Terrorismi, erityisesti radikalisoituminen ja yksittäisten toimijoiden hyökkäykset, on yhä vahvemmin sidoksissa verkkoympäristöön, kuten foorumeihin, blogeihin ja keskustelukameroihin, joissa ääriliikkeet voivat tehokkaasti kasvattaa kannatustaan. Al-Qaida otti käyttöön rekrytointikampanjan joitakin vuosia sitten, muuttaakseen strategiaansa ja houkutellakseen nuoria länsimaista itsemurhaiskujen toteuttamiseen, samalla kun se koki merkittäviä tappioita. Myös oikeistopopulististen ja islamististen äärihyökkääjien toimintatavoissa on huomattavia yhtäläisyyksiä: – tunnustus korkealle auktoriteetille (vahva johtaja, kuten Adolf Hitler tai Jumala). – väkivallan käyttö etnisiä vähemmistöjä tai uskomattomia kohtaan. – syvä halveksunta ihmiselämää kohtaan. – väite korkeasta tarkoituksesta.

Tänä päivänä äärioikeistolaisten ja islamististen terrori-iskujen määrä on selvässä nousussa, ja globaaleista tietokannoista löytyy todisteita tästä kehityksestä. Voimme todeta, että väkivallan kierre on käynnistynyt. Jokainen terroristi ottaa riskejä elämänsä ja terveytensä suhteen, ja hän on valmis kuolemaan joko itse tai poliisin käsissä. Oikeistoterroristit voivat myös tehdä itsemurhan, mutta islamilaisessa terrorismissa itsemurhalla on uskonnollinen leima, joka lupaa lunastuksen tuonpuoleisessa elämässä. Itsemurha-assassiniksi muuttuva terroristi pitää itseään elävänä pommina, joka käyttää kehoaan viimeisenä väkivallan tekona. Hän pitää uskontoaan, islamia, ikuisuuden lupauksena ja Koraania käsikirjana itsemurha-iskun toteuttamisessa.

Viime vuosina on tullut esille huomattavaa muutosta strategioissa. Al-Qaida ja sen jälkeen niin sanottu ISIS alkoivat kehottamaan yksittäisiä henkilöitä tai pieniä soluja toteuttamaan terrori-iskuja itsenäisesti. Tämän voidaan katsoa olevan eräänlainen hätäapuvaihtoehto al-Qaidalle, joka oli alkanut kokea suuria tappioita Yhdysvaltojen toimiessa järjestön harjoittamia leirejä vastaan Afganistanissa ja Pakistanissa. Yksittäisten toimijoiden rooli oli tullut tervetulleeksi IS:lle, erityisesti taisteluiden jatkuessa Syyriassa ja Irakissa.

Eurooppaan saapuvat pakolaiset, erityisesti Saksaan, tarjosivat IS:lle mahdollisuuden salakuljettaa terroristeja maahan pakolaisten joukossa. Saksalainen ulkoministeriön tiedustelupalvelu (BND) raportoi siitä, kuinka pakolaisprosessi oli tullut osaksi ISIS:n koulutusohjelmaa. Vaikka IS on menettänyt suuria alueita ja sen johtajat ovat kuolleet, sen ideologia ei ole muuttunut: iskujen tekeminen yksin on yhä perustavaa laatua oleva periaate. ISIS kirjoittaa nyt omaa käsikirjoitustaan Euroopan terrorille—vaikka se olisi yksinkertaisia puukkoiskuja junissa tai rekka-iskuja.

On syntynyt myytti, jossa yksittäiset henkilöt voivat liittyä IS:iin ja toteuttaa iskuja, vaikka eivät saisi suoraa ohjeistusta organisaatiolta. Tällä hetkellä IS on “osallistumisprojekti” pienelle joukolle fanaattisia muslimeja tai niin sanottuja yksinäisiä susia. Tärkeintä on, että iskujen motiivit eivät ole enää merkittäviä, eikä IS:n johtajille ole väliä, ovatko iskut suorittaneet henkilöt edes muslimeja. He voivat toimia täysin omilla henkilökohtaisilla agendoillaan, joita he mahdollisesti kouluttavat itselleen videoiden tai muiden tiedonlähteiden kautta.

