Miksi alkuperäiskansojen tilastot ovat poliittisia ja miten ne muovaavat todellisuutta?

Alkuperäiskansojen tilastot, joita valtio kerää, eivät mittaa vain sitä, mitä valtio haluaa tietää alkuperäiskansojen väestöistä, vaan ne myös yksinkertaistavat ja rajoittavat alkuperäiskansojen elämän monimutkaisia sosiaalisia ja kulttuurisia todellisuuksia. Nämä tilastot tukevat valtion kertomusta alkuperäiskansojen "tarpeesta" ja "kehityksellisistä epäonnistumisista" samalla, kun ne hämärtävät kolonisaation roolia alkuperäiskansojen eriarvoisuuden luomisessa ja uudelleenluomisessa. Ne vahvistavat valtion uskomusta siitä, että tilastot ovat objektiivinen "todiste" ja ohittavat niiden sosiaalisen, kulttuurisen ja rodullisen ulottuvuuden. Näin ollen alkuperäiskansojen tilastot ovat enemmän kuin vain numeroita; ne ovat välineitä, jotka rationalisoivat valtion ja alkuperäiskansojen välisen vallan epätasapainon.

Alkuperäiskansojen tilastot eivät ole vain mittausta, vaan poliittisia väittämiä, joiden kautta valtio ja sen enemmistöväestö näkevät alkuperäiskansat. Tämä diskurssi, jota valtio luo ja ylläpitää, määrittää, kuinka alkuperäiskansat ymmärretään ja kuinka heitä käsitellään. Tilastot luovat käsityksiä siitä, keitä alkuperäiskansat ovat ja keitä he eivät voi olla. Tämä prosessi ei ainoastaan kerro tarinaa alkuperäiskansojen nykytilasta, vaan se myös piilottaa sen, kuinka nämä tilastot itse asiassa rakentavat ja muokkaavat tätä tarinaa.

Alkuperäiskansojen elämän pienet osat, joita valtio on mitannut kolonialismin aikojen alusta alkaen, ovat yhtä lailla ongelmallisia siksi, että ne jättävät huomiotta ne osat, joita ei ole mitattu, kuin siksi, että ne mittaavat vain tiettyjä, rajoittavia ja yksinkertaistettuja aspekteja alkuperäiskansojen elämästä. Vaikka tilastoja alkuperäiskansojen koulutuksellisista epäonnistumisista ja korkeista poissaoloista on kerätty vuosikymmenien ajan, on lähes olemattomasti dataa, joka tarkastelisi näitä indikaattoreita niiden sosio-kulttuurisissa konteksteissa. Esimerkiksi ei tiedetä, kuinka koulun johdon ja henkilökunnan kulttuurinen pätevyys vaikuttaa alkuperäiskansojen lasten koulutustuloksiin. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kuinka tilastot jättävät huomiotta keskeiset tekijät, jotka voivat vaikuttaa alkuperäiskansojen elämään ja heidän hyvinvointiinsa.

Tätä tietovajetta tukee myös se, että alkuperäiskansojen elämän laajemmat ulottuvuudet jäävät usein huomiotta tilastoissa. Esimerkiksi yhteisön toiminnan mittaaminen ja sen vaikutukset alkuperäiskansojen hyvinvointiin jäävät puuttumaan, vaikka on olemassa tutkimuksia, jotka viittaavat siihen, että yhteisön koheesio voi lieventää sukupolvien trauman vaikutuksia. Ilman tätä dataa on mahdotonta luoda validia selitystä alkuperäiskansojen sosiaalisille ongelmille ja kehittää tehokkaita politiikkoja niiden ratkaisemiseksi.

Tämä puutteellinen ja yksipuolinen tilastointi luo jatkuvan kehän, jossa alkuperäiskansojen epäonnistumisia selitetään tilastoilla, jotka eivät ota huomioon elämänlaadun parantamiseen vaikuttavia tekijöitä. Tällöin valtio voi ylläpitää narratiivin alkuperäiskansojen puutteista ilman, että sen on tarvinnut käsitellä laajemmin niitä rakenteellisia ja historiallisia tekijöitä, jotka vaikuttavat alkuperäiskansojen elämään. Tämä tilanne ei ole sattumaa, vaan se heijastaa valtioon liittyvää poliittista agendaa ja sen jatkuvaa kykyä ohjata ja kontrolloida alkuperäiskansojen elämänkuvia tilastojen kautta.

