Mikä on sosiaaliekologisen taloustieteen peruste?

Sosiaaliekologinen taloustiede syntyy tarpeesta uudistaa taloustieteellistä ajattelua radikaalilla tavalla, jotta se kykenisi vastaamaan nykyajan ympäristö- ja yhteiskunnallisiin haasteisiin. Tämä lähestymistapa rakentuu ekologisen taloustieteen juurille, mutta painottaa erityisesti sosiaalisten, ekologisten ja taloudellisten ulottuvuuksien integraatiota moniulotteiseksi ja kriittiseksi tieteenalaksi. Se ei tyydy perinteiseen taloustieteeseen, joka usein sivuuttaa luonnon rajat ja yhteiskunnalliset vaikutukset, vaan pyrkii yhteiskunnan ja ympäristön välisten monimutkaisten yhteyksien ymmärtämiseen ja muuttamiseen.

Tämä uuden paradigman rakentaminen on ollut monitahoinen ja haastava prosessi, joka vaatii ymmärrystä eri kulttuurien, tieteenalojen ja institutionaalisten käytäntöjen erilaisuudesta. Sosiaaliekologinen taloustiede ei ole vain taloudellisten mallien uudistamista, vaan se edustaa tieteellistä ja yhteiskunnallista liikettä, joka pyrkii demokratian vahvistamiseen ja tiedon monimuotoisuuden arvostamiseen. Sen filosofinen perusta nojautuu kriittiseen realismiin ja transformatiiviseen tieteeseen, joka ei tyydy vain kuvaamaan maailmaa vaan tavoittelee aktiivista muutosta kohti kestävämpiä ja oikeudenmukaisempia yhteiskuntia.

Yhtenä keskeisenä piirteenä on sitoutuminen sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja ekologiseen vastuuseen. Tämä näkyy siinä, että sosiaaliekologinen taloustiede painottaa ihmisten välisiä suhteita, kulttuurisia erityispiirteitä ja poliittista valtaa. Se tunnistaa taloudellisten toimijoiden olevan osa laajempaa sosiaalista ja ekologista järjestelmää, jonka kestävyyttä ja hyvinvointia tulee edistää yhdessä. Tämän vuoksi tutkimuksessa korostuvat osallistavat ja monialaiset menetelmät, jotka mahdollistavat eri äänten kuulumisen ja erilaisten tiedonmuotojen arvostamisen.

Sosiaaliekologisen taloustieteen kehitys on myös kansainvälistä yhteistyötä, jossa eri maanosien ja kulttuurien näkemykset ja kokemukset rikastuttavat tieteenalaa. Tämä moninaisuus on välttämätöntä, sillä ympäristöongelmat ja taloudelliset haasteet ovat globaaleja, mutta niillä on aina paikallisia erityispiirteitä. Tutkijoiden sitoutuminen paikallisiin yhteisöihin ja alkuperäiskansojen oikeuksiin heijastaa tätä ymmärrystä ja tuo esiin tärkeitä näkökulmia luonnon ja yhteiskunnan vuorovaikutuksesta.

On tärkeää ymmärtää, että sosiaaliekologinen taloustiede ei ole vain teoreettinen uudistus, vaan sen tavoitteena on käytännöllinen muutos. Se pyrkii haastamaan vallitsevat taloudelliset rakenteet, jotka perustuvat luonnon hyväksikäyttöön ja epätasa-arvoon, ja rakentamaan vaihtoehtoisia talousmalleja, jotka tukevat kestävää kehitystä. Tämä edellyttää sekä tiedollista että eettistä uudelleenorientaatiota, jossa tiede toimii demokratian, osallistumisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välineenä.

Lukijan on tärkeää huomioida, että sosiaaliekologinen taloustiede korostaa tieteen ja yhteiskunnan vuorovaikutusta, eikä se erotu muista tieteistä pelkkänä abstraktiona tai analyysityökaluna. Se on osa laajempaa liikehdintää, jossa tiede, politiikka ja kansalaisyhteiskunta yhdistyvät haastamaan vallitsevia valtarakenteita ja luomaan uusia toimintatapoja. Tieteen rooli tässä on kriittinen, koska se pyrkii paljastamaan ja kyseenalaistamaan nykyisiä taloudellisia ja ekologisia käytäntöjä, sekä tukemaan vaihtoehtoisia, kestävämpiä tulevaisuuksia.

Sosiaaliekologisen taloustieteen ymmärtäminen edellyttää myös syvällistä käsitystä epistemologiasta ja tieteenteoriasta. Se haastaa positivistiset ja yksinkertaistavat käsitykset tiedosta ja korostaa tieteen avoimuutta, monimuotoisuutta ja transformatiivista potentiaalia. Tämä tarkoittaa, että taloustiede ei ole staattinen oppiala, vaan jatkuvassa muutoksessa oleva tiede, joka heijastaa yhteiskunnan ja luonnon monimutkaisuutta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että sosiaaliekologinen taloustiede on kriittinen ja moniulotteinen lähestymistapa, joka pyrkii yhdistämään sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, ekologisen kestävyyden ja taloudellisen toiminnan uudella tavalla. Se haastaa perinteiset paradigmat ja tarjoaa välineitä ymmärtää sekä muuttaa nykyistä taloudellista järjestelmää kohti kestävämpää ja oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta.

