Fysiikka ei ehkä ole ensimmäinen asia, joka tulee mieleen, kun puhutaan globaaleista kriiseistä, poliittisista haasteista tai talouden epävakaudesta. Kuitenkin, kuten monet aikamme merkittävät ajattelijat ovat todenneet, fysiikka voi tarjota yllättävän arvokkaita näkökulmia näihin ongelmiin. Yksi tällaisista ajattelijoista on Elon Musk, joka on toistuvasti korostanut fysiikan ensiperiaatteiden merkitystä liiketoimintastrategioissaan, oli kyseessä sitten kestävän liikenteen kehittäminen tai Marsiin suuntautuvat avaruusprojektit. Fysiikka tarjoaa kehyksen, jossa voidaan lähestyä monimutkaisempia ilmiöitä ja ratkoa ongelmia logiikan ja perusperiaatteiden avulla.

Fysiikka on ikivanha tieteellinen alue, joka on ollut avainasemassa maailmankaikkeuden ymmärtämisessä yli kahden vuosituhannen ajan. Se on tiede, joka tutkii luonnon lakeja, mutta se voi myös auttaa ymmärtämään elämän syvempiä, jopa henkilökohtaisia haasteita. Fysiikan ajattelutapa, joka keskittyy perusperiaatteisiin ja yksinkertaistettuihin totuuksiin, voi tarjota arvokkaita työkaluja erilaisten elämän ongelmien ratkaisemiseksi. Tämä ei ole vain abstrakti ajatus, vaan käytännön työkalu, joka on auttanut monia menestyksekkäitä henkilöitä saavuttamaan tavoitteensa, olipa kyseessä talous, politiikka tai teollisuus.

Erityisesti tällaisissa maailmantalouden ja yhteiskunnallisten ongelmien aikakausina, kuten vuonna 2020, jolloin olin osana maailmantalouden foorumin (Davos) tapahtumia, fysiikan ajattelutapa tarjoaa tuoreita näkökulmia ja lähestymistapoja, joita muut tieteet eivät välttämättä pysty tarjoamaan. Vaikka monet osallistujat olivat asiantuntijoita talouden, politiikan ja yhteiskuntatieteiden alalta, huomioni kiinnittyi siihen, kuinka harvassa oli niitä, joilla oli taustaa fysiikassa. Fysiikka, vaikka se saattaa vaikuttaa kaukaiselta, on yllättävän relevantti tiede tässä kontekstissa. Se ei käsittele vain tähtiä ja galakseja, vaan myös elämän perusilmiöitä, kuten kaaosta, ennustamattomuutta ja ristiriitoja, jotka ovat läsnä niin globaalissa mittakaavassa kuin yksilön elämässä.

Kun tarkastellaan elämän kaosta, voimme verrata sitä fysiikan käsitteisiin kuten entropiaan – maailmankaikkeuden luonnolliseen taipumukseen mennä kohti kaaosta. Elämän epäjärjestys ei ole vain sattumaa, vaan osa luonnonlakien mukaista kehitystä. Fysiikan avulla voimme ymmärtää, miksi asiat näyttävät menevän pieleen, vaikka kaikki tuntuu olevan hallinnassa, ja miten tämä kaaos voi itse asiassa olla osa suurempaa järjestelmää. Tämä käsitys voi auttaa yksilöä näkemään elämän vastoinkäymiset ja kriisit vähemmän henkilökohtaisina ja enemmän universaaleina ilmiöinä, joita voidaan ymmärtää ja hallita.

Ristiriidat, joita elämme päivittäin, voivat myös saada fysiikan valossa selityksiä. Fysiikan lainalaisuudet, kuten perusvoimat ja vuorovaikutukset, voivat antaa viitteitä siitä, miksi yhteiskunnassa esiintyy vastakkainasetteluja ja konflikteja. Ihmisten ja järjestelmien vuorovaikutus on usein dynaaminen ja arvaamaton – aivan kuten fysiikassa, jossa pienet muutokset voivat johtaa suurimpiin vaikutuksiin. Tämä ei tarkoita, että kaikki ristiriidat voidaan ratkaista yksinkertaisesti laskelmilla tai kaavoilla, mutta se avaa ymmärryksen siitä, miten asioita voidaan lähestyä tieteellisellä ajattelulla ja suunnittelulla.

Entä ennustamattomuus, joka tuntuu olevan läsnä lähes kaikessa elämässämme? Fysiikka opettaa meille, että vaikka maailmankaikkeus on täynnä satunnaisuutta ja epävarmuutta, meillä on silti keinoja ennustaa ja hallita monia ilmiöitä. Esimerkiksi kvanttimekaniikan avulla voidaan ymmärtää, miksi tietyt tapahtumat näyttävät olevan sattumanvaraisia ja ennustamattomia, mutta silti osaksi säännönmukaisia malleja. Tämä voi avata uusia näkökulmia siihen, miten me voimme elää ja toimia maailmassa, jossa kaikki ei ole kontrolloitavissa.