Kaksi tärkeintä islamilaisen terrorismityypin ilmenemismuotoa ovat: terrorismin verkostot, kuten nähtiin Pariisissa 2015 ja Brysselissä 2016, ja yksittäinen tekijä, niin sanottu yksinäinen susi. Tällä hetkellä yksittäiset toimijat, jotka vaikuttavat olevan kytköksissä ääriliikkeisiin tai joiden motiivit saattavat olla täysin henkilökohtaisia, ovat yleisimpiä. Samankaltaisia piirteitä löytyy myös oikeistoterrorismissa, ja tämä yhteys on erityisen ilmeinen yksinäisten susien toiminnassa. Näitä yksittäisiä terroristeja on usein vaikea havaita ennen iskuja, kuten nähtiin Berliinin joulukuun 2016 iskussa, jonka toteutti tunisialainen Anis Amri. Hänen hyökkäyksensä, jossa kuoli 12 ja loukkaantui yli 60 ihmistä, kuvattiin yksityiskohtaisesti ISIS:n aikakauslehdessä Rumiyah ennen iskun tapahtumista.

Amri ei ollut tyhjä taulu: hänen tutkintapapereissaan oli tuhansia sivuja, joissa käytiin läpi hänen monimutkainen elämäntarinansa ja aiemmat rikoksensa. Amri oli piiloutunut Salafistiverkostoihin Saksassa ja hänellä oli useita henkilöllisyyksiä, mutta hänen radikalisoitumistaan ei huomattu ajoissa. Onkin käynnissä keskustelu siitä, mikä rooli IS:llä oli yksinäisen suden terrorismiin syntymisessä. Onko kyseessä vain tyhjä etiketti vai organisaatio, joka aktivoi ja mahdollistaa yksittäisten hyökkäysten toteuttamisen?

Verkko on tarjoamassa mahdollisuuden, jossa kuka tahansa voi radikalisoitua ja kouluttautua terroristiksi itse, jopa pelkän chatin tai IS-videoiden avulla. Tämä muuttaa terrorismiin liittyviä perinteisiä käsityksiä ja tuo esiin uudenlaista uhkaa, jossa perinteiset ryhmätoiminnan mallit eivät enää päde.

Miten "Yksinäinen susi" toimii ja miksi se on uhka?

Yksinäinen susi on termi, joka on saanut runsaasti huomiota viime vuosina erityisesti terrorismiin liittyvissä keskusteluissa. Kyseessä on yksittäinen henkilö, joka toteuttaa väkivaltaisia tekoja omassa nimessään, mutta hänen teot voivat olla inspiroituneita tai saaneet sysäyksensä laajemmista ideologioista, kuten jihadistisesta tai oikeistoradikaalista liikkeestä. Yksinäinen susi on hyvin usein henkilö, joka toimii yksin ilman laajaa organisaatiota tai tukiverkostoa, mutta samalla hän voi olla yhteydessä radikaaleihin verkostoihin virtuaalisesti tai suorasti. Tämä tekee heidän toimistaan erityisen vaikeasti ennakoitavia ja estettäviä.

Yksinäisten suteen liittyvä uhka on monisyinen. Ensinnäkin on olemassa erilaisia yksinäisiä susia. On täysin eristyneitä henkilöitä, jotka eivät ole missään yhteydessä terroristiverkostoihin, eivätkä saa ohjeistusta tai tukea. Tällaiset henkilöt voivat kuitenkin omaksua radikaaleja ideologioita itsenäisesti ja toteuttaa hyökkäyksiä, joilla on yhteys heidän henkilökohtaisiin tai poliittisiin kokemuksiinsa. Toisessa ääripäässä on niitä, jotka saavat konkreettisia ohjeita ja tukea ulkopuolisilta tahoilta, kuten IS:ltä tai muilta radikaaleilta liikkeiltä. Nämä henkilöt voivat toimia tavallaan "operaatiojohtajina", jotka saavat ohjeita suorilta "valmentajilta" ja voivat jopa toteuttaa hyökkäyksiä tai murhia niiden puolesta.

Erityisesti viime vuosina on tullut ilmi, että monet yksinäiset sudet ovat saaneet koulutusta ja tukea eri radikaaleilta tahoilta. Esimerkiksi IS on rekrytoinut ja kouluttanut yksilöitä, jotka on salakuljetettu Eurooppaan niin sanotuina pakolaisina. Tällöin kyseessä ei ole vain yksittäinen henkilö, vaan kokonainen verkosto, joka hyödyntää yksittäisiä toimijoita omiin tarkoituksiinsa. Tämä tukee ajatusta siitä, että yksinäisten suteen liittyvä uhka on eräänlaista "virtaavaa" toimintaa, joka perustuu digitaaliselle radikalisoitumiselle ja verkostoitumiselle.

Terroristiverkostot, kuten IS, käyttävät yksinäisiä susia erityisesti silloin, kun niiden oma organisaatio on heikentynyt. Näin ollen yksinäiset toimijat ovat ideologisesti ja operatiivisesti hyödyllisiä, koska heidän ei tarvitse kytkeytyä laajoihin ja kalliisiin organisaatioihin. Heidän toimintaansa voidaan helposti hallita ja käyttää propagandassa. Yksinäinen susi on myös ideaalinen väline, kun perinteinen organisaatio ei enää pysty suorittamaan operaatioita omilla riveillään. Tämä on nähtävissä monissa IS:n strategisissa valinnoissa, joissa he ovat käyttäneet yksilöitä tekemään väkivaltaisia tekoja Euroopassa ja muualla maailmassa.

