Franklin D. Rooseveltin valinta presidentiksi vuonna 1932 ja New Deal -koalition luominen demokraattien puolueelle on yksi 1900-luvun Yhdysvaltain politiikan tärkeimmistä käännekohdista. Voittamalla Herbert Hooverin Roosevelt ei ainoastaan voittanut republikaanien ehdokasta, vaan hän loi perustan kansallisen hallinnon merkittävälle laajentamiselle ja uudelleenrakentamiselle. Tämä oli suurta muutosta pois aikaisemman vuosisadan laissez-faire-hallinnasta. New Deal -koalitio järjesti laajan sarjan työvoimaan, asuntopolitiikkaan ja sosiaaliturvaan liittyviä etuuksia sekä sääntöjä, jotka pyrkivät rajoittamaan yritysvaltaa ja väärinkäytöksiä.

Tämän poliittisen koalition kautta Roosevelt ja hänen demokraattipuoleensa kumppanit ottivat käyttöön Keynesiläisen hallintomallin, joka säilyi hallitsevana aina 1970-luvulle saakka. Kuitenkin tässä kertomuksessa on myös yksi ei-toivottu totuus: nämä saavutukset tuli mahdolliseksi etelän demokraattien antamalla tuella, jotka olivat Yhdysvaltain politiikassa kaikkein rasistisimpia tahoja. Eteläiset osavaltiot olivat demokraattien vahvimpia tukialueita vuosikymmenten ajan. Vuonna 1932 esimerkiksi yli 80 prosenttia äänestäjistä Alabamassa, Arkansasissa ja Texasissa, sekä yli 90 prosenttia Georgiassa, Louisianassa, Mississippissä ja Etelä-Carolinassa äänestivät Rooseveltiä. Ilman etelän vahvaa tukea New Deal ei olisi ollut mahdollinen.

Roosevelt kohtasi monimuotoisen äänestäjäkannan muualla maassa, erityisesti Lännen ja Keskilännen alueilla. Eteläisten demokraattien miellyttämiseksi liittovaltion hallitus lupasi olla puuttumatta liiallisesti erottelukysymyksiin, ja tämä poliittinen järjestely piti pintansa Rooseveltin kauden ajan. Kuitenkin toisen maailmansodan aikana tilanne alkoi muuttua. Mustat amerikkalaiset, jotka olivat aiemmin rajoittuneet maataloustöihin etelässä, alkoivat siirtyä pohjoisiin kaupunkeihin, joissa oli kova työvoimapula sodan aikana. He eivät enää olleet vain maanviljelijöitä, vaan heidän osallistumisensa kuten sosiaaliturvaohjelmiin oli vaikeampaa estää.

Pohjoiset mustat alkoivat muodostaa riittävän suuria äänestäjäryhmiä, ja tämä sai pohjoiset demokraatit miettimään mahdollisuutta ajaa avoimesti kansalaisoikeuksia puolustavia vaaliteemoja. Merkittävin ensimmäinen askel mustien kansalaisoikeuksien eteen otti presidentti Harry Truman vuonna 1948 armeijan desegregoinnilla. Eteläiset demokraatit olivat niin vihastuneita, että he alkoivat nopeasti erota puolueesta ja ehdottaa omaa presidenttiehdokastaan, Strom Thurmondia, joka juoksi vuonna 1948 segregationistien States’ Rights -puoleen lipun alla.

Demokraattien kansalaisoikeusagenda sai voimakkaan sysäyksen 1960-luvulla, jolloin hyväksyttiin kolme merkittävää lainsäädäntöä: 1964 kansalaisoikeuslaki, 1965 äänioikeuslaki ja 1968 oikeudenmukaisen asuntopolitiikan laki. Presidentti Lyndon Johnson, etelän demokraatti itse, mutta joka oli vastuussa näistä lakeista, ennusti, että tämä politiikka vieroittaisi valkoisia äänestäjiä erityisesti etelässä. 1960-luku oli rotujen välisen poliittisen realiteetin alku Yhdysvalloissa. Rasistiset valkoiset alkoivat siirtyä demokraateista republikaanipuoleen.

