Miten vaalipiirirajat vaikuttavat vaaleihin ja kongressin jäsenten asemaan?

Yhdysvaltojen kongressin jäsenen rooli on usein monivivahteinen ja paikallisesti syvälle juurtunut. Kongressin jäsenet ovat yhteydessä omiin vaalipiireihinsä tavalla, joka ei aina ole ymmärrettävissä pelkästään puoluepoliittisen linjan kautta. Jokaisella vaalipiirillä on omat erityispiirteensä, ja strategia, joka saattaa toimia yhdessä piiriä, ei välttämättä ole tehokas toisessa. Esimerkiksi Floridan eteläosa, jonka vaalipiiriä edustin lähes kolme vuosikymmentä, koki useita piirinrajausten muutoksia, mutta säilytti aina monimuotoisen yhteisön ja äänestäjien rekisteröitymisluvut, jotka olivat demokraattien kannalta edullisia. Vaalipiirissäni oli suuri määrä itsenäisiä äänestäjiä, jotka taipuvat useimmiten demokraattien puolelle. Tämä ei kuitenkaan estänyt minua tekemästä työtä yhteisöni hyväksi niin Washingtonissa kuin kotipiirissäni, ja tämä työteliäisyyteni osoittautui toistuvasti voittavaksi strategiaksi.

Kuitenkin tämä kokemus ei ole yleinen. Vaikka vaalipiirirajat on piirretty ja piirretty uudelleen, gerrymandering, eli vaalipiirien manipulointi puolueellisten etujen ajamiseksi, on antanut puolueille turvallisia paikkoja kummallekin puolueelle. Tämä on tehnyt monista kongressin kilpailuista vähemmän tasaväkisiä. Molemmat puolueet ovat juurtuneet tietyille alueille, joissa rajat on vedetty puolueelle edullisiksi. Itse asiassa tällainen tilanne saattaa kasvattaa itsetyytyväisyyttä, joka on kuitenkin vaarallinen minkä tahansa virassa olevan henkilön kohdalla. Tämä näkyi esimerkiksi vuonna 2018, jolloin useat kongressin jäsenet hävisivät esivaaleissa, kun uudet ja äärimmäisemmät äänet alkoivat saada jalansijaa kummassakin puolueessa.

Ensimmäisellä kaudellani kongressissa lähes kolme vuosikymmentä sitten republikaanit nähtiin vahvasti vähemmistönä. Demokraatit olivat hallinneet edustajainhuonetta yli neljäkymmentä vuotta. Siksi oli suuri yllätys, että vuonna 1995 republikaanit nousivat edustajainhuoneen enemmistöksi. Vain kaksitoista vuotta myöhemmin, vuonna 2007, edustajainhuone kääntyi takaisin demokraattien hallintaan. Neljä vuotta myöhemmin republikaanit palasivat valtaan, ja useiden vuosien ajan puolueiden välinen tasapaino heitteli puolelta toiselle. Lopulta vuonna 2018 edustajainhuone kääntyi jälleen demokraattien puolelle. Yksittäinen vaalikausi voi todella kääntää vallan tasapainoa.

On selvää, että Yhdysvaltain kongressiin pyrkivälle ehdokkaalle saattaa tulla yllätyksiä matkan varrella, ei vain taloudellisten haasteiden muodossa, vaan myös valtavan paineen alla toimimisessa niin Washingtonissa kuin kotipiirissä. Mutta jos sydän on mukana ja halu palvella yhteisöä on vahva, ei pidä epäröidä. Vaaleissa ei ole pelkästään kyse edustajan aseman saavuttamisesta; se on mahdollisuus tehdä merkittävää työtä kansan hyväksi. Hyvin tehty työ näkyy kongressissa, ja voit olla osa lainsäädäntöprosesseja, jotka vaikuttavat koko kansakuntaan.

Kongressiin johtava tie on täynnä kuoppia ja esteitä, mutta sinnikkäällä asenteella ja yhteisöön palvelemisen halulla voi saavuttaa suuria asioita. Vuoden 2018 puolivälin vaalit tarjoavat mielenkiintoisen tarkastelun ajasta, jolloin edustajainhuoneen hallinta vaihtui jälleen ja monet kongressin jäsenet menettivät paikkansa esivaaleissa ja yleisissä vaaleissa ympäri maata. Vaikka molemmat puolueet kohtaavat jatkuvia haasteita, uskon Yhdysvaltain demokraattiseen järjestelmään ja toivon, että nykyinen polarisaation, ääriliikkeiden ja yhteistyön puutteen ilmapiiri tulee loppumaan. Toivon, että kongressi palaisi takaisin aikaisempaan yhteistyön ja kompromissien aikakauteen, jotta se voisi olla yhtä vahva kuin ennen.

