Trumpin vaikutus kouluihin ja yhteiskuntaan: Pelko, kiusaaminen ja eriarvoisuus

Trumpin vaikutus on todellinen ja kasvava ilmiö. Maureen Costellon raportti Southern Poverty Law Centerin (SPLC) Teaching Tolerance -hankkeesta, "The Trump Effect: The Impact of the 2016 Presidential Campaign on Our Nation’s Schools", paljastaa selkeästi Donald Trumpin käyttäytymisen vakavat seuraukset. Raportin mukaan maahanmuuttajataustaiset oppilaat, jotka muodostavat kolmanneksen Yhdysvaltojen koululaisista, sekä afrikkalaisamerikkalaiset ja muut vähemmistöt kokivat pelkoa. Heidän ystävänsä huolehtivat heistä ja halusivat suojella heitä. Toisaalta monet lapset eivät pelänneet lainkaan, vaan käyttivät Trumpin nimeä kiusaamisen välineenä. Muslimit kutsuttiin terroristiksi, meksikolaistaustaisille oppilaille kerrottiin, että heidät tai heidän vanhempansa aiotaan karkottaa, ja värilliset lapset pelkäsivät joutuvansa keskitysleireille. Kiusaaminen sai osan näistä lapsista kokemaan paniikkikohtauksia ja itsemurha-ajatuksia. Yksi selkeä teema nousi esiin eri luokka-asteilta: oppilaat ymmärsivät, että tällä käyttäytymisellä ei ollut sijaa.

Jos tarkastelemme syvemmälle, huomaamme, että lapset ovat heijastus siitä, mitä he näkevät kotona. Monet koululaisten väkivaltaiset ja vihaiset käyttäytymismallit voivat olla seurausta siitä, mitä he kokevat ja näkevät omassa perheessään. Miten pienempi mutta aktiivinen osa väestöstä on reagoinut Trumpin presidenttikauteen? Tilastot osoittavat, että tämä osa väestöstä on rohkaistunut entisestään ja syyllistynyt viharikoksiin juutalaisia, muslimeja ja meksikolaisia vastaan. Trumpin mahdollinen hyväksyntä valkoisten ylivalta- ja antisemitismin kannattajille on rohkaissut heitä. SPLC:n mukaan ajanjaksolla vaalipäivän ja 9. helmikuuta 2017 välillä tapahtui 70 juutalaisvastaisuutta ja 31 muslimivastaisuutta. Suurin osa näistä oli pommiuhkauksia. Näiden lukujen osuus on suhteessa juutalaisten ja muslimien väestöosuuksiin Yhdysvalloissa, mikä tarkoittaa, että juutalaisilla ja muslimeilla on yhtä suuri todennäköisyys tulla uhreiksi.

Trumpin persoonassa yhdistyvät kolme vaarallista piirteen rinkiä: hetkellinen nautinto, narsismi ja kiusaaminen. Nämä kolme piirrettä kohtaavat keskellä, muodostaen impulsiivisen, epäkypsän ja epäpätevältä vaikuttavan henkilön, joka, ollessaan valtion korkeimmassa asemassa, voi helposti luisua tyranniksi. Kuten aloittelevat diktaattorit, he kylvävät yhteiskuntaan epäluottamuksen ja katkeruuden siemeniä. Trumpin vaaralliset kommentit, kuten: “Jos hän saa valita tuomarinsa, ei ole mitään mitä voimme tehdä, ihmiset. Vaikka ehkä toisin ajattelevat, ei tiedä” ja “Voisin seistä Fifth Avenuella, ampua jonkun, eikä menettäisi yhtään kannattajaa,” kuvastavat hänen vaaliväittelyissään esittämiään uhkauksia. Ennen Trumpia oli lähes käsittämätöntä kuvitella, että Yhdysvaltojen kansalaiset äänestäisivät ja valitsisivat niin epävakaan henkilön presidentiksi.

Tärkeää on ymmärtää, että yhteiskunnalliset asenteet ja arvot heijastuvat suoraan seuraavaan sukupolveen. Lasten ja nuorten mielenterveyttä ja hyvinvointia ei voida aliarvioida. He kokevat, että heidän elämänsä perusasioita kuten turvallisuutta ja hyväksyntää uhataan. Tämä ilmapiiri vaikuttaa pitkällä aikavälillä heidän kykyynsä elää ja kehittyä terveiksi aikuisiksi.

Miten Donald Trumpin julkiset puheet ja teot luovat vaarallisen poliittisen ilmapiirin?

