Vuoteen 2050 mennessä kolmannes maailman väestöstä saattaa elää alueilla, jotka ovat yhtä kuumia kuin Saharan kuumimmat osat nykyisin. Kehittyneillä mailla on pääsääntöisesti resursseja selviytyä näistä kriiseistä ainakin toistaiseksi. Lyhyellä aikavälillä kehittyvät maat joutuvat kuitenkin kohtaamaan paljon kovempia haasteita; pitkällä aikavälillä tämä ongelma koskee kaikkia. Kyseessä on olemassaolon uhka. Tämän valtavan haasteen edessä tunsin itseni voimattomaksi ja epätoivoiseksi, enkä tiennyt, mistä aloittaa. Mitä enemmän aikaa kului, sitä enemmän paniikkia tunsin edistymättömyyteni vuoksi. Ja niinpä käännyin jälleen kerran sen aiheen puoleen, jota tunsin parhaiten: Newtonin liikelait.

Newtonin ensimmäinen laki sanoo, että paikallaan oleva esine pysyy paikallaan, ja liikkuva esine jatkaa liikettään muuttumattomalla nopeudella, ellei ulkoinen voima vaikuta siihen. Jos tätä lakia sovelletaan ihmisiin, se kertoo meille, että ihmisten käyttäytymisen muuttaminen on erittäin vaikeaa, erityisesti globaaliin ilmastonmuutokseen liittyvissä mittakaavoissa. Tavanomainen toiminta on aina voimakkaampi voima. Newtonin toinen laki puolestaan sanoo, että voima on massan ja kiihtyvyyden tulos. Niin kuin liikkuvat esineet, mekin olemme piilotettujen voimien vaikutuksen alaisia – massa (yksilö) ja voima (toimintaympäristömme) johtavat kiihtyvyyteen (tiettyyn käyttäytymiseen). Mitä suurempi massa, sitä suurempi voima tarvitaan sen liikuttamiseen. Kyotosta ei tullut menestystä monista syistä: liiketoimintalobbareiden painostuksesta, byrokraattien ja poliitikkojen jähmettyneistä asenteista, ja myös kansan juurtuneista käytännöistä ja asenteista – meistä kaikista. Newtonin kolmas laki taas sanoo, että jokaiselle toiminnalle on olemassa yhtä suuri ja vastakkainen reaktio. Kun tätä lakia sovelletaan ihmisiin, se varoittaa meitä siitä, että jokainen päätös herättää reaktioita, jotka menevät vastoin alkuperäistä tarkoitusta. Ihmiset eivät halua, että heille sanotaan, mitä tehdä, ja mitä tiukemmin sitä yritetään, sitä enemmän he vastustavat. Suuren massan liikuttaminen yhtä suurta massaa vastaan ei ole aina paras ratkaisu. Pehmeämmät voimat – kuten lempeä suostuttelu – voivat tuottaa parempia tuloksia, jos niitä käytetään varovaisesti ja pitkällä aikavälillä.

Ajatellessani näitä lakeja Maailmanpankin työpöydällä, ymmärsin, miksi Kioton pöytäkirja oli kohdannut vaikeuksia vuosien varrella. Se johtui ihmisluonnosta – joka, kuten fysiikan lait, ei muutu. Kuitenkin, vaikka ihmisten käyttäytymistä voitaisiin muuttaa – vaikka hallitukset olisivat tarpeeksi vakuuttavia ja pystyisivät saamaan väestöt ja yritykset hyväksymään raskaita muutoksia tulevaisuuden hyväksi – epäilin, ettei se riittäisi. Kuten Newtonin lait sanovat, paikallaan oleva esine pysyy paikallaan, ja tällä hetkellä ilmastonmuutoksen torjunnan ponnistelut tuntuivat myös junnaavan paikoillaan. Voisiko fysiikka antaa vastauksia?

Ilmastonmuutoksen fysiikka alkoi ilmeisesti noin 300 miljoonaa vuotta sitten. Tällöin maa oli lämpimämpi ja kosteampi, ja sen pinnalla oli valtavia metsiä ja suojia. Kun näissä ympäristöissä eläneet kasvit ja eläimet kuolivat, ne hautautuivat sedimenttikerrosten alle. Ajan myötä lämpö ja paine sedimentistä muokkasivat orgaanisen aineen fossiilisiksi polttoaineiksi. Hiili muodostui muinaisista saniaisista, puista ja sammalista. Öljy syntyi pienistä merieliöistä, kuten planktonista ja levistä, ja maakaasu muodostui samoista orgaanisista jätteistä, mutta sitä oli käsitelty enemmän lämmöllä ja paineella. Miljoonia vuosia nämä fossiiliset polttoaineet lepäsivät maaperässä. Me tiesimme niiden olemassaolosta ja käytimme sitä, mitä saimme käsiimme, mutta vasta 400 vuotta sitten tapahtui suuri muutos.

