Mikä oli oikeastaan meneillään siellä? Tämä kysymys kaikuilee edelleen kaikkien Ennisin elämän ja kuoleman tapahtumien läpi. Enniscorthy Sweeny oli naimisissa maailman kauneimman ja halutuimman naisen kanssa. Näin ajatteli Ennis itse, ja monien muidenkin mielestä tämä oli totuus. Mutta mitä teki sellainen karkeahko nuori mies kuin Sweeny, ottaakseen itselleen maailman kauneimman naisen? "Ajattelin, että se voisi olla hauskaa", hän sanoi myöhemmin, kun joku kysyi häneltä asiasta. "Ja uskokaa pois, se on ollut hauskaa, jokainen minuutti, päivä, vuosi ja vuosikymmen siitä lähtien. Se oli eräänlainen kilpailu, tiedättehän. Chicagoon oli tullut toinen velho samaan aikaan, joka uskoi voivansa tehdä tulevasta morsiamestaan maailman kauneimman naisen. No, tavallaan meillä molemmilla oli tarpeeksi työstettävää, riittävästi marmoria, josta veistää. Hänen oli ehkä vähän suurempaa, ja on edelleen. Mutta minun veistettäväni oli riittävän suuri, sillä en tee monia virheitä. Siinä oli kaksi vaihetta, tiedättehän: ensimmäinen oli luoda se, ja toinen oli ottaa se itselleen."

Miten sitten kävi, että Mary Margaret McGronsky Sweeny oli tullut, tai muuttunut, maailman kauneimmaksi ja halutuimmaksi naiseksi? Se on mielenkiintoinen kysymys, ja siihen saisi varmasti mielenkiintoisen vastauksen, jos sen vain osaisi selittää. Tämä poikkeuksellinen kehitys alkoi suunnilleen siinä vaiheessa, kun hän täytti yhdeksäntoista vuotta, ja sen jälkeen tämä kehitys kesti koko elämän ajan. Mutta hän oli saavuttanut huipputason kahdessa vuodessa. Hän oli paras. Kahdessa vuodessa hän oli selvästi maailman kaunein ja halutuin nainen. Sensationaaliset kukinnan hetket eivät ole harvinaisia, kun tytöt saavuttavat täyden kukoistuksensa noin yhdeksäntoista vuoden iässä. Margaret oli yksi näistä myöhäisen kevään auringonsäteistä. Tytöt, jotka kukkivat aikaisemmin, 15-16-vuotiaana, eivät vain kukoista yhtä huikeasti.

West Blackwater Streetillä oli aina kasvanut paljon sekä tavallisia että poikkeuksellisia kukkia. Siellä kasvatettiin ruusuja, purppuranpunaisia kiharaisia Macrobotrys-kukkapensaita, sinisiä lintupensaita, liljoja ja räjähtäviä savupuita. Ja tietenkin siellä kasvoi tyttäriä. Keväisin ja kesäisin joku naapurustosta oli aina näyttämässä uutta ja hämmästyttävää kukintaa. Vaikka alueet olivat pieniä, kapea kaistale talojen edustalla, ne olivat riittäviä näille kukille ja tyttärille. Mary Margaret McGronsky oli yksi sellainen uskomaton kukinta, joka nousi esiin näistä vaatimattomista naapuruston pihoista. Hän oli oopperaruusu, sirkusruusu, purppurainen Macrobotrys-pensas. Hän oli sininen lintupensas, savupuu. Hän oli kaikkea tätä ja vielä paljon enemmän.

Mutta ennen kaikkea hän oli ollut vain pisamainen ja mukava, täyteläinen tyttö. Hänen kukintansa oli äkillinen ja huikea jopa Blackwater Streetin kukkaviljelijöiden keskuudessa. Hänen kauneutensa ei kuitenkaan ollut vielä silloin maailman kaunein. Se otti vielä pari vuotta, mutta lopulta tämä muutos oli tullut täyteen mittaansa. Miten näin uskomaton asia tapahtui? Tällaiset poikkeukselliset muutokset eivät vain tapahdu sattumalta. Ennisin kerrottiin olevan se, joka oli saanut tämän aikaiseksi, ja jatkoi sen ylläpitämistä koko Mary Margaretin elämän ajan.