Yksinäisten susien ideologiat voivat vaihdella, mutta on olemassa tiettyjä yhtäläisyyksiä. Yksi tärkeimmistä on niin sanottu "taistelutila" tai "battle mode". Tämä tarkoittaa, että yksinäiset sudet eivät ole vain henkisesti valmiita väkivaltaan, vaan he myös kokevat olevansa osana laajempaa poliittista taistelua, jossa ideologia ei ole vain "verho" tai "mantteli", vaan syvä elämänasenne. Tämä on nähtävissä niin oikeistoradikaaleissa kuin islamistisessa väkivallassa. Yhteistä on ajatus siitä, että maailmasta on tullut paikka, jossa on olemassa "hyviä" ja "pahoja" voimia, ja yksinäinen susi on valmis tekemään mitä tahansa päästäkseen "totuuden" puolelle.

Nämä yksilöt voivat olla psykologisesti hauraita ja kärsiä mielenterveysongelmista, mutta tämä ei ole tekosyy heidän toimilleen. Monet heistä ovat toteuttaneet tekojensa takana olevan ideologian tarkan suunnitelman mukaisesti, joka on useimmiten poliittisesti tai uskonnollisesti motivoitunutta. Yksinäiset sudet eivät toimi impulsiivisesti, vaan heillä on yleensä hyvin selkeä visio siitä, mitä he haluavat saavuttaa.

Mielenkiintoista on, että suurin osa yksinäisistä susista on miehiä. Tämä liittyy osittain sukupuolirooleihin, jotka näkyvät radikaaleissa liikkeissä. Oikeistoradikaalit ajattelijat ja islamistiset väkivaltaideologiat usein liittyvät vahvasti miesten taisteluun ja marttyyriuteen, mikä saattaa selittää sen, miksi naiset harvemmin ryhtyvät yksinäisiksi susiksi. Tämä saattaa liittyä myös siihen, että oikeistoradikaalissa ideologiassa naisten rooli on usein perinteinen, eli heitä pidetään äiteinä, vaimoina ja hoivaajina, eikä itsenäisyyttä tai väkivaltaista kapinaa arvosteta.

Kun tarkastellaan yksinäisten susien toimintaa ja ideologiaa, on tärkeää muistaa, että heidän tekonsa eivät ole vain sattumaa. Heidän taustansa, henkilökohtaiset kokemuksensa ja ympäristönsä vaikuttavat siihen, minkälaiseen ideologiaan he lopulta päätyvät. Yksinäiset sudet eivät toimi tyhjiössä, vaan heidän radikalisoitumisensa tapahtuu usein verkossa, keskustelupalstoilla ja muissa digitaalissa ympäristöissä, joissa he voivat kohdata samanhenkisiä yksilöitä ja saada tukea omille ajatuksilleen.

On tärkeää muistaa, että yksinäisten susien uhka ei ole vain yksilön vastuulla. Se on osa laajempaa yhteiskunnallista ilmiötä, jossa henkilökohtaiset, poliittiset ja sosiaaliset tekijät yhdistyvät luoden vaarallisia tilanteita. Tämä tekee yksinäisten susien toiminnan ymmärtämisestä ja ennakoimisesta erityisen haastavaa.

Miten radikalisoituminen ja yksilölliset kokemukset muovaavat terroritekoja?

David Sonboly'n tapaus on esimerkki siitä, kuinka monimutkainen prosessi radikalisoituminen voi olla ja kuinka henkilökohtaiset kokemukset voivat johtaa väkivaltaisiin tekoihin. Sonboly oli nuori mies, joka ei ollut aiemmin ollut rikollinen, mutta jonka elämäntarina ja maailmankuva kietoutuivat yhteen väkivaltaisten ajatusten ja oikeistopopulistisen ideologian kanssa. Hän oli pitkään saanut psykologista hoitoa ja kamppaili ahdistuksen, fobioiden ja masennuksen kanssa, mutta hänen käytöksensä alkoi kääntyä yhä väkivaltaisempaan suuntaan, kun hänelle kehittyi syvä viha tiettyjä ihmisryhmiä kohtaan.