Donald Trumpin kampanjan ja presidenttikauden aikana esittämät lausunnot ja toimet ovat herättäneet huolta siitä, miten demokratian perusperiaatteet voivat horjua, ja millaisia seurauksia tällä voi olla kansakunnalle ja maailmalle. Erityisesti hänen halukkuutensa loukata sananvapauden, oikeusvaltion ja demokratian perusperiaatteita sekä hänen avoimet uhkauksensa väkivallasta ja vaalitilanteen manipuloinnista ovat luoneet vakavan poliittisen riskin.

Väkivaltaisen retoriikan, kansan jakamisen ja totuuden kiistämisen yhdistelmä luo vaarallisen poliittisen ilmapiirin, jossa ihmisten kyky arvioida tilannetta objektiivisesti heikkenee. On tärkeää ymmärtää, että tämä ei ole pelkästään Trumpin ongelma, vaan myös meidän kollektiivinen haasteemme kansalaisina ja demokraattisen järjestelmän kannattajina.

Pelkkä väkivallan uhka ei ole ainoa ongelma. Trumpin kyky kontrolloida ja manipuloida tietoa on keskeinen osa hänen poliittista strategiaansa. Sananvapauden heikentyminen, valtamedian demonisointi ja totuuden kiistäminen ovat kaikki elementtejä, jotka luovat epävarmuuden ja epäluottamuksen ilmapiirin. Kun faktat eivät enää merkitse ja kansalaisille esitetään vaihtoehtoisia totuuksia, yhteiskunnan rakenteet alkavat murentua.

Tärkeää on huomata, että poliittisten johtajien vaarallisuus ei rajoitu vain heidän käyttäytymiseensä, vaan siihen, miten heidän tekonsa vaikuttavat yhteiskunnan rakenteisiin. Kun väkivallan uhka on sisällytetty poliittisiin keskusteluihin ja toimintaan, se ei vain heikennä demokratian perusteita, vaan voi johtaa laajoihin yhteiskunnallisiin kriiseihin.

Sosiaalisten ja käyttäytymistieteiden näkökulmasta olisi tärkeää käyttää akateemista tutkimusta ja näyttöön perustuvia menetelmiä poliittisten riskien arvioimiseen. Tämä tarkoittaa myös sitä, että poliittisten johtajien puheiden ja tekojen seurauksia pitäisi tutkia samalla tavalla kuin mitä tahansa väkivaltaista käytöstä. Tämä tutkimus ei ole vain "poliittista", vaan se on tieteellistä ja sen avulla voimme tehdä yhteiskunnasta turvallisemman.

Väkivaltaisen retoriikan ja politiikan vaarallisuuden estäminen edellyttää laajempaa keskustelua ja tietoisuutta. Meidän täytyy kuunnella niitä varoituksia, joita Trump itse on meille antanut, ja muistuttaa toisiamme siitä, kuinka vakavasti meidän tulisi suhtautua hänen toimintatapoihinsa. Tällöin emme voi syyttää vain häntä, vaan myös itseämme siitä, ettemme ole tarttuneet tilanteeseen aikaisemmin.

Miksi asiantuntijat varoittavat Trumpista – Psykologinen arvio ja vaarallisuus

Yhdysvalloissa ja sen ulkopuolella on keskusteltu laajasti Donald Trumpin käyttäytymisestä ja sen mahdollisista psykologisista syistä. Tämä keskustelu on saanut osakseen erityistä huomiota psykologien ja mielenterveyden asiantuntijoiden taholta, jotka ovat varoittaneet hänen vaarallisuudestaan ilman, että olisivat asettaneet virallisia diagnooseja. Heidän tärkein huolenaiheensa ei ole yksittäiset mielenterveyshäiriöt, vaan Trumpin toimintakyvyn puutteet ja se, kuinka nämä puutteet voivat vaikuttaa hänen päätöksentekoonsa ja siten koko kansakunnan turvallisuuteen.

Donald Trumpin johtajuuden taustalla on nähtävissä monia psykologisia piirteitä, jotka herättävät huolta. Erityisesti hänen suhteensa nykyhetkeen ja jatkuva halu tyydyttää välittömiä tarpeitaan ovat nousseet esiin. Erityisesti Philip Zimbardo ja Michael Sword ovat tuoneet esiin, kuinka Trumpin kyvyttömyys tarkastella pitkän aikavälin seurauksia ja hänen jatkuva "hetken elämisensä" tekevät hänestä huonosti varustautuneen hallitsemaan valtaansa vastuullisesti. He kuvaavat Trumpia kuin "hetken nautinnon orjana", joka tekee impulsiivisia päätöksiä ilman huolta tulevaisuudesta.

