Android-sovelluskehitys on monimutkainen kokonaisuus, jossa yhdistyvät tekninen osaaminen, käytännön ratkaisut ja jatkuva oppiminen. Kehittäjän arjessa kohtaamat haasteet eivät ole pelkästään koodin kirjoittamista, vaan myös ymmärrystä käyttöjärjestelmän toiminnasta, käyttöliittymäsuunnittelusta sekä sovelluksen elinkaaren hallinnasta. Android Application Development Cookbook -teos tarjoaa laajan kirjon ratkaisuja, joiden avulla pystyy hallitsemaan näitä eri osa-alueita ja välttämään yleisiä sudenkuoppia.

Kirjan alkuosassa korostetaan toiminnan eli Activityn keskeistä roolia. Activityn elinkaari, sen tilojen hallinta ja tilan säilyttäminen ovat olennaisia, jotta käyttäjäkokemus pysyy sujuvana myös esimerkiksi sovelluksen uudelleenkäynnistyksen tai muistipaineen aikana. Intentin käyttö uuden Activityn käynnistämiseen sekä tietojen välittäminen ja tulosten vastaanotto mahdollistavat saumattoman vuorovaikutuksen sovelluksen eri osien välillä. Toiminnan tilan tallentaminen ja palauttaminen, sekä pysyvien tietojen säilyttäminen on kriittistä, jotta sovellus toimii odotetusti myös haastavissa käyttötilanteissa.

Käyttöliittymän rakentaminen perustuu selkeään ja optimoituun layout-rakenteeseen. Erilaiset layoutit kuten RelativeLayout ja LinearLayout tarjoavat joustavuutta elementtien sijoitteluun, mutta niiden oikea käyttö vaatii ymmärrystä. TableLayout ja GridLayout mahdollistavat taulukkomaisen rakenteen, kun taas ListView ja GridView yhdistettynä Adaptereihin ovat tehokkaita suurten tietomäärien esittämiseen. Runtime-aikainen layoutin muokkaus mahdollistaa dynaamisen ja responsiivisen käyttöliittymän luomisen, mutta vaatii myös työkaluja kuten Hierarchy Vieweria suorituskyvyn optimointiin.

Widgetit ja tyylit ovat olennainen osa käyttöliittymän ilmettä ja käytettävyyttä. Widgettien luominen sekä niiden dynaaminen lisääminen layoutiin avaavat mahdollisuuksia interaktiivisiin ja muokattaviin komponentteihin. Tyylien ja teemojen hyödyntäminen tekee sovelluksesta visuaalisesti yhtenäisen ja helpottaa muun muassa eri Android-versioiden tukemista. Tämä on tärkeää, sillä Android-laitteiden ja käyttöjärjestelmäversioiden moninaisuus asettaa kehittäjälle jatkuvia haasteita sovelluksen yhteensopivuudessa.

Valikkorakenteet, kuten Options-menu ja Contextual Action Mode, tarjoavat käyttäjälle tehokkaan tavan navigoida sovelluksen toimintoja. Niiden dynaaminen muokkaaminen ja erilaisten valikkotyyppien (pop-up, batch mode) käyttö luovat joustavuutta ja parantavat käyttökokemusta tilanteesta riippuen.

Fragmenttien hyödyntäminen mahdollistaa monipuolisemman ja joustavamman käyttöliittymän rakentamisen, jossa sovelluksen eri osat voidaan hallita itsenäisesti ja vaihtaa lennossa. Tämä tukee esimerkiksi eri näyttökokojen ja -suuntausten tukemista. Lisäksi Home screen -widgetit ja pikakuvakkeet laajentavat sovelluksen näkyvyyttä ja käyttäjävuorovaikutusta. Hakutoimintojen integroiminen Action Bariin ja täysruudun näyttötilan hyödyntäminen ovat keinoja parantaa käyttökokemusta entisestään.

Tietojen käsittely on keskeinen osa sovelluskehitystä. Yksinkertaisista tallennustavoista, kuten sisäiseen ja ulkoiseen tiedostojärjestelmään tallentamisesta, edetään SQLite-tietokantoihin, jotka mahdollistavat monimutkaisempien tietorakenteiden hallinnan. Taustalla tapahtuva tiedon käsittely Loaderin avulla varmistaa, että käyttöliittymä pysyy responsiivisena ja käyttäjäkokemus sujuvana myös suurten tietomäärien kanssa työskenneltäessä.

