Kirjallisuuskatsaus muodostaa tutkimuksen perustan, mutta sen laajuus ja monimuotoisuus voivat helposti hämärtää sen tarkoituksen, ellei kirjoittaja rakenna sisältöä systemaattisesti. Useiden käsitteiden, muuttujien ja tutkimussuuntien läpikäynti vaatii jäsentelyä, joka auttaa sekä kirjoittajaa että lukijaa pysymään käsityksessä kokonaisuudesta. Otsikointitasojen oikea käyttö toimii tässä keskeisenä välineenä. APA-tyylin mukainen otsikointi ei ole pelkkä tekninen yksityiskohta, vaan olennainen osa tieteellisen tekstin selkeyttä. Jokainen otsikkotaso viestii lukijalle sisällöllisestä hierarkiasta ja ohjaa ymmärtämään, mihin kokonaisuuteen mikin tieto liittyy.

Käytännöllinen lähestymistapa on laatia ennen katsauksen kirjoittamista luettelo APA:n otsikkotasoista ja niiden muodollisista vaatimuksista. Tämän voi pitää tulostettuna esillä kirjoitusprosessin aikana. Kun katsaus on valmis, kirjoittaja käy käyttämänsä otsikot läpi erilliseen dokumenttiin ja soveltaa kuhunkin niistä oikean tason muotoilua. Tämän jälkeen siirtyminen itse tekstiin ja sen otsikoinnin viimeistelyyn on tehokkaampaa ja varmistaa johdonmukaisuuden.

Monitasoinen teksti vaatii kuitenkin enemmän kuin pelkkää rakenteellista järjestystä. Siirtymät eli transitiot ovat ratkaisevia kokonaisuuden sujuvuuden kannalta. Ne eivät ole vain retorisia siltalauseita, vaan kognitiivisia ohjaimia, jotka liittävät erilliset osat toisiinsa ja rakentavat tutkimuksen sisäisen logiikan näkyväksi. Ilman niitä tekstistä muodostuu katkonaista ja mekaanista, jolloin lukija joutuu itse rakentamaan yhteyksiä eri tutkimusten tai teemojen välille. Hyvin toteutettu siirtymä johdattaa lukijan vaivattomasti teemasta toiseen ja rakentaa jatkuvaa ymmärrystä aiheen kokonaisuudesta.

Kirjallisuuskatsauksen tarkoitus huipentuu tutkimuksen tarkoituslausumaan. Tähän asti tekstissä on esitelty aiheen laajuus, sen yhteiskunnallinen tai kliininen merkitys, mitä tiedetään ja mitä ei, ja miksi juuri tämä aihe ansaitsee tutkimuksellisen huomion. Tarkoituslausuma on tiivis, yksiselitteinen ilmaus siitä, mitä tutkija aikoo tehdä seuraavaksi. Se ei ole enää perustelua vaan julistus: "Tutkimukseni tarkoituksena on..." tai "Tämän projektin tavoitteena on...". Tätä seuraavat tutkimuskysymykset, jotka ovat looginen jatkumo tarkoituslausumasta, usein sen kysymysmuotoisia johdannaisia, ja mahdollisesti hypoteesit, erityisesti määrällisen tutkimuksen yhteydessä.

Tutkimuskysymykset konkretisoivat tutkimuksen fokuksen. Ne voivat olla kokemuksellisia ("Millainen on naisten kokemus lähisuhdeväkivallasta maaseutuympäristössä?"), tiedollisia ja asenteellisia ("Mitä tietoja, asenteita ja uskomuksia terveydenhuollon ammattilaisilla on aiheesta?") tai toiminnallisia ("Vähentävätkö sairaalasta kotiutumisen jälkeiset kotikäynnit uusintahoitoon joutumista sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla?").

Tässä vaiheessa lukijan on ymmärrettävä, ettei kirjallisuuskatsauksen tehtävä ole vain referoida olemassa olevaa tutkimusta, vaan arvioida, verrata, tunnistaa ristiriitaisuuksia ja osoittaa tutkimuksellinen aukko. Kirjallisuuskatsaus ei ole bibliografinen esitys vaan analyyttinen ja synteettinen rakenne, joka osoittaa, miksi juuri tämä tutkimus on seuraava looginen askel tieteellisessä keskustelussa.

