ovat enemmän hallittavissa. Aikainen herääminen ei tarkoita pelkästään työn aloittamista, vaan itselle mieluisten asioiden, kuten lukemisen tai meditaation, tekemistä. Usein ihmiset aliarvioivat sen, kuinka tärkeää on herätä aikaisin, vaikka se saattaisi tuntua aluksi vaikealta. Moni ei tiedä, kuinka paljon aikaa voikaan saavuttaa sillä, että herää vain tuntia aikaisemmin.

Miten voi siirtyä aikaisempaan heräämiseen ilman, että se tuntuu liian suurelta muutokselta? Yksi keino on aloittaa vaiheittain. Kun ystäväni alkoi kokeilla aikaisempaa heräämistä, hän huomasi, kuinka hän nautti siitä. Hän ei herännyt vain aikaisemmin, vaan hän huomasi, että aikaisin herääminen oli mahdollisuus toteuttaa niitä asioita, joita hän oli aikaisemmin lykännyt. Hän esimerkiksi luki enemmän ja kokeili jopa valoterapiaa. Tämä ”aikainen herääminen” ei ollut pelkästään heräämisen muutosta, vaan elämänlaadun parantamista.

Kuten tämä ystäväni kokemus osoittaa, on tärkeää valita miellyttävä tapa nousta aikaisin. Jos heräämisen motiivi on väärä, aikaisen heräämisen tulokset eivät ole toivottuja. Rutiinit, jotka eivät perustu oikeaan motivaation lähteeseen, voivat jäädä lyhytaikaisiksi ja vähemmän kestäviksi.

Erityisesti se, että heräämiseen ei liity pakkoa, vaan se on valinta, tekee aamurutiineista pitkäaikaisia. Tämä voisi koskea myös muita tottumuksia: kirjoittamista, luovuutta, tai vaikka perheen kanssa vietettyä aikaa. Esimerkiksi Julia Cameronin ”Artist's Date” -käytäntö, jossa varataan aikaa itsensä luomiseen ja inspiroitumiseen, on loistava esimerkki siitä, kuinka rutiineihin voi lisätä nautintoja ilman painetta.

Usein huomaa, että jo yksinkertaisetkin rutiinit, kuten kävely ulkona tai kirjoittaminen, voivat tuoda suurta tyytyväisyyttä. Tärkeää on myös ymmärtää, että ei tarvitse heti tehdä kaikkea täydellisesti. Usein pienet, mutta säännölliset, askeleet vievät pitkälle. Tapojen voima ei ole määrässä vaan siinä, kuinka johdonmukaisesti niitä toistaa.

Monille on myös tärkeää huomata, että ajan hallinta ei ole pelkästään velvollisuuksia ja tehtävälistoja. On hyväksyttävä se, että välillä täytyy myös varata aikaa lepoon ja huviin. Jos liikaa keskittyy pelkästään työtehtäviin tai velvoitteisiin, ei jätä itselleen tilaa nauttia elämästään. Leikkiminen, rentoutuminen ja hauskanpito eivät ole asioita, jotka pitäisi lykkäätää eteenpäin. Jos haluat parantaa elämänlaatuasi, aikatauluta myös niitä asioita, joista todella nautit.

Aikainen herääminen ja rutiinit eivät ole vain elämänhallinnan työkaluja, vaan ne ovat myös mahdollisuus kehittää itseään ja nauttia elämän pienistä iloista. Aikainen herääminen on vain yksi keino lisätä hallintaa elämään, mutta se voi johtaa laajempiin muutoksiin, jotka tekevät päivistä mielekkäämpiä ja tasapainoisempia.

Kuinka Tunteet ja Tavat Vaikuttavat Itsehoitoon ja Hyvinvointiin

Lapsuudessa meille usein opetettiin, että hemmottelu on jotakin erityistä – jotain, mitä emme saaneet nauttia joka päivä. Voimme ehkä muistaa hetket, jolloin saimme juoda limonadia tai ostaa kirjan, vaikka yleensä lainasimme sen kirjastosta. Aikuistuttuamme monet meistä antavat itselleen enemmän vapauksia, mutta kysymys kuuluu: mitä itse asiassa pidämme nykyään hemmotteluna ja kuinka se vaikuttaa elämäämme?

