Aivan kuten moni muu, aloitin tarkkailemalla tapojani lukemisen ja kulutuksen osalta. Halusin ymmärtää, miten ajan käytöstäni voisi tehdä järkevämpää ja tarkoituksenmukaisempaa. Siirryin nopeasti perinteisestä kalenterista älypuhelimen applikatioihin, toivoen niiden avulla pystyväni seuraamaan ja parantamaan päivittäistä käyttäytymistäni. Erilaiset ajan seurantaohjelmat, kuten TimeJot ja HoursTracker, eivät kuitenkaan toimineet minulle – niiden käyttö tuntui vaivalloiselta ja riittävän pitkäaikaisen tavan muodostaminen oli vaikeaa. Tästä huolimatta näiden kokeilujen kautta sain paremman käsityksen siitä, miten paljon haluan lukea, vaikka en voinutkaan näyttää sitä yksittäisten lukutuntien kirjaamisella.

Seuranta voi muuttaa tapoja juuri näin – vaikka tuloksia ei aina voida mitata suoraan, havaintojen kerääminen ja se, että on tietoinen omasta toiminnastaan, voi itsessään olla voimakas motivaatio. Tiedämme, että ihmiset eivät yleensä ole kovin hyviä seuraamaan kulutustaan. Eräässä tutkimuksessa kolme kymmentä henkilöä aliarvioi luottokorttilaskunsa summan keskimäärin 30 prosenttia. Tämä ilmiö ei ole ihmeellinen, sillä fyysinen raha tuntuu konkreettisemmalta, kun taas muovinen kortti tekee rahankäytöstä vähemmän näkyvää. Sitä samaa logiikkaa käytetään myös kasinoilla, joissa pelaajat käyttävät pelimerkkejä käteisen sijaan, koska rahaa on helpompi kuluttaa, kun se ei ole fyysisesti samanlaista kuin mitä tavallisesti käsittelemme.

Päätin kuitenkin, etten ryhdy seuraamaan menojani. Seuranta on tehokas työkalu ja voisi tuoda tärkeää tietoa kulutuksestani, mutta rahankäyttöni oli hallinnassa ilman sitä. Lisäksi tiedän, että jos energiaa menisi jatkuvaan kulutuksen tarkkailuun, se veisi huomiota pois niiltä alueilta elämässäni, jotka olivat tärkeämpiä kehittää. Tämä ei tarkoita, että kulutusta ei voisi seurata, vaan että siihen keskittyminen ei ollut oikea valinta omassa elämässäni, sillä talous oli suhteellisen hallinnassa.

Tarkkailu on kuitenkin voima, joka voi muuttaa elämäämme. Se auttaa meitä tekemään pieniä, mutta tärkeitä muutoksia tavoissamme. Erityisesti jos tarkkailu on yhdistetty toiseen tapaan, kuten säännölliseen liikuntaan tai muuhun hyvinvointiin liittyvään rutiiniin, se voi parantaa elämänlaatua merkittävästi. Näin käy, koska usein yksi hyvä tapa johtaa toiseen, ja elämä muuttuu asteittain. Uskon myös, että tämä sama periaate pätee moniin muihin tapoihin. Jos pystymme parantamaan yhtä asiaa elämässämme, se voi luoda positiivisen muutoksen myös muihin elämän osa-alueisiin.

Vaikka tämä voi kuulostaa yksinkertaiselta, on tärkeää muistaa, että tasapaino ei aina tarkoita yhtä ja samaa. Vaikka jotkut näkevät kohtuuden ja tasapainon elämän perustana, se on itse asiassa hyvin suhteellinen käsite. Kohtuullinen voi olla suhteessa siihen, mihin verrataan. Tänä päivänä kohtuullinen määrä sokeria on monille aivan liikaa verrattuna vaikkapa kahden vuosisadan takaiseen sokerinkulutukseen. Kohtuus voi siis olla harhaanjohtava käsite, joka ei välttämättä ohjaa meitä kohti parempia tapoja, vaan saattaa antaa meille liikaa vapauksia sen suhteen, mitä pidämme kohtuullisena.