Ilmoitukset ja hälytykset ovat tärkeitä käyttäjän huomion kiinnittämisessä. Toast-viestit, AlertDialogit ja progress dialogit tarjoavat erilaisia tapoja kommunikoida käyttäjän kanssa. Ilmoitusten avulla voidaan saada aikaan huomion herättäviä tapahtumia, jotka sisältävät ääniä, valoja ja toimintoja, parantaen sovelluksen vuorovaikutusta käyttäjän kanssa. Monimutkaisempien toimintojen, kuten media player -ilmoitusten, luominen laajentaa sovelluksen toiminnallisuutta ja käyttäjäkokemusta.

Lisäksi on tärkeää ymmärtää, että Android-kehityksessä dokumentaatio, jatkuva oppiminen ja yhteisön tuki ovat arvokkaita. Kirjan esittämät ratkaisut ja reseptit tarjoavat konkreettisia vastauksia, mutta sovelluskehittäjän täytyy jatkuvasti päivittää tietojaan ja sopeutua nopeasti muuttuviin teknologioihin ja käyttöjärjestelmäversioihin. Koodin ylläpidettävyys, modulaarisuus ja testaus korostuvat yhä enemmän laadukkaiden sovellusten tuottamisessa.

Kehittäjälle on olennaista myös syventyä Androidin arkkitehtuuriin ja ymmärtää, miten eri komponentit toimivat yhdessä. Sovelluksen elinkaari, resurssien hallinta, käyttöoikeudet ja turvallisuus ovat kokonaisuuksia, jotka vaikuttavat niin sovelluksen vakauteen kuin käyttäjien luottamukseen. Nämä tekijät on hyvä pitää mielessä jo sovelluksen suunnitteluvaiheessa.

Kuinka käyttää Androidin oletuskameraa valokuvien ottamiseen ja tallentamiseen

Android-sovelluksessa kuvan ottaminen ja tallentaminen voidaan toteuttaa kätevästi käyttämällä oletuskameraa Intentin avulla. Tämä menetelmä hyödyntää valmiita kamera- ja mediatoimintoja, jolloin sovellus voi käynnistää laitteen oman kameran ottamaan kuvan ja tallentaa sen julkiseen kuvakansioon. Näin varmistetaan, että kuva näkyy käyttäjän valokuvagalleriassa ilman monimutkaista kameran hallintaa sovelluksen sisällä.

Ensiksi sovellukseen lisätään tarvittavat käyttöoikeudet AndroidManifest.xml-tiedostoon, jotta sovellus saa luvan käyttää laitteiston kameraa ja tallennustilaa. Käyttöoikeuksien hallinta on välttämätöntä, koska ilman niitä sovellus ei pysty suorittamaan kuvaustoimintoa tai tallentamaan kuvia.

Seuraavaksi käyttöliittymään luodaan yksinkertainen asettelu, joka sisältää ImageView-komponentin kuvan näyttämistä varten ja painikkeen, joka käynnistää kameran. Painikkeen painallus laukaisee Intentin, joka käynnistää järjestelmän oletuskameraohjelman. Intentissä määritellään toiminnoksi ACTION_IMAGE_CAPTURE, joka kertoo Androidille, että halutaan ottaa valokuva.

Kuvan tallentamista varten luodaan tiedoston URI, joka ohjaa kuvan tallennuspaikan julkiseen Pictures-kansioon. Tiedoston nimi muodostetaan aikaleiman avulla, mikä estää tiedostojen päällekkäisyyden. URI välitetään Intentin EXTRA_OUTPUT-muuttujana, jolloin kameraohjelma tallentaa kuvan suoraan määriteltyyn paikkaan.

Kun kuvaus on valmis, sovellus saa kutsun onActivityResult-metodissa, jossa varmistetaan, että kuvaus onnistui. Tämän jälkeen tallennettu kuva luetaan URI:n kautta ja näytetään ImageView-komponentissa. Tällä tavalla käyttäjä saa näkyviin juuri ottamansa kuvan.

Jos kuvan tallennuspaikkaa ei haluta määritellä, voidaan jättää EXTRA_OUTPUT pois. Tällöin kameraohjelma palauttaa pienennetyn esikatselukuvan eli thumbnailin intentin data-muuttujassa. Tämä kuva voidaan myös näyttää suoraan käyttöliittymässä, mutta sen resoluutio on huomattavasti alhaisempi. Lisäksi täysresoluutioisen kuvan lataaminen intentin sisältämästä URI:sta onnistuu erillisellä koodilla, mikä tarjoaa joustoa kuvan käsittelyssä.