Tarkastelun syvyys vaatii myös teoreettisen viitekehyksen näkyväksi tekemistä: millä käsitteellisellä tai filosofisella pohjalla ilmiötä lähestytään? Onko

Miten valita ja rekrytoida osallistujia tutkimukseen?

Tutkimuksen onnistuminen riippuu suurelta osin siitä, kuinka tarkasti määritellään tutkimukseen osallistujat ja miten heidät valitaan. Erityisesti, kun kyseessä on kvalitatiivinen tutkimus, jossa pyritään syvälliseen ymmärrykseen tietystä ilmiöstä, on olennaista määritellä tarkasti, keitä halutaan mukaan ja miksi. Tämä luku keskittyy siihen, kuinka osallistujat valitaan ja rekrytoidaan, sekä siihen, mitä tutkimuksen tekijän tulisi ottaa huomioon valintakriteerien ja rekrytointiprosessin suunnittelussa.

Ensimmäinen askel on määritellä tutkimuksen kohderyhmä – se ryhmä, jonka jäsenet voivat tuottaa tarpeellista tietoa tutkimuskysymykseen. Esimerkiksi, jos tutkimuksen kohteena ovat naiset, jotka ovat kokeneet lähisuhdeväkivaltaa, tutkimuksen otoskohteena voivat olla naiset, jotka asuvat tietyllä alueella, kuten New Yorkin Adirondackin alueella. Tällöin on tärkeää rajata tutkimuksen kohderyhmä tarkasti: keitä halutaan tutkimukseen ja miksi juuri nämä henkilöt.

Tätä varten luodaan osallistujien valinta- ja poissulkemiskriteerit, jotka voivat olla esimerkiksi ikä, sukupuoli, terveysongelmat, tai kokemuksen määrä tietyn ilmiön osalta. Esimerkiksi tutkimuksessa, jossa tarkastellaan naisten kokemuksia synnytyksestä johtuvan fistulan kanssa, voidaan valita mukaan vain ne naiset, jotka ovat kokeneet juuri tietyn tyyppisen fistulan ja joiden tila on tietyn aikarajan puitteissa. Poissulkemiskriteerien määrittäminen on yhtä tärkeää kuin valintakriteerien luominen, sillä se estää väärien osallistujien valitsemisen ja takaa, että tutkimustulokset ovat paikkansapitäviä ja vastaavat tutkimuksen tavoitetta.

Esimerkiksi, jos tutkimuksessa tarkastellaan tietyn sairauden vaikutuksia, valintakriteeriksi voidaan asettaa, että osallistujilla on kyseinen sairaus tietyllä kehitysvaiheella, kun taas poissulkemiskriteeriksi voi tulla esimerkiksi se, että sairaus on kestänyt yli viisi vuotta. Tällöin voidaan varmistaa, että tutkimustulokset heijastavat ajankohtaisia kokemuksia ja että osallistujat ovat mahdollisimman samankaltaisessa tilanteessa.

Rekrytoinnin osalta tutkimuksen tekijän täytyy miettiä tarkasti, miten ja mistä hän löytää tutkimukseen sopivat osallistujat. Tämän prosessin täytyy olla läpinäkyvä ja eettinen, jotta vältetään mahdolliset pakottamisen tai hyväksikäytön tilanteet. Esimerkiksi potilastutkimuksissa on tärkeää odottaa, että hoito on saatu päätökseen ennen kuin osallistujia pyydetään mukaan, jotta vältetään tilanne, jossa osallistujat voisivat tuntea, että heidän on osallistuttava saadakseen parempaa hoitoa.

Rekrytointistrategian suunnittelussa on tärkeää miettiä, millä tavoin ja missä tutkimukseen osallistujille kerrotaan tutkimuksesta. Esimerkiksi ilmoituksia voi jakaa julkisilla paikoilla, kuten sairaaloissa tai tukiryhmien kokoontumispaikoissa, tai niitä voidaan lähettää postitse tai sähköpostilla. Tällöin on hyvä mainita myös, miten monta kertaa ilmoituksia lähetetään ja millä aikaväleillä. Jos käytetään erityistä rekrytointimenetelmää, kuten Dillmanin menetelmää, tämä tulee mainita ja perustella valinta.