Meidän on tärkeää ymmärtää, että "hemmottelu" ei ole vain hetkellinen mielihyvä, vaan se voi olla osa hyvinvointia, joka auttaa meitä jaksamaan paremmin arjessa. Hemmottelun määritelmä vaihtelee kuitenkin suuresti riippuen siitä, millaisia henkilökohtaisia taipumuksia meillä on. Jotkut pitävät esimerkiksi kahvia suurempana nautintona kuin toiset. Eräs ystäväni kertoi, että vaikka hän nauttii kahvista, hän haluaisi vähentää sen juomista. "Miksi?" kysyin. "Ei se vaikuta minuun haitallisesti," hän vastasi, mutta silti ajatus kahvin lopettamisesta tuntui hänestä oikealta.

Tällaisessa tilanteessa voimme ajatella, että itsellemme suodut nautinnon hetket eivät ole vain hetken hedonistisia karkelointia, vaan voivat jopa edistää elämämme laatua. Esimerkiksi kahvin juominen voi olla sekä nautinto että hyödyllinen tapa lisätä energiaa ja keskittymiskykyä. Kuitenkin, kuten kaikessa, myös hemmoittelu voi helposti mennä liiallisuuksiin ja johtaa huonoon oloon, jos siihen ei suhtautu järkevästi.

Tässä kohtaa henkilökohtaiset taipumukset astuvat kuvaan. Meillä on neljä erilaista tapaa suhtautua itsellemme annettuihin hemmotteluhetkiin: Upholderit (ne, jotka pitävät kiinni säännöistä ja aikatauluista), Rebellit (ne, jotka nauttivat spontaanista vapaudesta), Kyselijät (ne, jotka tarvitsevat perusteluja toimilleen) ja Velvollisuusihmiset (ne, jotka pitävät muiden tarpeet etusijalla). Näillä kaikilla on omat tavat ja haasteensa, kun on kyse itsensä hemmottelusta.

Esimerkiksi Upholderit nauttivat siitä, että he voivat suunnitella itselleen hemmotteluhetkiä etukäteen. Tämä ei ole vain palkinto, vaan se on itselleen annettu lupa olla hetkeksi pois vastuista. Rebellit sen sijaan voivat kokea hemmottelut spontaanisti ja elämänvaiheesta riippuen, mutta he voivat myös helposti unohtaa omat tarpeensa. Kyselijät taas saattavat pohtia, onko hemmottelu todella perusteltu ja, jos se on, voivat he myös nähdä sen investointina omaan hyvinvointiinsa tai jopa tulevaisuuteensa. Velvollisuusihmiset taas tarvitsevat ulkoista kannustusta ja muistutuksia siitä, että heidän on myös tärkeää hemmotella itseään. Tämä voi olla suuri haaste, sillä he usein laiminlyövät omat tarpeensa muiden hyväksi.

Tässä kohtaa on tärkeää pohtia, miksi hemmottelu on meille niin tärkeää. Se ei ole pelkkää mielihyvää, vaan se voi vaikuttaa merkittävästi jaksamiseen ja tasapainoon elämässä. Hemmottelu voi toimia palautumisen välineenä, mutta väärin ymmärrettynä tai liialliseksi vietynä se voi johtaa huonoihin valintoihin. On esimerkiksi helppo turvautua epäterveellisiin ruokatottumuksiin, kuten sokerin liialliseen nauttimiseen, erityisesti stressin tai masennuksen hetkellä. Näin saatava nautinto on hetkellistä, mutta usein sen jälkeen koemme syyllisyyttä ja pettymystä itseemme.

Sama pätee shoppailuun. Monille se on hemmottelu, mutta sen ei tarvitse olla ostaminen. Sen sijaan ostosikkuna voi olla se, mitä kaipaamme: pieni seikkailu, uuden löytämisen riemu. Mutta jos vietämme liikaa aikaa ostosten parissa, saatamme kokea tyhjyyttä ja tyytymättömyyttä. Samoin, jos ostamme liikaa asioita, se voi johtaa taloudellisiin huoliin ja syyllisyyteen. Onkin tärkeää etsiä ei-tavarahemmoittelua, kuten kävelyretkiä, kulttuuriin tutustumista tai luontokokemuksia, jotka voivat tuoda meille samanlaista nautintoa ilman, että ne kuormittavat mieltämme tai kukkaroamme.

