Elämänmuutoksessa on tärkeää luoda selkeitä suuntaviivoja, jotka auttavat mittaamaan omaa edistymistä ja ohjaavat kohti haluttua tulevaisuutta. Tavoitteiden asettaminen ei ole pelkästään päämäärien määrittämistä, vaan myös niiden välivaiheiden tunnistamista – näitä välitavoitteita, tai niin sanottuja merkkipaaluja, tarvitaan polun hahmottamiseen ja pysymiseen oikealla kurssilla. On hyödyllistä pohtia, missä haluaa olla vuoden päästä, millaisena haluaa itsensä kokea, miten haluaa käyttäytyä, ja millaisia merkityksellisiä ihmissuhteita haluaa silloin ylläpitää. Näihin kysymyksiin vastaaminen konkretisoi pyrkimyksiä ja motivoi toimimaan.

Matkaa kohti tavoitteita helpottaa myös nykyhetken selkeä hahmottaminen: mitkä ovat ne askeleet, joita voi ottaa kolmen, kuuden ja yhdeksän kuukauden aikaväleillä? Näiden lyhyen aikavälin päämäärien avulla pitkäkestoiset tavoitteet muuttuvat saavutettaviksi. Jos tavoitteiden asettaminen tuntuu ylivoimaiselta, voi aloittaa vaikkapa siitä, että oppii tunnistamaan omia tavoitteitaan. Pienikin askel on merkityksellinen.

Oma käyttäytyminen rakentuu toistuvista toimintamalleista, jotka voivat olla sekä positiivisia että negatiivisia. On välttämätöntä tunnistaa nämä mallit, jotta voi tiedostaa, mitkä niistä tukevat hyvinvointia ja mitkä estävät kehittymistä. Epäterveellisiksi mielletyt käyttäytymismallit saattavat ilmetä impulsiivisuutena, itsesabotaasina, toistuvina vihanpurkauksina, välttelevänä käytöksenä tai ko-dependenssinä. Nämä mallit voivat olla juurtuneita syistä, jotka ovat syntyneet tarpeiden tyydyttämättömyydestä lapsuudessa tai myöhemmässä elämässä. Ymmärtäminen, että käyttäytymisen taustalla on usein halu lievittää kipua, hakea hyväksyntää tai täyttää jotakin perustarvetta, auttaa suhtautumaan itseensä armollisemmin.

Myös terveelliset toimintatavat ovat yhtä lailla keskeisiä. Säännöllinen liikunta, riittävä uni, mindfulness tai meditatiiviset harjoitukset, ravitseva ruokavalio ja merkitykselliset sosiaaliset suhteet vahvistavat itseyhteyttä ja läsnäoloa. Näiden positiivisten mallien vahvistaminen antaa voimaa haastavina aikoina.

Käyttäytymisen taustalla olevien mekanismien tunnistaminen on avain muutokseen. Käytös ei ole sattumaa, vaan sillä on aina jokin tarkoitus tai funktio, joka on toiminut aiemmin jollakin tasolla. Tämän ymmärtäminen tarjoaa pohjan rakentaa uusia, kestävämpiä tapoja ja reaktioita. EMDR-terapiassa tämän tiedostamisen kautta puretaan trauman vaikutuksia ja luodaan tilaa uusille, myönteisille kokemuksille ja käyttäytymismalleille.

On myös tärkeää erottaa oireet käyttäytymisestä. Oireet ovat usein kehon ja mielen signaaleja, jotka ilmaisevat traumaattisten kokemusten vaikutuksia. Ne voivat ilmetä esimerkiksi keskittymisvaikeuksina, unihäiriöinä, voimakkaina tunteina tai eristäytymisenä. Oireiden tunnistaminen auttaa ymmärtämään oman tarinan palasia ja ohjaa kohti tarpeellista hoitoa. Usein oireet voivat muistuttaa muita mielenterveyden haasteita, mutta trauman käsittely avaa tilaa syvällisemmälle toipumiselle.

Trauman uudelleenprosessointi EMDR:n avulla mahdollistaa sen, että voi tarkastella käyttäytymismallejaan uudesta näkökulmasta ja alkaa muuttaa niitä kohti haluamaansa elämää. Matka ei ole helppo, mutta tavoitteiden selkeys, käyttäytymismallien tunnistaminen ja oireiden ymmärtäminen muodostavat vankan perustan kestäville muutoksille.

Endtext

Miten voimme voittaa esteet rauhallisuuden tunteessa EMDR-harjoituksissa?

EMDR-harjoituksissa rauhallisuuden tunteen saavuttaminen ei aina suju odotetusti. Usein kohtaamme esteitä, jotka voivat vaikeuttaa harjoituksen onnistumista. Näitä ovat esimerkiksi vaikeus löytää mielikuvituksessa paikka, joka tuntuu turvalliselta ja rauhalliselta, kyvyttömyys pysyä positiivisen kuvan tai ajatuksen parissa, negatiivisten ajatusten ja tunteiden hallinnan vaikeus, sekä haastavien muistojen tai pelottavien mielikuvien ilmaantuminen rauhalliseen paikkaan. Myös voimakkaat tunteet voivat vaikeuttaa pysymistä rauhallisuuden tilassa. Näiden haasteiden kohtaaminen ei kuitenkaan tarkoita, että EMDR ei voisi toimia. Menetelmä tarjoaa joustavuutta, ja on mahdollista työskennellä esteiden kanssa tai niiden ohi.