Vaikka kongressi voi kokonaisuudessaan kokea vaikeuksia kansan luottamuksen säilyttämisessä, yksittäinen jäsen voi luoda oman palvelu- ja perintönsä omalle vaalipiirilleen. Tämä vaatii kuitenkin paljon työtä, sitoutumista ja kykyä tehdä yhteistyötä myös vastustajien kanssa, jotta lainsäädäntö voisi aidosti hyödyttää kansalaisia ja edistää yhteistä hyvää.

Mikä teki lännen alueen senaattorin vaaleista 2018 poikkeukselliset ja mitä tästä voidaan oppia?

2018 Yhdysvaltain senaattorivaalit Lännen alueen (West Virginia, Ohio, Pennsylvania) osavaltioissa tarjoavat mielenkiintoisen näkökulman siihen, miten vaalikampanjat voivat kehittyä Trumpin aikakaudella. Näiden osavaltioiden demokraattiset ehdokkaat onnistuvat yllättämään monet ja pitämään senaattorin paikkansa, vaikka alueet olivat äänestäneet Trumpia presidentinvaaleissa 2016. Tässä kontekstissa vaalikampanjoiden tehokkuus ja strategiat näyttäytyvät avaimena, joka erotti voittajat häviäjistä.

Ensinnäkin, lännen osavaltioiden demokraatit pystyivät säilyttämään vahvan yhteyden omiin äänestäjiinsä. He eivät antaneet periksi pelkille puoluepoliittisille linjauksille, vaan keskittyivät käytännönläheisiin ratkaisuihin, jotka resonoivat heidän kotiosavaltioidensa tarpeiden kanssa. Joe Manchin West Virginiassa, Sherrod Brown Ohio:ssa ja Bob Casey Pennsylvaniassa käyttivät onnistuneesti asemaansa tehdäkseni itsestään itsenäisiä ja maltillisia ääniä omilla alueillaan. Tämä mahdollisti sen, että he saivat laajaa tukea myös niiltä, jotka eivät olleet perinteisesti demokraattisia.

Esimerkiksi Joe Manchin onnistui hyödyntämään omien asukkaittensa arvostamia asioita, kuten oikeutta kantaa asetta, ja samalla hän vastusti osavaltion kansanterveyttä uhkaavia lakialoitteita. Vaikka hänen vastustajansa, Patrick Morrisey, käytti mittavaa rahamäärää mainontaan, Manchin pystyi vastaamaan suoraan mainoksissa ja esiintyi perinteisenä lännen poliitikkona, joka oli valmis puolustamaan asukkaitaan myös liittovaltion tasolla.

Lännen alueella vaalikampanjat ovat erityisen mielenkiintoisia, koska osavaltioiden pieniä televisiomarkkinoita täytyy käyttää tehokkaasti. West Virginia on esimerkki alueesta, jossa suuria rahamääräisiä mainoskampanjoita ei voida käyttää samalla tavalla kuin isommilla alueilla. Tässä Manchin oli etulyöntiasemassa, sillä hän ei keskittynyt pelkästään suuriin media-alueisiin, kuten Pittsburghiin, vaan suuntasi myös pienempiin markkinoihin, jotka tavoittivat suoraan paikalliset äänestäjät.

Lännen alueen senaattorivaaleissa myös ulkopuolisten rahallisten panostusten rooli oli mielenkiintoinen. McConnellin tukema Super PAC, joka oli sijoittanut suuria summia Patrick Morriseyn vaalikampanjaan, ei onnistunut nappaamaan kansan suosiota. Vaikka rahaa oli paljon, se ei riittänyt kiinnittämään kansalaisten huomiota, koska mainonnan kohdentaminen ei ollut tarpeeksi tarkkaa. Tämä oli yksi tärkeimmistä tekijöistä, joka johti Manchinin pieneen mutta vakaaseen voittoon.

Lännen alueen vaalikampanjat osoittavat myös, kuinka tärkeää on olla uskollinen omalle äänestäjäkunnalle ja välttää liian ideologisia otteita. Manchinin, Brownin ja Casen kaltaiset poliitikot osoittivat, että onnistunut vaalikampanja ei perustu pelkästään puolueeseen tai sen yleisiin tavoitteisiin, vaan erityisesti alueellisten huolien ja äänestäjien arvojen korostamiseen. Samalla he kykenivät luomaan itsestään kuvan kovina mutta kansaan kuuluvina hahmoina, jotka pystyivät puolustamaan omaa aluettaan ilman, että he antoivat liikaa periksi valtakunnallisten puolueiden vaatimuksille.

Vaikka lännen alueen vaalit 2018 päättyivät perinteisesti demokraattisten ehdokkaiden voittoon, niistä voidaan oppia, että tärkeintä ei ole vain vaalikampanjoiden rahoitus ja mediatiedot, vaan myös kyky keskittyä oikeisiin kysymyksiin ja luoda luotettavia suhteita oman osavaltion äänestäjiin. Tämä korostaa tarvetta ymmärtää paikallisten äänestäjien huolia ja arvoja, ja olla valmis käymään kamppailuja sen puolesta, mikä on heille tärkeää.