  1. ja 17. vuosisadalla Britannian laivasto kohtasi kasvavan uhkan Espanjasta. Tämän vaaran edessä aikakauden diplomaatit ja sotilasjohtajat määräsi laivaston laajentamisen kiireellisesti. Tämä lisäsi laivojen tarvetta, joka puolestaan lisäsi puun kysyntää, mikä johti metsien hävittämiseen. Metsäkadon myötä puuhiilen saatavuus väheni, ja tarvittiin uusi energianlähde. Näin alkoi hiilikaivosten laajentaminen, ja syvemmälle kaivettiin kaivoksia, joissa oli suurempi tulviva riski. 1700-luvulla Thomas Savery ja myöhemmin Thomas Newcomen kehittivät ensimmäiset käytännölliset höyrykoneet, jotka pystyivät pumppaamaan vettä pois tulvivista kaivoksista. 1800-luvulle tultaessa hiilen kysyntä kasvoi edelleen ja sen käyttö laajeni, kun halvempi hiili sai aikaan uusia sovelluksia, kuten kaupunkien valaistuksen. Samanaikaisesti kysyntä höyrykoneille johti merkittäviin teknologisiin parannuksiin, jotka paransivat niiden tehokkuutta ja laajensivat sovelluksia.

Nykypäivänä nämä samat polttoaineet ovat perusta monille nykyajan elämää tukeville toimille – lentämiselle, autoilulle, lihansyönnille, suurille ja lämpimille kodeille sekä niihin liittyville infrastruktuureille. Ne ovat äärimmäisen tehokkaita energianlähteitä – painoonsa nähden bensiinillä on 1 000 kertaa enemmän energiaa kuin taskulamppujen paristolla. Tämän vuoksi fossiilisten polttoaineiden käyttö on ollut talouskasvun tärkein ajuri viimeisten 250 vuoden ajan. Valitettavasti juuri fossiilisten polttoaineiden polttaminen tuottaa kasvihuonekaasuja. Kasvihuonekaasuja on monia, mutta tärkein niistä on hiilidioksidi (CO2), joka syntyy aina, kun hiiltä poltetaan hapen kanssa.

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi on tärkeää ymmärtää, että polttoaineiden käyttö ja niiden polttaminen ei ole vain talouden ja teknologian kysymys – se on myös ihmisten käytöksen ja valintojen kysymys. Tavanomaiset käyttäytymismallit, jotka johtavat fossiilisten polttoaineiden käyttöön, ovat syvällä yhteiskunnassa ja kulttuurissa, ja niiden muuttaminen vaatii valtavaa ponnistelua. Ilmastonmuutoksen torjunnan onnistuminen ei ole vain teknisten innovaatioiden tai poliittisten päätösten varassa, vaan myös siinä, kuinka onnistumme muuttamaan yhteiskunnallisia rakenteita ja ihmisten ajattelutapoja.

Miten talouden romahdukset vaikuttavat meihin ja miksi emme näe niitä tulevan?

Työelämään astuminen voi olla nuorelle ihmiselle täynnä odotuksia ja toiveita, mutta se voi myös päättyä nopeasti ja kivuliaasti, aivan kuten kävi minulle. Ensimmäinen työpaikkani, joka oli konsultointialalla, ei ollut se, mitä olin kuvitellut. Koko kokemus, jossa minut irtisanottiin ilman varoitusta ja ilman mahdollisuutta sanoa edes hyvästi, jäi minulle mieleen. Tämä tapahtuma oli kuitenkin vain pieni osa suurempaa taloudellista ja yhteiskunnallista kuvaa, jota en osannut silloin ymmärtää.

Kun yrityksessäni irtisanottiin työntekijöitä taloudellisen taantuman vuoksi, en silloin täysin tajunnut, kuinka suuri vaikutus oli globaaleilla talousmuutoksilla, jotka olivat jo alkaneet tapahtua. En osannut ennakoida, että vuoden 2001 dot-com kuplan puhkeaminen oli vain yksi luku monista, jotka tulisivat määräämään taloudellisten romahdusten rytmiä. Se, että olin vain yksi monista nuorista työntekijöistä, jotka menettivät paikkansa, ei tuntunut silloin helpottavalta.

Dot-com kuplan puhkeaminen oli huonoa liiketoimintaa monille, mutta se ei ollut yksittäinen tapahtuma. Se oli vain yksi esimerkki siitä, kuinka ylikireästi toimivat markkinat ja epätasapainoinen rahoitus voivat saada koko talouden romahtamaan. Yritykset ja investoijat sijoittivat kalliisti yrityksiin, joilla oli vain netissä olevat sivut ilman, että niiden taustalla oli kestävää liiketoimintamallia. Kun markkinat alkoivat ymmärtää, että tämä ei ollut toimivaa liiketoimintaa, romahdus oli väistämätön. Tätä samaa virheellistä ajattelua olemme nähneet toistuvan myöhemmin, kuten subprime-kriisin aikana vuonna 2008, tai jopa Euroalueen velkakriisin aikana 2011.