Seurannan avulla voimme kuitenkin tehdä arvioita omasta käyttäytymisestämme. Vaikka aluksi voi tuntua turhalta kirjata ylös jokaista pientä hetkeä, se voi silti auttaa meitä tulemaan tietoisemmiksi omista tavoistamme ja siitä, miten voimme muuttaa niitä haluamaamme suuntaan. Esimerkiksi unen seuraaminen saattaa tuntua liian tarkalta, mutta jos en seuraa sitä, en välttämättä saa itseni sänkyyn ajoissa. Aivan kuten verensokerin tarkkailu on elintärkeää jollekin, tietyt asiat elämässäni vaativat tarkempaa huomiota. Tämä tekee elämästä tarkempaa ja samalla lähemmäksi omia arvojani.

Erilaiset tavat, kuten itsensä seuranta, eivät ole universaaleja. Ne eivät sovi kaikille, eivätkä kaikki ole valmiita käyttämään aikaa ja energiaa omien tapojensa tarkkailuun. Kuitenkin, jos pystymme omaksumaan tavan arvioida ja seurata elämäämme, tämä saattaa tuoda arvokkaita oivalluksia ja mahdollisuuden muuttua paremmaksi versioiksi itsestämme. On tärkeää ymmärtää, että vaikka tämä prosessi voi tuntua aluksi kuormittavalta, sen vaikutus voi olla huomattavan positiivinen pitkällä aikavälillä. Se voi avata mahdollisuuden elää tarkempaa, merkityksellisempää ja omien arvojen mukaista elämää.

Miten eroavat pidättäytyjät ja moderaattorit ruokavalinnoissaan ja elintavoissaan?

Pidättäytyjät ja moderaattorit käyttäytyvät hyvin eri tavoin, kun on kyse rajoituksista ja nautintojen hallinnasta. Moderaattorit suhtautuvat nautintoihin usein maltillisesti, sallien itselleen pieniä herkkupaloja, kun taas pidättäytyjät kokevat, että täysin kieltäytyminen jostain on heille helpompaa ja toimivampaa. Esimerkiksi yksi moderaattori kertoi, että ostaa säännöllisesti suklaata ja syö siitä vain yhden palan päivässä. Tämä ei houkuttele häntä syömään enempää, vaan se tuntuu hänelle riittävältä. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista pidättäytyjälle, joka jatkuvasti ajattelee suklaata ja saattaa syödä koko levyn heti, jos vain alkaa.

Pidättäytyjät kokevat ensimmäisen maistamiskerran yhtä voimakkaana haluna kuin seuraavatkin kerrat, mikä usein johtaa siihen, että he haluavat lisää. Moderaattorit taas voivat nauttia pienestä annoksesta ja kokea, että ensimmäinen maku on paras, minkä jälkeen halu syödä vähenee huomattavasti. Tämän vuoksi pidättäytyjälle voi olla vaikeaa nauttia vaikkapa yhdestä palasta suklaata ilman, että hän tuntee houkutusta syödä lisää, kun taas moderaattori voi tuntea tyytyväisyyttä jopa yhdestä palasta.

Erojen vuoksi pidättäytyjä saattaa ajatella, että ”yksi pala ei tee mitään” tai että hän vain haluaa maistaa, mutta on helppoa huomata, että usein tämä ”yksi pala” johtaa lisääntymään. La Rochefoucauldin sanoin: ”On paljon helpompaa sammuttaa ensimmäinen halu kuin tyydyttää kaikki seuraavat.” Pidättäytyminen onkin monelle itsensä hallinnan keino, joka toimii erityisesti silloin, kun koetaan, että kohtuuden noudattaminen on liian vaikeaa. Tämä koskee monia elämänalueita, ei vain ruokavaliota. Esimerkiksi teknologian käytön rajoittaminen voi onnistua paremmin pidättäytymisen avulla.