Miten siis nuori mies, oli hän sitten kuinka lahjakas ja erikoinen tahansa, pystyy saamaan tytön muuttumaan näin perusteellisesti? Tätä ei tiedetä, eikä sitä voi edes arvata. Ennis kirjoitti aikanaan mystisen artikkelin nimeltä "Maailman rakentaminen" kunnianhimoiselle lehdelle Architecture and Prototype, joka selitti monia asioita, jotka aiemmin olivat tuntuneet selittämättömiltä. Tämä kirjoitus kuitenkin sai aikaan myös pahanlaisen kultin, jonka juuret liittyivät jollain tavalla Ennisin ajatuksiin. Tästä huolimatta artikkeli antoi hyvää neuvoa maailman rakentamisesta. Ennisiltä kysyttiin eräänä päivänä, miksi hän ei kirjoittaisi yhtä artikkelia maailman kauneimman naisen rakentamisesta. "Ai, aion tehdä juuri niin", Ennis vastasi. "Olen jo tehnyt siitä osia. Muutamat muistiinpanot löytyvät monista kirjeistäni. Mutta se on pitkä selitys, valtava selitys."

Miten Mary Margaret sitten oli muuttunut tuosta tavallisesta, vaatimattomasta tytöstä täysin poikkeukselliseksi naiseksi, jota kaikki ihailevat? Ennis oli saanut aikaan tämän muutoksen, mutta ei vain taianomaisella tavalla, vaan voimalla, joka oli lähes käsittämätöntä. Hänen muutoksensa oli niin huikea, että se muutti myös hänen suhteensa muihin. Hän ei voinut enää rakastaa Ennisia samalla tavalla kuin aiemmin. Tähän asti arkipäiväinen ja täysin ymmärrettävä tyttö oli muuttunut. Ja tämä ei ollut vain naapuruston juttu, vaan jotain, joka oli saanut huomiota ympäri maailmaa.

Kun ajattelee Mary Margarethin muutosta, on muistettava, että hän ei ollut pelkkä kaunis nainen. Hänen kauneutensa ei ollut vain ulkoinen; se oli muuttanut hänet syvällisesti. Hänen olemuksensa, hänen persoonallisuutensa oli kasvanut, muovautunut ja saavuttanut sellaisen voiman, että jopa maailman suurimmat taiteilijat kokivat sen. Kauneus ei ollut vain visuaalista, vaan se hehkui jollain tasolla syvälle sieluun asti.

Miten Sandaliotis on jäänyt näkymättömäksi muulle maailmalle?

Sandaliotis, tämä maaginen ja salaperäinen niemimaa, on ollut aina olemassa, juuri siellä missä se nytkin sijaitsee – Itämeren keskellä. Se on ollut olemassa jo antiikin ajoista saakka, mutta maailma ei ole osannut nähdä sitä. Miksi näin on käynyt? Tämä kysymys vaatii tarkempaa pohdintaa ja ymmärrystä siitä, miten historia ja kulttuuri ovat muovanneet maata ja sen asukkaita.

Kuten nuori nainen kirjastohoitajana Sandaliotisissa huomautti, alue on aina ollut olemassa, mutta sen olemassaolo on jäänyt hämäräksi monille muille kansoille. Tämä ei kuitenkaan johdu vain merenpeitteen, eli peploksen, aiheuttamasta utuisesta verhosta, joka ympäröi maata, vaan myös jostain syvemmästä syystä, joka on vaikea selittää. Sandaliotis on ollut aina siellä, mutta maailma ei ole ollut valmis näkemään sitä.

Sandaliotis on tunnettu kauneudestaan ja kulttuuristaan, joka on monin tavoin verrattavissa sen naapurimaihin, kuten Italiaan ja Espanjaan, mutta se on aina ollut eräänlainen kulttuurinen ja henkinen edelläkävijä. Se ei ole ollut vain maantieteellisesti etäällä, vaan se on myös elänyt omaa elämäänsä, lähes eristyksissä. Monet sen asukkaat, niin maanviljelijät kuin taiteilijatkin, ovat eläneet ja työskennelleet täällä vuosisatojen ajan, ilman suuria ongelmia ulkomaailman kanssa. Erityisesti tavalliset ihmiset, kuten kalastajat ja oliivinpoimijat, ovat tunteneet Sandaliotisin maan ja sen kulttuurin syvällisesti. Heidän yhteytensä tähän maahan on ollut jatkuva ja elintärkeä, vaikka itse valtio on jäänyt hämärään.

