David L. Altheide, yksi arvostetuimmista massamedian sosiologeista, tarkastelee teoksessaan Donald Trumpin ilmiötä ja sitä, miten hänen presidenttikautensa aikana media ja viestintämuodot muokkasivat poliittista kenttää ja yhteiskuntaa. Altheide ehdottaa, että Trumpin tapa hallita – jota hän kutsuu nimellä "Gonzo Governance" – on läheisesti sidoksissa siihen, miten media, erityisesti digitaalinen media, on kehittynyt ja kuinka sen logiikkaa on hyödynnetty poliittisten viestien manipuloinnissa. Kyse ei ollut vain siitä, mitä Trump sanoi tai teki, vaan siitä, kuinka nämä toimet välitettiin ja esitettiin mediassa.

Trumpin voitto presidentinvaaleissa vuonna 2016 ja hänen hallintonsa toiminta ovat osoitus siitä, kuinka muutokset mediaympäristössä voivat avata ovia epätavanomaiselle ja jopa vaaralliselle poliittiselle käytökselle. Perinteiset poliittiset instituutiot, kuten puolueet, kongressi ja oikeuslaitos, alkoivat murentua sen seurauksena, että Trump käytti tehokkaasti uusmediaa – Twitteriä, Fox Newsia ja muita digitaalisen aikakauden välineitä – hyödynsien niiden kykyä luoda polarisoivia ja pelkoa kylväviä viestejä. Nämä välineet eivät ainoastaan informoineet, vaan myös häiritsivät ja vääristivät totuutta.

"Gonzo Governance" tarkoittaa poliittista toimintaa, joka ei kunnioita perinteisiä sääntöjä, vaan sen sijaan hyödynnetään mediaa ja teknologioita, jotka pystyvät manipuloimaan yleisön tunteita ja mielipiteitä. Trumpin tapa hallita ei ollut vain viestien lähettämistä vaan viestinnän rakenteen hallintaa – sitä, miten viestit rakennettiin ja esitettiin niin, että ne herättivät voimakkaita tunteita, kuten vihaa, pelkoa ja epäluuloa. Näin ollen viestinnän muoto, ei pelkästään sisältö, on ratkaiseva tekijä politiikassa.

Tämän uuden viestintälogiikan myötä Trump pystyi käyttämään hyödykseen nykyajan digitaalista ekosysteemiä, jossa uutisvirrat, yhteiskunnalliset keskustelut ja henkilökohtaiset mielipiteet sekoittuvat keskenään. Sosiaalinen media ja perinteinen televisio toimiivat keinona jakaa viestejä, jotka eivät ole vain informatiivisia, vaan myös viihdyttäviä ja provosoivia. Tämä teki Trumpista hahmon, jonka populismi, nationalistiset iskulauseet ja pelonlietsonnat vetivät puoleensa monia amerikkalaisia äänestäjiä.

Erityisesti Donald Trumpin käytös ja retoriikka nostivat esiin sen, kuinka heikentyneet poliittiset instituutiot ja perinteiset arvot olivat. Hänen hallintonsa aikana valta ei enää perustunut yhteisiin periaatteisiin ja pitkälle kehittyneisiin käytäntöihin, vaan enemmänkin siihen, miten hallitseva voima pystyi käyttämään mediaa ja pelkoa poliittisten päämäärien ajamiseen. Tämä kehitys on ollut keskeinen syy siihen, miksi niin monet republikaanit kieltäytyivät hyväksymästä Joe Bidenin presidenttiyttä, vaikka hänen vaalivoittonsa oli laajasti hyväksytty. Lisäksi Trumpin hallinto poliittisti instrumentalisoitui jopa COVID-19-pandemian aikana, jolloin viruksen käsittelyyn liittyvät poliittiset erimielisyydet saivat tieteelliset ja terveysperusteiset keskustelut hämärtymään.

Altheiden teos ei ainoastaan valaise Trumpin ajanjaksoa, vaan se avaa myös laajemman keskustelun digitaalisten teknologioiden ja massamedian vaikutuksesta politiikkaan. Viestintätekniikoiden kehitys on luonut uudenlaisen hallintokulttuurin, jossa julkinen diskurssi, poliittinen väittely ja valta-asetelmat eivät perustu enää niinkään perinteisiin argumentteihin tai konsensukseen, vaan ne keskittyvät siihen, miten viestit rakennetaan, ja kuinka ne saavat aikaan voimakkaita tunteita ja reaktioita.

