Mikä tekee Donald Trumpista yhteiskunnan lain ulkopuolella olevan hahmon?

Donald Trump on esimerkki henkilöstä, joka on vakiinnuttanut asemansa rikkauksien ja vallan huipulla, mutta hänen toimintatapansa ja käytöksensä herättävät jatkuvasti kysymyksiä siitä, kuinka läheltä laittomuuksia hän todella kulkee. Trump on ollut monessa suhteessa lain ulkopuolella oleva hahmo jo pitkään. Hänen toimintansa ei ole sattumaa, vaan hänen erikoistaitonsa liiketoimintamaailmassa ja henkilökohtaisessa elämässään liittyvät usein lainsäädännön rajojen venyttämiseen ja laittomuuksien hyväksymiseen.

Trumpin elämäntapa on ollut aina poikkeuksellinen, eikä hän ole koskaan karttanut kiistanalaisia suhteita. Hänen yrityksensä ovat sekoittuneet monin tavoin järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Trump on ollut tekemisissä monien rikollisryhmien kanssa, ja hän on ymmärtänyt, kuinka liiketoiminta voi hyötyä, kun sen tueksi löytyy järjestäytyneen rikollisuuden apua. Tämä ei ole ollut vain sattumaa, vaan hän on osannut käyttää näitä suhteita eduksensa, kuten suuri osa liike-elämänsä menestyksestäkin on saanut alkunsa näistä suhteista.

Hän ei ole kuitenkaan vain liikemies. Trumpin käyttäytyminen ja toiminta muistuttavat monin tavoin mafiajohtajaa. Hänen suhteensa poliitikkoihin, rikollisiin ja muihin vahvoihin tahoihin ovat luoneet hänen toimintaympäristönsä. Tämän kaiken alla on kuitenkin perimmäinen luonteenpiirre: Trumpin oma maailmankatsomus ja moraalikoodisto ovat täysin hänen itsensä määrittelemiä, eikä hänellä ole mitään velvoitteita tai lojaaliutta ketään kohtaan, paitsi itseään kohtaan. Hän ei tunnista kunniallisuutta, ei lainkuuliaisuutta, eikä hänellä ole mielenkiintoa toimia muiden säännöillä.

Trumpin elämäntapaan kuuluu myös jatkuva epäluottamus muihin ihmisiin. Hänen isänsä Fred oli samanlainen, ja Donald on tullut tunnetuksi siitä, että hän on ”koko elämäni aikana varastanut amerikkalaisilta veronmaksajilta”. Tämä ei ole ollut vain käytännön tasolla merkittävä, vaan se on myös osaltaan muovannut Trumpin ajattelutapaa ja käyttäytymistä. Hänen asenteensa muihin ihmisiin, erityisesti liike-elämässä, on selvästi kyyninen ja epäluuloinen. Hän itse asiassa neuvoo kirjassaan Think Big and Kick Ass olemaan jatkuvasti varuillaan, koska kaikki ihmiset ovat hänen mielestään valmiita pettämään ja huijaamaan.

Yksi Trumpin tuntemista ja hyväksymistä toimintatavoista on se, että hän ei epäröi palkita niitä, jotka ovat hänelle uskollisia ja rankaista niitä, jotka ovat hänen mielestään pettäneet hänet. Tämä kostomentaliteetti on ollut hänen liiketoimintansa ja henkilökohtaisen elämänsä kulmakivinä. Trump kertoo avoimesti, kuinka hän nauttii siitä, että hän voi ”laittaa ihmiset paikoilleen”, ja hän ei säästä ketään, joka hänen mielestään on hänelle epäkunnioittava tai uskoton.

Samalla Trumpilla on uskomaton kyky manipuloida ja käyttää hyväkseen tilanteita. Hän on myös äärimmäisen taitava siinä, miten hän osaa kääntää mahdolliset häviöt edukseen. Tämän lisäksi hänellä on hyvin tarkka käsitys siitä, miten hän voi hyödyntää muita ja saada aikaan sen, että muut tekevät hänen puolestaan likaisen työn. Hänen yhteistyöhenkensä ei ole rakentunut rehellisyydelle, vaan se pohjautuu suhteiden väärinkäyttöön, oman edun tavoitteluun ja toisten hyväksikäyttöön.

