Miten nykyiset poliittiset ja taloudelliset käytännöt muokkaavat yhteiskuntia ja yksilöiden elämää?

Nykyään poliittiset ja taloudelliset rakenteet ovat kietoutuneet yhteen tavoilla, jotka vaikuttavat merkittävästi kansalaisten arkeen. Usein havaitaan, kuinka yksityinen sektori, taloudelliset eturyhmät ja poliittiset päättäjät luovat liittoutumia, jotka saattavat ohjata kansallisia ja kansainvälisiä politiikkoja. Esimerkiksi, kun tarkastelemme monia valtioita, jotka käyvät kauppaa muiden kansakuntien kanssa, on selvää, että valtiolliset ja yksityiset sektorit eivät ole erillisiä; ne kietoutuvat toisiinsa monin tavoin, joissa taloudelliset intressit saattavat hallita poliittista päätöksentekoa.

Samalla tavalla voi havaita, kuinka poliittiset elitistit ja varakkaat yksilöt voivat liittoutua niin sanotun "shadow" eli piilotetun lobbausjärjestelmän avulla, joka vaikuttaa valtiollisiin päätöksentekijöihin. Tämä piiloutuva verkosto toimii usein epämääräisesti ja epärehellisesti, mutta sillä on suuri vaikutus lainsäädäntöön ja siihen, kuinka hyvinvointivaltio, veropolitiikka tai taloudellinen tasa-arvo muotoutuvat. "Shadow elites" ja "shadow lobbyists" luovat valtansa ja vaikutuksensa useimmiten informaalisti, mutta ne voivat silti manipuloida koko yhteiskunnan rakenteita.

Poliittiset kampanjat ja vaalit ovat myös alueita, joissa yksityinen sektori ja poliittiset ryhmittymät yhdistyvät vahvasti. Esimerkiksi Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi ei ollut vain kansanvaltaisen prosessin tulos, vaan myös erilaisten taloudellisten eturyhmien ja yksityisten sidosryhmien strateginen manipulaatio. Media, erityisesti sosiaalinen media, on tässä suhteessa saanut merkittävän roolin vaalien polarisoitumisessa. Politiikka on yhä enemmän kytköksissä siihen, miten tehokkaasti viestit saadaan perille, ja tässä on suuri merkitys myös disinformaatiolla ja väritetyllä tiedolla.

Tämän kaiken keskellä ei voida unohtaa, kuinka suurta merkitystä on myös yksilöiden omilla kokemuksilla ja taustoilla. Esimerkiksi rotu ja etninen tausta ovat usein olleet syitä siihen, miksi tiettyjä yhteisöjä on syrjitty poliittisessa päätöksenteossa ja taloudellisessa toiminnassa. Rasismi, etninen syrjintä ja kulttuuriset ennakkoluulot ovat edelleen voimakkaita esteitä, jotka estävät monia yhteiskuntia saavuttamasta todellista tasa-arvoa. Poliittisten puolueiden, kuten Yhdysvalloissa republikaaneilla, on usein ollut taipumusta puhua suoraan "valkoisen" keskiluokan huolenaiheista, samalla kun vähemmistöt jäävät politiikan ulkopuolelle.

On tärkeää ymmärtää, että nämä ilmiöt eivät ole irrallisia, vaan ne muodostavat toisiinsa kytkeytyvän verkoston, jossa taloudelliset ja poliittiset päätökset vaikuttavat päivittäiseen elämään monin tavoin. Tämä kompleksinen järjestelmä ei vain ohjaa poliittista vallankäyttöä, vaan myös muokkaa sitä, millaisia arvoja ja normeja yhteiskunta pitää tärkeinä. Yhteiskunnan rakenteet eivät ole neutraaleja, ja ne voivat toimia joko tasa-arvon edistämiseksi tai eriarvoisuuden syventämiseksi.

Yhteiskunnallisten valtarakenteiden muokkaaminen ei ole pelkästään poliittisten päättäjien vastuulla. Me kaikki, kansalaisina, voimme vaikuttaa siihen, kuinka avoimia, rehellisiä ja vastuullisia yhteiskunnan rakenteet ovat. On tärkeää, että kansalaiset tunnistavat ja ymmärtävät, kuinka taloudelliset intressit ja poliittinen päätöksenteko kietoutuvat toisiinsa ja miten tämä vaikuttaa heidän päivittäiseen elämäänsä. Samalla meidän on oltava tarkkana, ettemme jää pelkästään seuraajiksi, vaan osallistumme aktiivisesti siihen keskusteluun, joka voi muuttaa yhteiskunnan suuntaa.