Rekrytoinnin yhteydessä on myös tärkeää määritellä, kuinka osallistujat voivat ottaa yhteyttä tutkimuksen tekijään ja miten he voivat ilmaista halukkuutensa osallistua. Jos tutkimuksessa tarjotaan korvausta, tämäkin tulee ilmoittaa selkeästi etukäteen. Esimerkiksi voi olla kyseessä taloudellinen korvaus tai tutkimuksessa osallistumisen yhteydessä tarjottava pieni lahjakortti.

Mitä tulee otoskokoihin, eroja on laadullisen ja määrällisen tutkimuksen välillä. Määrällisessä tutkimuksessa otoskoko määräytyy usein tilastollisen voiman laskemisen kautta, ja tutkijan täytyy pystyä esittämään tarkat laskelmat siitä, kuinka otoskoko on saatu päätettyä. Tällöin otoskoko perustuu laskennallisiin tekijöihin, kuten tilastolliseen voimaan, vasteen arvioituun palautusprosenttiin sekä mahdollisiin osallistujahävikkeihin tutkimuksen aikana. Laadullisessa tutkimuksessa taas otoskokoa ei määritellä yhtä tarkasti etukäteen, vaan otoskoko jatkaa kasvamistaan, kunnes saavutetaan tiedon kyllästymisaste – tilanne, jossa uusia tietoja ei enää ilmene, vaikka osallistujia otettaisiin lisää. Tässäkin voidaan kuitenkin arvioida alustavasti tarvittavaa otoskokoa aiempien tutkimusten tai asiantuntijakirjallisuuden perusteella.

Kun osallistujat on valittu ja rekrytointistrategia on määritelty, tutkijan on tärkeää huolehtia siitä, että koko prosessi on eettisesti kestävä ja että osallistujilla on mahdollisuus tehdä tietoisen suostumuksen osallistumiseen. On tärkeää korostaa, että tutkimuksen tekijän tulee jatkuvasti tarkistaa ja varmistaa, ettei tutkimukseen osallistuvia painosteta tai aseteta haavoittuvaan asemaan.

Miten kirjoittaa ja julkaista tieteellinen artikkeli: opas väitöskirjalle ja tieteelliselle projektille

Tieteellinen artikkeli on monivaiheinen ja tiukkoja vaatimuksia täyttävä prosessi. Kirjoittaessasi käsikirjoitusta väitöskirjaasi tai tieteellistä projektia varten, on tärkeää ymmärtää, mitä jokainen osio tarkoittaa ja miten se tulee esittää selkeästi ja tiiviisti. Tässä artikkelissa käydään läpi tärkeimmät vaiheessa tarvittavat osat ja julkaisemiseen liittyvät perusasiat.

Monet väitöskirjaohjelmat edellyttävät, että suoritat konseptianalyysin ennen kirjallisuuskatsauksen tekemistä. Hyvät esimerkit julkaistuista konseptianalyyseistä löytyvät esimerkiksi Journal of Advanced Nursing -lehdestä. Kirjallisuuskatsauksista systemaattiset katsaukset ovat korkein taso, mutta niitä ei ole realistista tehdä yksin väitöskirjan yhteydessä. Systemaattinen katsaus edellyttää usein tutkimusryhmän työskentelyä. Sen sijaan integratiiviset katsaukset, joita kutsutaan myös tiede- tai tieteen tilan artikkeleiksi, ovat usein väitöskirjassa tehtäviä. Hyvin toteutetut integratiiviset katsaukset voivat tarjota erinomaisen mahdollisuuden julkaista tutkimustuloksia.

Jos olet tehnyt laajan kirjallisuuskatsauksen, mutta et ole käyttänyt systemaattista hakumetodia, voit muuttaa sen narratiiviseksi katsaukseksi, mutta sen julkaisupotentiaali on vähäisempi. Toisaalta jos tutkimusmetodologiasi on erityisen monimutkainen tai haastava, saatat harkita metodikappaleen kirjoittamista. Jos taas väitöskirjassa on merkittäviä kliinisiä sovelluksia, monet tohtoriohjelmat voivat hyväksyä kliinisen sovelluksen käsikirjoituksen.

Käsikirjoituksen rakenne vaihtelee kirjoittamasi artikkelin tyypin mukaan, mutta tietyt osiot toistuvat kaikissa artikkeleissa, lukuun ottamatta kliinistä sovellusartikkelia. Näihin kuuluvat johdanto, taustatiedot, kirjallisuuskatsaus, tutkimustulokset ja pohdinta. Jos kirjoitat tutkimus- tai laatuparannusraporttia, metodiosio on myös olennainen osa käsikirjoitusta. Käsikirjoituksen kirjoittaminen voi vaatia huolellista suunnittelua, jotta se noudattaa journalin suosituksia ja rajoituksia. On suositeltavaa tutustua saman tyyppisiin artikkeleihin, joita aiot lähettää, ja tarkistaa kuinka ne on rakennettu ja mitkä otsikot ovat käytössä.