Patologinen narsismi on toinen merkittävä piirre, joka ilmenee Trumpin käyttäytymisessä. Trumppia on kuvattu narcissistiksi, jonka itsetunto on äärimmäisen hauras, mutta joka peittää sen jatkuvalla itsensä korostamisella. Tämä voi ilmetä mm. päätöksenteossa, jossa Trumpin halu todistaa oma arvonsa saattaa ohjata hänet vaarallisiin valintoihin. Psykiatri Richard Malkin on selittänyt, kuinka patologinen narsismi ei vain heikennä kykyä luoda luottamusta muihin, vaan voi johtaa myös siihen, että henkilö alkaa kokea maailman vain omista henkilökohtaisista tarpeistaan käsin, mikä vaarantaa sekä kansakunnan sisäisen turvallisuuden että sen suhteet ulkovaltoihin.

Tämä ilmiö näkyy myös Trumpin käyttäytymisessä ulkoisessa politiikassa. Hänen taipumuksensa vetäytyä tai liittoutua autoritaaristen johtajien kanssa sekä hänen suhtautumisensa ydinsodan uhkaan ovat saaneet huomiota, koska ne voivat johtaa katastrofaalisiin seurauksiin. Trumpin halu olla "koko maailman vallassa" ja hänen jatkuva altistumisensa ajattelutavoille, jotka suosivat väkivaltaista voimaa, tekee hänestä arvaamattoman ja vaarallisen johtajan.

Tällaisessa tilanteessa psykologien ja muiden asiantuntijoiden rooli on monimutkainen. He eivät voi tehdä tarkkoja diagnooseja ilman henkilökohtaista vuorovaikutusta potilaan kanssa, mutta he voivat silti tuoda esiin vaaralliset käyttäytymismallit ja huolehtia siitä, miten nämä mallit voivat uhata yhteiskunnan turvallisuutta. Tämä vastuullisuus on noussut esiin useissa keskusteluissa, joissa on pohdittu, kuinka asiantuntijat voivat toimia eettisesti ilman, että he rikkovat kultaisen säännön periaatteita.

Psykiatri Eugene Dodesin mukaan Trumpin käyttäytyminen muistuttaa monilta osin sosiopatiaa, jossa henkilö manipuloituu, valehtelee ja huijaa saadakseen tahtonsa läpi. Tällaiset ihmiset eivät välitä siitä, ketä he vahingoittavat tai miten heidän toimintansa vaikuttaa muihin. Heidän kykynsä empatiaan on merkittävästi heikentynyt, mikä tekee heistä vaarallisia erityisesti johtajina, joiden päätökset voivat vaikuttaa miljooniin ihmisiin.

Yksi syy siihen, miksi tämä keskustelu on ollut niin tärkeä ja ajankohtainen, on se, että Yhdysvalloissa ei ole olemassa selkeitä kognitiivisia tai älyllisiä vaatimuksia presidentille. Tämä antaa Trumpin kaltaisille henkilöille mahdollisuuden nousta valtaan ilman, että heidän ajattelukykynsä, terveytensä tai toimintakykynsä on riittävästi arvioitu. On kriittistä ymmärtää, että presidentin viran täyttäminen vaatii äärimmäistä kykyä tehdä järkeviä, pitkäjänteisiä päätöksiä, ja ilman tätä kykyä johtaminen muuttuu helposti impulsiiviseksi ja vaaralliseksi.

Lisäksi, vaikka psykologit eivät voi tehdä suoria diagnooseja, heidän roolinsa yhteiskunnassa on edelleen merkittävä. Heidän täytyy pystyä arvioimaan tilanteita objektiivisesti ja kertomaan vaarallisista käyttäytymismalleista, erityisesti silloin, kun ne voivat vaikuttaa koko kansakunnan hyvinvointiin. Tämä on erityisen tärkeää nykyisessä poliittisessa ilmastossa, jossa erimielisyydet usein värittävät keskustelua ja jossa puoluepolitiikka voi helposti hämärtää objektiivisen arvioinnin merkitystä.

Miten kieli ja aika muovaavat kokemuksen merkityksen ja toipumisen mahdollisuuden?

