Uusiutuvan energian lähteet (RES) yhdessä energian varastointijärjestelmien kanssa ovat keskeisessä roolissa energiasiirtymässä ja kohti nollapäästöistä tulevaisuutta. Sähköajoneuvot (EV), joissa on verkkovaihto (V2G) -kyvykkyys, voivat merkittävästi tukea RES-lähteiden kysynnän hallintaa ja tasapainottaa sähköverkkojen toimintaa. V2G-teknologia mahdollistaa sähköajoneuvojen akkujen energia palauttamisen verkkoon kahdensuuntaisen latauksen ja purkamisen kautta. Tällöin ajoneuvot voivat osallistua paikallisiin energiamarkkinoihin (LEM) tarjoten oheispalveluja, kuten taajuuden hallintaa, jännitehallintaa ja kuormituksen tasapainottamista.

Käytännössä V2G-teknologian toimivuus vaatii sen, että sähköajoneuvojen akut hallitaan niin, että niiden varaustasot riittävät ajoneuvojen omistajien tarpeisiin. Tällöin ajoneuvojen integraatio sähköverkkoihin ei saa heikentää niiden päivittäistä käyttökelpoisuutta. Samaan aikaan, sähköajoneuvojen ja V2G-teknologian yhä tiivistyvä integraatio sähköjakeluverkkoihin tuo mukanaan useita haasteita. Hallitsemattomasti integroitu ja ladattu sähköajoneuvojen verkovaihto voi johtaa ongelmiin, kuten jännitteen hallinnan, kaapelikuormituksen, energiahäviöiden, huipputarpeen kuormituksen, ylikuormituksen, lämpövaikutusten ja akun kulumisen osalta.

Näiden ongelmien välttämiseksi on tärkeää ottaa käyttöön älykäs infrastruktuuri ja teknologiat, jotka mahdollistavat sähköajoneuvojen tehokkaan koordinoinnin jakeluverkkojen sisällä. Tällöin pyritään myös varmistamaan, että ajoneuvot pysyvät riittävän täyteen ladattuina niiden päivittäistä käyttöä varten, samalla kun niiden tarjoamat lisäarvopalvelut verkolle otetaan huomioon.

V2G-teknologian ja sähköajoneuvojen yhä laajeneva käyttö tuo esiin myös tarpeen kehittää uusia sääntöjä ja toimintamalleja, jotka tukevat verkon ja ajoneuvojen välistä vuorovaikutusta. Tämä ei koske pelkästään teknistä toteutusta, vaan myös lainsäädännöllisiä ja taloudellisia näkökulmia, kuten sähköajoneuvojen latausinfrastruktuurin rakentamista, energian hinnoittelua ja sähköverkon kapasiteetin optimointia.

Sähköajoneuvojen integraation myötä tulee olemaan tärkeää huomioida myös niihin liittyvät turvallisuusnäkökohdat, erityisesti ajoneuvojen datan ja yksityisyyden suojan osalta. V2G-järjestelmissä ajoneuvojen ja verkon välinen kommunikaatio on avainasemassa, ja siinä tarvitaan tehokkaita ja turvallisia tiedonsiirtoteknologioita. Tämän lisäksi ajoneuvojen akkujen käyttö elinkaaren aikana tulee olemaan keskeinen tekijä, sillä usein toistuva lataus ja purku voivat lyhentää akkujen käyttöikää.

Yksi tärkeä näkökulma on myös se, että sähköajoneuvojen lataustarpeet voivat vaihdella riippuen ajoneuvon omistajan päivittäisestä ajokäytöksestä ja akun varausasteesta. Siksi V2G-tekniikan tulee olla riittävän joustava, jotta se voi optimoida lataus- ja purkukäytännöt yksilöllisesti ja reaaliaikaisesti. Erityisesti silloin, kun ajoneuvoja käytetään osana laajempaa älykästä verkkoa, voidaan saavuttaa suuria hyötyjä energian varastoinnissa ja jakelussa.