Turvallisuuden ja rauhallisuuden kokemuksen rakentaminen voi olla erityisen vaikeaa, jos henkilö ei ole aiemmin kokenut ympäristöä, joka tuottaisi positiivisia tunteita. Tällaisessa tilanteessa harjoituksen jatkaminen vaatii kärsivällisyyttä ja kokeilunhalua, mutta rauhallisuuden kokemuksen luominen on mahdollista, vaikka aiemmat kokemukset eivät tukisikaan tätä tunnetta. Tärkeää on muistaa, että rauhallisuuden tunteen voi kehittää ja vahvistaa mielessään ja näin vähitellen myös elämässään.

Tunkeilevat ajatukset ovat usein rauhoittavan harjoituksen merkittävä haaste. Ne voivat ilmestyä mielessä arvaamatta ja vaikeuttaa keskittymistä. Näiden hallintaan EMDR:ssä on kehitetty tehokkaita keinoja, kuten Kontti-harjoitus, jossa ajatukset ja tunteet voidaan "säilöä" mielikuvitukselliseen säiliöön, johon ne voi halutessaan asettaa ja sulkea. Tämä harjoitus auttaa hallitsemaan mieltä ja siirtämään huomion pois vaikeista ja häiritsevistä ajatuksista, mahdollistaen paremman kontrollin tunteiden ja muistojen yli.

Kontti-harjoituksen ydin on luoda mielessä turvallinen säiliö, johon voi sijoittaa ei-toivottuja ajatuksia ja vaikeita tunteita. Säiliön tulee tuntua turvalliselta, suljetulta ja helposti käytettävältä. Tämä säiliö voi olla mikä tahansa mielikuvituksellinen tai konkreettinen esine, kuten lasipurkki, arkku, laatikko tai mikä tahansa muu suljettava astia. Säiliön ominaisuudet on hyvä valita niin, että se ei helposti aukea tai vuoda, ja halutessaan siihen voi lisätä lukkoja tai maagisia elementtejä, jotka estävät haitallisten sisältöjen karkaamisen. Kuvien tai konkreettisten esineiden käyttäminen säiliön hahmottamisessa voi auttaa niitä, joilla on vaikeuksia mielikuvituksen kanssa.

Tämä taito ei ole vain EMDR-istuntojen työkalu, vaan sitä voi harjoitella jatkuvasti myös arjessa. Ajatusten ja tunteiden säilöminen ja hallinta tukee psyykkistä hyvinvointia ja antaa mahdollisuuden reflektoida sekä kontrolloida sisäistä maailmaansa tietoisesti. Säiliöön voi laittaa paitsi häiritseviä ajatuksia, myös vaikeita muistoja tai tunnekuormia, joita ei halua käsitellä juuri sillä hetkellä, mutta jotka on hyvä saada hallintaan.

On tärkeää ymmärtää, että rauhallisuuden rakentaminen ja tunteiden säätely ovat prosesseja, jotka vaativat aikaa, harjoittelua ja luovuutta. Jokainen ihminen löytää itselleen parhaiten sopivat keinot, ja harjoitusten soveltaminen on yksilöllistä. Lisäksi on keskeistä huomioida, että emme aina pysty välttämään negatiivisia ajatuksia tai tunteita, mutta voimme oppia hallitsemaan niitä ja palautumaan niiden aiheuttamasta kuormasta. Rauhallisuuden tunteen kehittyminen ei edellytä täydellistä negatiivisten asioiden poissaoloa, vaan kykyä säilyttää sisäinen tasapaino niiden keskellä.

Miten luoda sisäisen tukijärjestelmän mielessäsi ja miksi sillä on väliä?

Sisäinen tukijärjestelmä ei ole pelkkä mielikuva tai henkinen harjoitus; se on hermostollisesti todellinen kokemus, jonka vaikutukset aivoihin voivat olla yhtä merkittäviä kuin todellisen ihmissuhteen tuoma tuki. Tämä perustuu havaintoihin siitä, kuinka mielikuvitus – varsinkin emotionaalisesti latautuneessa tilassa – kykenee aktivoimaan samoja aivoalueita kuin fyysinen vuorovaikutus. Kun sisäinen tuki koetaan aidosti ja syvästi, se voi toimia yhtä parantavasti kuin ulkopuolinen.