Yksi esimerkki on ystäväni, joka oli koukussa puhelimensa peliin nimeltä Ruzzle. Hän pelasi sitä joka ilta ennen nukkumaanmenoa, mutta huomasi, että se vei häneltä sen ajan, jonka hän muuten olisi käyttänyt lukemiseen. Päättäessään lopettaa pelin hän ei vain asettanut itselleen rajoitusta, kuten pelata vain 20 minuuttia päivässä, vaan poisti pelin kokonaan kaikilta laitteiltaan. Tämä oli ainoa tapa, jolla hän pystyi hallitsemaan pelin houkutuksen. Rajoittaminen, jopa täydellinen pidättäytyminen, voi siis joskus olla ainoa tapa, jolla jotkut voivat muuttaa käyttäytymistään pysyvästi.

Moderaattorit eivät aina ymmärrä pidättäytyjien lähestymistapaa ja saattavat jopa kritisoida sitä. He saattavat sanoa, että ”ei ole terveellistä olla niin jäykkä” tai ”olisit voinut oppia hallitsemaan itseäsi”. Ironista on, että pidättäytyjä kokee itsensä usein vähemmän jäykäksi ja jopa rentoutuneemmaksi, koska hän tietää, että tietyt asiat on jätettävä kokonaan pois. Itsehillinnän kokemus voi olla vähemmän stressaavaa, kun sen tietää olevan perusta johonkin suurempaan tavoitteeseen tai elämäntapaan. Tällä tavoin pidättäytyminen voi olla jopa rauhoittavaa, sillä ei tarvitse jatkuvasti taistella halujaan vastaan.

Molemmat lähestymistavat—pidättäytyminen ja kohtuullisuus—ovat täysin henkilökohtaisia valintoja. On tärkeää tunnistaa, mikä toimii itselle parhaiten. Joku saattaa pystyä elämään tasapainossa, nauttien pienistä iloista säännöllisesti, kun taas toinen ei voi pitää niitä pieninä, vaan saattaa huomata, että on parempi kokonaan välttää tiettyjä nautintoja.

Itse asiassa tämä väite pätee myös muihin elämänalueisiin kuin ruokavalioon. Esimerkiksi yksi ystäväni kertoi, että hän ei voi nauttia yhdestä lasista viiniä, vaan joko ei ollenkaan tai sitten juo kolme lasia kerralla. Hän koki, että viinin kanssa pitää joko mennä täysillä tai jättää kokonaan. Toisaalta, toisen ystävän oli mahdollista syödä vain pieni pala kakkua, kun taas hänen vaimonsa ei voinut kuvitellakaan jättävänsä puolta palaa jäljelle.

Pidättäytyminen voi myös toimia ”lentoaika-ilon” kaltaisena kokemuksena, jossa nautintojen kieltäytyminen hetkeksi tuo itsessään tyydytystä. Lyhyen aikavälin pidättäytyminen, kuten paastoaminen, teknologiatauot tai vaikkapa uskonnolliset rituaalit, voivat tuoda mukanaan mielenkiintoisia oivalluksia ja vahvistaa henkilökohtaista itsehillintää. Jos pidättäytyminen on yhteydessä johonkin korkeampaan arvoon, kuten uskonnollisiin käytäntöihin tai ympäristön tukemiseen, se voi olla merkityksellisempää ja jopa nautinnollisempaa.

Näin ollen pidättäytyminen ei ole vain tekniikka, vaan osa suurempaa elämänhallinnan strategiaa, jossa valintojen tekeminen tuottaa syvempää tyytyväisyyttä kuin itse nautinnon kokemus. Joskus on parempi yksinkertaisesti olla ottamatta jotain, jotta voimme arvostaa sitä enemmän myöhemmin.

Kuinka yksinkertaisuus ja mukavuus voivat auttaa luomaan hyviä tapoja?