Kolmas vaarallinen hemmottelun muoto on ruutuaika. Vaikka digitaaliset laitteet voivat olla viihdyttäviä ja tarjoavat hetken pakopaikan arjesta, niiden liiallinen käyttö johtaa helposti passiivisuuteen ja huonoon oloon. Se ei vain vie meiltä aikaa muilta tärkeiltä asioilta, vaan se voi myös altistaa meidät liialliselle informaatiolle ja stressille.

Hemmottelu ei siis ole vain huono tapa, vaan se voi olla tärkeä osa terveellistä elämää, kunhan se on tasapainossa ja valittu oikealla tavalla. Itselleen suodut nautinnon hetket voivat vahvistaa hyvinvointia ja jaksamista, mutta ne eivät saisi koskaan tulla liiallisuuksiin, jotka vievät meiltä kontrollin elämämme yli.

Kuinka tavasta voi tulla nautinto – ja miksi se on tärkeää?

Televisio, kuten monet muutkin ruudut, voi helposti muuttua tavaksi, joka täyttää elämämme liian suurella osalla ajasta. Amerikkalaiset käyttävät noin puolet vapaa-ajastaan katsellen televisiota. Vaikka en itse katso paljon televisiota, olen päättänyt pitää sen erityisenä ilona sen sijaan, että se muodostuisi arkiseksi tottumukseksi, mikä on hyvin helppoa. Televisio voi säilyä nautintona, jos:

• Odotan innolla tietyn ohjelman katsomista (en vain selaa kanavia).

• Katson sen jonkun kanssa.

• Sammutan television, kun jakso on päättynyt.

• Tunnen itseni energiseksi, enkä veltoksi jakson jälkeen.

Kaikki ruudut, jos niitä käyttää liikaa, vievät energiaa; ne kuluttavat aikaa, joka voisi olla käytetty muissa aktiviteeteissa; ne tekevät helposti myöhään valvomisesta tavallista; ne tekevät helposti syömisestä mielivaltaista. Teknologia on hyvä palvelija, mutta huono isäntä – aivan kuten tapa itsessään. Vaikka nautinnot voivat helpottaa hyvien tapojen noudattamista, jos teemme nautinnosta tavan, se ei enää tunnu nautinnolta. "Nautintojen roikkuessa" harvinainen ilo muuttuu vähitellen tavalliseksi, tai pieni sallimus kasvaa ajan myötä suuremmaksi.

Immanuel Kant sallii itselleen vain yhden piipun päivässä, mutta vuosien saatossa hänen piippunsa muoto kasvoi paljon suuremmaksi. Kylpeminen erityisillä kylpysuolilla kerran viikossa on nautinto; jos teen sen joka päivä, siitä saattaa tulla elämän taustatoiminto. Voin käydä kaikki lehdet läpi, yksi toisensa jälkeen, tai voin jakaa ne nautintoina. Jotkut asiat voivat olla osa tavallista päivää, toiset taas voivat olla nautintoja.

Tietysti, on hyvin subjektiivista, mikä tapa on "hyvä" tai "huono". "Jos viljelet hyviä tapoja", eräs ystäväni sanoi, "sinun pitäisi luopua tavastasi juoda niin paljon dieettikolaa." "Ei!" vastasin. "En pidä sitä huonona tapana. Tavallinen cola on kamalaa, mutta en koske siihen." "Se ei voi olla hyväksi sinulle." "No," sanoin olkapäätäni kohauttaen, "en polta, juon harvoin, syön vähähiilihydraattisesti, enkä usko, että dieettikola on haitallista. Olisinko paremmassa kunnossa juomalla vain vettä? Ehkä. Mutta tämä on minun nautintoni."

Ehkä juuri minun rakkaus järjestelmällisyyteen on se, mikä tekee päivittäisestä aikataulustani energiaa tuottavan nautinnon. Eräänä päivänä sisareni sanoi minulle: "Minulla oli oivallus. Sinusta olisi tullut loistava munkki." Elizabeth tuntee minut hyvin. "On niin outoa, että sanot sen", vastasin. "Vain viime viikolla luin Pyhän Benedictuksen säännöt." Tämä tuhannen vuoden takainen opas asettaa säännöt munkkien elämälle luostareissa. "Rakastan munkkien tapaa jäsentää päivä. Jokaisella tunnilla on oma nimensä ja tehtävänsä, kaikki etukäteen määrätty."