Kouluvuosien aikana Sonboly oli yksinäinen ja ulkopuolinen. Hänen ulkonäkönsä ja liikuntarajoitteensa erottivat hänet muista, ja hän koki kiusaamista. Hänellä oli myös vaikeuksia ihmissuhteissa, mikä ilmeni muun muassa pakkomielteisenä rakastumisena ja tytön vainoamisena, joka ei ollut kiinnostunut hänestä. Tämä häpeän ja torjunnan kokemus lienee ollut yksi syy, miksi hän päätti käyttää väkivaltaa yhteiskunnan ja erityisesti etnisten vähemmistöjen edustajia vastaan.

Vaikka Sonboly oli saanut laajaa psykiatrista hoitoa ja oli itsekin jatkuvasti hoitojen alaisena, asiantuntijat eivät pitäneet häntä itselleen tai muille vaarallisena. Koko hänen elämässään ja psyykkisessä kehityksessään oli monia häiritseviä piirteitä: hän ei ollut ainoastaan yksinäinen ja syrjäytynyt nuori mies, vaan hän oli myös vieraantunut yhteiskunnasta. Koko hänen radikalisoitumisensa oli eräänlainen henkilökohtainen kosto yhteiskunnan syrjäyttämiselle ja kiusaamiselle, jonka hän koki erityisesti maahanmuuttajataustaisia henkilöitä kohtaan.

Sonboly'n radikalisoituminen ei tapahtunut vain Internetissä, vaan hän etsi myös fyysisesti paikkoja, joissa väkivalta oli jo tapahtunut. Hän teki matkoja Win-nendeniin ja kohtasi siellä muiden väkivaltaisten tapahtumien jälkiä. Hän matkusti myös Offenbachiin, missä hän kävi Tugçe Albayrakin haudalla ja teki pilaa hänen kuolemastaan. Nämä matkat ilmensivät hänen väkivaltaisten ajatustensa vahvistumista ja halua ymmärtää, miksi väkivalta oli niin voimakkaasti hänen maailmankuvassaan.

Sonboly'n suunnitelma 22. heinäkuuta 2016 oli kammottava esimerkki hänen radikalisoitumisestaan ja hänen vihaansa tiettyjä kansanryhmiä kohtaan. Hän käytti tekaistua Facebook-tiliä kutsuakseen "ystäviä" McDonald'siin, missä hän suunnitteli toteuttavansa hyökkäyksensä. Tässä ei ollut kyse pelkästään henkilökohtaisista loukkauksista, vaan myös hänen halustaan tehdä yhteiskunnasta ja sen jäsenten vähemmistötavoitteista uhreja. Teko itsessään ei ollut pelkästään impulsiivinen amok-juoksu, vaan hyvin suunniteltu väkivaltateko, joka oli saanut inspiraationsa hänen poliittisista ja etnisistä mielipiteistään.

On huomattava, että vaikka Sonboly'n teko ei ollut perinteisesti ideologisesti motivoitunut, se täytti silti monia oikeistopopulististen ja väkivaltaisten radikaalien ideologioiden tunnuspiirteitä. Hänen valitsemat uhrinsa olivat kaikki maahanmuuttajataustaisia, ja tämä viittaa siihen, että hänen vihamielisyytensä oli kohdistunut nimenomaan tiettyihin etnisiin ryhmiin. Tällaiset väkivallan teot ovat usein yhteydessä laajempiin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin jännitteisiin, mutta niitä voi olla vaikea tunnistaa, ellei oteta huomioon yksilön henkilökohtaisia kokemuksia ja kehityspolkuja.

Radikalisoitumisen ja väkivallan yhteys ei ole yksinkertainen ja se ei aina seuraa suoraa poliittista tai ideologista reittiä. Kuten Sonboly'n tapaus osoittaa, väkivalta voi syntyä henkilökohtaisista pettymysten ja vihan tunteiden purkautumisesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että teko olisi ollut pelkästään henkilökohtainen kosto. Sen sijaan se oli väkivaltainen ilmentymä radikalisoitumisesta, joka muotoutui osaksi laajempaa yhteiskunnallista keskustelua ja jännitteitä.

Miten tämä kaikki liittyy yhteiskuntaan ja sen ymmärtämiseen? Tässä kohtaa on tärkeää tunnistaa, kuinka tärkeä rooli on yksilön kokemusmaailmalla. Vaikka radikalisoituminen voidaan nähdä sosiaalisen ja ideologisen ilmiönä, se ei ole koskaan pelkästään ulkoisten tekijöiden seurausta. Se on syvällinen ja monivaiheinen prosessi, joka muotoutuu yksilön elämäntarinoiden, henkilökohtaisten traumojen ja ulkoisten vaikutteiden summana. Tässä prosessissa ei ole pelkästään kyse yksittäisen henkilön ajatusmaailmasta, vaan siitä, miten hän reagoi ympäröivään maailmaan ja kokee sen vihollisena.