Pennsylvanian 39. piirikunta, joka kattaa osia Alleghenyn ja Washingtonin piirikunnista, on ollut pitkään poliittisen kilpailun areena. Piirikunnan poliittinen kenttä on monivivahteinen ja vaihteleva, mutta tietyt tekijät ovat olleet keskiössä niin vaalikamppailuissa kuin alueen poliittisessa ilmapiirissä. Yksi tärkeimmistä piirteistä on alueen muuttuva väestö, joka heijastaa laajempia kansallisia trendejä ja jännitteitä. Erityisesti 2010 ja 2012 vaaleissa, joissa Saccone voitti niukasti, nähtiin tarkkaa kamppailua, mutta vuodet 2014 ja 2016 olivat hänen kannaltaan selvempiä voittoja.

Saccone, joka tunnetaan syvistä uskonnollisista näkemyksistään, on ollut monien konservatiivisten lakiesitysten takana. Hänen kannattamansa lakiehdotukset, kuten julkisten koulujen "In God We Trust" -taulujen pakollisuus ja rukouspäivän asettaminen, ovat herättäneet kritiikkiä uskonnon ja valtion erottamisen periaatteen rikkomisesta. Tämä uskonnollinen ulottuvuus on vahvasti läsnä hänen poliittisessa toiminnassaan. Hän on itse sanonut, että Jumala haluaa ihmisten hallitsevan "pelolla Jumalaa", ja hän uskoo, että Jumalan tahto ohjaa myös vaalien tuloksia.

Conor Lamb, toisaalta, edustaa erilaista poliittista suuntausta. Hän on tullut tunnetuksi taistelustaan huumeepidemian vastaista taistelua, mutta myös tukensa liittojen puolesta ja keskittymisestään alueen taloudellisiin ja sosiaalisiin kysymyksiin. Lamb on saanut tunnustusta siitä, että hän on saanut liittojen tuen vaaleissaan, erityisesti korostaen työntekijöiden oikeuksia ja palkkakehitystä. Erityisesti hänen ajamansa infrastruktuurihankkeet ja väitteet siitä, että veronkevennykset eivät ole johtaneet todelliseen talouskasvuun, eroavat merkittävästi muiden konservatiivisten ehdokkaiden, kuten Rothfusin, lähestymistavasta.

Rothfus, joka on tunnettu konservatiivisista kantoistaan, kuten vastustuksestaan aborttioikeuksien laajentamiselle ja avioliiton sukupuolivähemmistöjen käsitykselle, on myös pyrkinyt saamaan liittojen tuen, mutta hänen näkemyksensä talouspolitiikasta ja veroista eroavat huomattavasti Lambista. Rothfus kannatti verokurssin keventämistä ja säännösten purkamista yrityksille. Tämä eroaa Lambin näkemyksistä, jotka keskittyvät enemmän julkisten investointien ja infrastruktuurin parantamiseen.

Vaikka Saccone, Lamb ja Rothfus kaikki ovat todenneet olevansa pro-life-kannattajia, heidän lähestymistapansa erottuvat. Saccone on keskittynyt voimakkaasti Trumpin hallinnon agendan tukemiseen ja aborttioikeuksien rajoittamiseen, kuten aborttivastaanottokeskusten tiukentamiseen ja aborttien kieltämiseen sydämenlyönnin havaitsemisen jälkeen. Rothfus on ollut johdonmukaisesti pro-life-linjaansa pitäen ja on äänestänyt muun muassa Affordable Care Actin kumoamisen puolesta. Lamb taas, vaikka hänkin on pro-life, on huomattavasti varovaisempi ja tasapainoisempi mielipiteissään.

Vaikka poliittiset erot ovat ilmeisiä, kaikilla kolmella ehdokkaalla on ollut oma tapansa puhutella 39. piirikunnan äänestäjiä. Ehdokkaat ovat ponnistelleet löytääkseen tasapainon alueen taloudellisten ja kulttuuristen haasteiden välillä. Esimerkiksi unionien tuki on ollut keskeinen teema, ja Lamb on saanut tukea liitoilta, kun taas Saccone on jäänyt kiinni oikeudenmukaisuuslainsäädännön kannattamiseen, joka on nähnyt hänet osaksi työmarkkinoiden vastaisempaa liikettä.

Piirikunnan vaaleissa ovat siis tärkeitä paitsi perinteiset poliittiset linjaukset myös kyky lukea ja tulkita alueen väestön moninaisuus ja eri eturyhmien tarpeet. Vaikka vaalit ovat usein paikallisia, ne ovat samalla osa laajempaa kansallista keskustelua, jossa yksittäisten ehdokkaiden linjaukset voivat heijastella suurempia yhteiskunnallisia ja poliittisia jännitteitä.

Tärkeä näkökulma on ymmärtää, että vaaleissa ei aina ole kyse vain yksittäisistä poliittisista kysymyksistä, vaan myös äänestäjien elinolosuhteista, kuten taloudellisista näkymistä, liittojen roolista ja kulttuurisista arvoista. Poliittinen toiminta, erityisesti alueellisten vaalien kontekstissa, ei ole vain ideologista, vaan se kytkeytyy vahvasti ihmisten arkeen ja siihen, millaisia yhteiskunnallisia ehtoja he kokevat ympärillään.