Aikaisempien kriisien jälkeen talousjärjestelmät eivät olleet enää samoja, mutta globaalit vaikutukset jäivät samaksi. Maailman talous on kuin monimutkainen verkko, jossa yhden langan nykäisy voi johtaa suurempaan kaaokseen. Kun yritykset menettivät asiakkaansa dot-com kuplan seurauksena, myös rahoitussektorin ja pankkien asiakkaita alkoi kadota. Tällöin työvoiman vähentäminen tuli tarpeelliseksi, ja kuten talouslaitteet toimivat, se tarkoitti usein sitä, että viimeiseksi palkatut olivat ensimmäiset, jotka irtisanottiin. Tämä ei ollut vain yksittäisten yritysten tarina, vaan globaali taloudellinen dynamiikka, jossa kriisit toistuivat, mutta ennalta ei aina nähty niitä tulevan.

Yksi syy, miksi monet meistä eivät näe näitä kriisejä tulevan, on ihmisten taipumus olla liian uppoutuneita omaan tarinaansa. Meillä on usein taipumus uskoa, että työ ja ponnistelut tuottavat aina halutun tuloksen, mutta todellisuus voi olla arvaamaton. Jos yrityksen johto ei kykene arvioimaan laajempaa kuvaa tai huomioimaan talouden suhdanteita, se voi päätyä raskaaseen virheeseen, jonka seuraukset voivat olla tuhoisat.

Mielenkiintoinen ajatus on se, kuinka pienetkin taloudelliset muutokset voivat laajentua ja aiheuttaa dominoefektin, joka vie mukanaan suuren määrän yrityksiä ja työntekijöitä. Tällainen ilmiö on tuttu monista maailmantalouden suurista romahduksista. Pienet, paikalliset virheet voivat levitä ja johtaa globaalisti merkittäviin taloudellisiin ongelmiin, kuten nähtiin vuonna 2017 Intiassa, kun hallitus päätti poistaa suurimman osan maassa kiertävästä rahasta ilman varoitusta. Tämä päätös johti talouden romahtamiseen monilla alueilla ja vaikutti myös muihin valtioihin.

Tämänkaltaiset tapahtumat voivat jäädä monille meistä vaikeasti ymmärrettäviksi. Usein ne vaikuttavat olevan kauempana omasta arjesta ja jäävät hämäriksi, mutta talouden suurilla kaarilla on tapana vaikuttaa myös henkilökohtaisiin elämämme vaiheisiin. Talouden suuret romahdukset eivät ole irrallisia ilmiöitä, vaan ne ovat seurausta pitkään kertyneistä virheistä ja epätasapainotiloista.

Tämä tuo meidät kysymykseen: Voiko fysiikka auttaa meitä ymmärtämään, mitä maailmassa tapahtuu taloudellisten kriisien aikana? Newtonin liikelaitos tarjoaa mielenkiintoisen pohdinnan. Hänen lakinsa mahdollistavat tarkkojen ennusteiden tekemisen yksinkertaisista tapahtumista, kuten kahden kappaleen liikkeistä avaruudessa. Mutta todellisuus, erityisesti taloudessa, on usein monimutkaisempi. Koko talouden järjestelmät eivät ole niin yksinkertaisia ja suoraviivaisia. Ne reagoivat kuin kahtia jakautuneet mallit, joissa pienet tekijät voivat saada aikaan laajoja vaikutuksia. Fysiikka ei voi yksin selittää talouden romahduksia, mutta se voi auttaa meitä ymmärtämään, miksi pieni virhe tai muutos voi johtaa suurimpiin mullistuksiin.

Talous on monimutkainen järjestelmä, joka toimii kuin elävä organismi – se ei ole aina ennustettavissa, ja pienetkin tekijät voivat saada aikaan suuria muutoksia. Meidän on tärkeää muistaa, että vaikka talous saattaa vaikuttaa kaukaiselta ja erilliseltä, sen dynaamisuus koskettaa meitä kaikkia.

Miten suojata kasveja ja puutarhaa taudeilta ja tuholaisilta?
Miksi perhoset lentävät ja miksi ne kohtaavat esteitä?
Miten saattaa loppuun lajin tuhoamisen ja elämän järjettömyyden?
Miten CUDA Virtuaalimuisti ja Yhteiskäyttö Kertaavat Suorituskykyä ja Latausaikoja