Miten tilastot voivat muuttaa alkuperäiskansojen terveyttä ja hyvinvointia: Māori-identiteetin ja kulttuurin rooli

Alkuperäiskansojen identiteetti ja kulttuuri ovat olennainen osa itsehallintoa ja kollektiivista hyvinvointia. Aotearoassa, kuten monilla muillakin alueilla, alkuperäiskansat ovat kieltäytyneet luovuttamasta kollektiivista identiteettiään huolimatta siirtokuntahallintojen pyrkimyksistä tuhota, assimiloiida ja kulttuurisesti alistaa heitä. Tilastot, erityisesti Māori-identiteettiin, kulttuuriin ja sukulaisuuteen liittyvät, ovat olleet keskeinen väline alkuperäiskansojen terveysongelmien ja hyvinvointiin liittyvien epäoikeudenmukaisuuksien paljastamisessa. Aotearoassa Kaupapa Māori -epidemiologia on ollut ratkaisevaa hallituksen vastuullistamisessa ja virheellisten BADDR-tilastojen korjaamisessa, jotka ovat vääristäneet Māori-terveystilastoja (Carmack ja Paine 2020; Curtis 2016; Reid ym. 2019; Robson ja Harris 2007).

Māori-kulttuuriin ja identiteettiin liittyvä tutkimus on osoittanut, että kulttuurinen osallistuminen voi vahvistaa yksilön ja yhteisön hyvinvointia. Tämä on esitetty niin sanotussa "kulttuuri parantaa" lähestymistavassa, jossa Māori-kulttuurinen tehokkuus, kuten kyky toimia kompetentisti Māori-maailmassa, on kytköksissä henkilökohtaiseen tyytyväisyyteen ja yleiseen yhteiskuntatyytyväisyyteen (Houkamau ja Sibley 2010). Tällainen tutkimus on tuonut esiin, että kulttuurisen itsevarmuuden ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden välillä on monimutkainen suhde, ja että kulttuurinen identiteetti voi sekä edistää että rajoittaa yhteiskunnallista sopeutumista, erityisesti länsimaisessa yksilökeskeisessä ympäristössä.

Māori-kulttuurinen tehokkuus, kuten esimerkiksi osallistuminen henkisiin ja yhteiskunnallisiin perinteisiin, voi myös parantaa yksilön itsetuntoa ja vähentää negatiivisten psykologisten ilmiöiden, kuten ruminoinnin, esiintymistä (Matika ym. 2017). Tämä vahvistaa niin sanottua kulttuuri parantaa lähestymistapaa ja osoittaa, kuinka vahva etninen identiteetti voi lisätä hyvinvointia. Samalla on kuitenkin tärkeää huomata, että koloniaalinen historia ja sen vaikutukset nykyisiin Māori-identiteetteihin ja hyvinvointiin ovat monimutkaisia ja syvästi juurtuneita, mikä vaatii tarkempaa käsittelyä ja erilaisten näkökulmien huomioimista.

Tutkimuksessa on myös havaittu, että Māori, jotka omaksuvat perinteisiä kulttuurisia arvoja, kuten henkisyyttä ja yhteisön hyvinvointia, suhtautuvat työelämään eri tavalla kuin yksilökeskeinen länsimainen kulttuuri. He arvostavat työpaikkoja, joissa kunnioitetaan Māori-arvoja ja kulttuurista kehitystä, vaikka tämä saattaisi tarkoittaa henkilökohtaisten taloudellisten etujen uhraamista. Tämä osoittaa, kuinka Māori-kulttuuriin liittyvät arvot voivat muokata taloudellisia ja sosiaalisia asenteita sekä yhteiskunnallisia odotuksia (Houkamau ja Sibley 2019).

Māori-nuorten hyvinvointia käsittelevässä tutkimuksessa on huomattu, että etninen identiteetti voi parantaa elämänlaatua ja vähentää yhteiskunnan stereotyyppisiä odotuksia nuorten kyvykkyyksistä. Tällainen tutkimus haastaa aikaisemmat näkemykset, jotka ovat keskittyneet yksilöiden ja perheiden ongelmiin, ja tuo esiin, kuinka tärkeää on nuorten etnisen identiteetin tukeminen sekä kulttuurisen kuulumisen ja yhteisön tunnustamisen merkitys heidän psykologiselle hyvinvoinnilleen (Webber ym. 2013).

Kaiken kaikkiaan alkuperäiskansojen kulttuuriin ja identiteettiin liittyvät tilastolliset tutkimukset osoittavat, kuinka tärkeää on kulttuuristen voimavarojen, kuten perinteisten uskomusten ja yhteisöllisten käytäntöjen, tunnistaminen ja tukeminen. Alkuperäiskansojen yhteisöt eivät ole homogeenisia, ja eri yksilöiden suhtautuminen taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin voi vaihdella suuresti. On tärkeää, että tutkimus ja käytännöt ottavat huomioon tämän moninaisuuden, jotta voidaan kehittää kestäviä ja kulttuurisesti sensitiivisiä ratkaisuja hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi.

