Alkuperäiskansojen elämät ja tulevaisuus ovat tiiviisti yhteydessä tilastoihin ja datan keruuseen. Datan voima ja poliittisuus ovat käsite, jota on käsitelty useissa tutkimuksissa ja keskusteluissa, erityisesti alkuperäiskansojen keskuudessa. Perinteisesti alkuperäiskansat ovat joutuneet taistelemaan nykyisten tilastojen riittämättömyyttä ja vahingollisuutta vastaan. Tämä on ollut osa alkuperäiskansojen vaatimuksia, jotka koskevat datan keruun, hallinnan ja käytön oikeuksia. Samalla alkuperäiskansojen tarve omata ja hallita itseään koskevia tilastoja on tullut yhä tärkeämmäksi ja näkyvämmäksi monilla alueilla. Tähän mennessä kehittynyt käsitys alkuperäiskansojen datan omistajuudesta on kuitenkin vain osa laajempaa keskustelua, joka on alkanut muotoutua kahden suuren ja usein ristiriitaisen datan vallankumouksen ympärille.

Ensimmäinen vallankumous liittyy alkuperäiskansojen datan omistajuuteen, tai niin sanottuun Alkuperäiskansojen Datan Itsehallintoon (Indigenous Data Sovereignty, IDS). Alkuperäiskansojen Datan Itsehallinto on kehittänyt ja jäsentänyt aiempia vaatimuksia datan oikeuksista yhtenäiseksi käsitteeksi ja siihen liittyväksi edunvalvontaliikkeeksi. Tämä liike tunnustaa alkuperäiskansojen oikeuden omistaa, hallita ja käyttää itseään koskevia tilastoja ja muita dataa. Liikkeen taustalla on vahva halu varmistaa, että alkuperäiskansat saavat itse päättää, miten heidän yhteisöjään koskevia tietoja kerätään, käsitellään ja tulkitaan. Tämä ei ole vain tekninen kysymys, vaan se on osa laajempaa kamppailua alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeuden puolesta. Alkuperäiskansat ovatkin olleet aktiivisia vaatimaan omien dataprosessiensa kehittämistä ja vahvistamista.

Toinen vallankumous liittyy uusiin datateknologioihin. 2000-luvun alusta lähtien datan määrä ja laajuus ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Tiedonkeruulähteiden moninaisuus ja datan analysointiteknologioiden kehittyminen ovat luoneet edellytykset suurille tietokannoille (Big Data) ja tekoälylle (AI), jotka pystyvät käsittelemään entistä suurempia ja monimutkaisempia tietomassoja. Tämä teknologinen kehitys tuo tullessaan uusia mahdollisuuksia mutta myös riskejä alkuperäiskansoille. Datan avoimuuden lisääntyminen voi esimerkiksi avata ovia hyödyntää alkuperäiskansojen tietoja tavalla, joka ei ole yhteisöjen itsensä määriteltävissä. Samalla se voi luoda uusia tapoja, joilla valtiot ja suuryritykset voivat käyttää alkuperäiskansojen tietoja ilman heidän suostumustaan tai etujensa huomioimista.

Alkuperäiskansojen datan hallinnan ja oikeuksien puolustaminen ei ole vain akateeminen keskustelu, vaan sillä on hyvin käytännön merkitystä monilla elämänalueilla. Esimerkiksi terveydenhuollossa ja koulutuksessa alkuperäiskansojen tilastot voivat vaikuttaa resurssien jakamiseen ja politiikan muotoiluun. Tämän vuoksi alkuperäiskansat ovat vaatineet, että heidän tietonsa kerätään ja käsitellään kunnioittaen heidän kulttuurisia, yhteiskunnallisia ja oikeudellisia erityispiirteitään. Tämä vaatii laajempaa ymmärrystä ja sitoutumista alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeuden ja kulttuurien suojelemisen puolesta.

On tärkeää, että alkuperäiskansat voivat itse määritellä, millaista tietoa heidän yhteisöistään kerätään ja miten sitä käytetään. Alkuperäiskansojen omat tilastot voivat tuoda esiin tietoja, jotka jäävät valtavirran tilastoissa usein huomiotta, kuten perinteisten elämäntapojen, kulttuuristen käytäntöjen ja yhteisöllisten rakenteiden erityispiirteet. Näitä tietoja ei voida täysin ymmärtää länsimaisten tieteellisten mittareiden tai metodien kautta, joten alkuperäiskansojen omat tutkimus- ja tilastointimenetelmät ovat elintärkeitä.

Alkuperäiskansojen dataan ja tilastoihin liittyvä keskustelu ei ole vain teoreettinen; se koskettaa suoraan yhteisöjen elämää ja tulevaisuutta. Koko tilastoekosysteemi, joka ympäröi alkuperäiskansojen dataa, on monimutkainen ja jatkuvasti kehittyvä. On huomioitava, että tilastojen luominen ja käyttö voivat vaikuttaa syvällisesti yhteiskunnallisiin ja poliittisiin suhteisiin, sillä ne voivat vahvistaa tai heikentää alkuperäiskansojen asemaa valtioissa ja yhteiskunnissa. Siksi on tärkeää ymmärtää, että alkuperäiskansojen tilastot eivät ole vain lukuja ja dataa – ne ovat myös voimakkaita välineitä, joilla voidaan vaikuttaa politiikkaan, kulttuuriin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin.