Trump ei ole vain opportunisti; hän on myös ihmisten sielujen asiantuntija. Hän ymmärtää ihmisten heikkoudet, ja hän osaa käyttää niitä hyväkseen. Tämä tekee hänestä vaarallisen niin liiketoiminnassa kuin politiikassakin. Hänellä on kyky saada ihmiset toimimaan hänen hyväkseen ilman, että nämä edes tajuavat olevansa osittain hänen pelinappuloitaan. Hänen elämässään ei ole tilaa rehellisyydelle, eikä hän ole koskaan epäröinyt käyttää hyväkseen epäeettisiä keinoja oman etunsa ajamiseen.

Trumpin elämäntapa on monella tapaa opetus siitä, miten valta ja raha voivat muuttaa ihmisen moraalikäsityksiä ja käyttäytymistä. Kysymys ei ole vain siitä, kuinka hän on toiminut; kysymys on siitä, mitä hänen toimintatapansa voi opettaa yhteiskunnastamme, sen arvoista ja siitä, kuinka helposti rikkaus ja valta voivat häivyttää laillisuuden ja kunniallisuuden rajat.

Kuinka perintösuunnitelmat voivat johtaa veronkiertoon ja petoksiin

Suunnitelman toteuttaminen kesti seuraavan vuosikymmenen ja sisälsi sekä perinteisiä että epäortodoksisia keinoja. Fredin testamentin muokkaaminen verojen välttämiseksi oli esimerkki perinteisestä taktiikasta. Sen sijaan sisarusten kehittämä petos, jossa he saivat omistaa isänsä rakennuksia ilman, että heidän täytyi maksaa senttiäkään omia varojaan, edusti epäortodoksista lähestymistapaa. Tällä tavoin valtava rahasumma, joka olisi muuten mennyt Yhdysvaltain valtiolle, päätyi Trumpin lasten käsiin.

Yksi keskeisistä osista tätä ovelaa rahansiirtosuunnitelmaa oli yrityksen perustaminen, nimeltään All County Building Supply & Maintenance. Tämän yrityksen tehtävä oli laskuttaa Fred Trumpilta liikaa korjauksista ja parannuksista hänen kiinteistöissään. All County ei omistanut mitään toimistoja eikä sillä ollut muuta tarkoitusta kuin tehdä suuria rahalahjoituksia Fredin lapsille ja naamioida ne legitiimeiksi liiketoimetransaktioiksi, jotta vältettiin perintöveron maksu. All County laskutti Fred Trumpilta ylihinnoiteltuja laskuja, mutta samalla Trumpin perhe jatkoi neuvotteluja tavarantoimittajien kanssa aivan kuten ennenkin. Näin perhe onnistui nostamaan vuokriaan, koska he saivat All County -laskujen perusteella perusteet korottaa vuokria jopa 30 miljoonalla dollarilla. Tämä prosessi oli kiinteistöjen vuokralaisille raskas isku, sillä heidän valituksensa nostettuihin vuokriin jäivät lähes aina vaille huomiota.

Trumpin liiketoiminnan ja verotuksen epäselvyydet eivät jääneet tähän. Esimerkiksi Trump University -niminen kiinteistöseminaari, joka toimi huijausperustein, oli osa laajempaa petosskandaalia, joka johti 25 miljoonan dollarin sovintoon vuonna 2018. Tämä summa maksettiin Trump Universityn asiakkaille, jotka olivat kärsineet petoksista ja harhaanjohtavasta toiminnasta. Trumpin itsensä mukaan oikeudenkäynnissä ei ollut mitään syytä huoleen, sillä hän uskoi edelleen voittavansa oikeudessa. Vasta presidentiksi valinnan jälkeen asiasta tuli kiireellisempi ja tärkeämpi, koska hän halusi keskittyä valtion asioihin.