On myös tärkeää huomioida, että tämä ilmiö ei ole rajoittunut vain Yhdysvaltoihin. Digitaalisen median logiikka ja pelon käyttö poliittisessa viestinnässä ovat levinneet moniin maihin, mikä on vaikuttanut monien maiden poliittisiin prosesseihin ja kansalaiskeskusteluihin. Tässä ympäristössä valta ei ole enää vain sananvapauden tai keskustelukulttuurin kysymys, vaan se on muuttunut tehokkaan viestintätekniikan hallinnan kysymykseksi.

Mediakehityksen myötä syntynyt uusi poliittinen kenttä ei ole enää pelkästään ideologinen tai poliittinen; se on myös emotionaalinen ja psykologinen. Trumpin kaltainen "Gonzo" hallinta perustui kykyyn manipuloida yleisön tunteita, ja tämä kyky on tullut yhä keskeisemmäksi poliittisten päämäärien saavuttamisessa.

Pelon ja terrorismikammon rakentaminen: aseet, kansallismielisyys ja poliittinen retoriikka

Pelko rikollisuudesta ja terrorismista liittyvät yhä enemmän toisiinsa aseteollisuuden ja Kansallisen kivääriliiton (NRA) kautta, jotka kehottoivat pelokkaita amerikkalaisia ostamaan niiden tuotteita. Tämä näkyy muun muassa sanomassa, joka on liitetty tunnetun turvallisuusvirkamiehen Tom Ridgen mukaan: "Anna hänen huolehtia rannoistamme, minä huolehdin ovistani" (Baker, 2001). Aseiden myynti nousi 9–22 prosentilla koko maassa, vaikka poliisit pelkäsivät, että se johtaisi paikallisen väkivallan lisääntymiseen. Beretta-aseyhtiö myi tuhansia "United We Stand" -mallisia pistoolia, joissa oli laserkaiverrettu Yhdysvaltain lippu (Baker, 2001).

Donald Trumpin kansallismielisyys yhdistettiin vääränlaiseen isänmaallisuuteen ja laajentuneeseen terrorismipelkoon, joka kohdistui Yhdysvaltojen vihollisiin. Terrorismin "sodan" käynnistäminen keskittyi "ideaan" ja "metodiin", riippuen siitä, mitä keskustelussa ja oikeutuksessa haluttiin painottaa. Terrorismin laaja määritelmä palveli keskeisten viranomaisten tarkoituksia ja oikeutti myös muiden toimijoiden (esimerkiksi Israelin) toiminnan omissa konflikteissaan (Robin, 2002).

Mediat olivat keskeisiä tekijöitä propagandassa. Propagandatutkijat ovat huomauttaneet, että massamedioilla on keskeinen rooli propagandan välineinä, ei pelkästään sisällön, vaan myös muodon ja esitystavan osalta (Ellenius & Foundation, 1998; Jackall, 1994). Illalla lähetetyt uutislähetykset, joissa oli Yhdysvaltain lipun värejä, rintapieleen kiinnitettyjä lippuja ja isänmaallisia iskulauseita, esittivät uutisia pääasiassa Yhdysvaltain näkökulmasta. Näin muodosti viestintä, joka oli tulkittavissa Harper’s Magazine -lehden toimittajan mukaan siten, että media toimi enemmän valtion käskyläisenä kuin itsenäisenä, objektiivisena tiedonvälittäjänä (Rutenberg & Carter, 2001).

Toistuvat isänmaalliset viestit tukivat kansallista identiteettiä ja yhteisön määritelmää vaarasta ja uhriudesta, jotka olivat linjassa terrorismin maailmankuvan kanssa. Monet uutisraportit ruokkivat pelkoa mahdollisista terroristeista ja Yhdysvaltojen vihollisista. Täsmällisiä kohteita, kuten valtioita, ei ollut juuri lainkaan, joten keskiöön nousi avainhenkilö, Osama bin Laden ja hänen "terroristiverkostonsa", joka toimi Afganistanissa. Kuitenkin, Yhdysvaltojen virallisesti korostaessa, ettei se ollut sodassa Afganistanin tai muslimeja vastaan, vaan terrorismia ja niitä, jotka suojelevat terroristeja vastaan, se sai sodan jollain tapaa keskittymään yksittäisiin symbolisiin kohteisiin. Esimerkiksi bin Ladenin kasvojen käytön kautta luotiin terroristin symbolinen identiteetti, joka ei ollut koskaan ollut yhtä läsnä edes kylmän sodan aikana.

