Woodrow Wilsonin presidenttikautta voidaan luonnehtia ajaksi, jolloin presidenttiys sai uudenlaisen merkityksen Amerikan politiikassa. Wilsonin käsitys presidentistä ei ollut vain hallitsijan rooli, vaan hän itse piti itseään kansan välikappaleena, Jumalan valittuna johtajana, joka ohjasi maansa kohtalon. Tämä itsekorostus ja valta-asema muodostivat keskeisen osan hänen poliittista lähestymistapaansa ja olivat osaltaan syynä siihen, miksi hänen hallintonsa kohdisti niin suuren painoarvon kansan taakseen saamiseen. Wilson ei vain edustanut kansaa, hän oli kansan ääni, sen hengellinen ja moraalinen johtaja.

Tämä syvällinen itseluottamus näkyi erityisesti hänen käsityksessään Yhdysvaltojen roolista maailmassa. Wilsonin mielestä Amerikka ei ollut vain tavallinen valtio, vaan sen oli täytettävä korkea tehtävä, johon Jumala oli sen johdattanut. Kuten Wilson itse sanoi, "me olemme valittuja näyttämään muille kansoille, kuinka kulkea vapauden polkua." Hän uskoikin, että Yhdysvallat oli tarkoitettu olemaan koko maailman opettaja ja moraalinen johtaja, joka puolusti vapauden periaatteita kaikille ihmisille.

Tämä ajattelutapa yhdisti Wilsonin pitkälti Yhdysvaltojen historian varhaisiin presidentteihin, kuten Thomas Jeffersoniin, joka myös uskoi, että presidentin tuli toimia kansakunnan opettajana. Wilsonin tapa lähestyä presidenttiyttä ei kuitenkaan ollut täysin sama kuin Jeffersonin. Jos Jefferson oli idealisti, joka halusi muokata maailmaa kansanvaltaan perustuvan politiikan kautta, Wilson oli valmis astumaan vieläkin suurempiin kenkiin ja näki itsensä lähes messiaanina, joka oli tullut pelastamaan maailman. Tämä hänen oma käsityksensä suurista vastuista johti siihen, että hän ei ollut valmis tekemään kompromisseja, vaikka tämä olisikin voinut pelastaa hänen tärkeimmän hankkeensa, Kansakuntien Liiton.

Wilsonin käsitys presidentin roolista oli poikkeuksellinen, sillä hän ei vain pyrkinyt saamaan kansan tukea, vaan hän uskoi olevansa sen äänitorvi, ja jopa väitti olevansa "vain kansan tahdon välikappale". Tämä ajattelutapa oli kaukana Yhdysvaltojen perustajien, kuten Alexander Hamiltonin, näkemyksistä, jotka pitivät presidenttiä enemmän tasapainottavana voimana, joka suojelisi vähemmistöjä enemmistön sortolta. Wilsonin hallinnon aikana presidentti ei vain edustanut kansaa, vaan hänestä tuli sen kaikkivaltias ja henkilökohtainen johtaja, joka kykeni luomaan suoran yhteyden kansaan ja käyttämään tätä yhteyttä hyväksensä saavuttaakseen poliittisia tavoitteita.

Tämä ajattelutapa oli myös osasyy siihen, miksi Wilson ei epäröinyt hyökätä niitä vastaan, jotka eivät olleet samaa mieltä hänen politiikkansa kanssa. Vastarinta Kansakuntien Liittoa kohtaan oli Wilsonin silmissä vastarintaa maailman hyvälle, ja hän ei epäröinyt leimata vastustajia "vihollisiksi", jotka olivat valmiita myötäilemään vihollista. Tämä ajattelutapa loi vaarallisen pohjan vähemmistön sorrolle ja lisäsi eriarvoisuutta, sillä presidentin auktoriteetti oli noussut yhä enemmän kansan tahdon ilmentymäksi.

