Ronald Reaganin koulupoliittiset lausunnot ja toimet 1980-luvulla heijastivat laajempia yhteiskunnallisia ja rodullisia jännitteitä Yhdysvalloissa. Reaganin retoriikka ja politiikka keskittyivät erityisesti kaupunkikoulujen ongelmiin ja nuorten kurittomuuteen, jota hän usein liitti etnisiin vähemmistöihin. Reaganin mukaan suurkaupunkien koulut olivat täynnä väkivaltaa ja kurittomuutta, joissa opettajat kärsivät sekä sanallisesta että fyysisestä väkivallasta. Hän väitti, että opettajat eivät saaneet auktoriteettia oppilailtaan ja että koulut olivat sukeltamassa kriisiin.

Reaganin mukaan ongelmat eivät johtuneet rahasta tai resursseista, vaan opiskelijoiden moraalisesta vajeesta. Kaupunkikouluissa, erityisesti alueilla, joissa asui suuria mustien ja latinalaisamerikkalaisten vähemmistöjä, oli erityisen vaikeaa, koska opiskelijat eivät ottaneet vastuuta omasta käytöksestään. Hänen puheissaan tämä väkivalta yhdistettiin usein rodullisiin ja etnisiin eroihin: esimerkiksi Los Angelesin Wattsin alueella ja Detroitin eteläosissa sijaitsevat koulut nähtiin erityisen väkivaltaisina ja kurittomina. Hän käytti näitä alueita esimerkkeinä kaupungin koulutuksen epäonnistumisista, vaikka ei koskaan tarkasti määritellyt, mikä hänen mielestään teki näistä kouluista erityisen ongelmallisia.

Väite, että oppilaiden kurittomuus oli suurin syy koulutuksen heikentymiseen, sai tukea Reaganin puheista, joissa hän käytti esimerkkejä kouluista, joissa oli saavutettu "käänne parempaan" tiukan kurin avulla. Tällöin hän nosti esiin "nopeat, päättäväiset ja oikeudenmukaiset" toimintatavat, joiden avulla oppilaat, joita hän nimitti "hitaisiksi oppijoiksi", pystyivät parantamaan suorituksiaan. Koulut, joissa oppilaita pidettiin "vastuullisina" omasta edistymisestään, nähtiin Reaganin mielestä parempina esimerkkeinä kuin kaupungin koulut, joissa ei kyetty luomaan samanlaista vastuullisuuden ja kurin kulttuuria.

Reaganin politiikassa oli myös syvällinen yhteys rodullisiin stereotypioihin. Kaupunkien koulut, joissa suurin osa oppilaista oli mustia tai latinoja, kuvattiin usein paikoiksi, joissa opiskelijat eivät olleet valmiita sitoutumaan kouluun tai noudattamaan sääntöjä. Tämä, Reaganin mukaan, heijasti laajempaa moraalista romahdusta, joka liittyi niin sanottuun "kaupunkilaismentaliteettiin". Tällöin Reagan käytti myös etnisten ryhmien koulutusparannuksia hyväkseen omassa puheessaan, korostaen sitä, kuinka afroamerikkalaiset ja latinalaisamerikkalaiset yhteisöt olivat nousseet parempiin taloudellisiin asemiin koulutuksen kautta. Samalla hän toisti, että valtion rooli koulutusjärjestelmän parantamisessa oli rajallinen ja että vastuu koulutuksen laadusta oli ensisijaisesti paikallisella tasolla.

Rodullinen jakautuminen, joka oli syvälle juurtunut Yhdysvaltain koulutusjärjestelmään, tuli esiin erityisesti Reaganin suhtautumisessa segregaatioon. Hän piti valtion roolia erittäin rajallisena, eikä hän katsonut, että liittovaltion hallitus oli vastuussa koulujen segregaatio-ongelmien ratkaisemisesta, vaikka oikeudelliset ennakkotapaukset viittasivat toisin. Tämä ajattelutapa oli osa laajempaa ideologiaa, joka keskittyi yksilön vastuuseen ja itsehallintaan sen sijaan, että valtio tai muut yhteiskunnalliset rakenteet puuttuisivat ongelmaan. Reaganin mielestä koulujen desegregaation ja syrjinnän torjumisen tulisi olla paikallisten koulutason viranomaisten vastuulla.