1930-luvun alussa republikaanipuolue oli erilaisessa asemassa rotukysymyksen suhteen verrattuna demokraatteihin. Republikaanit olivat mustien äänestäjien koti. Suurin osa mustista asui etelässä, ja se puolue, joka oli syvällisesti mukana lynkkaamisessa ja muissa väkivallassa, ei ollut vaihtoehto. Kuitenkin republikaanien tuki mustien oikeuksille oli pitkälti symbolista. Kun republikaanit kampanjoivat vuonna 1936 ensimmäistä kertaa ensimmäisten New Deal -uudistusten jälkeen, he halusivat kääntää Rooseveltin suosimat aloitteet. He väittivät, että WPA:n ja muiden hallituksen ohjelmien rajoitukset olivat osa yritystä estää mustia pääsemästä työhön ja tehdä heistä pelkästään liittovaltion tuen varassa eläviä.

Republicanien lähestymistapa epäonnistui, sillä he eivät tarjonneet mitään merkittävää työllistymismahdollisuutta. Heidän kampanjansa perusti laissez-faire-politiikalle ja deregulaatiolle, joka tänä päivänä voidaan nähdä neoliberaalina. Vaikka WPA:n työpaikat ja muut New Deal -etuudet olivat syrjiviä, jotkut mustat saivat apua hallituksen ohjelmista ja olivat kiitollisia niistä. Toiset mustat, erityisesti etelässä asuvat, olivat valmiita siirtymään pohjoiseen ja olivat valmiita kilpailemaan työpaikoista. Republicanien lähestymistapa jäi vähälle kannatukselle, ja Roosevelt voitti vaalit murskavoitolla vuonna 1936. Ensimmäistä kertaa Yhdysvaltain historiassa demokraattinen presidentti sai enemmistön mustien äänistä.

Republicaanit jatkoivat kamppailua New Deal -politiikkaa vastaan seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana, ja puolueen tukialue rajoittui pääasiassa maaseutulaisiin valkoisiin ja osaan koillisosavaltioista. Mutta 1960-luvulla, kun demokraattipuolue omaksui kansalaisoikeuspolitiikan, republikaanit näkivät mahdollisuuden houkutella eteläisiä valkoisia, jotka olivat pettyneitä nykytilanteeseen. Etelän demokraattien kannatus väheni vaali vaalilta, ja republikaanit alkoivat järjestäytyä etelässä, yrittäen tavoittaa tuon pettyneen valkoisen äänestäjän.

Tässä käännekohdassa republikaanit joutuivat kuitenkin tasapainoilemaan kansallisten poliittisten suuntaviivojen ja etelän vanhan politiikan välillä. Eisenhowerin ja Nixonin kampanjat olivat tärkeitä, mutta etelän valkoiset äänestäjät olivat jääneet epäileviksi. Vasta myöhemmin 1960-luvulla republikaanit pystyivät selkeästi omaksumaan rotukysymysten vastustamisen ja vetämään etelän valkoisia äänestäjiä kohti republikaaneja.

Miten rotukysymys ja taloudellinen taantuma liittyvät toisiinsa Yhdysvalloissa?

Amerikassa, erityisesti sen teollisuusalueilla, rotu ja talous ovat olleet syvällisesti kytköksissä toisiinsa. Tämä suhde ei ole vain historiallinen, vaan se on osa laajempaa yhteiskunnallista rakennetta, joka on muovannut nykyhetken. On helppo ajatella, että Yhdysvaltojen teollisuuden romahdus ja Rust Beltin kaupungit ovat yksinkertaisesti teknologisen kehityksen tai taloudellisten muutosten seurausta. Todellisuudessa kuitenkin teollistumisen ja kaupungistumisen taantuma liittyy syvällisesti rotu- ja luokkakysymyksiin, joita ei voida ymmärtää vain taloudellisesta näkökulmasta.

Rasismi ja taloudellinen eriarvoisuus Yhdysvalloissa ovat sidoksissa toisiinsa tavalla, joka on hämmästyttävän johdonmukainen, vaikka monet nykyiset poliittiset liikkeet väittävätkin, että taloudelliset päätökset eivät liity rotuun. Tällainen väite ei kestä tarkempaa tarkastelua, sillä Du Bois, yksi merkittävimmistä Yhdysvaltojen yhteiskunnallisten asiantuntijoista, ymmärsi, että rotu ei ole vain ulkoinen erottava tekijä, vaan olennainen osa kansakunnan luokkajärjestelmää, joka oli muotoutunut orjuuden aikana ja jatkui sen jälkeen.