Ei kaikki, esimerkiksi ei mikään kapinallinen, viehäty monkimaiseen elämänrytmiin, mutta itse rakastan munkkien horariumia – sitä erittäin tarkkaa aikaruutua, joka pyörii vuosikierron mukaan ja ottaa huomioon viikonpäivät ja vuodenajat. Päivän jokaisella osalla on oma luonteensa ja tarkoituksensa, aikaa on varattu rukoukselle, käsityölle, levolle, ruokailulle, nukkumiselle. Pieniä päätöksiä, ei kiirettä, aikaa kaikelle. Minua kiehtoi erityisesti se, kuinka munkit varasivat tunnit lectio divinalle, hengelliselle lukemiselle. Tämä on toinenlaista nautintoa. Meidänkin, maallisten, täytyy varata aikaa korkeampien asioiden, kuten kauneuden, luovuuden, palvelun ja uskonnon, pohdiskeluun, mutta liian usein nämä jäävät syrjään kiireellisempien vaatimusten vuoksi, ja elämä alkaa tuntua tyhjältä ja merkityksettömältä.

Lectio divinan aikatauluttaminen on tapa varmistaa, että henkiselle elämälle on tilaa – riippumatta siitä, päättääkö henkilö lukea pyhiä kirjoja ja osallistua uskonnollisiin palveluksiin kuten munkki tekisi, vai mukauttaako hän tämän tavan lukemalla taidekirjoja, suurten henkilöiden elämäkertoja, olemalla luonnossa, käymällä konserteissa, vapaaehtoistyössä tai meditoimassa. Joillekin ihmisille politiikka on hengellinen huolenaihe, joka liittyy ylittämättömiin arvoihin, kuten oikeudenmukaisuuteen, mahdollisuuksiin ja vapauteen. Ja kuten olen havainnut, urheilulla on hengellinen arvo joillekin ihmisille – sen uhrausten, uskollisuuden, toivon ja kestävyyden vuoksi.

Kun olemme todella omaksuneet tavan, siitä tulee helppoa, ilman päätöksentekoa. Mutta siihen asti – ja monet tavat, valitettavasti, eivät koskaan ole täysin itsestäänselviä – pieni nautinto voi auttaa meitä pitämään itsekontrolliamme yllä. Goethe huomautti: "Mikä vapauttaa sielumme, mutta ei anna meidän hallita itseämme, on tuhoisaa." Mutta mikä vapauttaa sielumme ja samalla antaa meille hallinnan, on rakentavaa.

Paikalla istuminen on uusi tupakointi. Hyvin yksinkertainen tapa sitoutua uuteen tapaan tai luopua vanhasta on ottaa käyttöön niin vahva ja päättäväinen aloitus kuin mahdollista... Älä anna poikkeuksen tapahtua ennen kuin uusi tapa on juurtunut elämääsi. Jokainen lipsahdus on kuin langanpallon pudottaminen, jota yritämme keriä, sillä yksi virhe palauttaa enemmän kuin monta onnistunutta kertausta.

Yksi monista tavoistani muodostaa tapoja on käyttää paritustekniikkaa (pairing). Parituksessa yhdistän kaksi toimintaa, joista toinen on sellainen, jonka haluan tai täytyy tehdä, ja toinen on sellainen, jota en erityisesti haluaisi tehdä. Se ei ole palkinto, se ei ole nautinto, se on vain yhdistäminen. Esimerkiksi, kun selitin paritustekniikkaa tuttavalleni, hän kertoi myöhemmin, kuinka se oli muuttanut hänen tapojaan. "Minun täytyy kertoa sinulle", hän sanoi innostuneesti, "kiitos sen, mitä sanoit, olen alkanut käydä kuntosalilla säännöllisesti. Se on uskomatonta. En koskaan saanut itseäni menemään, mutta nyt menen koko ajan."

"Oikeasti?" sanoin iloisena, vaikka hän kiittikin minua ansioista, joita en ollut antanut. "Mitä siis kokeilit?" "Käytän paritustekniikkaa. Katson tietyt TV-ohjelmat vain silloin, kun olen salilla. Siksi menen! Haluan mennä kuntosalille, koska minulla on kaikki nämä ohjelmat, joihin olen koukussa."

Paritustekniikkaa voi käyttää kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Aikoinaan käytin sitä saadakseni itseni liikkumaan: en antanut itselleni lupaa suihkussa käymiseen, ellei ollut liikuntaa ensin suoritettu. Tämä yksinkertainen strategia voi toimia monilla elämän alueilla ja auttaa pääsemään eroon vanhoista tavoista samalla, kun omaksutaan uusia, terveellisempiä tapoja.