Wilsonin presidenttiyden ajalta on jäänyt myös vakavia varoituksia demokratian ja kansalaisvapauksien kannalta. Erityisesti ensimmäisen maailmansodan aikana Wilson hyväksyi lainsäädännön, joka rajoitti vapaata ilmaisua ja tuki epäilyttäviä välineitä, kuten vakoilulakien ja seditiolakien käyttöönottoa. Nämä lait johtivat siihen, että tuhansia kansalaisia syytettiin ja vangittiin pelkästään heidän vastustettuaan maan osallistumista maailmansotaan. Esimerkiksi Sosialistisen puolueen presidenttiehdokas Eugene V. Debs tuomittiin kymmenen vuoden vankeuteen, koska hän puhui asevelvollisuuden vastustamisen puolesta. Tämä oli esimerkki siitä, miten Wilsonin hallinto käytti kansallista turvallisuutta ja patriotismin käsitteitä oikeuttaakseen kansalaisvapauksien rajoittamisen ja poliittisten vähemmistöjen tukahduttamisen.

Wilsonin hallinnon aikana presidentin ja kansan suhde oli tullut yhä henkilökohtaisemmaksi ja sen kautta myös enemmän polarisoivaksi. Hallituksen ja kansan välinen perinteinen tasapaino oli järkkynyt, ja presidentti itse nousi jopa poliittisen kentän ulkopuolelle moralisoivaksi hahmoksi, joka ei vain edustanut kansaansa, vaan näki itsensä sen suojelijana ja ohjaajana. Tämä ajattelutapa voi tuntua houkuttelevalta ja tehokkaalta, mutta sen seuraukset olivat monille amerikkalaisille kansalaisille surullisia ja vapauden periaatteiden kannalta tuhoisia.

Jos tämä lähestymistapa saisi vallan tulevaisuudessa, olisi tärkeää muistaa, että johtaja, joka ei ole valmis kuuntelemaan eriäviä mielipiteitä tai toimimaan tasapainoisesti, voi helposti päätyä valitsemaan vallankäytön, joka tukahduttaa kansalaisvapauksia ja rajoittaa demokraattista keskustelua. Lisäksi presidentin liiallinen henkilöityminen kansan tahdon toteuttajaksi voi johtaa siihen, että presidentti itse päätyy pitämään itseään lähes jumalallisena olentona, jonka valta on pyhitetty ja jota ei voida kyseenalaistaa. Tällaisen ajattelutavan vaarana on, että poliittinen vastustus saa leiman "vihollisuuden" ja "petturuuden" kaltaisista negatiivisista ominaisuuksista, mikä estää tasapainoisen ja terveellisen poliittisen keskustelun.

Miten Wilsonin hallinto muokkasi julkista mielipidettä ja demokraattista prosessia ensimmäisen maailmansodan aikana

Yhdysvaltojen ja Saksan välinen sodan uhka, erityisesti Saksan hyökkäykset amerikkalaisiin laivoihin sekä "Zimmermanin sähke", jossa Saksa tarjosi Meksikolle sodan aloittamista Yhdysvaltoja vastaan, lujitti presidentti Woodrow Wilsonin ja monien amerikkalaisten halua lähteä sotaan. Yhdysvaltain kongressi julisti sodan Saksalle 6. huhtikuuta 1917, vaikka suuri osa kansasta, mukaan lukien 50 edustajaa ja kuusi senaattoria, vastusti sotaa. Wilson ei viivytellyt ja perusti nopeasti valtion propagandakoneiston, Committee on Public Informationin (CPI), 13. huhtikuuta 1917. Tämä

Miten tuulet, sedimentit ja geologiset prosessit muokkaavat planeettojen pinnanmuotoja?
Miten lantion ja yläraajan lihaksisto ja anatomiset rakenteet vaikuttavat kehon toimintaan?
Miksi pistetulo on niin keskeinen yhteys matematiikan ja todellisen maailman välillä?
Miten teknologia ja inhimillinen kokemus kietoutuvat toisiinsa
Miten haponkaivoksen valumat vaikuttavat ympäristöön ja talouteen?
Oikeinkirjoitustaitojen vahvistaminen algoritmien avulla venäjän kielen oppitunneilla
Ilmoitus merkittävästä tapahtumasta "Vuosikertomuksen 2019 tietojen korjaamisesta"
Petrov (Biryuk) Dmitri: Kossakien taru
Vapaa kasakka Ashinov (historiallisia miniatyyrejä)
Toimintasuunnitelma presidentti N. V. Fedorovin Chuvashian tasavallan kansalliskokoukselle esittämän "Chuvashia tulevaisuudesta ja tulevaisuudelle" -puheen tutkimiseksi ja sen sosio-ekonomisen ja hengellisen kehityksen pohjaksi vuonna 2009.