Miten ekologinen taloustiede haastaa nykyisen talousjärjestelmän?

Ekologinen taloustiede tuo esiin keskeisiä kysymyksiä ihmisen ja luonnon välisistä suhteista ja talouden roolista ekologisen tuhon sekä sosiaalisten epätasa-arvojen luomisessa. Koko 1900-luvun aikana fossiilisten polttoaineiden käyttö on kasvanut räjähdysmäisesti, mikä on johtanut jatkuviin imperialistisiin interventioihin, kolonialismiin, hallitusten kaatamiseen ja sotiin luonnonvarojen, erityisesti öljy- ja kaasureservien, hallinnan saamiseksi. Tällaisessa ympäristössä ekologinen tuho ja ihmisoikeusloukkaukset kulkevat käsi kädessä raaka-aineiden kiihkeän hyödyntämisen kanssa, kun valtiot pyrkivät turvaamaan omat toimitusketjunsa.

Tämä globaali kehitys on osaltaan ruokkinut useita monimutkaisempia kriisejä, kuten ilmastonmuutosta, ekologista romahdusta sekä globaalia talouden ja neoliberalistisen globalisaation kriisiä. Näihin ongelmiin on viime vuosina liittynyt myös COVID-19-pandemia. Näiden kriisien yhteys ja syyt ovat kuitenkin usein jääneet huomiotta julkisessa keskustelussa. Kun kriisit puhkeavat, niiden rakenteelliset ja systeemiset syyt eivät ole saaneet riittävää huomiota, ja tilalle on tarjottu lyhytnäköisiä ja riittämättömiä ratkaisuja.

Tämä kirja esittää, että nykyiset talousjärjestelmät eivät ole vain välineitä taloudellisen kasvun mahdollistamiseksi, vaan myös rakenteita, jotka ylläpitävät ja syventävät epätasa-arvoa ja ekologista tuhoa. Näiden ongelmien ratkaiseminen vaatii radikaalia muutosta taloudellisessa ajattelussa. "Radikaali" tässä yhteydessä tarkoittaa paluuta perusasioihin ja niiden tarkastelua syvällisesti. Ekologinen taloustiede tarjoaa työkaluja, jotka voivat auttaa ymmärtämään talouden ja yhteiskunnan vuorovaikutuksia laajemmin ja ekologisesti kestävämmällä tavalla.

Ekologinen taloustiede syntyi 1900-luvun loppupuolella osaksi ympäristökeskustelua, mutta sen syntyminen ja kehitys on ollut osittain tukahdutettua valtavirran taloustieteen käsitteellisten raameihin. Alkuperäiset ympäristötaloustieteelliset pyrkimykset eivät kyenneet tuottamaan akateemista yhteisöä, joka olisi ollut valmis haastamaan talouskasvun ja markkinahintojen korostamisen. Ekologinen taloustiede onkin itsessään joutunut osittain ansaan valtavirtataloustieteellisten käsitteiden ja paradigmojen sisälle, vaikka sen tavoitteena oli vastustaa kasvua ja markkinanäkökulmaa.

Tässä kirjassa ekologinen taloustiede nähdään kehyksenä, joka haastaa nykyisen talousajattelun ja tuo esiin kestävän yhteiskunnan ja talouden rakentamisen tarpeen. Sille ei riitä vain ympäristön ja talouden välisen suhteen tarkastelu, vaan keskeiseksi nousee myös ihmisten ja ympäristön keskinäiset riippuvuudet. Tällöin on tärkeää ymmärtää, että ekologinen taloustiede ei ole vain ympäristökysymysten käsittelyä, vaan se haastaa koko talousjärjestelmän peruslogiikan.

Ympäristökysymykset ovatkin pohjimmiltaan yhteiskunnallisia, sillä ne heijastavat syvempää epäoikeudenmukaisuutta ja eriarvoisuutta. Ekologisen taloustieteen tutkimusperinne liittyy kiinteästi myös sosiaalisen ja ekologisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiin. Talouden ja luonnon vuorovaikutus ei ole vain teoreettinen malli, vaan sillä on konkreettisia vaikutuksia ihmisten elämään, erityisesti niillä, jotka elävät eniten haavoittuvaisissa ympäristöissä ja joita talouden epäoikeudenmukaiset rakenteet eniten rasittavat.

Tässä yhteydessä on tärkeää ottaa huomioon myös historian merkitys taloustieteen kehitykselle. Monet ekologisen taloustieteen käsitteet voidaan jäljittää ajattelijoihin, kuten Malthusiin, Marxiin ja Vebleniin, jotka jo varhain kritisoivat kapitalistisen talouden vaikutuksia niin ympäristöön kuin yhteiskuntaan. Vaikka ekologinen taloustiede ei ole vielä saavuttanut laajaa akateemista tunnustusta, sen juuret ovat syvällä lännen filosofiassa ja taloustieteessä. Tämän perinteen tarkastelu on oleellista, sillä se antaa meille avaimet nykyisten talouskriisien ymmärtämiseen ja niiden ratkaisemiseen.