Näiden tapausten kautta nousee esiin laajempi kysymys siitä, kuinka suuryritykset ja valtaapitävät henkilöt voivat käyttää hyväkseen monimutkaisia verosuunnittelustrategioita ja lainsäädännön aukkoja rikkomatta kuitenkaan lakia aivan suoraan. Yksittäiset henkilöt saattavat jäädä ilman oikeutta tai saada vain pieniä korvauksia, kun taas suurten yritysten tai perheyritysten omistajat voivat jatkaa toimintaansa lähes ilman seuraamuksia.

Tällaisissa tilanteissa on tärkeää ymmärtää, että lain kirjaimellista noudattamista ei aina voida pitää moraalisesti oikeana. Veronkierto ja muu petollinen liiketoiminta eivät ole pelkästään lainsäädännöllisiä rikkomuksia; ne ovat myös eettisiä ongelmia, jotka vaikuttavat yhteiskunnan kokonaisuudessaan. On tärkeää tunnistaa, että vaikka laki saattaa antaa väyliä verojen välttämiseksi tai varojen siirtämiseksi, se ei oikeuta rikollista käyttäytymistä, joka saattaa vahingoittaa suurempia yhteisöjä.

Miten Trumpismi on muokannut Amerikan politiikkaa ja yhteiskuntaa?

Kun Yhdysvaltain perustuslain laatijat miettivät valtionhallinnon tasapainoa ja kompromisseja, he tuskin osasivat kuvitella Trumpin kaltaista ilmiötä, puhumattakaan poliittisten puolueiden vahvasta kansallisesta yhtenäisyydestä. He eivät ennakoineet myöskään vaaleja, joissa vaalituloksia olisi kyseenalaistettu tai joissa presidentin syyte voitaisiin mitätöidä pelkästään sen takia, että syytteet olivat toisen puolueen esittämiä. Perustuslain laatijat eivät siis suunnitelleet mekanismeja, jotka suojaisivat kansaa sellaisilta ilmiöiltä kuin Trumpin aikakauden vaalivilppi tai presidentin syyteharkintojen puolueellinen mitätöinti.

Trumpismi on monin tavoin määritelty liikkeeksi, joka on juurtunut niin kansalliseen populismiin kuin kauaskantoisempaan äärioikeistolaiseen ajatteluun. Kanadalainen poliittinen tutkija David Tabachnick on kuvannut Trumpismia nykypäivän ja perinteisten poliittisten trendien sekoituksena, jossa yhdistyvät julkisuuden henkilön voima, vastarinta eliittiä kohtaan, nativismi ja populismi. Trumpismissa on kyse ensisijaisesti valkoisesta identiteetistä ja sen ympärille rakentuvasta kaunan tunteesta. Sen ideologia on antidemokraattinen, elitististä ja liberaalia yhteiskuntaa vastustava, sekä pyrkii purkamaan yhteiskunnallisia ja lainsäädännöllisiä rakenteita, joiden avulla suojellaan monimuotoisuutta, monikulttuurisuutta ja kansojen sekoittumista.

Trumpismi ei ole vain poliittinen ideologia, vaan syvä yhteiskunnallinen ja kulttuurinen liike, joka perustuu epäoikeudenmukaisuuden ja uhriutumisen tunteisiin. Se on ilmiö, jossa yhdistyvät perinteiset autoritaariset ihanteet ja nykypäivän epätoivon ja vihan valtavirran syventäminen. Yksi Trumpismin keskeisistä piirteistä on, että se nojaa valtavaan kansalaisryhmään, joka ei enää näe perinteisiä poliittisia puolueita omiin intresseihinsä vastaavina. Trumpin kannattajat eivät pelkästään halveksi demokraatteja, vaan myös oman puolueensa eliittiä, jota pidetään heikkona ja kyvyttömänä haastamaan liberaalista hegemoniaa.

Trumpismissa yksittäiset kannattajat voivat olla joko välinpitämättömiä Trumpin politiikan suhteen tai aktiivisesti osana liikettä. Mitenkään ideologisesti tai taloudellisesti yhtenäinen tämä liike ei ole, vaan sen ytimessä on Trumpin persoonan ja hänen viestinsä mystifiointi. Trumpin puheita tulkitaan messiaanisen pelastuksen lupauksina, joissa yhdistyvät vastustus monenlaista kulttuurista ja sosiaalista muutosta kohtaan. Trumpin kannattajat uskovat, että heidän kansalliset ja yhteiskunnalliset pelkonsa on ottanut haltuunsa monikulttuurinen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuusliike, johon he suhtautuvat epäluuloisesti ja vihamielisesti.