Mikä vaikutus rodullisella ja etnisellä taustalla on naiskandidaattien menestykseen Yhdysvaltain vaaleissa?

Yhdysvaltain vaaleissa 2018 naisten ja vähemmistökandidaattien määrä oli merkittävä. Tämä nousu oli erityisen huomionarvoinen, koska se heijastaa laajempaa yhteiskunnallista muutosta, jossa monimuotoisuus alkaa näkyä yhä vahvemmin myös politiikassa. Naisten edustus kongressissa oli pitkään ollut minimaalista, mutta 1990-luvun alussa, erityisesti vuoden 1992 vaaleissa, nähtiin merkittävä käänne. Silloin, niin sanottuna "naisten vuotena", naisten määrä kongressissa nousi huomattavasti, kun he alkoivat voittaa paikkoja seksuaalista häirintää käsitelleen kuulemistilaisuuden jälkeen. Tämä tapahtuma motivoi monia naisia asettumaan ehdolle, ja sen jälkeen naisedustajien määrä on noussut asteittain. Vuoteen 2018 mennessä naisia oli kongressissa noin 23 prosenttia, mutta tämä luku ei vielä ole lähelläkään miesten määrää, ja tasa-arvon saavuttaminen on edelleen kaukana.

Vaaleissa 2018 naisten määrä, joka asettui ehdolle kongressiin, oli huomattava. Yhteensä 476 naista ilmoittautui ehdokkaaksi 281 kongressipiirissä, joista 356 olivat demokraatteja ja 120 republikaaneja. Naiset voittivat 210 esivaalia 184 kongressipiirissä. Nämä vaalit olivat selkeä osoitus siitä, että naiset pystyvät saamaan enemmän tilaa politiikassa, erityisesti avoimissa vaalipaikoissa, joissa ei ollut istuvaa kongressiedustajaa ehdolla. Naisten mahdollisuus tulla valituksi oli selkeästi suurempi avoimilla paikoilla (95 %) verrattuna alueisiin, joissa istuvat edustajat kilpailivat uudelleenvaaleissa (60 %). Tämä puoltaa käsitystä siitä, että avoimet paikat tarjoavat parhaan mahdollisuuden haasteiden tekemiseen ja monimuotoisuuden lisäämiseen kongressissa.

Rodullisilla ja etnisillä tekijöillä oli merkittävä vaikutus naisten ja vähemmistökandidaattien menestykseen. Esimerkiksi alueet, joissa oli suuret latino- tai mustan väestön osuudet, olivat enemmän naisten ja erityisesti demokraattisten naiskandidaattien suosimia. Latino-väestön osuuden kasvu tietyissä kongressipiireissä lisäsi todennäköisyyttä, että naiset, erityisesti demokraatit, nousivat vaaleissa voittajiksi. Tämä ilmiö on osittain yllättävä, sillä monet ovat aiemmin kuvitelleet, että vähemmistökandidaatit olisivat ensisijaisesti miehiä. Kuitenkin näissä etnisesti monimuotoisissa alueissa naiset olivat usein ne, jotka onnistuivat saamaan äänet.

Vähemmistökandidaattien menestys vuonna 2018 näkyi myös muissa tekijöissä, kuten koulutustasossa. Alueilla, joissa koulutustaso oli korkea ja vähintään 95 prosentilla aikuisväestöstä oli high school -tutkinto, naisten, erityisesti demokraattien, valintaan oli suuremmat mahdollisuudet. Vastaavasti, alueilla, joissa vain noin 55 prosenttia väestöstä oli suorittanut edes peruskoulun, naiskandidaattien valinta oli huomattavasti epätodennäköisempää. Tämä osoittaa, että naiskandidaattien tukiverkosto on monivivahteinen ja voi vaihdella eri alueiden taloudellisten ja sosiaalisten olosuhteiden mukaan. Korkea koulutustaso ja etninen monimuotoisuus näyttävät olevan tärkeitä tekijöitä, jotka luovat suotuisan ympäristön naiskandidaattien menestykselle.

Vähemmistökandidaattien, erityisesti afroamerikkalaisten ja latinalaisamerikkalaisten naisten, menestys oli myös yhteydessä siihen, miten alueen demografinen rakenne, kuten rodullinen ja etninen monimuotoisuus, vaikutti äänestäjien asenteisiin ja mielipiteisiin. Demokraattien ja republikaaneiden välinen ero korostui, sillä latino-alueilla naiset demokraattipuolelta olivat huomattavasti todennäköisempiä voittamaan, kun taas republikaaneilla tämä ei ollut yhtä ilmeistä. Tämän ilmiön takana voi olla monia tekijöitä, mutta selkeimmin se kuvastaa sitä, että etninen monimuotoisuus luo mahdollisuuden monivaiheisille vaalikamppailuille, joissa sukupuoli ja etninen tausta ovat keskeisiä elementtejä.

Lopulta voidaan todeta, että 2018 vuoden vaalit olivat käänteentekeviä naisten ja vähemmistökandidaattien osalta Yhdysvalloissa. Naisten ja vähemmistöjen edustus kongressissa on noussut, mutta tasa-arvon saavuttaminen on yhä pitkän matkan päässä. Koko prosessi on kuitenkin osoittanut, että politiikan kenttä voi muuttua, kunhan siihen annetaan tilaa ja mahdollisuus monimuotoiselle edustukselle.