Miten totuudenmukaisuus vaikuttaa uutisten leviämiseen Twitterissä?

Uutisten leviämismekanismit sosiaalisen median verkostoissa, erityisesti Twitterissä, tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia, kuinka nopeasti ja laajasti tieto leviää eri käyttäjäryhmien välillä. Kun tarkastellaan uutisten leviäminen Twitterissä, on keskeistä ymmärtää, että emme tiedä tarkalleen, millä poluilla tieto kulkee, sillä emme ole rekonstruoineet "retweet"-ketjujen puita. Kuitenkin tiedämme tarkalleen, kuka on jakanut uutisen ja milloin. Tämä verkosto voidaan visualisoida siten, että ne käyttäjät, jotka ovat jakaneet tietyn uutisen, on merkitty mustilla solmuilla seuraajaverkossa.

Tarkasteltaessa esimerkkiä, kuten "Adani Mine Investment" -uutista, voimme havaita, että suurin osa uutisen jakajista sijaitsee poliittisesti vasemman puoleisessa osassa verkostoa, ja heidän seuraamansa tilit ovat pääasiassa työväenpuoleisia poliitikkoja. Vain pieni osa retweettejä tuli oikeistolaisista piireistä, kuten liberaali-kansallisesta koalitioista. Tämän kaltaiset havainnot antavat meille viitteitä siitä, että uutisten leviäminen ei ole satunnaista, vaan niihin vaikuttavat jakajien poliittiset mieltymykset ja seurattavat tilit.

Haasteena tässä analyysissä on, että käytettävissä olevat tiedot ovat rajalliset. Esimerkiksi koodasimme vain 14 uutistarinaa, koska faktantarkistus oli aikaa vievää, ja lisäksi valitsimme uutisia vain kolmen eri päivän ajalta. Täten mahdollisten uutisten määrä jäi pieneksi, ja ei ollut suurta vaihtelua uutisten totuudenmukaisuusluokituksissa: lähes kaikki uutiset saivat arvosanan 4 tai 5, lukuun ottamatta yhtä, joka sai arvosanan 2 (epätosi). Tämän vuoksi analyysi ei pysty tarjoamaan tieteellisesti pätevää vastauksia totuudenmukaisuuden vaikutuksesta uutisten leviämiseen. Kuitenkin voidaan todeta, että väärän tiedon levittämisen odotetaan usein olevan nopeampaa ja laajempaa kuin totuudenmukaisen tiedon.

"Citizenship Test" -uutisen, joka sai alhaisen totuudenmukaisuuspisteen, leviämismalli poikkesi odotuksista. Tämä uutinen sai vain kahdeksan retweettiä, mikä oli alhaisempi kuin muiden uutisten keskiarvo, ja sen saavuttamiseen meni 64 tuntia, kun taas keskiarvo oli vain kymmenen tuntia. Tämä kertoo siitä, että totuudenmukaisuuden ja leviämisnopeuden välillä ei aina ole suoraa yhteyttä. Mielenkiintoista on myös, että tämä uutinen oli jaettu verkoston pienellä alueella, mikä viittaa siihen, että totuudenmukaisuuden ja laajuden välillä ei ollut merkittävää yhteyttä, kuten olimme odottaneet.

Yksi tärkeä seikka, joka nousee esiin, on se, että uutisten leviämistä voidaan tarkastella monella eri tavalla. Vaikka olisimme odottaneet väärän tiedon leviävän nopeammin ja laajemmin, emme voi unohtaa, että verkkoympäristössä, kuten Twitterissä, uutisten vastaanotto ja jakaminen voivat olla riippuvaisia käyttäjien henkilökohtaisista mieltymyksistä, poliittisista näkökohdista ja jopa uutisen käsittelytavasta. Erityisesti uutisen esitystapa, sen poliittinen konteksti ja käyttäjäverkoston rakenne voivat vaikuttaa siihen, kuinka laajasti tieto leviää.

Verkostot, jotka muodostuvat Twitterin kaltaisissa sosiaalisen median alustoissa, eivät ole homogeenisia. Niissä on pieniä kuplia, joissa käyttäjät jakavat samankaltaisia mielipiteitä ja seuraavat samanlaisia tiliprofiileja. Tämä saattaa selittää, miksi tietyt uutiset saavuttavat suuren määrän ihmisiä, kun taas toiset jäävät marginaalisiksi, vaikka ne olisivat totuudenmukaisia. Uutisten leviämismekanismien ymmärtäminen on siten monimutkaista, ja siihen liittyy jatkuvaa tutkimusta, joka vie meidät syvemmälle siihen, miksi ja miten tietoa jaetaan verkostoissa, joissa poliittiset ja sosiaaliset suhteet luovat tietynlaisia suodattimia.

Miten väärä uutinen tukee maailmankuvan säilyttämistä?