Rotu ja luokka Yhdysvalloissa eivät ole pelkästään välineitä taloudellisen eriarvoisuuden oikeuttamiseen, vaan ne ovat syvälle juurtuneita yhteiskunnan rakenteisiin. On helppo väittää, että köyhät valkoiset äänestävät itselleen haitaksi, kun he tukevat niitä, jotka ajavat plutokratian etuja, mutta tämä yksinkertaistus ei selitä sitä, miksi köyhät valkoiset eivät liittoutuneet köyhien mustien kanssa jopa jälkikolonialistisessa Amerikassa. Itse asiassa, heidän osaltaan, rotu oli enemmän kuin yhteiskunnallisen ja taloudellisen aseman kysymys — se oli olemassaolon kysymys. Valkoisuuden identiteetti ja sen psykologinen arvo olivat voimakkaampia kuin yhteinen etu, joka voisi tarjota taloudellista tasa-arvoa.

Tämä dynamiikka selittää myös sen, miksi rotuerottelu ja rasistinen väkivalta jatkuivat pitkään sisällissodan jälkeen, aina keskelle 1900-luvun puoliväliin saakka. Rasismin ja valkoisen ylivallan puolustaminen ei ollut vain taloudellista etua; se oli kulttuurista ja psykologista omaksumista, joka muokkasi kansakunnan yhteiskunnallisia asenteita. Rotuerottelun myötä valkoiset alkoivat nähdä mustat ei vain yhteiskunnan eri luokkana vaan suorastaan uhkana heidän omalle arvostukselleen ja asemaansa yhteiskunnassa.

Rasismin jatkuva läsnäolo Yhdysvalloissa onkin osittain seurausta siitä, että mustien edistysaskeleet ovat aina koettu uhkana valkoisen ylivallan säilymiselle. Tämä ajattelutapa oli keskeinen syy siihen, miksi 1960-luvun kansalaisoikeusliike sai aikaan niin voimakkaan vastareaktion, joka heijastui niin väkivallassa kuin taloudellisessa politiikassa. Etelävaltioiden segregaatio- ja lynkkauskäytännöt olivat vain yksi puoli tätä prosessia; toisaalta taloudellisesti ja poliittisesti rasistinen reaktio näkyi myös niin sanotussa "väritöntä" talouspolitiikassa, joka ei koskaan puuttunut rodullisiin epäoikeudenmukaisuuksiin vaan päinvastoin vahvisti niitä.

Vielä nykyäänkin on helppo nähdä, kuinka rotukysymys tulee esiin erityisesti kaupungistumisen ja taloudellisen taantuman yhteydessä. Rust Beltin kaupungit, kuten Detroit, tarjoavat esimerkin siitä, kuinka rotu on kietoutunut taloudellisiin kysymyksiin. Näitä kaupunkeja ei voida ymmärtää pelkästään teollisuuden ja työpaikkojen vähenemisen seurauksina; ne ovat myös poliittisten voimien muovaamia paikkoja, joissa rotu ja talous risteävät.

Konservatiiviset poliittiset liikkeet ovat onnistuneet käyttämään kaupunkien taantumista hyväkseen, luoden kuvia rappeutuvista, rikollisuuden riivaamista alueista, jotka taas toimivat "kutsuvina signaaleina" valkoisten keskiluokan rasistisille tunteille. Tämä retoriikka on ollut tehokasta erityisesti keskiluokkaisessa valkoisessa väestössä, jonka on helppo uskoa, että kaupungit ovat romahtaneet mustien huonon elämänlaadun vuoksi, vaikka todellisuudessa taustalla on monimutkainen, taloudellinen ja poliittinen prosessi, jossa rotu on keskeinen elementti.

Kun tarkastelemme Yhdysvaltojen nykytilaa, voimme nähdä kuinka nämä taistelut jatkuvat edelleen. Esimerkiksi presidentti Donald Trumpin valinta ja hänen retoriikkansa ovat hyödyntäneet ja syventäneet niitä jakolinjoja, joita rotu ja talous ovat aikojen saatossa luoneet. Trump ei olisi voinut käyttää hyväkseen niin syvästi juurtuneita rotuennakkoluuloja, ellei niitä olisi vaalittu ja ruokittu pitkään niin politiikassa kuin yhteiskunnallisessa diskurssissa.

Tärkeää on ymmärtää, että nämä ilmiöt eivät ole vain satunnaisia eikä niihin liity vain yksittäisiä poliittisia hahmoja. Rasismin ja taloudellisen eriarvoisuuden syvällinen kytkentä on osa suurempaa yhteiskunnallista rakennetta, joka ei katoa pelkästään lainsäädännöllä tai yhteiskunnallisilla reformeilla, vaan vaatii syvällisempää ja pitkäkestoisempaa muutosta kulttuurissa, koulutuksessa ja taloudellisessa tasa-arvossa.