Kun katsomme maailmaa fysiikan silmin, opimme näkemään asioita ei vain pelkkänä satunnaisten tapahtumien sarjana, vaan dynaamisena kokonaisuutena, jossa on tiettyjä peruslakeja, jotka vaikuttavat kaikkeen – niin suurissa globaaleissa ilmiöissä kuin henkilökohtaisissa valinnoissa ja päätöksissä. Elämän kaaos ja ristiriidat, vaikka ne saattavatkin tuntua ylivoimaisilta, voivat itse asiassa olla osa luonnon lakien toimintaa, joka voi antaa meille myös mahdollisuuden toimia, ennakoida ja hallita niitä.

Yksi keskeinen ajatus, joka nousee esiin fysiikan roolista elämän ymmärtämisessä, on ajattelutavan muuttaminen: elämän ilmiöitä ei tarvitse nähdä vain sattumanvaraisina ja hallitsemattomina, vaan ne voivat olla osa suurempaa järjestelmää, jota voimme ymmärtää ja ennakoida. Fysiikka ei siis ole vain tiedettä, joka selittää maailmankaikkeuden toiminnan; se on ajattelutapa, joka voi auttaa meitä näkemään elämän haasteet uudessa valossa.

Mikä on epätasa-arvon ja epäoikeudenmukaisuuden ero?

Ilman mahdollisuutta jakaa kolikko kahtia ei ollut tapaa välttää eriarvoisuuden syntymistä Bettin ja Andyn välillä. Mitä lapset tekivät? He yksinkertaisesti heittivät ylimääräisen kolikon pois ja jakoivat jäljelle jääneet kymmenen tasan. Ilman ennakkokäsityksiä lapset ilmensivät perusinstinktiään oikeudenmukaisuudesta – halua joko palkita tasapuolisesti tai, jos se tuntui ansaitulta, palkita epätasaisesti mutta reilusti. He tajusivat, että asiat voivat olla epätasapainossa mutta silti oikeudenmukaisia, ja että epäoikeudenmukaisuus on tärkeämpää kuin eriarvoisuus. Kokeilu viittaa siihen, että kyky tehdä tämä ero alkaa varhain ja ulottuu syvälle.

Ensisilmäyksellä tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus voivat vaikuttaa synonyymeiltä – mutta niiden välillä on tärkeitä eroja. Fyysikko voisi erottaa nämä kaksi käsitettä tarkastelemalla maailmankaikkeuden ensimmäisiä hetkiä, jolloin nämä käsitteet alkoivat ilmetä. Alle miljardisosasekunnin jälkeen Suuren Pamahtamisen (Big Bang) maailmankaikkeus oli täydellisen "tasavertainen" – äärettömän tiheä ja kuuma singulariteetti, jossa kaikki, mikä oli ja mikä tulisi olemaan, oli olemassa yhtenä, täysin tasaisena pisteenä. Kaikki oli samaa kaikkialla. Melkein heti tämä tasaisuus rikkoutui ja alkoivat ilmetä pienet kvanttitason vaihtelut, jotka kasvoivat niin suuriksi, että niiden perusteella muodostuivat tähdet, galaksit, planeetat ja lopulta elämä itse.

Tämä esimerkki maailmankaikkeuden kehityksestä toimii havainnollisena analogiana eriarvoisuuden syntymiselle ihmisyhteiskunnassa. Eriarvoisuus voi hiipiä yhteiskuntaan monin tavoin: sukupuoli, ikä, luokka, vammaisuus, etnisyys, uskonto, seksuaalinen suuntautuminen, pääsy teknologiaan, mahdollisuudet – tämä on monivivahteinen ilmiö. Mutta monet näistä tekijöistä juontavat juurensa varallisuuteen. Varallisuuden epätasa-arvo ilmenee eri tavoin, ja vaikka kehitysmaissa on edelleen äärimmäistä köyhyyttä verrattuna vauraampiin yhteiskuntiin, viime vuosina varallisuuden epätasa-arvo on kasvanut voimakkaasti myös rikkaiden maiden sisällä. Vuonna 1980 eriarvoisuus maiden sisällä muodosti alle puolet maailmanlaajuisesta eriarvoisuudesta, mutta vuoteen 2020 mennessä tämä osuus oli noussut kahteen kolmasosaan. Tämä kehitys on pahentunut erityisesti varakkaimpien tulojen nousun ja muiden väestöryhmien taloudellisen jumittumisen myötä.