Mutta miksi näin on käynyt? Miksi suuri osa maailmasta on elänyt niin pitkään ilman tietoisuutta Sandaliotisin olemassaolosta? Syynä saattaa olla se, että alueen historia on ollut osittain peitetty. Sandaliotis on usein ollut sumuverhon peitossa, ja sen läsnäolo on ollut monille vaikeasti havaittavissa. On myös mahdollista, että maailman muu osa on kärsinyt jonkinlaisesta "silmäsairaudesta", joka on estänyt heitä näkemästä tätä maata ja sen ainutlaatuisia piirteitä. Ne, jotka eivät ole kyenneet näkemään Sandaliotisia, ovat olleet suurimmaksi osaksi teollistuneen keskiluokan edustajia, jotka eivät ole koskaan ymmärtäneet sen arvoja ja ainutlaatuisuutta.

Sandaliotisin historia on täynnä kulttuurista rikkautta, mutta se on ollut myös elämänsä aikana monien ristiriitojen ja väärinymmärrysten paikka. Vaikka alue on ollut läheinen liittolainen Rooman valtakunnalle, se ei ole koskaan ollut osa sitä. Se on aina ollut oma itsenäinen alueensa, joka on saanut vaikutteita eri kansoista, mutta pitänyt samalla oman identiteettinsä vahvana. Sandaliotis on ollut eräänlainen kulttuurinen keskusta, jolle antiikin aikaiset merenkulkijat ja kauppiaat, kuten foinikialaiset ja kreikkalaiset, antoivat arvoa.

Yksi tärkeimmistä piirteistä, joka erottaa Sandaliotisin muista maista, on sen teollinen kehitys. Vaikka se ei ollut osa teollista vallankumousta, Sandaliotis oli silti saanut oman, erityisen teollistumisensa, joka perustui valkoisen hiilen, leukofanokon, kaivostoimintaan. Tämä aine on aivan erityinen ja sitä ei löydy muualta maailmasta, mikä tekee Sandaliotisin teollisesta tuotannosta ainutlaatuista ja tärkeää.

Sandaliotis on kuitenkin aina ollut enemmän kuin vain maantieteellinen alue tai taloudellinen yksikkö. Se on ollut kulttuurinen voima, joka on muovannut monia taiteilijoita, ajattelijoita ja filosofiakin edustajia. Monet suuren maailman "ulkopuoliset" tiedemiehet ja taiteilijat ovat olleet tietoisia tämän alueen merkityksestä ja sen kulttuurisista saavutuksista. On olemassa todistuksia siitä, että esimerkiksi antiikin ajan suurimmat ajattelijat, kuten Plinius ja Strabon, viittasivat Sandaliotisiin teoksissaan, mutta monia näistä kirjoituksista ei ole enää olemassa muussa maailmassa. Sandaliotis on säilyttänyt nämä kirjalliset aarteet ja ne ovat olleet olennainen osa alueen kulttuuriperintöä.

Samalla on kuitenkin tärkeää huomata, että vaikka Sandaliotis on monella tapaa ollut piilossa muulta maailmalta, se ei ole koskaan ollut suljettu ulkomaailmalle. Se on ollut vieraiden kansojen ja kulttuurien vierailukohde ja vaikutteiden lähde. Sandaliotis on onnistunut säilyttämään itsensä ja kulttuurinsa puhtaana, vaikka maailmalla on ollut omat haasteensa ja muutoksensa. Tämä on ollut mahdollista juuri sen ansiosta, että alueen asukkaat ovat olleet valmiita suojelemaan ja arvostamaan omaa perintöään, samalla kun he ovat avoimia ulkopuolisille vaikutteille.

On myös tärkeää ymmärtää, että vaikka Sandaliotis on monella tapaa ainutlaatuinen ja salaperäinen, se ei ole täysin irti maailmasta. Sen historia on yhteydessä muihin kulttuureihin ja yhteiskuntiin, ja sen kehitys on ollut monien tekijöiden summa. On kuitenkin selvää, että Sandaliotis on ollut alue, joka on tarjonnut suojaa ja turvaa niille, jotka ovat ymmärtäneet sen arvon. Tämä mahtava niemimaa on osa maailman moninaisuutta, joka on ollut piilossa pitkään – mutta ei enää. Sandaliotis on paljastanut itsensä, ja sen kauneus ja historia tulevat olemaan osa yhteistä ymmärrystämme.