Manipulatiivinen valtapelissä: Putin ja Trumpin valtiolliset strategiat

Vuosi 2016 oli vuosikymmenen käännekohta, joka toi esiin uudenlaista valtiollista manipulointia, jossa valtioiden johtajat käyttivät valtavia poliittisia ja puolustuksellisia resursseja edistääkseen omia intressejään ja muokatakseen kansallisia kertomuksia. Tällöin Vladimir Putinin hallinto aloitti Krimin alueen liittämisen Venäjään, mutta tämä tapahtuma ei ollut vain avoin, vaan samalla myös piilossa olevia operaatioita ja harhautuksia. Tätä tapahtumaketjua voidaan pitää manipulaation huippuhetkenä, joka saatiin aikaan erityisesti "poliittisella teknologialla", jossa sotilaallinen väliintulo naamioitiin humanitaariseksi operaatioksi.

Putinin manipulatiivinen valtapelissä nähtiin äärimmäistä propagandaa ja valtion väliintuloa, joka loi kansallista yhtenäisyyttä kansallismielisellä retoriikalla. Vaikka Krimillä järjestettiin väitetty vaali itsenäistymisestä ja liittymisestä Venäjään, useat kansainväliset tarkkailijat, mukaan lukien Venäjän oman kansalaisyhteiskunnan neuvosto, pitivät äänestystä vilpillisenä. Tässä kontekstissa Putin hyödyntää "humanitaarista" puolustusta, joka on osa laajempaa strategiaa, jossa hyödynnetään etnisten ryhmien tunteita ja poliittisia jakolinjoja.

Vaikka Putinin toimet herättivät lännessä laajaa kritiikkiä, suurin osa venäläisistä – jopa ne, jotka eivät tavallisesti tukeneet häntä – hyväksyi Krimin liittämisen. Tämän väkivaltaisen, mutta "kohteliaan" valloituksen onnistuminen ei ollut sattumaa; sen takana oli järjestelmällinen valtiollinen narratiivin kontrollointi. Ne, jotka vastustivat valtiojohtoista kertomusta ja väittivät, ettei Krim ole Venäjää, joutuivat vainoihin. Journalisteja ja poliittisia aktivisteja syytettiin "Venäjän alueellisen koskemattomuuden rikkomisesta", ja heidät laitettiin vankilaan.

Tässä politiikassa näkyy myös se, kuinka valtiollinen manipulointi ja korruptio voivat kukoistaa demokraattisessakin ympäristössä. Trumpin hallinto Yhdysvalloissa käytti samanlaista strategiaa kansan mielipiteiden manipuloimiseksi. Molemmat johtajat hyödyntivät pelkoa ja disinformaatiota edistääkseen omia poliittisia etujaan. Trumpin käsitys siitä, että "Amerikka on suuri jälleen" sai kannatusta erityisesti äärioikeistolaisilta ryhmiltä, ja tämä ajattelu ilmenee myös Putinin Krimin operaatiosta.

Manipulatiivinen valtapelissä on kyse siitä, kuinka johtajat voivat käyttää valtiollisia resursseja manipuloidakseen kansan käsityksiä ja luodakseen kuvia sankarillisuudesta ja uhreista. Tämä strategia ei perustu pelkästään valtion virallisiin toimiin, vaan myös siihen, miten tarinat luodaan ja esitetään kansalle. Se on käsitys valtion väliintulosta, joka voi muokata ja hallita kansan kollektiivista muistia ja käsityksiä oikeasta ja väärästä.

Tällaisessa kontekstissa on tärkeää ymmärtää, kuinka valtiollinen manipulointi voi muokata kansallisia identiteettejä ja jakaa yhteiskuntia. Krimin ja Ukrainan alueiden liittäminen Venäjään on esimerkki siitä, kuinka johtaja voi luoda epävirallisen ja epädemokraattisen narraation, joka vetoaa kansallisiin tunteisiin ja etnisiin jakolinjoihin. Tämä tarkoittaa, että käsityksemme oikeudenmukaisuudesta, väkivallasta ja valtion roolista saattavat muuttua huomattavasti sellaisessa ympäristössä, jossa kansalaiset eivät pysty erottamaan valtiollisia manipulointeja todellisuudesta.

Manipulatiivinen valtapeli ei ole vain yhden henkilön toimintaa, vaan se on laajempaa valtiollista tekniikkaa, joka käyttää hyväksikäyttöä ja vääristelyä yhteiskunnan kontrollointiin. Tällaisessa ympäristössä on elintärkeää, että kansalaiset pysyvät valppaina ja kykenevät arvioimaan kriittisesti hallitusten narratiiveja, jotka voivat vaikuttaa yhteiskunnan arvoihin ja käytäntöihin.