Vuodesta 2013 vuoteen 2023 maailman miljardäärien määrä ja heidän varallisuutensa ovat kaksinkertaistuneet, ja 52 prosenttia maailman tuloista menee sen rikkaimmalle 10 prosentille. Samaan aikaan monilla alueilla tavallisten ihmisten elämä on vaikeutunut; Oxfamin raportin mukaan vuonna 2022 ainakin 1,7 miljardia työntekijää asui maissa, joissa inflaatio ylitti palkankorotukset. Eriarvoisuus näkyy erityisesti silloin, kun varakkaampien ja köyhempien kotitalouksien välillä on suuri kuilu – esimerkiksi koulutukseen, terveydenhuoltoon tai digitaalisiin teknologioihin pääsyssä. Tällöin köyhempien perheiden lapset joutuvat aloitusvaiheessa elämään etulyöntiasemassa, joka on vaikea, ellei mahdoton, kuroa umpeen.

Tämä epätasa-arvon ja köyhyyden näkyvyys on muuttanut käsitystämme epäoikeudenmukaisuudesta. Yhä useammin se on tullut näkyväksi ja läsnäolevaksi, ei vain kehitysmaissa, vaan myös maailman vauraimmissa yhteiskunnissa. Elämäni aikana olen saanut lukuisia mahdollisuuksia ja ollut erittäin onnekas. Syntyperäni oli rikkaassa maassa keskiluokkaiseen perheeseen. Silti en ole säästynyt kokemasta epäoikeudenmukaisuuden ja eriarvoisuuden tunteita. Erityisesti se ajanjakso, jolloin siirryin pois johtamiskonsultoinnista ja liityin julkiseen sektoriin, oli yksi tällainen kokemus. Aluksi 11 kuukauden sopimukseni valtion virkamiehenä muuttui pysyväksi, ja vietin suuren osan kahdenkymmenen ikävuoteni työskennellen julkisen sektorin palveluksessa. Valtion virkamiehenä minulla oli hyvät työsuhde-edut, ja palkkataso oli suhteellisen hyvä verrattuna useimpiin britteihin. Kuitenkin tunsin vahvasti, että olin jäänyt jälkeen verrattuna entisiin konsulttikollegoihini, jotka olivat nyt ansainneet kuusinumeroisia summia. Heillä oli varaa ostaa parempia vaatteita, autoja ja asuntoja, ja he pystyivät sijoittamaan rahaa niin, että se tuotti lisää rahaa, mikä vain pahensi eriarvoisuuden kuilua.

Tunteet, kuten kateus ja viha, alkoivat nousta pinnalle. Koetin ymmärtää, miksi minulle oli vähemmän, vaikka olin tehnyt yhtä tärkeää ja haastavaa työtä kuin he. Olin nuori ja epävarma, ja se tuntui epäreilulta. Myöhemmin huomasin, että samankaltaiset epäoikeudenmukaisuuden ja eriarvoisuuden tunteet toistuivat ympäröivässä maailmassa. Kun työskentelin vuonna 2005 kansainvälisen kehityksen osastolla (DfID) Yhdistyneessä kuningaskunnassa, globalisoituvan köyhyyden ja eriarvoisuuden kysymykset olivat päivittäin mielessäni. Erityisesti kolme päivää heinäkuussa 2005 jäivät mieleeni.

Alkuun kaikki sujui hyvin: Singaporessa järjestetyssä Kansainvälisen Olympiakomitean 117. istunnossa Lontoo valittiin vuoden 2012 olympialaisten isännäksi. Lontoossa, kaupungissa, jolle olin syntynyt ja kasvanut, olin valtavan ylpeä. Se oli esimerkki epätasa-arvoisesta oikeudenmukaisuudesta: Ei kaikki voineet voittaa, mutta jos valintaprosessi oli selkeä ja puolueeton, ei kukaan voinut valittaa.

Seuraavana päivänä, 7. heinäkuuta 2005, Lontoon keskustassa tapahtui kuitenkin tragedia. Kolme itsemurhapommittajaa räjäytti pommeja Lontoon metrossa ja bussissa, tappamalla 52 ihmistä ja haavoittaen 700 muuta. Tapahtuma oli äärimmäinen esimerkki siitä, kuinka kaikilla matkustajilla oli tasavertainen mahdollisuus tulla uhreiksi, mutta oikeudenmukaisuus ei ollut tasavertainen, sillä kaikki eivät saaneet sitä kohtaloa, joka oli heille osunut.

Samalla kun tämä järkyttävä tapahtuma oli käynnissä, maailmalla oli silti katseet kohdistettuna G8-maiden huippukokoukseen Gleneaglesissa, Skotlann

Miten media ja tunteet muokkaavat poliittista kulttuuria
Miten ihmiset ja eläimet voivat elää ilman rakennetta ja instituutioita?
Miten tekoäly ja IoT mullistavat etäseurannan ja mitä haasteita yksityisyys tuo mukanaan?
Mikä on immateriaalioikeuden merkitys liiketoiminnan suojaamisessa?