Johdannon ensimmäinen kappale on ratkaiseva. Sen täytyy herättää lukijan mielenkiinto ja vakuuttaa heidät työn tärkeydestä. Jos olet tehnyt kattavan kirjallisuuskatsauksen, tämä osio voi olla erityisen haastava tiivistettäväksi. Tässä on tärkeää palata jatkuvasti tämän erityisen käsikirjoituksen tarkoitukseen ja valita, mitä säilyttää ja mitä karsia. Kirjallisuuden synteesi on tässä kriittistä: sinun tulee tiivistää, mitä aiheesta tiedetään, mutta silti olla riittävän perusteellinen.

Metodologia-osiossa lukijalle täytyy antaa kaikki tarvittavat tiedot, jotta he voivat toistaa tutkimuksen tai toteuttaa projektin omassa ympäristössään. Tutkimustuloksissa tulee esittää tulokset selkeästi ja objektiivisesti ilman tulkintaa tai mielipiteitä. Hyvä taulukoiden ja kuvien käyttö voi auttaa esittämään tulokset visuaalisesti houkuttelevalla tavalla, joka helpottaa lukijan ymmärtämistä ja samalla säästää sanamäärää.

Pohdinta-osio on samankaltainen kuin väitöskirjassa, mutta se on yleensä tiiviimpi. Tärkeintä on esittää selkeästi tutkimustulosten keskeiset löydökset ja pitää pohdinta keskittyneenä niihin. Palaa jatkuvasti käsikirjoituksen tarkoitukseen ja varmista, että pohdinta on relevanttia artikkelin lukijoille.

Käsikirjoituksen pituus vaihtelee sen mukaan, minkä journalin ohjeistuksia seuraat, mutta selkeyden ja ytimekkyyden merkitys kasvaa entisestään. Kirjoittaessasi kannattaa pitää mielessä sanonta, jonka mukaan joskus on pakko "tappaa omat rakastetut" – eli jättää pois kaikki sellainen, mikä ei tue lukijan ymmärrystä aiheesta. Pidä aina mielessä kysymys: "Onko tämä tieto välttämätöntä vai vain mukavaa tietää?" Jos se ei ole välttämätöntä, poista se.

Julkaiseminen on aikaa vievä prosessi, johon liittyy monia vaiheita. On tärkeää ymmärtää, mitä odottaa, kun ryhdyt kirjoittamaan ja lähettämään käsikirjoitusta. Lehtien toimittajat haluavat julkaista hyvin kirjoitettuja käsikirjoituksia, jotka tarjoavat lukijoille hyödyllistä ja ajankohtaista tietoa. Tärkeimpiä kriteerejä ovat muun muassa se, että tutkimus perustuu todisteisiin, käytetty kirjallisuus on ajankohtaista, ja johtopäätökset ovat huolellisesti perusteltuja. Lisäksi tutkimus ei saa olla juuri käsitelty samassa lehdessä aiemmin.

Ennen kuin lähetät käsikirjoituksesi, on suositeltavaa lähettää kyselytiedote useisiin lehtiin varmistaaksesi, että ne ovat kiinnostuneita aiheestasi. Kun lähetät kyselyn, varmista, että noudatat lehden ohjeita ja että se menee oikealle henkilölle, yleensä päätoimittajalle.

Kuten kaikkien tieteellisten julkaisujen kohdalla, vertaisarviointi on keskeinen vaihe ennen kuin artikkeli voidaan julkaista. Vertaisarviointi takaa, että artikkeli on tieteellisesti pätevä ja että se täyttää alan standardit.

Miten totuudenmukaisuus vaikuttaa uutisten leviämiseen Twitterissä?
Kuinka Ronald Reagan Hyödynsi Racial Backlash -liikettä ja Verhokielet
Miten hoitaa lämpimän kauden viljelyksiä Floridassa ja muissa lämpimissä ilmastoissa?
Miten valita osto ja vuokraus hallituksen pääomahankkeissa?