Miten Métis-väestön tiedot vaikuttavat kansalliseen ja globaalin alkuperäiskansojen tutkimukseen?

Métis-väestön tilastojen tuottaminen ja analysointi on pitkään ollut kiistanalainen ja monisyinen prosessi, joka heijastaa laajempia ongelmia alkuperäiskansojen tutkimuksessa. Tämän tapauksen tutkiminen paljastaa, kuinka tärkeää on kehittää alkuperäiskansojen tilastojen tuottamisen hallinta, jotta se tukisi yhteisöjen itsenäisyyttä ja kehitystä. Métis-väestön tiedonkeruussa on ollut suuria puutteita ja vääristymiä, erityisesti silloin, kun kysymys on itseidentifikaation ja kansalaisuuden käsitteistä.

Perinteisesti Kanadassa käytetty väestönlaskentakysymys ei erottanut niitä, jotka tunnustavat itsensä osaksi Métis-kansaa, sen historiallisine johtajineen, tapahtumineen, kielineen ja kulttuureineen, niistä, jotka yksinkertaisesti tunnistavat itsensä métisiksi rotusekoituksesta johtuen. Tämä sekaannus on johtanut siihen, että tilastot eivät ole koskaan pystyneet täysin kuvaamaan Métis-kansan todellista demografista ja kulttuurista identiteettiä.

Tärkeä askel kohti parempaa ymmärrystä olisi siirtyminen pelkästään itseidentifikaatiosta kohti kansalaisuuden ja yhteisön jäsenyyden määrittämistä. Tällöin voidaan ottaa huomioon kansan historialliset ja kulttuuriset juuret sekä sen sisäiset rakenteet, jotka erottavat Métis-väestön muista alkuperäiskansoista. Tällaisen lähestymistavan avulla voidaan myös kehittää tarkempia ja relevantimpia tilastoja, jotka tukevat Métis-kansan itsehallintoa ja tulevaisuuden strategioita.

Métis-kansan tilastollisen hallinnan puute on myös keskeinen tekijä sen rajoitetussa osallisuudessa tiedonkeruuprosesseissa. Tämä näkyy erityisesti siinä, kuinka väestönlaskennassa tuotettu tieto muovaa kansan kuvia ja politiikkaa, vähentäen sen kulttuurista ja yhteiskunnallista merkitystä. Tietojen tuottaminen ja jakaminen ovat olennainen osa alkuperäiskansojen uudelleenrakentamista, ja tämä prosessi ei ole Métis-kansan osalta poikkeus.

Kuten muidenkin alkuperäiskansojen osalta, Métis-kansalle olisi hyödyllistä omistaa enemmän valtaa tilastotiedon tuottamisessa, erityisesti silloin, kun kyseessä ovat kansan omat demografiset ja kulttuuriset erityispiirteet. Tällä hetkellä Métis-kansan tilastot perustuvat suurelta osin olemassa olevaan ja ulkopuolisesti kerättyyn aineistoon, joka ei ole aina luotettavaa eikä poliittisesti tai kulttuurisesti merkityksellistä.

Kritisoimme myös tilastotiedon nykyisiä tulkintoja, joissa usein oletetaan, että Métis-kansalla on kiinteä, tunnistettavissa oleva populaatio. Tämä olettamus ei ota huomioon sitä moninaisuutta ja liikkuvuutta, joka on aina ollut osa Métis-kansan historiaa. Sen sijaan, että pidämme erillistä ja kiinteää populaatiota itsestäänselvyytenä, on tärkeää tarkastella, kuinka Métis-kansa on kehittynyt monenlaisten historiallisten ja kulttuuristen vuorovaikutusten kautta ja miten nykyiset väestönlaskennat voivat olla osa tätä kehitystä.

Métis-kansan tilastojen ja väestönkehityksen seurantaa on käsitelty laajasti, mutta monilla alueilla tilastot ovat usein ristiriitaisia ja vaikeasti analysoitavissa, sillä monet kansalaisuudesta itseidentifioituvat henkilöt voivat olla esimerkiksi sekoittaneet alkuperäiskansan ja ei-alkuperäiskansan juuret, jolloin heidän suhteensa Métis-kansaan jää epäselväksi. Tällöin syntyy tilastoja, jotka eivät ole luotettavia eikä niillä voida tehdä tarkkoja poliittisia päätöksiä.

Métis-kansan omien tilastojen tuottaminen ei ole vain tekninen kysymys, vaan kulttuurinen ja poliittinen haaste. Kysymys on siitä, kuka määrittää, mikä tieto on tärkeää ja miten sitä käytetään. Tämän vuoksi on tärkeää, että Métis-kansa voi hallita omia tilastotietojaan ja että näitä tietoja käytetään kansan kehittämistavoitteiden tukemiseksi.