On myös huomattava, että vaikka ekologinen taloustiede on saanut alkunsa 1900-luvun puolivälissä, sen tarjoamat ajattelumallit ja ratkaisut eivät ole saaneet riittävästi huomiota valtavirran taloustieteellisessä keskustelussa. Tämä on jossain määrin seurausta siitä, että valtavirran taloustiede on jäänyt kiinni talouskasvun ja markkinatalouden logiikkaan, joka ei ota huomioon ympäristön kantokykyä ja ihmisten tarpeita pitkäjänteisesti. Tällainen ajattelutapa on johtanut nykyisiin kriiseihin, joista mikään ei ole saanut aikaan merkittäviä rakenteellisia muutoksia taloudessa.

Ekologinen taloustiede, sen alkuperäiset ajattelijat ja nykyiset suuntaukset tarjoavat kuitenkin keinot, joilla voimme muuttaa ajattelutapaamme taloudesta ja sen suhteesta ympäristöön. Se ei ole pelkkä teoreettinen näkökulma, vaan elintärkeä väline kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Ekologinen taloustiede tuo esiin sen, kuinka talouden ja ympäristön yhdistäminen ei ole vain akateeminen kysymys, vaan välttämätön askel kohti sellaista talousjärjestelmää, joka ei tuhoa elämää maapallolla, vaan tukee sitä.

Miten sosiaaliekologinen taloustiede määrittelee luonnon oikeudet ja tiedon luonteen?

Ontologisesti todellisuus on objektiivinen, riippumaton ihmismielestä, ja se koostuu kolmesta toisiaan sisältävästä ulottuvuudesta: empiirisestä (kokemukset), aktuaalisesta (tapahtumat) ja reaalisesta (rakenteet ja mekanismit). Todellisuus on hierarkkinen, ja eri tasot – fysikaalinen, biologinen, sosiaalinen ja taloudellinen – ovat toisiinsa asymmetrisesti kytkeytyneitä, mutta eivät pelkisty alempiin tasoihin vaan ovat emergenttejä. Yhteiskunta muodostuu emergenteistä sosiaalisista suhteista, joita ei voi yksilöihin palauttaa. Ihmisen taloudellinen toiminta kohtaa biofyysisiä rajoja, ja luonnonvarojen käyttö johtaa ympäristöön palautuvaan aineen ja energian määrään. Taloudet ovat sosiaalisia järjestelmiä, jotka syntyvät ja muuttuvat sosiaalisten rakenteiden kanssa avoimina systeemeinä, joiden muutos ja uudet ilmiöt ovat ennakoimattomia.

Metodologisesti ekologinen taloustiede on poikkitieteellinen ja edellyttää ontologisesti ja epistemologisesti perusteltua yhteistyötä eri tieteenalojen välillä. Integraatio perustuu yhteisten käsitteiden luomiseen, ja anarkistinen pluralismi ei edistä ymmärrystä. Menetelmät valitaan tutkimuskohteen ja kysymyksen mukaan, ja menetelmällinen pluralismi on strukturoitua, ei sattumanvaraista.

Arvopohjaltaan sekä ihmiset että ei-inhimilliset olennot ovat moraalisesti merkityksellisiä ja omaavat omat sisäiset arvojensa mukaiset edut. Hyvä ei ole pelkästään nautinnon tavoittelua vaan se voidaan ymmärtää myös laajemmin, esimerkiksi eudaimonian tai kulttuuristen elämänmuotojen kautta. Yhteiskunnallinen todellisuus rakentuu moniarvoisuudesta, jossa arvot eivät aina ole mitattavissa tai vertailukelpoisia. Tieteellisellä kriittisyydellä voi olla myös aktivistinen ulottuvuus, kun pyritään haastamaan epäoikeudenmukaisuuksia.

Luonnon oikeuksien ja sosiaaliekologisen taloustieteen käsitteiden ymmärtäminen vaatii syvällistä pohdintaa siitä, miten tietoa tuotetaan ja arvot muodostuvat. Lukijan on tärkeää ymmärtää, että tieto ei ole neutraalia eikä kiistaton, vaan sidottu sekä yhteiskunnallisiin valtarakenteisiin että ympäröivään maailmaan. On olennaista huomata, että tieteellinen tiedonhankinta ja eettiset valinnat ovat erottamattomasti kytköksissä toisiinsa, ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen edellyttää kokonaisvaltaista näkemystä, jossa luonnon, yhteiskunnan ja talouden rajat tunnistetaan ja kunnioitetaan. Lisäksi on ymmärrettävä, että muutos vaatii sekä tieteellistä analyysiä että aktiivista osallistumista ja sitoutumista arvoihin, jotka edistävät oikeudenmukaisuutta ja ympäristön säilymistä.