Reaganin koulutuspoliittinen retoriikka oli kuitenkin kaksijakoinen. Hän käytti samanaikaisesti etnisten ryhmien, kuten afroamerikkalaisten ja latinalaisamerikkalaisten, koulutuksen parannuksia esimerkkeinä siitä, kuinka kansalaiset voivat nousta parempiin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin asemiin koulutuksen kautta. Tämä korosti hänen näkemyksensä siitä, että yhteiskunta ja koulutusjärjestelmä eivät voisi tukea yhteisöjä, jotka eivät itse osallistu parannusprosessiin. Reaganin puheessa näiden etnisten ryhmien koulutuksen parantaminen liitettiin läheisesti hänen hallintonsa ajamaan itsehallinnan ja taloudellisen itsenäisyyden ideologiaan, joka edisti vähäistä liittovaltion puuttumista yhteiskunnallisiin ongelmiin.

On myös tärkeää huomata, että Reaganin koulupoliittiset toimet eivät olleet pelkästään ideologisia, vaan myös käytännöllisiä. Hänen toimenpiteensä, kuten liittovaltion koulutuksen sääntelyn purkaminen ja valtion vallan palauttaminen osavaltioille, heijastivat hänen käsitystään siitä, että koulutuksen ongelmien ratkaiseminen vaati paikallisia ratkaisuja, eikä liittovaltion tukea. Tämä ajattelutapa oli osaltaan mukana määrittämässä koulutuspolitiikan tulevaisuutta, jossa valtion rooli oli rajoitettu ja koulutus nähtiin yksilön ja perheen vastuuna.

Miten Trumpin retoriikka vahvisti epäluottamusta ja loi uudenlaista poliittista tilannetta?

Trumpin retoriikka oli rasistista, ja tämä vain syvensi epäluottamusta ja vahvisti median kyvyttömyyden ymmärtää huumoria. Trumpin rasistiset vedot eivät todennäköisesti vahingoittaneet häntä, kun ne paljastettiin, koska hänen kannattajansa eivät luottaneet niihin organisaatioihin, jotka esittivät syytöksiä. Vaikka tämä ei ollut täysin uusi taktikka – se muistutti Nixonin käytäntöjä, joiden avulla hän vastusti rotuerottelun purkamisohjelmia – Trumpin lähestymistavassa oli kuitenkin tärkeä uusi ulottuvuus. On jopa enemmän uskottavuutta sille tulkinnalle, että Trumpin kannattajat olivat osittain mukana jonkinlaisessa vitsissä, perustuen yleisesti siteerattuun näkökulmaan, jonka mukaan Trump oli "trollaamassa". Useat artikkelit viittasivat tähän tulkintaan, mukaan lukien Nate Silverin FiveThirtyEight-artikkeli, jossa selitettiin terminologiaa. Silver määrittelee trollin "henkilöksi, joka kylvää riitaa... aloittamalla riitoja tai häiritsemällä ihmisiä tahallisesti sillä tarkoituksella, että saa aikaan tunteikkaan reaktion lukijoissa tai häiritsee normaalin keskustelun kulkua". Silverin artikkelissa, joka julkaistiin ennen esivaaleja, kutsuttiin Trumpia "taitavaksi trolliksi", joka käytti mediaa hyväkseen saadakseen lisää huomiota. Kuitenkin Trumpin suhde niin sanottuihin internet-trolleihin – henkilöihin, jotka käyttävät tätä taktiikkaa luodakseen kiistoja internetin keskustelupalstoilla – ei päättynyt vain hänen omiin toimiinsa. Oli olemassa aktiivinen ja organisoitunut internet-yleisö, joka tuki Trumpia.

Tämä internet-yhteisö, joka oli monessa suhteessa "alt-rightin" kanssa päällekkäinen, omaksui useita symboleita ja kielenkäyttömerkkejä, joita ymmärsivät vain muut yhteisön jäsenet. Näitä symboleita ja ilmaisutapoja hyödynnettiin laajasti Trumpin tukemiseksi. Esimerkiksi oikeistolaista uutisportaalia Breitbart selittää näitä käsitteitä artikkelissaan "Establishment-konservatiivin opas alt-rightiin". Artikkelissa selitetään, kuinka alt-right nauraa holokaustille, ilmaisee kauhua "rodun sekoittamisesta" ja tuomitsee homoseksuaalien "rappeutuneisuuden", mutta samalla kutsuu juutalaisia homoseksuaaleja ja sekarotuisten Breitbart-toimittajia salaisiin illalliskutsuihinsa. Vaikka monet alt-rightin jäsenet ovat rasisteja, on myös muita, jotka vain nauttivat "hauskanpidosta" ja katsovat mielellään, kuinka valtamedia reagoi jyrkkiin ja avoimiin kannanottoihin.