Miten rotuhälytys vaikuttaa kaupunkikehitykseen ja väestön vähenemiseen?

Rotuhälytys on käsite, joka on noussut esiin erityisesti Yhdysvalloissa selittäessään, miten tietyt alueet ja kaupungit kokevat kehityksen jarruja ja jopa väestön vähenemistä. Tämä käsite on tärkeä ymmärtää, sillä se ei kosketa pelkästään yksittäisiä yhteisöjä, vaan sillä on laaja-alaisia vaikutuksia koko urbaaniin kehitykseen, erityisesti teollistuneilla alueilla, kuten Yhdysvaltojen Rust Beltin alueella. Rotuhälytyksellä viitataan erityisesti siihen, miten vähemmistökansanryhmien kasvava osuus tietyillä alueilla koetaan uhkaksi valkoiselle väestölle, joka puolestaan voi johtaa taloudelliseen ja sosiaaliseen taantumaan.

Teollisuuden rappeutuminen ja kaupungistumisen epäonnistuminen ovat tärkeitä taustatekijöitä rotuhälytyksen käsitteelle. Kun teollisuuden työpaikat katoavat, monet perinteiset työväenluokkaiset kaupungit kokevat taloudellista ja infrastruktuurillista romahdusta. Näissä kaupungeissa vähemmistökansanryhmien osuus kasvaa, mikä saattaa aiheuttaa sen, että valkoinen väestö kokee alueet vähemmän houkutteleviksi asuinpaikoiksi ja siirtyy pois. Tämä ilmiö ei kuitenkaan ole ainoastaan taloudellista tai sosiaalista, vaan siihen liittyy myös syvällisiä kulttuurisia ja poliittisia asenteita, jotka vaikuttavat koko kaupungin kehityspolkuun.

Yksi keskeinen mekanismi, joka vahvistaa rotuhälytyksen ilmiötä, on koodattu rasismi. Tämä käsite tarkoittaa sitä, että poliittiset ja taloudelliset toimijat käyttävät piiloviestejä tai koodikieltä vetoamalla esimerkiksi rikollisuuteen tai huonoihin elinolosuhteisiin alueilla, joissa on suuria vähemmistökansanryhmien osuus. Tällainen koodattu rasismi ei välttämättä ilmene suoraan avoimina rasistisinä asenteina, mutta se luo ilmapiirin, jossa vähemmistöt koetaan uhkaksi ja alueiden kehitystä jarrutetaan. Tällöin vähemmistön läsnäolo itse asiassa estää investointeja ja yrittäjyyttä alueilla, joissa rasismi on piilevää mutta voimakasta.

Rasististen asenteiden taustalla oleva taloudellinen logiikka on myös merkittävä. Gentrifikaation prosessit, joissa köyhemmät, usein vähemmistökansanryhmiin kuuluvat asukkaat pakotetaan muuttamaan pois vauraammista kaupunginosista, ovat yleisiä kaupunkien taantumisen yhteydessä. Tämä ilmiö korostuu erityisesti Yhdysvaltain suurkaupungeissa, mutta se on nähtävissä myös Euroopassa ja muissa länsimaissa. Vaikka gentrifikaatio voi johtaa kaupunginosien yleiseen elpymiseen, se voi samalla voimistaa rotuhälytyksen mekanismeja, sillä alueet, jotka alun perin olivat vähemmistökansanryhmien asuttamia, tulevat yhä vähemmän tavoitelluiksi alkuperäisille asukkailleen.

On tärkeää huomata, että rotuhälytyksen vaikutukset eivät rajoitu vain vähemmistön elinolosuhteisiin. Ne heijastuvat koko yhteiskunnan rakenteisiin ja politiikkaan. Politiikka, joka reagoi rotuhälytyksiin, voi johtaa yhä voimakkaampaan eriytymiseen, niin taloudellisesti kuin alueellisesti. Esimerkiksi kaupungit, joissa vähemmistöt kokevat itsensä syrjäytetyiksi tai jopa kriminalisoiduiksi, voivat jäädä paitsi merkittävistä investoinneista ja kehityksestä. Tämä puolestaan luo entistä suuremman eron vauraiden ja köyhien alueiden välillä, mikä osaltaan ylläpitää rotuhälytyksen syvenevää kierteen.