Tavasta, jolla ihmiset muodostavat ja ylläpitävät tapojaan, tulee usein määrittävä tekijä, joka vaikuttaa heidän arkeensa. Yksi keskeinen tekijä, joka vaikuttaa tähän prosessiin, on "mukavuuden strategia" — yksinkertaisesti sanottuna, kuinka tekemisistä tulee helpompia ja vaivattomampia. Tämän ymmärtäminen voi auttaa kehittämään tapoja, joita voidaan ylläpitää pitkällä aikavälillä.

Yksi ilmeisimmistä esimerkeistä tästä strategiasta on ystävyyssuhteiden ylläpito. Kun tavataan säännöllisesti samassa ryhmässä, ei tarvitse miettiä, kenen kanssa lähteä kahville tai sopia tapaamisia erikseen. Yksinkertaisuudessaan ryhmässä oleminen tuo mukanaan tilaisuuden tutustua uusiin ihmisiin ja vahvistaa suhteita. Tämä voi tuntua yllättävältä, mutta on itse asiassa helppoa rakentaa läheisempiä suhteita silloin, kun vuorovaikutus on säännöllistä eikä vaadi suuria järjestelyjä.

Sama pätee moniin arjen toimiin, kuten liikunnan harrastamiseen. Liikunta on monille ihmisille vaikea tapa, sillä siihen liittyy monia esteitä. Se voi tuntua liian aikaa vievältä, vaivalloiselta, tai yksinkertaisesti liian hankalalta järjestää. On kuitenkin olemassa keinoja tehdä siitä mukautetumpaa ja helpompaa. Esimerkiksi, jos liikunta tuntuu hankalalta, voi ongelma olla matkassa salille, ei itse liikunnassa. Joskus pienet muutokset, kuten varusteiden pitämminen useassa paikassa tai omien treeniolosuhteiden muokkaaminen, voivat ratkaista suuria esteitä.

Liikuntatottumuksien luominen on usein kiinni yksityiskohtiin. Joskus riittää, että ostaa tarvittavat välineet eri paikkoihin tai muuttaa salijäsenyyden ehtoja. Salilla käymisen maksaminen kuukausittain voi tuntua taloudellisesti järjettömältä, mutta se saattaa tuntua psykologisesti helpommalta. Maksaminen kertamaksuna tekee kustannuksista konkreettisempia ja vähemmän houkuttelevia, kun taas kuukausimaksu tuntuu melkein ilmaiselta, vaikka se ei sitä olekaan.

Tottumusten ylläpitämisessä on kyse myös siitä, kuinka vähentää tarpeetonta vaivannäköä. Pienet muutokset voivat muuttaa päivittäisiä toimintoja paljon mukavammiksi. Esimerkiksi sähköpostien kirjoittaminen nopeasti ja tehokkaasti ei vaadi pitkällisiä tervehdyksiä tai lopetuksia. Tämä voi tuntua pieneltä asialta, mutta sen toteuttaminen voi vapauttaa aikaa ja tehdä päivittäisistä tehtävistä vähemmän stressaavia. Mukautukset voivat olla myös konkreettisia, kuten parempien välineiden ostaminen tai muistamisen helpottaminen.

Tärkeää on kuitenkin muistaa, että mukavuus ei ole pelkästään ulkoisten tekijöiden hallintaa. On tärkeää tunnistaa omat esteet ja heikkoudet ja ymmärtää, miksi jotain on vaikeaa. Esimerkiksi, jos liikkuminen tuntuu liian vaikealta, voi olla, että se ei ole itse liikunta, vaan jokin muu tekijä, kuten vääränlaisten välineiden tai ajan puutteen tunne. Kun ongelmat tunnistetaan, ne voidaan ratkaista. Esimerkiksi heikko valaistus kävelyreiteillä saattaa estää liikuntaa, mutta yksinkertainen heijastinliivi voi poistaa tämän esteen ja lisätä turvallisuuden tunnetta.

Samalla tavalla monet muut päivittäiset toiminnat, kuten ruoanlaitto, voivat muuttua helpommiksi, kun tiedetään, mistä tavasta esteet löytyvät. Jos ruoanlaitto tuntuu hankalalta, mutta oikeasti estettä on ruokaostosten tekemisessä, voi esimerkiksi verkkokaupan käyttämisen kautta muuttaa koko prosessin mukavammaksi ja vähemmän stressaavaksi.