Vastaava toimintamalli pätee myös videon tallentamiseen. Intentin toiminto vaihdetaan ACTION_VIDEO_CAPTURE-arvoon, jolloin sovellus käynnistää oletusvideokameran. Videon tallennuksen jälkeen saadaan URI, josta videotiedosto löytyy, ja sen käsittely voidaan aloittaa sovelluksen puolelta.

Tämän lähestymistavan etuna on sen helppous ja yhteensopivuus laajalla laitekirjolla, koska kameraohjelmat ovat usein esiasennettuja ja hyvin optimoituja. Lisäksi sovellus välttää monimutkaisen laitehallinnan, joka vaatisi syvällisempää käsitystä kameran rajapinnoista ja kuvankäsittelystä.

On kuitenkin tärkeää huomioida, että jos sovellus haluaa tarjota laajemman hallinnan kameratoimintoihin, kuten manuaaliset asetukset tai reaaliaikaisen esikatselun, kannattaa käyttää suoremmin Androidin Camera API:ta tai uutta Camera2 API:ta. Nämä rajapinnat mahdollistavat syvemmän integraation ja monipuoliset ominaisuudet, mutta niiden käyttö vaatii huomattavasti enemmän koodia ja ymmärrystä laitteiston toiminnasta.

Jotta sovellus palvelee laajaa käyttäjäkuntaa, on järkevää yhdistää uusi Camera2 API vanhempaan Camera API:iin, koska vanhemmissa laitteissa Camera2 API ei ole tuettu. Näin varmistetaan, että sovellus toimii niin uusilla kuin vanhemmillakin laitteilla.

Lisäksi TextureView-komponentin käyttö esikatselussa on suositeltavaa, koska se tarjoaa joustavuutta grafiikan käsittelyssä verrattuna perinteiseen SurfaceView:iin. TextureView on käytettävissä Android 4.0:sta (API 14) lähtien, mikä kattaa suuren osan markkinoista.

On tärkeää ymmärtää, että kuvan tallennus Androidissa liittyy myös oikeuksien hallintaan erityisesti uudemmissa Android-versioissa, joissa tallennuslupia on tiukennettu. Sovelluksen on hallittava käyttöoikeuksien pyytäminen käyttäjältä ajon aikana, eikä vain manifestissa.

Kuvan tallentaminen julkiseen kansioon mahdollistaa kuvan helpon saatavuuden myös muille sovelluksille ja käyttäjän hallinnoitavaksi. Kuitenkin tämä myös edellyttää, että sovellus hallitsee tallennustilan tilan riittävyyttä ja kuvatiedostojen nimeämisen huolellisesti, jotta tiedostojen päälle kirjoittamiselta vältytään.

Kokonaisuudessaan oletuskameraan perustuva kuvanotto on erinomainen valinta nopeaan ja vaivattomaan toteutukseen, kun taas laajempi hallinta ja sovelluskohtaiset ominaisuudet edellyttävät syvempää API-tason integraatiota.

Miten Geofencing toimii Android-sovelluksissa ja mitä sen toteuttamisessa tulee huomioida?

Geofencing-teknologia Android-sovelluksissa perustuu sijaintitietojen jatkuvaan seurantaan, jonka avulla sovellus voi tunnistaa käyttäjän saapumisen tai poistumisen tietyn maantieteellisen alueen sisälle, niin kutsutun geoaidan, sisälle. Tämä saavutetaan hyödyntämällä Google API Client -yhteyttä, jonka avulla sovellus kommunikoi laitteiston ja Google Play -palveluiden sijaintitoimintojen kanssa. Sovelluksen täytyy ensin muodostaa yhteys Location Services API:hin, jonka jälkeen voidaan lisätä geofencet.

Geofencet määritellään Geofence-objekteina, jotka sisältävät muun muassa pyöreän alueen koordinaatit, eli leveyden- ja pituusasteen, sekä säteen, joka kertoo alueen koon. Lisäksi määritellään viive, jonka aikana käyttäjän tulee oleskella alueella ennen kuin tapahtuma käynnistyy, esimerkiksi loitering delay 30 000 millisekuntia (30 sekuntia), ja siirtymätyypit, jotka voivat olla alueelle saapuminen, poistuminen tai alueella oleskelu (ENTER, EXIT, DWELL). Geofencet on mahdollista asettaa voimassaoleviksi toistaiseksi, eli ne eivät vanhene automaattisesti.