Rotuhälytyksen ymmärtäminen vaatii myös tarkastelua siitä, kuinka tämä ilmiö kytkeytyy laajempiin kaupungin ja alueen kehitystä koskeviin kysymyksiin, kuten asuntopolitiikkaan, koulutukseen, työllisyyteen ja infrastruktuuriin. Kaupunkien, jotka kokevat rotuhälytyksen vaikutuksia, on pyrittävä luomaan politiikkaa, joka ei vain hillitse syrjäytymistä, vaan myös luo mahdollisuuksia vähemmistön osalta. Kaupunkikehityksessä tulisi huomioida se, kuinka tärkeää on estää rotuhälytyksen vahvistumista ja sen seurauksena tapahtuvaa väestönsiirtoa tai -vähenemistä. Ratkaisujen etsiminen on monivaiheinen prosessi, joka vaatii yhteistyötä eri yhteiskuntaryhmien välillä ja laajempaa keskustelua siitä, miten kaupunkien tulevaisuus voi olla kaikkia osapuolia palveleva.

Kaupunkien elpymisprosessit, kuten teollisuuden taantumisen jälkeen tapahtuva väestöliikkuvuus ja alueellinen sopeutuminen, ovat monimutkainen kokonaisuus. Näiden ilmiöiden ymmärtämisessä on tärkeää myös tunnistaa, kuinka yhteiskunnalliset rakenteet ja poliittiset valinnat muokkaavat niin vähemmistökansanryhmien kuin valkoisen väestön käsityksiä ja reaktioita rotuhälytykselle. Tätä kautta avautuu myös mahdollisuus pohtia, miten voidaan luoda kestäviä ja yhteisöllisiä ratkaisuja, jotka estävät rotuhälytyksen kasvamisen ja sen myötä kaupungin tai alueen rappeutumisen.

Miten kaupunkien uudistaminen ja segregaatio liittyvät toisiinsa?

Kaupunkien uudistaminen ja niiden sosiaalinen eriytyminen ovat olleet keskeisiä keskustelunaiheita 1900-luvun jälkipuoliskolta lähtien, erityisesti Yhdysvalloissa. Tässä yhteydessä on noussut esiin kysymyksiä siitä, kuinka julkinen alueen käyttö, kuten maan pakkolunastus ja vähemmistöjen syrjintä, muokkaa kaupunkikuvia ja asukkaita. Samalla tarkastellaan myös, miten politiikka, talous ja väkivalta muokkaavat kaupunkitilan ja sen käytön dynamiikkaa.

Kaupunkien uudistaminen, erityisesti 1950- ja 1960-luvuilla, on monin paikoin ollut yhteydessä valtion ja yksityisten yritysten etujen ajamiseen köyhien alueiden, erityisesti afroamerikkalaisten asuinalueiden, kustannuksella. Pakkolunastuspolitiikka on mahdollistanut sen, että suuria alueita, joissa asui usein etnisiä vähemmistöjä, voitiin purkaa ja tilalle rakennettiin kaupunkikeskuksia, toimistotiloja tai korkealuokkaisia asuinalueita. Nämä toimet eivät ainoastaan muuttaneet kaupunkimaisemaa, vaan ne myös vahvistivat syrjivää taloudellista järjestelmää, joka ohjasi varallisuuden keskittymistä vain tietyille väestöryhmille.

Esimerkiksi Flintin kaupunki Michiganissa, joka on ollut monien ympäristö- ja rasismikysymysten keskiössä, tarjoaa näkyvän esimerkin siitä, kuinka kaupungin ja sen asukkaiden kohtalo liittyvät toisiinsa. Pulidon (2016) mukaan Flintin tilanne on esimerkki ympäristörasismin ja rasistisen kapitalismin yhdistymisestä: kaupunki, joka oli aikoinaan teollisuuden keskus, koki massiivisia teollisuuden sulkemisia ja väestön vähenemistä, ja sen jälkeen kaupungin infrastruktuuri, kuten vesihuolto, jäi huonoon kuntoon. Näitä kehityskulkuja on usein ohjannut poliittinen päätöksenteko, joka ei ole kyennyt tai halunnut puuttua vähemmistöjen asuttamiin alueisiin, vaikka niiden asukkaille tarjottiin vain vähän mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan taloudelliseen nousuun.