Vaikka Afganistania hyökättiin, virallinen kohde oli globaali terrorismi, riippumatta siitä, oliko se suoraan yhteydessä bin Ladenin toimintaan vai ei (esimerkiksi Etelä-Amerikka). Presidentti Barack Obaman lähestymistapa korosti muslimeja erillään terroristeista, mutta tämä muuttui Donald Trumpin presidenttikampanjan myötä, jossa hän lupasi rakentaa muurin Etelä-rajaan pitääkseen meksikolaiset ja terroristit poissa Yhdysvalloista, sekä kieltää kaikkien muslimien pääsyn maahan.

Terrorismi ja huumekauppasota menivät käsikädessä pelon laajentamisessa. Monet maat tukivat väitettä, että terrorismi on olotila. Sisäiset konfliktit ja vallankumoukselliset liikkeet luokiteltiin terrorismiksi, ja kaikki hallitukset, jotka vastustivat näitä liikkeitä, liitettiin osaksi Yhdysvaltojen globaalia terrorisminvastaista taistelua. Maat kuten Kolumbia, Peru ja Israel julistivat lyhyessä ajassa liittyvänsä Yhdysvaltojen taisteluun terrorismia vastaan (Bennett, 2005). Vastustajien leimaaminen terroristeiksi oli linjassa armeijan ja median yhteisen pelkopropagandan kanssa. Ironisesti monissa maissa, erityisesti Lähi-idässä, vapautusliikkeet merkittiin terroristeiksi ja niitä vastustivat julmat diktaattorit, jotka surmasivat satojatuhansia ihmisiä (Altheide, 2009).

Trumpin sosiaalisen median käyttö laajensi ja legitimoi pelkoa maahanmuuttajia ja muslimeja kohtaan. Hänen henkilökohtaiset hyökkäyksensä poliittisia vastustajia kohtaan ja journalistien sekä muiden, jotka kyseenalaistivat hänen virheellisiä väitteitään, tuomitseminen tarjoivat suurta viihdettä ja laskivat poliittista ja yhteiskunnallista keskustelua uusille pohjille. Pelon jatkuva teemaa ruokkivat monet twiitit maahanmuuttajista, vähemmistöryhmistä ja ulkomaisista maista. Kampanjassaan Trump puhuikin "täydellisen ja kokonaan sulkemisen" puolesta muslimeilta, kunnes tilanne saataisiin ymmärretyksi ja ratkaisua löytyisi.

Koko ajan sama teema jatkui Trumpin virkaanastumisen myötä, kun hän ehdotti matkustuskieltoa useista maista, joissa on suuria muslimivähemmistöjä. Useiden oikeusistuinhaasteiden ja matkustuskieltoa koskevien muutosten jälkeen Yhdysvaltain korkein oikeus hyväksyi matkustuskiellon kansallisen turvallisuuden vuoksi 5-4 -äänestyksellä.

Tällaisen poliittisen pelon viljeleminen ei rajoitu vain Yhdysvaltoihin. Trumpin hyökkäykset maahanmuuttajia ja uskonnollisia vähemmistöjä kohtaan ovat rohkaisseet muita maailman johtajia, jotka hyväksyvät jyrkät hyökkäykset journalisteja, oikeuslaitosta, vähemmistöjä ja kansalaisvapauksia vastaan. Tämä on osa prosessia, joka vie demokraatioita kohti tuhoa: kannattaa huolestua, kun poliitikko 1) hylkää demokratian säännöt, 2) kiistää vastustajien legitiimiuden, 3) sallii tai rohkaisee väkivaltaa, tai 4) ilmaisee halukkuutensa rajoittaa vastustajien kansalaisvapauksia, myös median (Levitsky & Ziblatt, 2018).

Tämä kehitys tuo esiin perusperiaatteen: demokratia ilman ihmisoikeuksia on tyranniaa.

Miten poliisiväkivalta liittyy laajempaan poliittiseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiin?
Miksi valtion menot kasvavat ja miten ne vaikuttavat yhteiskuntaan?
Miten valita ja hoitaa maata peittäviä kasveja ja koristeheinää
Kuinka määrittää otoskoko klusterinäytteenotossa ja sen sovellukset biologisessa tutkimuksessa