Trumpismiin liittyy myös merkittävä kytkös erilaisiin äärioikeistolaisiin liikkeisiin ja organisaatioihin, joilla on ollut suuri vaikutus Yhdysvaltain poliittiseen kenttään. Trumpin valinta presidentiksi oli ikään kuin lupaus siitä, että nämä äärioikeistolaiset ideat tulisivat saamaan entistä enemmän valtaa ja näkyvyyttä. On tärkeää huomioida, että Trumpin nousu ei ollut yksittäinen ilmiö, vaan se oli osa pitkään kestänyttä poliittista muutosta, joka alkoi jo paljon ennen Trumpin kampanjaa.

Trumpin kampanja ja myöhemmin hänen presidenttikautensa olivat enemmän kuin vain poliittisia strategioita. Trumpin ajattelu ja hänen hallintonsa perustuivat ajattelutapaan, joka oli monin tavoin populistista ja vastakkaista perinteiselle hallintotavalle. Trumpin kiinteä tuki tuli aluksi erityisesti sellaisista väestöryhmistä, joita muut poliitikot eivät olleet osanneet tunnistaa, ja nämä ryhmät näkivät Trumpin pelastajana. Hänen viestinsä toi esiin ajatuksia, joita aiemmin oli pidetty marginaalisina ja äärimmäisinä.

Vähemmistöt ja muiden ryhmien edustajat, joita Trumpin kannattajat pitivät "vihollisina", kuten mustat, maahanmuuttajat ja seksuaaliset vähemmistöt, muodostivat sen viitekehyksen, johon Trumpin liike vetosi. Tällöin voidaan nähdä samankaltaisuuksia aiempien poliittisten takaiskujen kanssa, kuten Jim Crow -lain ja muiden rotuerottelulakien aikakauden vastatoimilla, jotka pyrkivät palauttamaan vanhan yhteiskuntajärjestyksen.

Trumpin voitto presidentinvaaleissa oli suora seuraus useista poliittisista maneuvereista ja viestinnällisistä strategioista, joissa oli mukana niin yksilöitä kuin suurempia poliittisia ryhmittymiä, jotka halusivat kaataa perinteisen poliittisen järjestelmän. Stephen Bannonin ja Stephen Millerin kaltaiset hahmot olivat keskeisiä tämän uuden ajattelutavan muovaamisessa ja Trumpin poliittisen identiteetin rakentamisessa. Heidän taktiikkansa yhdistivät taloudellisen nationalismin ja Amerikan ensisijaisuudesta puhuneen ideologian.

On myös syytä huomata, että Bannon ja Miller eivät vain muokanneet Trumpin viestejä, vaan he olivat olennainen osa tätä poliittista käänteen tekevää liikettä, joka oli halukas romuttamaan aikaisempia poliittisia rakenteita ja järjestelmiä. Se, että Bannon pystyi luomaan poliittisen ympäristön, jossa äärioikeistolaiset ideat saivat entistä enemmän jalansijaa, oli yksi Trumpin presidenttikauden keskeisiä elementtejä. Tämä voi herättää kysymyksiä siitä, mitä todellisia seurauksia Trumpismin leviämisellä on Amerikan demokraattiselle järjestelmälle ja maailmanlaajuiselle politiikalle.

Miten Trumpin toiminta vaikutti 6. tammikuuta tapahtuneeseen vallankaappausyritykseen ja sen jälkiselvityksiin?

Kenraali Milley, joka esti Trumpia aloittamasta sotaa Irania vastaan juuri ennen virasta luopumista, on keskeinen hahmo tässä tarinassa. Hänen myöhemmät kommenttinsa siitä, että Trumpin mukaan lähteminen kirkkoon valokuvan ottamista varten oli virhe, korostavat hänen epäluottamustaan entiseen presidenttiin. FBI:n sisäiset varoitukset väkivaltaisesta hyökkäyksestä kongressiin joulukuussa 2020 jäivät käytännössä huomiotta, vaikka poliisilla oli tiedotuhot riittävästi varautua. Tämä epäonnistuminen ja viranomaisten vähäinen reagointi edesauttoivat hyökkäyksen onnistumista.

