Miten vaalit New Yorkin 19. ja 22. kongressipiirissä ovat kehittyneet ja miksi ne ovat tärkeitä?

New Yorkin 19. ja 22. kongressipiirit sijaitsevat osittain samanlaisten haasteiden ja demografisten piirteiden keskellä, mutta niiden poliittinen ilmapiiri ja historialliset taustat luovat mielenkiintoisen vertailukohdan nykypäivän vaalitaisteluille. Molemmat piirit ovat kokeneet väestön vähenemistä ja teollistumisen taantumista viimeisen puolen vuosisadan aikana, mikä on vaikuttanut merkittävästi paikalliseen talouteen ja työmarkkinoihin. Vuosikymmenien ajan nämä alueet olivat vahvasti republikaanien hallinnassa, mutta viimeaikaiset muutokset ovat tehneet piireistä huomattavasti kilpailullisempia, kuten käy ilmi vaalitilastoista ja äänestyskäyttäytymisen muutoksista.

Vuoden 2016 vaaleissa republikaanit, kuten John Faso ja Claudia Tenney, voittivat vaalipiireissä, mutta piireistä tuli merkittävässä määrin "taistelukenttäalueita", joissa demokraattisten puolueiden ja itsenäisten äänestäjien vaikutusvalta on kasvanut. 19. piiri, jossa republikaanien etumatka oli vahva vuosina 2012 ja 2014, on nyt saanut enemmän demokraattista kannatusta, mikä ilmenee erityisesti demokraattien äänestäjien määrän kasvusta. Tämä kehitys on saattanut piirin äänestyskäyttäytymisen yhä enemmän liikkumaan kohti monimutkaisempaa ja jännittävämpää poliittista kenttää.

Vaalitilanteet muuttuvat, koska suuri osa äänestäjistä ei ole sitoutunut perinteisiin puolueisiin. Tällaiset "kolmannen osapuolen" äänestäjät ja itsenäiset äänestäjät pitävät näitä alueita erityisen kiinteinä ja epävarmoina voittajalle. Vaikka republikaanit hallitsevat 22. kongressipiiriä, jossa on lähes 27 000 äänestäjää enemmän kuin demokraateilla, alueella on huomattava määrä itsenäisiä ja kolmannen osapuolen äänestäjiä, jotka voivat muuttaa vaalien kulkua.

Demografiset piirteet ovat myös tärkeitä tarkasteltavia tekijöitä. Molemmissa piireissä asuu pääasiassa valkoihoisia asukkaita, ja suurempi osa asukkaista omistaa omistusasunnon. Työllisyystilanne on kuitenkin muuttunut merkittävästi, sillä monilla alueilla teollisuuden romahdus on saanut aikaan sen, että valmistus- ja teollisuustyöpaikat ovat vähentyneet huomattavasti. Näiden työpaikkojen tilalle on tullut palvelualojen työpaikkoja, mutta ne eivät ole voineet täysin korvata entisten teollisten työpaikkojen ansiotasoja.

Yksi alueen suurista muutoksista on kaupungistumisen ja teollisuuden siirtymisen vaikutus. Kingstonin, Utican ja muiden alueen kaupunkien väkiluku on pienentynyt merkittävästi, ja entiset teollisuuskeskittymät, kuten IBM:n ja Lockheed Martinin tehtaat, ovat sulkeneet ovensa. Tämä on muuttanut talouden rakennetta ja lisännyt alueiden riippuvuutta julkisten palveluiden, kuten terveydenhuollon ja koulutuksen alalta saatavista työpaikoista. Tämä muutos on saanut aikaan suurempia taloudellisia ja sosiaalisia eroja alueiden sisällä, ja se on vaikuttanut myös äänestäjien poliittisiin mielipiteisiin.

Vaalipiirien valta-asetelma on siis monin tavoin dynaaminen ja monivivahteinen. Etenkin alueen taloudelliset ja demografiset muutokset, kuten teollisuuden taantuminen ja palvelusektorin nousu, vaikuttavat suoraan äänestyskäyttäytymiseen. Vaikka republikaanit ovat hallinneet näitä alueita pitkään, demokraattien ja itsenäisten äänestäjien nousu on luonut jännitteitä ja tehnyt alueista monella tavalla vaikeasti ennakoitavissa olevia vaalitaistelukenttiä. On myös tärkeää huomioida, että alueiden tulevaisuus ei riipu vain puolueiden keskinäisestä kamppailusta, vaan myös siitä, kuinka ne pystyvät sopeutumaan nykyisiin taloudellisiin ja demografisiin olosuhteisiin, jotka jatkuvasti muokkaavat yhteiskuntaa.

Kuinka Cruz ja O'Rourke Kilpailevat Texasin Politiikassa?

Republikaanit ja demokraatit ovat viime vuosikymmeninä kamppailleet erilaisten strategioiden kanssa tavoitellessaan äänestäjien tukea. Republikaanit, erityisesti Donald Trumpin johdolla, ovat panostaneet konservatiivisen valkoisen äänestäjäkunnan mobilisoimiseen, koska heidän odotetaan äänestävän suuremmalla todennäköisyydellä. Demokraatit taas ovat miettineet, pitäisikö heidän pyrkiä kohti maltillisempaa linjaa saadakseen itselleen enemmän itsenäisiä valkoisia äänestäjiä, vai keskittyä liberaaliin ohjelmaan ja vähemmistön äänestäjien mobilisointiin.

Cruz ei pelkästään erottautunut republikaanien valtavirrasta, vaan hänelle muodostui maineen ja vaikutusvallan kasvaessa myös vihamielisyyttä Washingtonin republikaanien keskuudessa. Monet senaattorit, kuten John McCain ja Lindsey Graham, suhtautuivat häneen nuivasti, jopa vihamielisesti. Silti Cruzin kyky houkutella konservatiivisia äänestäjiä oli vaikuttava, ja hänen hyödykseen kääntyi se, että hän oli saanut Trumpilta huomiota ja tukea. Cruz ei kuitenkaan aina saanut sen sijaan täydellistä hyväksyntää. Trumpin ja Cruzin välinen kilpailu oli myrskyisä, mutta myös väitetyn "lyin' Ted" -nimittelyn takana oleva jännite ei kestänyt pitkään. 2016 vuoden presidentinvaaleissa Cruz tuki Trumpia, vaikka hän ei aluksi halunnut antaa tälle tukensa GOP-kokouksessa.

O'Rourken poliittinen linja eroaa merkittävästi Cruzista. O'Rourke ei pyrkinyt kovaan puoluepoliittiseen peliin, vaan keskittyi enemmän liberaalien arvojen esiin tuomiseen ja ei-yleisiin äänestäjiin vetoamiseen. Hänen kampanjansa oli monin tavoin nuorekkaampi ja uudenlainen verrattuna Cruz’ssa nähtyyn perinteiseen konservatiiviseen linjaan.

Näiden kahden poliitikon vertailu paljastaa, kuinka erilaisilla taktiikoilla he ovat yrittäneet valloittaa Texasin äänestäjät. Cruz on toisaalta ollut hyvin radikaali ja räväkkä, ja toisaalta yrittänyt tasapainoilla saaden sen vaikutelman, että hän voisi olla uskottavampi konservatiivinen vaihtoehto kuin Trump. O'Rourke taas on omaksunut demokraattisen linjan, joka yhdistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja edistyksellisiä muutoksia, mutta tämä linja on saanut myös kritiikkiä osakseen.

Endtext