GeofencingRequest rakentuu geofence-listasta ja sen trigger-tyypistä, kuten INITIAL_TRIGGER_DWELL, joka määrittelee millä ehdolla sovellus reagoi geofence-tapahtumiin heti sovelluksen käynnistyessä tai asetettaessa geofence. Lisäksi sovellus tarvitsee PendingIntentin, joka toimii järjestelmän ilmoituksena sovellukselle, kun geofence-ehdot täyttyvät. Tämä PendingIntent on linkitetty intenttipalveluun, joka hoitaa varsinaisen tapahtumankäsittelyn, kuten ilmoituksen lähettämisen käyttäjälle.

Sovelluksen käyttöoikeudet ovat kriittisessä roolissa, sillä sijaintitietojen saaminen edellyttää käyttäjältä ACCESS_FINE_LOCATION -oikeuden myöntämistä. Android 6.0 Marshmallowin jälkeen käyttöoikeudet käsitellään dynaamisesti, eli käyttäjä voi hyväksyä tai hylätä ne sovelluksen käynnissä ollessa. Tämä tekee sijaintitietojen käytön hallinnasta joustavampaa, mutta myös vaatii sovellukselta selkeää ja käyttäjäystävällistä oikeuksien kyselylogiikkaa.

Geofencing API:n käyttö ei ole vain geofencejen lisäämistä, vaan niillä on myös hallintamahdollisuus poistaa ne. Geofencejen poistaminen onnistuu joko pyynnön ID:n tai PendingIntentin avulla, mikä mahdollistaa dynaamisen ja joustavan käytön tilanteissa, joissa geofencejä ei enää tarvita tai käyttäjän tilanne on muuttunut.

Geofencingin tehokas hyödyntäminen edellyttää ymmärrystä paitsi teknisistä yksityiskohdista myös siitä, miten sijaintipohjaiset palvelut voivat parantaa käyttäjäkokemusta. On tärkeää huomioida energiatehokkuus, sillä jatkuva sijainninseuranta kuluttaa akkua. Siksi geofencejen käyttämisessä kannattaa suosia riittävän suuria säteitä ja riittävän pitkiä viiveitä välttääksesi turhat paikannustarkistukset. Lisäksi käyttäjän yksityisyydestä huolehtiminen on olennaista; sovelluksen tulee kertoa selkeästi, miksi ja miten sijaintitietoja kerätään ja käytetään.

Geofencing-ratkaisut ovat usein osa laajempaa sovellusarkkitehtuuria, johon kuuluu muun muassa taustatyöt, ilmoitukset ja käyttöoikeuksien hallinta. Tämä kokonaisuus muodostaa pohjan responsiiviselle ja käyttäjälähtöiselle sovellukselle, joka hyödyntää sijaintitietoja vastuullisesti ja tehokkaasti.

Miten Android-sovellus hallitsee hälytyksiä ja vastaanottaa laitteen käynnistysilmoituksen?

Android-sovelluksen vastuulla on palauttaa hälytykset päälle aina, kun laite käynnistyy uudelleen, koska laite itsessään ei säilytä hälytysten tilaa sammutuksen jälkeen. Tämä vaatii vastaanottamaan laitteen käynnistyksen ilmoituksen (ACTION_BOOT_COMPLETED), jotta sovellus voi käynnistyksen yhteydessä uudelleenasettaa kaikki tarvittavat hälytykset.

Hälytyksen luominen perustuu AlarmManageriin ja siihen liittyvään PendingIntentiin, joka toimii laukaisijana, kun hälytys tapahtuu. Hälytyksen asettaminen edellyttää siis BroadcastReceiverin määrittämistä, joka kuuntelee hälytyksen laukaiseman intentin. Esimerkkinä voidaan käyttää yksinkertaista käyttöliittymää, jossa on painike hälytyksen asettamiseksi.

AndroidManifest.xml-tiedostossa tulee määritellä BroadcastReceiver sekä sallia vastaanottaa BOOT_COMPLETED-ilmoitus, jotta sovellus pystyy toimimaan käynnistyksen yhteydessä. Tämä sisältää myös tarvittavan RECEIVE_BOOT_COMPLETED-oikeuden lisäämisen.