Tulevaisuudessa V2G-teknologian kehitys tuo entistä enemmän mahdollisuuksia parantaa sähköverkon tehokkuutta ja joustavuutta. Verkkoon liitetyt sähköajoneuvot voivat toimia merkittävinä joustavoittajina uusiutuvan energian tuotannon vaihteluissa, erityisesti tuuli- ja aurinkoenergian osalta, jotka voivat olla ajoittaisia ja ennakoimattomia. Tämä antaa mahdollisuuden tasapainottaa sähköverkon kuormitusta ja ehkäistä mahdollisia ylikuormitustilanteita, jotka voivat aiheutua kulutushuipuista.

V2G-teknologian täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää kuitenkin edelleen monien haasteiden ratkaisemista. Sähköajoneuvojen latausinfrastruktuurin laajentaminen, älykkäiden latauslaitteiden kehittäminen sekä sähköverkkojen optimointi ovat keskeisiä tekijöitä, joiden avulla V2G-teknologiasta voidaan saada täysi potentiaali irti. Tämä edellyttää myös globaalien ja paikallisten sääntelyviranomaisten tiivistä yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa teknologian turvallinen ja tehokas käyttöönotto.

Miten verkon turvallinen sähköautojen hallinta ja vertaiskauppa tehostavat tuottoa ja verkkotoimintaa?

Sähköautojen (EV) hallinta osana sähkönjakeluverkkoa edellyttää tarkasti suunniteltuja järjestelmiä, jotka turvaavat verkon toimintavarmuuden ja maksimoivat käyttäjien taloudelliset hyödyt. Ehdotettu LEM-pohjainen (local energy market) hallintamalli osoittaa, että jokainen prosumer (tuottaja-kuluttaja) saa merkittävästi lisää taloudellista hyötyä verrattuna perinteiseen BAU-toimintatapaan (business-as-usual), jossa energiaa ostetaan ja myydään verkon kautta vakiohinnoilla. Esimerkiksi prosumerit solmuissa b9 ja c10 saavat noin 25 % lisää voittoa osallistumalla tähän markkina-alueeseen.

Keskeistä on verkon turvallinen hallinta, jossa EV-latauksille ja V2G-toiminnalle (vehicle-to-grid) asetetaan joustavat mutta tiukat tuonti- ja vientirajat. Näin voidaan välttää jännite- ja kuormitusrajoitusten ylityksiä, mikä näkyy esimerkiksi solmujen jännitetasojen ja kaapelien kuormitusten vakaana pysymisenä koko 24 tunnin ajanjaksolla. Tämä joustava rajoitusmalli mahdollistaa prosumereiden itsenäisen resurssienhallinnan, jossa he voivat säätää sähköautojen latausta ja purkua tavoitellen haluttua akkujen lataustasoa ennen lähtöä.

Vertaiskaupan kaksoishuutojärjestelmä luo tehokkaan pörssimallin, jossa prosumerit ostavat energiaa toisiltaan alemmilla hinnoilla ja myyvät sitä korkeammilla, mikä lisää merkittävästi hyötyjä verrattuna perinteiseen kauppaan verkon kanssa. Joissakin solmuissa, kuten a15 ja c1, hyötyprosentit nousevat jopa yli 50 %, mikä korostaa tällaisen järjestelmän potentiaalia kannustaa aktiiviseen osallistumiseen ja energian paikalliseen kierrätykseen.

Verkon kuormitusta, jännitteitä ja sähköautojen latausprofiileja tarkastelevat tapaustutkimukset todistavat, että ehdotetut hallintakeinot pystyvät ylläpitämään verkon toimintarajoissa pysymisen samalla kun ne varmistavat käyttäjien liikkuvuuden ja akkujen lataustasot. Tämä edellyttää älykästä koordinointia, jossa eri EV:t voivat latautua tai purkaa energiaa verkkoon ajallisesti optimaalisesti, ilman että yksittäinen solmu ylikuormittuu tai jännite poikkeaa sallituista arvoista.