Väärien uutisten käsitteen ymmärtäminen on monivaiheinen prosessi, jossa keskeistä on sen, kuinka nämä uutiset voivat toimia rakenteen säilyttäjinä maailmankuvamme näkökulmasta. Väärien uutisten ei välttämättä tarvitse olla vain virheitä tai tahallisia manipulaatioita, vaan niiden rooli voi olla syvempi ja monimutkaisempi. Uutisten vääristely voi tarjota yksilölle mahdollisuuden pitää kiinni rakenteellisesta tulkinnasta todellisuudesta, joka muuten saattaisi tuntua uhkaavalta tai epäselvältä.

Väärät uutiset eivät ole vain yksinkertaisia valheita, vaan ne voivat olla erityinen tapa käsitellä ja ymmärtää maailmaa. Ne tarjoavat "epäspesifistä rakennetta" (Landau, Kay & Whitson, 2015), joka auttaa yksilöitä säilyttämään jollain tapaa järjestelmällisen (vaikkakin vääristyneen) maailman käsityksen. Tällainen ajattelu perustuu siihen, että maailmankuvan muutos voi olla psykologisesti niin häiritsevä kokemus, että ihmiset mieluummin turvautuvat yksinkertaisiin, mutta vääristyneisiin selityksiin todellisuudesta. Näiden harhaanjohtavien uutisten käsitteleminen voi siis tarjota yksilöille helpomman, vaikkakin väärän, tavan ymmärtää ympäröivää maailmaa.

Samankaltainen ilmiö on havaittu myöhemmin "vihamielisen median ilmiössä" (Vallone, Ross & Lepper, 1985). Tämä tutkimus, joka käsitteli Beirutissa 1982 tapahtuneen verilöylyn uutisointia, paljasti, että osallistujat, jotka olivat joko pro-Israel tai pro-Arab, kokivat uutisoinnin vääristyneenä riippuen siitä, kumpaa osapuolta he kannattivat. Tämä tuo esiin keskeisen psykologisen mekanismin: ihmiset valitsevat tiedon, joka tukee heidän omia käsityksiään ja torjuvat sen, joka haastaa heidän maailmankuvansa. Tämä mekanismi saattaa olla osaltaan vastuussa nykyisen poliittisen polarisaation lisääntymisestä.

Vaikka median puolueellisuutta on tutkittu pitkään, viime vuosina on noussut esiin uusi ilmiö: "väärien uutisten" syytökset. Ne eivät enää vain käsittele puolueellista uutisointia, vaan ne syyttävät mediaa tahallisesta valehtelusta ja väärän tiedon levittämisestä tietyn poliittisen agendan ajamiseksi. Tällainen syytös ei ole vain mediaa vastaan suunnattu kritiikki, vaan se myös muuttaa laajemmin käsitystämme maailmasta ja yhteiskunnasta.

Väärien uutisten osalta tärkeä ero on siinä, että monet ihmiset eivät enää pidä mediaa vain puolueellisena, vaan he uskovat, että se ei ainoastaan jätä kertomatta tiettyjä faktoja, vaan tietoisesti vääristelee tapahtumien kulkua. Tämä kehitys on peräisin paitsi virheellisistä uutisoinneista, myös tahallisista vääristelyistä, jotka pyrkivät ohjaamaan julkista keskustelua tiettyyn suuntaan. Nämä kaksi selitystapaa — tahallisten vääristelyjen ja virheiden — toimivat kuitenkin samalla tavalla: ne tarjoavat yksilöille keinon hylätä tiedot, jotka eivät tue heidän maailmankuvaansa.

Tämä ilmiö on erityisen merkittävä, koska se nostaa esiin ilmiön, jossa tieto ei ole enää objektiivinen väline maailmankuvan muodostamiseen, vaan se on väline, jonka avulla yksilöt puolustavat tai oikeuttavat omia uskomuksiaan. Tämä ei ole vain tiedon vääristelyä, vaan se on myös osa suurempaa kulttuurista ja yhteiskunnallista ilmiötä, jossa media ei enää ole objektiivinen portinvartija, vaan se on pelissä, jossa ei voida koskaan olla varmoja siitä, mikä on totta ja mikä ei.

Erityisesti nykyisessä mediaympäristössä, jossa informaatio leviää nopeasti ja usein ilman tarkistusta, tällaiset väärien uutisten syytökset voivat olla tuhoisia. Ne voivat horjuttaa luottamusta mediaan, lisätä epäluuloa ja jopa vahvistaa poliittista polarisaatiota. Tässä ympäristössä tärkeää on ymmärtää, että vaikka mediassa voi esiintyä virheitä tai tahallisia vääristelyjä, se ei aina ole tarkoituksellista eikä se ole ainoa selitys vääristyneelle uutisoinnille.

Näin ollen väärien uutisten syyttämisen taustalla on usein syvempi psykologinen prosessi, jossa ihmiset turvautuvat yksinkertaistettuihin, mutta virheellisiin selityksiin maailmasta. Tämä voi auttaa heitä tuntemaan, että heidän maailmankuvansa on järjestyksessä, mutta samalla se voi estää heitä näkemästä koko kuvan ja kehittämästä objektiivista käsitystä ympäröivästä maailmasta.