Hälytyksen asettaminen tapahtuu AlarmManagerin set-metodilla, johon annetaan tyyppi, aika ja PendingIntent. Ennen Android 4.4 KitKatia tämä asetti tarkasti määritellyn ajan, mutta uudemmissa versioissa se toimii epätarkemmin virrankulutuksen optimoinnin vuoksi. Jos tarkka aika on välttämätön, käytetään setExact-metodia. Hälytyksen tunnistamiseksi luodaan oma ACTION_ALARM -toimintotunniste, joka tarkistetaan BroadcastReceiverin onReceive-metodissa.

Mikäli samaa PendingIntentia käytetään useampaan kertaan, aikaisempi hälytys korvautuu uudella. Useamman hälytyksen toteuttamiseksi tarvitaan erilliset PendingIntentit esimerkiksi eri toimintotunnisteilla. Hälytyksen voi peruuttaa kutsumalla AlarmManagerin cancel-metodin samalla PendingIntentilla, jolla se on luotu.

Toistuva hälytys voidaan asettaa setRepeating-metodilla, joka vaatii aikaleiman lisäksi toistovälin millisekunteina tai AlarmManagerin vakioarvona, kuten INTERVAL_DAY tai INTERVAL_HALF_HOUR.

Kun laite käynnistyy, Android lähettää BOOT_COMPLETED-intentin. Tätä varten sovelluksen on määriteltävä oikea lupa ja intent-suodatin Manifestiin sekä käsiteltävä tätä BroadcastReceiverissa. Näin voidaan esimerkiksi uudelleen luoda kaikki sovelluksen hälytykset, jotka menivät menetetyiksi laitteen sammuttua.

BroadcastReceiverit voivat käsitellä useita eri intent-toimintoja samassa luokassa, joten ei ole välttämätöntä luoda erillistä vastaanotinta jokaiselle toiminnolle. Tällöin on suositeltavaa tehdä tarkistus onReceive-metodissa toiminnon perusteella.

Lisäksi on tärkeää huomioida, että pääsäikeen (UI-thread) lukkiutuminen tulee välttää sovelluksen suorituskyvyn ja käyttäjäkokemuksen takaamiseksi. Taustatyöt kannattaa hoitaa esimerkiksi AsyncTaskin tai muiden asynkronisten ratkaisujen avulla.

On olennaista ymmärtää, että Androidin järjestelmä on suunniteltu tehokkuutta silmällä pitäen, joten hälytysten tarkkuus ja ajastus voivat vaihdella käyttöjärjestelmän version ja virransäästöominaisuuksien mukaan. Sovelluksen kehittäjän tulee ottaa tämä huomioon ja suunnitella hälytysten logiikka siten, että se kestää myös epätarkkuudet ja järjestelmän rajoitukset.

Miten lisätä Google-kirjautuminen Android-sovellukseen?

Google-kirjautuminen on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, jotka monet sovellukset tänä päivänä tarjoavat käyttäjilleen. Sen avulla käyttäjät voivat kirjautua sisään nopeasti ja turvallisesti Google-tilillään ilman, että heidän täytyy muistaa uusia salasanoja tai luoda uusia tunnuksia. Android-sovellusten kehittäjille Google Sign-In tarjoaa yksinkertaisen ja suoraviivaisen tavan lisätä tämä toiminto sovelluksiinsa. Tässä käsitellään vaiheet, jotka ovat tarpeen Google-kirjautumisen integroimiseksi Android-sovellukseen.

Aluksi luodaan GoogleSignInOptions-objekti, joka määrittelee käytettävät kirjautumisvaihtoehdot. Tässä esimerkissä pyydämme käyttäjältä sähköpostiosoitteen, mutta tarvittaessa voimme pyytää myös muita tietoja, kuten käyttäjän nimeä, valokuvaa tai ID-tunnusta. Seuraavaksi luodaan GoogleApiClient-objekti, joka vastaa Google API:en yhteyden hallinnasta. Tämän objektin avulla hallitsemme yhteyden tilaa ja virheitä.

Kun käyttäjä napsauttaa sovelluksessa Google-kirjautumispainiketta, sovellus lähettää Intent-kutsun GoogleSignInApi:lle, joka hoitaa kirjautumisprosessin. Kirjautumisprosessin jälkeen saamme tulokset onActivityResult()-metodissa. Jos kirjautuminen oli onnistunut, voimme saada käyttäjän tilitiedot, kuten sähköpostiosoitteen ja nimen.