Lisäksi on tärkeää ymmärtää, että nämä mallit eivät ainoastaan paranna taloudellista tehokkuutta vaan myös tukevat sähkönjakeluverkon kestävää kehitystä ja integroitumista uusiutuviin energialähteisiin. Kun EV:t toimivat joustavina kuormina ja varastoina, ne voivat auttaa tasaamaan tuotannon ja kulutuksen vaihtelua, parantaen koko verkon tasapainoa ja energiatehokkuutta.

Prosumerien osallistuminen vertaismarkkinoille ja joustava resurssien hallinta vaativat kuitenkin toimivat tiedonsiirto- ja hallintajärjestelmät sekä luotettavat algoritmit, jotka varmistavat reilun kaupan ja verkon turvallisuuden. Tällaiset teknologiat avaavat tien tulevaisuuden älykkäille energiajärjestelmille, joissa kuluttajista tulee aktiivisia energianhallinnan toimijoita.

Miten sähkömarkkinoiden vapautuminen ja verkon palvelumarkkinat vaikuttavat sähköautojen ja V2G-teknologian hyödyntämiseen?

Sähkömarkkinoiden vapauttaminen on tarkoittanut verkon toimintojen oikeudellista ja hallinnollista eriyttämistä sähkön tuotannosta ja myynnistä, mutta prosessi on edennyt eri tavoin eri maissa. Vapailla tukkumarkkinoilla (Wholesale Electricity Markets, WEM) on kehitetty erilaisia malleja, erityisesti kapasiteettimarkkinoiden tai muiden kapasiteettimekanismien osalta. Teoriassa vapaat tukkumarkkinat sallivat esteettömän markkinoille pääsyn sähköntuotannossa, mutta vähittäismarkkinoiden vapautuminen on ollut hitaampaa ja osittain onnistumatonta. Vähittäiskilpailu nähdään kuitenkin olennaisena edellytyksenä innovatiivisille palveluille ja joustavuusratkaisuille, kuten aggregoinnille ja kysyntäjoustoille, jotka mahdollistavat esimerkiksi sähköautojen (EV) osallistumisen V2G-järjestelmiin. Euroopan unionin direktiivi 2019/944 korostaa kilpailun tärkeyttä vähittäismarkkinoilla, jotta markkinaohjautuvasti voidaan kehittää kuluttajien muuttuviin tarpeisiin vastaavia palveluja ja lisätä järjestelmän joustavuutta.

Yhdysvalloissa tukkumarkkinoiden liberalisointi on tapahtunut liittovaltion sääntelyn kautta, jonka myötä perustettiin itsenäisiä järjestelmäoperaattoreita (ISO) ja alueellisia siirtojärjestöjä (RTO). Tästä huolimatta osavaltiokohtaiset erot ovat suuria, ja esimerkiksi osavaltioissa, joissa tuotantokustannukset ovat korkeat, kilpailu on edennyt nopeammin kuin matalampien kustannusten alueilla. Myös kapasiteettimekanismien käyttö vaihtelee alueittain, ja vähittäismarkkinoiden vapautuminen on toistaiseksi rajoittunutta ja osin hajanaista.

Euroopan unionissa markkinoiden vapauttaminen on tapahtunut vaiheittain useiden direktiivien kautta, joiden tavoitteena on luoda harmonisoitu sisäinen energiamarkkina. Vaikka jäsenvaltioiden välillä on edelleen suuria eroja, verkkojen avoimuus, eriyttäminen ja vapaavalintainen sähkönmyyjä ovat direktiivien kautta vakiintuneita periaatteita. Vähittäiskilpailun kehittyminen on kuitenkin ollut hitaampaa monissa jäsenmaissa, ja kapasiteettimekanismien käyttö jatkuu joissakin maissa edelleen.