Toisaalta, kun tarkastellaan esimerkiksi Yhdysvaltojen köyhiä kaupunginosia, kuten Detroitia ja Youngstownia, voidaan huomata, että "kaupunkien kutistuminen" ei ole vain taloudellista, vaan se tuo mukanaan myös kulttuurisen ja sosiaalisen eriytymisen. Kaupunkialueet, jotka menettivät teollisuutensa ja osan väestöstään, ovat kokeneet eriarvoisuutta myös alueiden kehittämisen kautta. Kuten Ryan (2012) toteaa, Yhdysvaltojen kaupunkien rakennemuutos on johtanut eräänlaiseen "kuiluun" vauraimpien ja köyhimpien asuinalueiden välillä, ja tämä näkyy erityisesti "rust belt" -alueilla, joissa teollisuus ei ole enää yhtä voimakas.

Samalla on tärkeää huomata, että kaupunkipolitiikan muutos ei ole ollut yksinomaan taloudellinen prosessi. Se on ollut myös kulttuurinen ja poliittinen ilmiö, joka on muovannut käsityksiämme kaupungeista, niiden tilasta ja kansalaisoikeuksista. Kuten Putnam (2000) toteaa teoksessaan Bowling Alone, yhteisöllisen elämän väheneminen on ollut osa prosessia, joka on eriyttänyt amerikkalaisia yhteiskuntia. Koko kaupungit ja naapurustot ovat kokeneet eristyneisyyttä, mikä on johtanut sosiaaliseen kuiluun ja kulttuurisiin eroihin. Tämä ei ole pelkästään fyysistä muutosta, vaan se vaikuttaa myös siihen, kuinka ihmiset kokevat tilan, ajan ja paikan.

Kaupunkipolitiikan historian myötä on tullut esille myös "sisäisten kaupunkien" nousu ja lasku, jotka ovat edelleen olleet merkittävä osa monien Yhdysvaltain suurkaupunkien kehitystä. Kuten Rhodesin ja Brownin (2012) tutkimuksessa todetaan, ”sisäiset kaupungit” ovat olleet paikkoja, joissa on tapahtunut monia muutoksia ja ristiriitoja; monet valkoinen väestö on paennut näistä alueista, mutta vähemmistöt ovat edelleen juurtuneet niihin, jotka toisaalta kokevat köyhyyttä ja syrjintää.

Kaupungin uusiutumisen ja sen seurauksena tapahtuvan väkivallan tai rikollisuuden lisääntymisen käsittelyssä tärkeää on myös ymmärtää, että tämä ei ole pelkästään taloudellinen ilmiö. Se on pohjimmiltaan kulttuurinen ja yhteiskunnallinen prosessi, jossa poliittinen ja sosiaalinen järjestelmä estävät tietyn väestönryhmän etenemisen tai elämäntilanteen paranemisen. Kuten Rand (1963) huomauttaa, väkivalta ja alttius rikollisuudelle eivät ole yksinomaan kulttuurisia ilmiöitä, vaan ne juontavat juurensa laajempaan yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen.

Kaupunkien uudistamisen yhteydessä on tärkeää ottaa huomioon, että taloudelliset päätökset, kuten teollisuuden siirtyminen halvempiin maihin ja suurten yritysten rooli alueiden muutoksessa, eivät ole vain poliittisia vaan myös eettisiä kysymyksiä. Kuten Rothstein (2017) kirjoittaa The Color of Law -teoksessaan, hallituksen poliittiset päätökset ovat usein olleet suoraan vastuussa alueiden eriytymisestä ja vähemmistöjen alistamisesta. Tällöin kaupunkipolitiikka ei ole vain kaupungin fyysisen tilan hallintaa, vaan se on myös yhteiskunnan arvojen ja normien heijastuma.

Miten superhydrofobiset ja omnifobiset pinnoitteet toimivat ja miksi ne ovat tärkeitä puhdistusteknologioissa?
Miten piirtämistä voi kehittää ja monipuolistaa – vinkkejä ja tekniikoita
Miksi tekoälyn vapaus valita toimintatavat on vaarallista?
Miten keho ja mieli kytkeytyvät hengityksen, havainnoinnin ja myötätunnon kautta?
Miksi koukun koko on tärkeä valinnassa ja kuinka valita oikea lanka?
Miten radioaktiivisuus, lääketiede ja kemia mullistivat maailmaa: Curiet, Alice Ball ja Dorothy Hodgkin
Miten harvinaiset eläimet voivat muuttaa historiaa ja kulttuuria?
Miten parantaa ruokavalion ja elämäntapojen vaikutusta kehon koostumukseen?
Miten valmistaa korvakorut langasta – perusteet ja tekniikat