Käyttäjät voivat kirjautua Google-tililleen painamalla sovelluksessa luotua SignInButton-painiketta. Painikkeen klikkaaminen käynnistää kirjautumisprosessin, ja tulokset käsitellään onActivityResult()-metodissa. Jos kirjautuminen onnistuu, saamme GoogleSignInAccount-objektin, josta voimme lukea käyttäjän tietoja. Tässä esimerkissä näytämme käyttäjän nimen sovelluksessa ja piilotamme kirjautumispainikkeen, koska käyttäjä on jo kirjautunut sisään.

Google Sign-In tarjoaa myös lisäominaisuuksia, kuten käyttäjän profiilikuvan ja yksilöllisen ID:n saamisen, jotka voivat olla hyödyllisiä, jos sovelluksessa tarvitaan tarkempaa käyttäjäprofiilia. Lisäksi getIdToken()-metodi on käytettävissä taustapalvelinten autentikointiin, mikä voi olla tarpeen, jos haluat yhdistää sovelluksesi taustajärjestelmään.

Google on tehnyt kirjautumisen lisäämisestä sovelluksiin suhteellisen helppoa. Sen tarjoamat GoogleApiClient ja GoogleSignInOptions-API:t käsittelevät monimutkaisimmat osat, kuten yhteyden hallinnan ja virheilmoitukset. Tämä mahdollistaa kehittäjien keskittymisen sovelluksen muihin tärkeisiin toimintoihin, kuten käyttökokemuksen parantamiseen ja lisäominaisuuksien luomiseen.

Tätä varten on kuitenkin tärkeää ymmärtää myös sovelluksen lokalisaation merkitys, sillä Google tarjoaa monia lokalisoituja merkkijonoja, joita voi käyttää sovelluksen eri kieliversioissa. Paikallistaminen voi olla tärkeä osa käyttäjäkokemusta, erityisesti sovelluksissa, jotka haluavat palvella kansainvälisiä käyttäjiä. Google tarjoaa SDK:ssaan paikallistettuja merkkijonoja, ja ne voidaan lisätä projektiin helposti.

Jos sovellus kasvaa ja haluat integroida sovelluksen muiden käyttäjien välillä, kuten yhteisten tietojen tai korkeimpien pistetilanteiden jakaminen, voit harkita Backend-as-a-Service (BaaS) -ratkaisujen käyttöä. BaaS tarjoaa valmiita pilvipohjaisia palveluja, jotka helpottavat sovellusten käyttäjä- ja tietohallintaa ilman oman palvelimen rakentamista. Esimerkiksi Firebase on yksi suosituimmista BaaS-vaihtoehdoista, joka tarjoaa muun muassa käyttäjäprofiilit, tallennustilat ja push-ilmoitukset.

Tässä kohtaa on tärkeää valita oikea BaaS-palvelu, joka sopii tarpeisiisi. Monet palveluntarjoajat tarjoavat ilmaisen käytön tietyin rajoituksin, mutta kasvavassa sovelluksessa saattaa tulla tarpeen siirtyä maksullisiin palveluihin. Yksi tärkeimmistä asioista on miettiä, miten BaaS voi skaalautua sovelluksesi tarpeiden mukaan ja kuinka helposti sitä voidaan integroida Android-projektiin.

BaaS-palvelut voivat myös tarjota lisäominaisuuksia, kuten tapahtumien hallintaa, push-ilmoituksia, saavutuksia ja johtotauluja, jotka ovat erityisen hyödyllisiä pelisovelluksissa ja muissa interaktiivisissa sovelluksissa. Useimmat BaaS-ratkaisut tarjoavat valmiit SDK:t Android-sovelluksiin, jolloin kehittäjien on helppo lisätä ne projektiinsa ilman, että heidän tarvitsee huolehtia taustapalvelimien hallinnasta.

Jos aiot luoda sovelluksen, jossa käyttäjät voivat esimerkiksi kilpailla toistensa kanssa, on tärkeää valita BaaS-palvelu, joka tukee reaaliaikaisia päivityksiä ja synkronointia eri laitteiden välillä. Monissa pelisovelluksissa tätä ominaisuutta käytetään korkeimpien pistetilanteiden näyttämiseen tai muiden käyttäjien kanssa kilpailemiseen.

Miten tieteellinen ajattelu kehittyi antiikista nykypäivään?
Mikä tekee Donald Trumpista yhteiskunnan lain ulkopuolella olevan hahmon?
Miten oppia leipomaan virheiden kautta: Reseptien ja keittiöjumalien oppitunnit