Internet-trollit, olivatpa he pro-Trump-aktivisteja tai eivät, levittivät Trumpin tukemista ja käänsivät keskustelun muualle, erityisesti keskusteluun Pepe the Frogin kaltaisista meemikuvista. Alun perin politiikasta täysin vieraana kuva sai yhteyden alt-rightiin, kun anonyymit käyttäjät alkoivat liittää siihen pro-Trump-kuvia. Trumpin kampanja otti tämän kuvan käyttöön ja niin sanottu "trolling" saavutti uudet ulottuvuudet. Vaikka alkuperäinen kuva ei ollut poliittinen, se yhdistettiin nopeasti valkoiseen ylivertaisuuteen ja rasismiin, kun se yleistyi alt-rightin keskuudessa. Toisaalta monet, jotka käyttivät tätä kuvaa muuhun tarkoitukseen, eivät nähneet siinä mitään poliittista merkitystä, ja kritisoivat sitä, että media otti niin vakavasti kuvan väitetyn rasistisen sisällön. Tämä osoitti, kuinka tehokkaasti Trump ja hänen internet-trollinsa pystyivät kääntämään keskustelun ja saamaan valtamedian keskittymään epäolennaisiin asioihin.

Trumpin tapa käsitellä näitä kiistoja ei ollut uusi. Tämä "uskottava kielteinen kielteisyys", jossa rasistiset väitteet voitiin esittää tavalla, joka ei suoraan loukannut kenenkään tunteita, mutta jossa ei myöskään voitu täysin kiistää väitteen taustalla olevaa ideologiaa, muistutti Nixonin ja Reaganin taktiikoista. He käyttivät samankaltaisia keinoja, mutta Trump meni vielä pidemmälle. Hän käytti epäilyttäviä oikeistokonspiraatioteorioita ja yritti mitätöidä kaiken median kritiikin väittämällä sen olevan "valeuutisia". Tämä osaltaan heikensi politiikan perinteisiä sääntöjä ja teki Trumpin kampanjasta epäsovinnaisen ja haasteen perinteiselle poliittiselle keskustelulle Yhdysvalloissa.

Trumpin ja hänen tukijoidensa käyttämä strategia ei ollut ainoastaan poliittinen liike; se oli myös kulttuurinen ja sosiaalinen ilmiö, joka oli juurtunut syvälle internetin ja erilaisten verkkoyhteisöjen toimintaan. Se, kuinka internetin trollaaminen ja meemikulttuuri liittyivät toisiinsa, paljasti uusia ulottuvuuksia, joissa perinteiset poliittiset mielipiteet menettivät merkitystään, ja sen sijaan kansalaiset käyttivät visuaalisia ja verbaalisia symboleja, jotka olivat merkityksellisiä vain tietyissä piireissä. Tämä herätti kysymyksiä siitä, mitä yhteiskunnalliset symbolit todella tarkoittavat, ja kuka määrittelee, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.

Trumpin trollauksen taktiikkaa ei voida tarkastella pelkästään erillisenä poliittisena strategiana, sillä se oli osa laajempaa kehitystä, jossa perinteiset arvot, kuten rasismi ja konservatiivinen arvomaailma, saivat uudenlaista tilaa. Trump ei vain käyttänyt olemassa olevia poliittisia työkaluja, vaan hän loi uudenlaisen poliittisen tilan, jossa kaikki käsitteet ja symbolit olivat jatkuvassa liikkeessä ja häiriössä.

Kuinka GPT-2 ja BERT voivat tehostaa data-aumentointia ja uskottavuuden arviointia?
Miten ahdistus ja masennus vaikuttavat kipukokemukseen ja kipujen kroonistumiseen?
Kuinka hoitaa kukkivia vuosikasveja ja valita perennoja puutarhaan
Miten pääomaa ja budjettia voidaan kohdentaa rajallisilla resursseilla?
Kuinka varmistetaan presidentin toiminnan avoimuus ja eettisyys?