Miten Trumpin kannattajat puolustavat itseään ja torjuvat korruptiotutkinnot: Digitaalinen vastarinta ja yhteisön rooli

Trumpin kannattajat, erityisesti niitä, jotka aktiivisesti osallistuvat online-yhteisöihin kuten 4chan, käyttävät erityisiä kielellisiä ja kulttuurisia strategioita puolustautuakseen häntä vastaan esitettyjä syytöksiä vastaan. Yksi tällaisista strategioista on erityisesti se, että he pyrkivät luomaan itsepuolustuksen narratiiveja, jotka asettavat Trumpin ja hänen hallintonsa korruption vastustajiksi. Tämä digitaalinen puolustus ei rajoitu vain Trumpin tekojen ja poliittisten valintojen oikeuttamiseen, vaan myös yhteisön jäsenten henkilökohtaiseksi hyödyksi, joka vahvistaa heidän omia identiteettejään ja arvojaan.

Näillä yhteisöillä, erityisesti 4chanin /ptg/-alueella, on omat sääntönsä ja kulttuurinsa, joissa keskustelut voivat nopeasti siirtyä puolustamaan Trumpin politiikkaa ja peräänkuuluttamaan vastarintaa mediassa esiintyviä korruptiopurskauksia vastaan. Erityisesti "bread baker" -termi nousee esiin, joka yhdistää käyttäjät yhteiseen rooliin ja luo vahvan yhteisön tunteen. Tässä ympäristössä ei vain keskustella poliittisista teemoista, vaan luodaan aktiivisesti uusia keskustelunavauksia ja puolustusstrategioita, jotka linkittävät jäsenet keskenään vastarinnan osaksi.

Usein yhteisöissä käytettyjä kulttuurisia viittauksia, kuten "covfefe"-virheitä tai trollauksen ja "shitposting" -kulttuuria, voidaan pitää keinona kiertää kritiikkiä ja samalla vähätellä vakavia syytöksiä. Ne tarjoavat tavan nauraa niille, jotka eivät ole osa tätä digitaalista vastarintaa. Tällaiset temput eivät ole vain hauskoja pillereitä niille, jotka jakavat tämän maailman, vaan ne toimivat myös keinona, jolla taistellaan Trumpin ja hänen kannattajiensa leimaamista vastaan.

Kuitenkin tämä puolustautuminen ei ole pelkästään hupia. Se on erittäin tarkoituksenmukaista. Kun Trumpin kannattajat puolustavat itseään, he tekevät sen käyttämällä "trolligeistin" -ilmiötä, eli he odottavat ja jopa tervetulleina pitävät trollien esiintymistä keskusteluissa. Tämä luo oman pelin, jossa toisinajattelijat tulevat, mutta samalla heidät otetaan vastaan osana suurempaa, jopa elintärkeää yhteisöä. Tällaiset dynamiikat, joissa keskustelut eivät pelkästään pyöri ympärillä, vaan luovat jopa uusia vastustajia omassa kehikossaan, tekevät puolustuksesta vahvempaa.

4chanin kaltaisilla alustoilla on tietty koodisto ja kulttuuri, joka on kytköksissä juuri tähän puolustukseen. "Greentext"-narratiivi, jossa kertoja luettelee tapahtumia kuin virtuaalisessa päiväkirjassa, mahdollistaa yhteisön jäsenten osallistuvan keskusteluun epäsuorasti mutta täsmällisesti. Tässä ei ole kyse vain sisällön tuottamisesta, vaan myös siitä, että viesti pysyy tuoreena ja jatkuvana. Tämä jatkuvuus auttaa luomaan vahvan tilan, jossa puolustuksen ja vastarinnan argumentit voivat kasvaa.

Vain puhumalla puolustuspuheenvuoroista ja hyökkäyksistä ei kuitenkaan saada kokonaiskuvaa. On tärkeää huomata, että tämä digitaalinen puolustus liittyy syvemmällä tavalla yhteiskunnallisiin ja poliittisiin jakolinjoihin, joita Trumpin kannattajat kokevat omikseen. He eivät vain puolusta häntä, vaan he kokevat, että heidän identiteettinsä on uhattuna laajemmassa kulttuurisessa ja poliittisessa kontekstissa. Tämä luo jännitteen, jossa he eivät vain keskustele Trumpista, vaan myös laajemmasta kulttuurisesta ja poliittisesta kontekstista, jossa heidän paikkansa yhteiskunnassa on kyseenalaistettu.

Yksi tärkeä näkökulma on myös se, että vaikka digitaalinen puolustus on monille Trumpin kannattajille vapauttava kokemus, se ei ole kaiken kattava vastaus. Sen sijaan se on osa laajempaa vastakkainasettelua, joka koskee myös perinteisiä poliittisia ja kulttuurisia rakenteita. Tämä puolustus voi joskus olla turhauttavaa ulkopuolisille, mutta sisäpiirissä se luo yhteisön, joka kokee olevansa sidoksissa toisiinsa ja joka kamppailee oikeudestaan kuulua siihen maailmaan, jossa he voivat vaikuttaa.