Mikä on alkuperäiskansojen tilastoinnin rooli ja merkitys Uudessa-Seelannissa?

Uuden-Seelannin alkuperäiskansojen, erityisesti māorikansan, tilastoinnin ja tietojen keruun käytäntöjä on ollut pitkään kiinteästi yhteydessä maan hallituksen politiikkaan ja kansainvälisiin suosituksiin. Tämä kehitys on heijastanut laajempia yhteiskunnallisia muutoksia ja tunnustusta alkuperäiskansojen oikeuksille ja itsemääräämisoikeudelle. Tiedonkeruun prosessit, kuten väestönlaskennat ja kansalliset tilastot, ovat väistämättä sidoksissa siihen, kuinka alkuperäiskansat kokevat oman identiteettinsä ja elinolosuhteensa.

Kansainvälisesti Yhdistyneiden Kansakuntien pysyvän foorumin alkuperäiskansakysymyksissä jo vuonna 2006 esittämä pyyntö, joka koski virallisten tilastojen tarkempaa heijastusta alkuperäiskansojen kokemuksista ja tietotarpeista, on ollut merkittävä virstanpylväs. Näin ollen, perusperiaatteena on tullut tarve antaa heimoyhteisöille oikeus määritellä omat väestömääritysparametrinsa. Uuden-Seelannin alkuperäiskansojen tilastointikäytännöissä onkin yhä tärkeämpää ottaa huomioon māorilaisen näkökulman ja yhteisön tarpeet.

Uuden-Seelannin viranomaiset, kuten Te Mana Raraunga (TMR) ja muut māori-asiantuntijat, ovat jo luoneet perustan, jolla alkuperäiskansat voivat osallistua aktiivisesti tilastointiprosessiin. Nämä järjestöt ovat tehneet työtä sen eteen, että māorikansan tietoisuus ja omat tiedolliset tarpeet huomioitaisiin tilastojen laatimisessa ja tiedonkeruussa. On kuitenkin epäselvää, onko Uuden-Seelannin hallitus valmis ja halukas antamaan alkuperäiskansoille todellista itsenäisyyttä ja mahdollisuuden johtaa tätä prosessia.

Kysymys siitä, kuinka hallitus reagoi tällaisiin vaatimuksiin ja onko se valmis luovuttamaan osan kontrollista alkuperäiskansoille, on suuri ja monisyinen. On selvää, että alkuperäiskansojen oman tiedon keruun ja analysoinnin lisääminen voi auttaa paremmin ymmärtämään heidän tarpeitaan ja kokemuksiaan. Näin ollen on elintärkeää, että alkuperäiskansojen ääni kuullaan ja he saavat mahdollisuuden määritellä itse, kuinka heidän kulttuurinsa ja yhteisönsä tulisi näkyä kansallisessa tilastoinnissa.

Vaikka perusperiaatteet ovat olemassa, edessä on vielä suuri haaste. Onko Uuden-Seelannin hallitus valmis siirtymään kohti aidosti inklusiivista ja yhteisöjen itsensä määrittelemää tilastointikäytäntöä, joka huomioi alkuperäiskansojen erilliset tarpeet? Vai onko se edelleen sitoutunut perinteisiin, jotka saattavat jättää alkuperäiskansojen näkökulmat ja tarpeet marginaaliin?

Alkuperäiskansojen tilastointi on monivaiheinen prosessi, joka ei rajoitu pelkästään tietojen keruuseen. Se ulottuu myös siihen, miten näitä tietoja käytetään ja kuinka ne voivat vaikuttaa yhteiskunnan päätöksentekoon ja politiikkaan. Tilastojen on oltava tarkkoja ja oikeudenmukaisia, mutta niiden on myös palveltava alkuperäiskansojen itsehallintoa ja itsemääräämisoikeutta. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä on, kuinka voidaan varmistaa, että nämä tilastot todella palvelevat alkuperäiskansojen yhteisöjä ja he eivät jää pelkästään tiedon kohteiksi.

On myös tärkeää muistaa, että alkuperäiskansojen tiedonkeruussa ei ole kyse vain siitä, miten lukuja ja tilastoja kerätään, vaan myös siitä, miten kulttuuri ja identiteetti liittyvät näihin lukuisiin. Māori-kulttuurissa ei ole kyse pelkästään yksilön tiedoista, vaan myös yhteisön ja sukupolvien välisestä suhteesta. Tämä kulttuurinen konteksti on tärkeä ottaa huomioon tilastoinnin ja tiedon keruun käytännöissä.

Miten erilaiset kemialliset synteesimenetelmät vaikuttavat hopea-molybdaatti- ja hopea-volframaatitoyhdisteiden muodostumiseen ja rakenteeseen?
Mikä on vaihteleva funktio ja sen merkitys Einsteinin kenttäyhtälöissä?
Kuinka kognitiiviset järjestelmät oppivat ja mitä rajoitteita niillä on?
Aminofunktionaaliset adsorbentit ja niiden rooli CO2:n talteenotossa
Miten Niilin Virta Muovasi Muinaista Egyptiä ja Sen Kulttuuria