Aika ja kieli muodostavat kriittisen näkökulman, jonka kautta katastrofaalista kokemusta voidaan jäsentää, jakaa ja käsitellä. Ilman näitä elementtejä kokemus jää vangiksi — sitä ei voida ajatella, ilmaista tai surra. Todistajat voivat vain avuttomina sivustakatsojina seurata, miten kokija jää paikoilleen ilman mahdollisuutta kasvuun tai irtipäästöön. Sisäinen kaaos säilyy ennallaan, koska sitä ei ole sanoitettu eikä käsitetty. Ilman kieltä ihminen toimii vain vaistonvaraisesti pelon, paniikin ja dissosiaation ohjaamana, juuttuneena mielenvikaiseksi reaktioksi, jossa todellisuutta ei pysty hahmottamaan.

Tämä on se tila, johon nykyinen Yhdysvaltain presidentti Trump jatkuvasti meidät asettaa. Hän pitää meidät virtaamassa tiedotusvälineissä – perinteisissä ja digitaalisissa – valtavien kostohenkisten twiittien, puolustavien tiedotustilaisuuksien ja äkillisten erottamisten aallonharjalla. Konteksti on ratkaiseva: ilman presidentin asemaa Trumpin toiminta olisi vain äänekästä, huomiota hakevaa viihdettä, johon suhtauduttaisiin lähinnä viihdelehtien ja tositelevision sivustolla. Hänen hyökkäävä ja itsekehuskeleva tyyli saisi vain vähän vakavasti otettavaa huomiota ilman poliittista valta-asemaa.

Teknologinen ilmapiiri, jossa elämme, yhdistää tämän presidentin narssistisen persoonallisuuden digitaaliseen viestintään tavalla, joka pitää yleisön jatkuvasti virittyneenä ja kriisitilassa. Internetin käytön kiihtyessä meidän on pakko käsitellä tietoa supertietokoneiden nopeudella. Wendy Chun on havainnut, että jatkuva päivitysvirta vaatii välitöntä reagointia: Twitterin päivitykset ja räjähtävät sähköpostilaatikot eivät jätä tilaa harkinnalle. Tietokoneiden epäinhimillinen aikakäsitys pakottaa meidät jatkuvaan reagointiin, mikä tekee internetistä koukuttavan mutta samalla uuvuttavan ympäristön.

Tämä jatkuva tiedonvyöry estää meitä pysähtymästä ja pohtimasta saamaamme informaatiota, mikä altistaa meidät vaarallisille valheille ja propagandalle. Chun ja Nathaniel Persily ovat molemmat varoittaneet internetin poliittisista seurauksista: totuuden ja fiktion rajat hämärtyvät ja verkkoympäristö suosii skandaaleja, vihapuhetta ja valeuutisia. Persilyn mukaan demokratian ytimessä on äänestäjän kyky tehdä päätöksiä faktoihin perustuen, mutta internetin nykyinen tila murentaa tätä kykyä. Trumpin taito käyttää hyväkseen median klikki- ja mainostulotavoitteita yhdessä hänen kyvynsä luoda huomion herättäviä, kiistanalaisia viestejä on luonut ainutlaatuisen yhdistelmän, joka leviää kulovalkean tavoin.

Trump on ennen kaikkea markkinoinnin mestari, jonka sosiaalisen median strategiat ovat tuottaneet hänelle valtavaa ilmaista näkyvyyttä. Tämä korostaa internetin avoimen ja suodattamattoman luonteen haasteita: tieto liikkuu liian nopeasti, jotta totuuden nyanssit ja monimutkaisuudet ehtisivät näkyä. Uuden tiedon muuttuminen vanhaksi silmänräpäyksessä ja jatkuva tarve jakaa järkyttävää tai huomion herättävää sisältöä estävät syvällisen pohdinnan. Sosiaalisen median "ystävät" ovat klikkauksen päässä, mikä lisää painetta levittää välittömästi.

Traumatologian näkökulmasta tämä ilmiö on huolestuttava. Toipumisessa totuuden tunnustaminen on keskeistä: kokemuksen ja alistamisen todellisuuden vahvistaminen on perusta, jonka varaan rakentuu potilaan kyky jäsentää kokemuksensa sanoin. Tämä mahdollistaa kokemuksen siirtämisen sanattomasta reaktiosta merkitykselliseksi tarinaksi, jonka kautta yksilö voi siirtyä eristyksestä ja häpeästä yhteyteen todistajien kanssa. Totuuden vahvistaminen ja kielen tarjoaminen kokemuksen käsittelemiseksi on toipumisen edellytys.