Tavoitteena ei ole vain mukauttaa ympäristöä niin, että asiat tuntuvat helpommilta, vaan myös muuttaa omia toimintatapoja niin, että ne tukevat toivottuja muutoksia. Monesti pieni investointi, kuten liikuntavälineiden ostaminen tai aikaa säästävä järjestely, voi tehdä suuremman muutoksen mahdolliseksi.

Kun tämä "mukavuuden strategia" tulee osaksi elämää, se voi muuttaa tapoja paljon syvällisemmin. Tämä voi tarkoittaa jopa sitä, että tietyt elämän alueet tuntuvat automaattisilta, eikä jatkuvasti tarvitse kamppailla niiden kanssa. Tavoitteet eivät ole vain siitä, mitä saavuttaa, vaan kuinka elämänlaatua voidaan parantaa yksinkertaisilla muutoksilla ja pienillä mutta tärkeillä investoinneilla omaan hyvinvointiin.

Miten hallitsemattomuuden harha vaikuttaa valintoihimme ja tapoihimme?

Usein ihmiset elävät illuusiolla, että heillä on valta asioihin, joihin he eivät oikeasti voi vaikuttaa. Ajatuksissa, kuten "jos huolehdin lentomatkasta tarpeeksi, se todennäköisesti estää sen, että lentokones onnettomuus tapahtuu", tai "jos pelaan onnen numeroitani, voitan lotossa aikanaan", piilee uskomus, että huolehtiminen ja toistuvat toimet tuovat hallinnan tunteen. Näiden illuusioiden vastapainona me taas vähätämme omaa kykyämme hallita niitä asioita, jotka ovat täysin hallittavissamme, kuten sen, että kun puhelimeni soi tai tärisee, minun on pakko tarkistaa se.

Ihminen saattaa myös elää päivittäisessä harhassa siitä, että tilanteet ja olosuhteet pakottavat hänet luopumaan tietyistä tavoista. Vain harvoin tunnistamme, kuinka paljon enemmän meillä on hallintaa kuin annamme itsellemme luvan tunnustaa. "Kun työskentelen lempikahvilassani", kertoi ystäväni, "en voi olla ostamatta muffinssia. Ne ovat niin hyviä, etten pysty vastustamaan, vaikka en oikeasti haluaisi syödä niitä." "Miksi et mene toiseen kahvilaan?" kysyin. "Mutta se on minun lempikahvilani", hän vastasi vakavana. "Aivan", sanoin, "koska siellä saat aina yhden niistä herkullisista muffineista." "Ei se ole syy, miksi menen sinne", hän sanoi nauraen. "No, kun nyt sanot sen, ehkä se on."

Monet väittävät, ettei heillä ole aikaa tai voimia toteuttaa terveellisiä elämäntapoja. On kuuma, kylmä, sateinen tai satun olemaan väsynyt. Olen saanut vamman. Söin muutaman oluen kanssa jotain, mikä oli valmistettu niin houkuttelevaksi, että sitä ei voinut vastustaa. Lapset vievät kaikki aikani. Olen liian stressaantunut keskittyäkseni. Usein nämä tekosyyt ja tilanteet tuntuvat ulkoapäin pakottavilta, mutta niiden takana piilee kyky tehdä valintoja, jotka muuttavat tilanteen ja johtavat eri lopputulokseen. Tämä on kuin elokuvasta Airplane, jossa ilmailuohjaaja polttaa tupakkaa ja sanoo: "Näyttää siltä, että valitsin väärän viikon lopettaa tupakointi." Ja myöhemmin, "Näyttää siltä, että valitsin väärän viikon lopettaa juominen." Tämä lista jatkuu samanaikaisesti muiden vaaroiden kanssa. Tilanne, jossa ihminen tekee tietoisen valinnan epäonnistua, on erittäin yleinen.