Australian energiamarkkinat näyttävät esimerkin siitä, miten liittovaltioissa voi olla rinnakkain erilaisia markkinamalleja. Itärannikon kansallinen sähkömarkkina on energiapohjainen, kapasiteettimarkkinoita ei ole, ja vähittäismarkkinoilla on vapaavalintaisuus. Länsi-Australian markkinat puolestaan sisältävät kapasiteettimarkkinan, ja pohjoisessa on käytössä vielä erilainen, säädelty järjestelmä, joka on hiljattain avattu kilpailulle.

Vapautetut tukkumarkkinat perustuvat yksityisiin investointeihin ja toimijoiden kilpailemiseen sähköntuotannon määrässä ja hinnassa. Markkinahinta määräytyy marginaalitarjouksen mukaan, joka vastaa kulutusta. Hintasignaalit ohjaavat sekä lyhyen aikavälin toimintaa että pitkäaikaisia investointeja. Valtion interventiot, kuten hintakatot, ovat yleisiä ja usein tarpeellisia markkinoiden vakauden ja turvallisuuden takaamiseksi, mutta ne voivat heikentää investointimotivaatiota esimerkiksi huippukuormitukseen suunnatuissa tuotantomuodoissa. Uusien teknologioiden, kuten nollamarginaalikustannuksella toimivien uusiutuvien, sekä prosumerien ja tulevaisuudessa sähköautojen, lisääntyminen muuttaa markkinoiden dynamiikkaa merkittävästi.

Erilaiset tukkumarkkinarakenteet vaikuttavat siihen, miten sähköautot voivat osallistua markkinoille. Vapaat markkinat tarjoavat mahdollisuuksia aggregaattoreiden kautta toimimiseen, kun taas integroiduissa, säädellyissä markkinoissa käyttöoikeudet ja pääsy uusille toimijoille voivat olla rajoitettuja. Molemmissa markkinatyypeissä sähköautot voivat tuoda joustoa kysyntäjoustomekanismien tai vähittäismyyjien signaalien kautta.

Verkkopalvelumarkkinat ovat luonnollisia monopolimarkkinoita, joita säännellään tiukasti. Verkkoyhtiöt vastaavat siitä, että sähkön kysyntä täyttyy ja verkon vakaus säilyy. He voivat tehdä investointeja infrastruktuuriin ja hyödyntää verkon palvelumarkkinoita, kuten tukipalveluita, järjestelmän turvallisen ja luotettavan toiminnan varmistamiseksi. Tukipalveluiden arvon puuttuminen ja vaikea kaupallistettavuus on tunnistettu merkittäväksi rajoitteeksi erityisesti V2G-sovellusten taloudelliselle kannattavuudelle. Tämä koskee myös muita akkuteknologioita.

V2G-teknologiat tuovat sekä haasteita että mahdollisuuksia verkkoyhtiöille. Sähköautojen lataus ja purku vaikuttavat sekä siirto- että jakeluverkkoihin ja asettavat uusia vaatimuksia investoinneille. Sääntely-ympäristö ja markkinarakenteet ovat ratkaisevia siinä, miten hyvin sähköautojen ja muiden hajautettujen energialähteiden markkinapohjainen hyödyntäminen onnistuu.

On tärkeää ymmärtää, että markkinoiden vapautuminen ja sääntelyn kehitys ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa teknologisen kehityksen kanssa. Pelkkä teknologinen mahdollisuus ei riitä, ellei sitä tue toimiva, avoin ja oikeudenmukainen markkinajärjestelmä, joka kannustaa investointeihin ja mahdollistaa uusien toimijoiden osallistumisen. Lisäksi verkkoinfrastruktuurin kehittyminen ja riittävien tukipalveluiden hinnoittelu ovat välttämättömiä, jotta V2G:n kaltaiset joustavat ratkaisut voivat toteutua laajasti ja taloudellisesti kannattavasti. Kuluttajien rooli muuntuu passiivisesta kuluttajasta aktiiviseksi toimijaksi, joka voi tuottaa, varastoida ja hallita sähköä entistä monipuolisemmin, mikä edellyttää myös kuluttajansuojan ja datan hallinnan uusia käytäntöjä.