Tukihahmojen luominen perustuu ajatukseen siitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus ja mahdollisuus kokea hyväksyntää, turvaa, viisautta ja myötätuntoa – myös silloin, kun elämä ei ole niitä tarjonnut ulkoapäin. Tukihahmot voivat olla mitä tahansa: kirjallisuuden hahmoja, myyttisiä olentoja, musiikkia, eläimiä, symboleja, esineitä tai todellisia ihmisiä – eläviä tai kuolleita, tai täysin kuviteltuja. Tärkeintä on, ettei hahmolla ole minkäänlaista yhteyttä traumaan, kipuun tai sisäiseen ristiriitaan. Tässä harjoituksessa ei ole sijaa sellaisille hahmoille, joiden läsnäolo mielessä aiheuttaa epävarmuutta tai emotionaalista dissonanssia. Tässä rakennetaan eheyttävää, yksinomaan turvallista tilaa.

Sisäinen tukijärjestelmä – joskus nimellä "restauraatiotiimi" – koostuu eri rooleista. Suojelijat edustavat voimaa ja turvaa, ja voivat olla ihmisiä, eläimiä, jopa kivimuodostelmia tai esineitä, joihin liittyy kokemus horjumattomuudesta tai kestävyydestä. Hoivaajat ilmentävät pyyteetöntä rakkautta, hyväksyntää ja lempeyttä – olentoja tai hahmoja, joiden edessä oma haavoittuvuus on sallittua. Hengelliset opastajat tai mentorit voivat olla oppaita, opettajia tai jumalallisia hahmoja, jotka jakavat viisautta, suuntaa ja ymmärrystä. He voivat olla henkilöitä, joita ihailet tai joilta toivoisit saavasi opetusta. Tähän ei tarvitse liittää uskontoa – kyse on yhteydestä johonkin itseä suurempaan.

On olemassa myös luovia hahmoja – inspiraation ja toivon kantajia – jotka sytyttävät sisäisen liikkeen silloin, kun elämä tuntuu pysähtyneeltä tai merkityksettömältä. Ja lopulta, tärkeänä osana tätä sisäistä järjestelmää toimii "ihanneitseys" – kuva siitä, kuka olet parhaimmillasi. Se ei ole fantasia vaan suunta, jonne olet kulkemassa. Vaikka et vielä tietäisi, millainen tuo ihanneolemus on, voit antaa sen muotoutua vähitellen, kuunnellen intuitiota ja pieniä viestejä sisältäsi.

Harjoituksen ydin ei ole tekninen suoritus, vaan asteittainen, myötätuntoinen rakentaminen. Usein samat hahmot esiintyvät useassa kategoriassa – se on merkki siitä, että kyseinen hahmo on sinulle erityisen voimakas ja tärkeä. Voit kuitenkin täydentää tiimiäsi, jotta eri puolet sisäisestä elämästäsi saavat oman vastinkappaleensa.

Harjoituksen vaikuttavuus kasvaa, kun siihen yhdistetään bilateraalinen stimulaatio – menetelmä, joka aktivoi aivojen molempia puoliskoja vuorotellen ja näin yhdistää tunteellisen ja rationaalisen prosessoinnin. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi rytmisen liikkeen, äänien tai naputtelun avulla. Tarkoituksena ei ole vain kuvitella hahmoja, vaan tuntea, millainen olotila syntyy heidän "läsnäolossaan". Tavoitteena on kokemus, ei ajatus.

Jos huomaat, että joku ehdotettu hahmo ei tunnu täysin oikealta – jätä hänet pois. On sallittua kokea surua siitä, ettei joku läheinen voi kuulua tähän turvalliseen tilaan. Suru voi olla rehellisyyden seuraus – ja juuri rehellisyys itseä kohtaan on tämän harjoituksen yksi tärkeimmistä kulmakivistä.

Tämän työn ei ole tarkoitus valmistua yhdessä hetkessä. Tukijärjestelmä rakentuu ajan kanssa. Hahmot saattavat ilmestyä yllättäen – keskustelussa, unessa, elokuvan aikana tai muistikuvassa. Jokainen hetki, jossa tunnet olosi suojatuksi, nähdyksi, rakastetuksi tai inspiroituneeksi, on mahdollinen hetki kutsua uusi hahmo tiimiisi.

Sisäinen tukijärjestelmä ei ole pakoa todellisuudesta vaan paluu siihen – omilla ehdoilla, oman voiman ja arvon tunnistamisen kautta. Se on tapa järjestää uudelleen ne osat itsestä, jotka ovat olleet irrallaan tai vailla peiliä. Se on syvästi henkilökohtainen työ, jonka merkitys ei ole vain selviytymisessä, vaan myös uudenlaisen sisäisen jatkuvuuden rakentamisessa.

Tukijä

Kuinka sattumat voivat kietoutua elämäämme?
Mikä on yhteys huumeisiin ja rikoksiin?
Miten valmistaa herkullisia perinteisiä ruokia juustoilla ja juureksilla
Miksi polkukvanttimekanismi on tärkeä kvanttimekaniikan tutkimuksessa ja laskennassa?
Miten Markovin ketjun tilat lähestyvät tasapainotilaa ja konvergointiin liittyvät perusperiaatteet
Miten verrata ja arvioida kalibrointikäyriä SAM-menetelmässä?