Yksi monista houkutuksista on "järjestää epäonnistuminen", kuten professori Lee Beach ja G. Alan Marlatt kutsuivat "näennäisesti merkityksettömiksi päätöksiksi". Nämä ovat sarja pieniä valintoja, jotka johtavat tilanteisiin, joissa on vaikea vastustaa kiusauksia. Usein teemme päätöksiä, jotka eivät välttämättä vaikuta merkittävästi hetkessä, mutta ne luovat itselleen maaperää epäonnistumiselle. Esimerkiksi ajatus: "Vain tarkistan sähköpostini ennen kokousta" johtaa siihen, että kokoukseen ei enää ehdi mennä, koska aika meni johonkin muuhun. Jos astumme gourmet-kauppaan, vaikka alun perin olimme päättäneet ostaa vain broccolia, niin emme voi vastustaa ostamasta myös täytettyä juustokakkua. Tällaiset pienet valinnat voivat kumuloitua ja johtaa suurempaan epäonnistumiseen.

Mielessämme elää myös "tämä ei laske" -ajatus. Olemme tottuneet sille, että lomalla, sairaana tai juhlapyhinä asiat eivät ole normaaleja, ja siksi niitä ei tarvitse laskea mukaan elämäntapoihimme. "Tämä on vain kerran", sanomme itsellemme. Ja silti, niin kutsutut poikkeukset ovat yleensä niitä, jotka luovat huonon tavan, joka ei ikinä poistu.

Kysymyksessä on myös uskomuksia, jotka eivät ole todellisia: "En voi aloittaa tätä tehtävää, koska minulla on kokous kahden tunnin päästä." "On turhaa aloittaa, koska olen jo niin myöhässä, ettei siitä ole enää hyötyä." Tällaiset oletukset ohjaavat meitä kohti tapoja, jotka eivät oikeastaan auta meitä saamaan aikaan mitään, vaan antavat vain tekosyyn olla toimimatta.

Väärä oletus voi myös liittyä siihen, että uskomme, että pitkään harjoitettu tapa ei enää vaadi huomiota. "Matkakulujen seuraaminen on minulle niin luontevaa, että voin jättää sen huomiotta", tai "Päivittäinen kirjoitusaikani on niin vakiintunut, että en luovu siitä." Moni ajattelee, että vanhat, hyvät tavat ovat muuttuneet niin itsestäänselviksi, että niitä ei tarvitse tarkkailla. Kuitenkin jopa vakiintuneet tavat voivat olla haavoittuvia, ja valppauden puute voi johtaa siihen, että nämä tavat pettävät meidät ja päädymme tekemään valintoja, jotka vievät meidät väärään suuntaan. Tässä on kyse siitä, kuinka helposti ihminen voi hämätä itseään ja ajatella, että "näen kehitystä", mutta liian pitkälle venytettynä tämä voi olla juuri se tekijä, joka estää edistymisen.

Kun omaksumme hallinnan harhan ja uskomukset siitä, mitä voimme tai emme voi muuttaa, on tärkeää tiedostaa, että elämä on jatkuvaa valintaa ja pienten hetkellisten valintojen summia, jotka luovat pysyviä tapoja ja tottumuksia. Tällöin hallinnan ja vastuullisuuden ottaminen ei ole vain kykyä kontrolloida ulkoisia olosuhteita, vaan myös tunnistaa oma kyky hallita sisäisiä reaktioitamme ja valintojamme.

Miten valita oikea tuote tai palvelu asiakkaille?
Miten määritellään ja analysoidaan funktion erottuvuus, ääriarvot ja käyrän geometria?
Miten yhteiskunnalliset tekijät vaikuttavat ohjelmistokehitykseen ja kompleksisten järjestelmien ymmärtämiseen
Miten Donald Trump rakensi poliittista kuvaansa ja vaikutti New Hampshiren vaaleihin?
Voivatko suuret poliittiset joukkokokoontumiset kiihdyttää pandemian leviämistä?