Vaikka todistusaineisto osoittaa, että useat kapinalliset ryhmät suunnittelivat kongressiin tunkeutumista, heidän toimintansa jälkeisistä suunnitelmista ei ole selkeää näyttöä. Trumpin liittolaiset, kuten Roger Stone ja Alex Jones, olivat mukana ennen tapahtumia järjestetyissä tilaisuuksissa, mutta näyttö heidän yhteistoiminnastaan militiasolujen kanssa on puutteellista. Sen sijaan Trumpin puhelut Georgian osavaltion viranomaisille ja painostus oikeusministeriön virkamiehiin osoittavat hänen pyrkineen väärentämään vaalituloksia suoraan viranomaisiin kohdistuvalla vallankäytöllä.

Kongressissa tapahtuneessa vaalituloksen vahvistamisessa republikaanien jako oli selkeä. Vaikka demokraatit hyväksyivät Bidenin voiton yksimielisesti, suuri osa republikaaniedustajista äänesti vaalituloksen hylkäämisen puolesta ilman minkäänlaista näyttöä tai perustelua. Tämä osoittaa, miten valeuutiset ja vaalihuijausväitteet olivat muodostuneet osaksi poliittista strategiaa ja keinoksi säilyttää valta.

Entinen kongressin oikeusasiamies Dan Goldman on todennut, että Trump tiesi syytösten olevan perättömiä, mutta halusi korruptoituneesti kumota vaalituloksen. Hänen pyyntönsä oikeusministeriölle valehdella vahvistaakseen vaalivilpin kuvitellun olemassaolon on selkeä osoitus vallankaappausyrityksestä. Lisäksi Trumpin omien sanojen perusteella hän oli tietoinen netissä leviävistä väkivaltaisista suunnitelmista ja rohkaisi väkivaltaista toimintaa kongressin valtaamisen puolesta.

Vaalitappion jälkeinen toiminta, mukaan lukien painostus varapresidentti Mike Penceä olla vahvistamatta vaalitulosta, vahvistavat Trumpin tarkoituksen pysyä vallassa riippumatta vaalien tuloksista. Kongressin tammikuun 6. päivän tutkintakomitea aloitti kuulustelut Trumpin läheisille, kuten Mark Meadowsille, Dan Scavinolle ja Steve Bannonille, jotka ovat keskeisiä henkilöitä yrityksessä estää tutkimus ja totuuden selvittäminen. Monet näistä avainhenkilöistä ovat uhkailemassa todistuksista kieltäytymistä, mikä voi johtaa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin.

Tärkeintä on huomata, että kongressin tutkimukset ovat vasta alkua. Vaikka yksittäiset todistukset ja selitykset ovat keskeisiä, kokonaiskuva viittaa laajaan ja järjestäytyneeseen pyrkimykseen kumota demokraattinen vaalijärjestelmä korruptiolla ja väkivallalla. Tämä prosessi nostaa esiin kysymyksen oikeusjärjestelmän ja demokraattisten instituutioiden kyvystä vastustaa vallankaappausyrityksiä ja suojata vaalien oikeellisuutta tulevaisuudessa.

On keskeistä ymmärtää, että tapahtumat 6. tammikuuta eivät olleet vain hetkellinen välikohtaus, vaan osa laajempaa ilmiötä, jossa poliittisen vallan ylläpitäminen koetaan tärkeämmäksi kuin demokraattisen järjestelmän periaatteet. Tämän vuoksi kansalaisyhteiskunnan, median ja oikeusjärjestelmän rooli totuuden esiin tuomisessa ja vallankaappausyrityksen estämisessä on korvaamaton. Lukijan on hyvä tiedostaa, miten helposti totuus voi hämärtyä poliittisen retoriikan alle ja miten tärkeää on kriittinen suhtautuminen poliittiseen informaatioon, erityisesti kriisitilanteissa.