Gonzo Governance ja digitaalinen identiteetti: Miten media muokkasi politiikkaa ja yhteiskuntaa Trumpin aikakaud

Miten digitaalinen media ja sosiaalinen media muokkaavat yleisöjä ja viestintäkulttuuria?

Digitaalinen media, erityisesti sosiaalisen median laajalle levinnyt käyttö, on muuttanut perinteisten medioiden roolia ja yleisöjen käsitettä. Nykyään on lähes mahdotonta määritellä perinteistä "yleisöä" samassa mielessä kuin aiemmin. Suurimmat televisioverkot kilpailevat keskenään sisällöistä, jotka houkuttelevat katsojia, mutta nuoremmasta väestöstä, erityisesti 18-49-vuotiaista, on tullut yhä vaikeampaa saada kiinnostusta. Perinteiset tv-kanavat Yhdysvalloissa menettävät katsojia jatkuvasti, ja ironisesti juuri tv-formaatti, joka aikoinaan muokkasi katsojien odotuksia, joutuu itse kamppailemaan mukautuakseen sosiaalisen median maailmaan.

Sosiaalinen media on mahdollistanut sen, että kuka tahansa voi olla oma mediatuottajansa, esiintyjänsä ja yleisönsä. Donald Trump ei ollut ensimmäinen, joka hyötyi itse luodusta todellisuudesta, mutta hän oli esimerkki siitä, miten henkilö voi käyttää sosiaalista mediaa luodakseen itselleen identiteetin ja saavuttaakseen poliittista valtaa. Esimerkiksi hänen nousunsa Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 2016 oli suora seuraus siitä, että hän hyödynsi digitaalista mediaa ja erityisesti Twitteriä lähes yksinomaan tavoittaakseen miljoonat seuraajansa.

Tämä itse luotu todellisuus ei ole pelkästään poliittista viestintää, vaan se on kytköksissä yleiseen viestinnän muutosprosessiin, jossa media ei enää ole vain informaation välittäjä, vaan enemmänkin tunneperäisten kokemusten jakaja. Sosiaalisen median aikakaudella tärkeintä ei ole pelkästään faktat ja historialliset tapahtumat, vaan se, kuinka ihmiset voivat jakaa henkilökohtaisia kokemuksiaan ja tunteitaan. Tämä muuttaa myös sen, miten me käsitämme ja kulutamme mediaa. Tärkein tunne, joka määrittää tämän uuden kommunikaatiomaailman, on "iloa" tuottava media, jonka Apple on omaksunut ja tehnyt osaksi brändiään.

Vaikka monet saattavat ajatella, että sosiaalinen media on vain viihteen väline, se on myös oivallinen esimerkki siitä, kuinka media voi toimia manipulaation välineenä. Hyvin johdettu ja emotionaalisesti ladattu viestintä voi luoda syvällisiä yhteyksiä seuraajiin. Esimerkiksi ISISin värväyksissä sosiaalinen media on toiminut tehokkaana välineenä, joka tuo ihmiset lähemmäksi ideologisia tarkoituksia. Käyttäjät saavat henkilökohtaisia viestejä, kirjoja ja opetusmateriaalia, jotka syventävät heidän sitoutumistaan, ja näin tapahtuu manipulaatiota, joka vie heidät yhä syvemmälle ideologisiin ja väkivaltaisiin toimiin.

Sosiaalisen median markkinointi on noussut täysin omalle tasolleen. Yksi tämän aikakauden määrittävistä piirteistä on "delight" eli nautinnon ja ilon tuottaminen. Tämä ajattelutapa on juurtunut syvälle Appleen ja sen tuotteisiin, jotka on suunniteltu ei pelkästään toiminnallisesti tehokkaiksi, vaan myös herättämään syvällisiä tunteita ja mielihyvää käyttäjissä. Tämä emotionaalinen yhteys tuotteisiin ja palveluihin on saanut osakseen kasvavaa huomiota, ja se on osa laajempaa kulttuurista muutosta, jossa ihmiset eivät enää etsi vain tietoa, vaan ennen kaikkea tunteita, jotka voivat sitoa heidät mediaan ja toisiin käyttäjiin.

Media on muuttunut entistä henkilökohtaisemmaksi ja visuaalisemmaksi. Ihmiset eivät enää kuluta vain uutisia tai ohjelmia, vaan he jakavat omia kokemuksiaan ja reaktioitaan, tuoden esiin tunteitaan. Tämä on tuonut mukanaan muutoksen yleisön luonteessa ja merkityksessä. Yleisö ei ole enää passiivinen vastaanottaja, vaan aktiivinen osallistuja ja tuottaja, joka määrittää sen, millaista viestintää kulutetaan ja jaksetaan kuunnella.

On tärkeää ymmärtää, että tämä muutoksen aikakausi tuo mukanaan sekä mahdollisuuksia että vaaroja. Sosiaalinen media ja digitaalinen viestintä voivat tukea ihmisten osallistumista ja luoda yhteyksiä, mutta samalla ne voivat helposti luoda myös manipuloituja ja polarisoituneita viestejä, jotka ohjaavat yleisöjen käyttäytymistä tavoilla, joita ei aina huomata tai ymmärretä. Tässä ympäristössä on ratkaisevan tärkeää kehittää mediakriittisyyttä ja ymmärtää, miten tunteet, visuaaliset elementit ja henkilökohtaiset kokemukset muokkaavat ihmisten käsityksiä maailmasta ja itseään.

Mikä on pelon ja vihaa ruokkivien kertomusten rooli nyky-Yhdysvalloissa?

Pelon ja vihaa lietsovien kertomusten vaikutus on ollut valtava Yhdysvalloissa Donald Trumpin presidenttikauden aikana. Hän ei ainoastaan julistanut sodan terroristeja vastaan, vaan myös niihin, joita hän piti islamilaisen terrorismin edustajina. Koko islamin uskonto, joka kattaa lähes kaksi miljardia ihmistä, oli jälleen mahdollinen kohde. Trumpin retoriikka ei kuitenkaan rajoittunut pelkästään terrorismin torjuntaan ulkomailla, vaan hän suuntasi sen myös kotimaan poliittisiin vastustajiin ja tärkeimpiin instituutioihin. Tämä kova linja ilmeni erityisesti hänen ensimmäisen virkaanastujaispuheensa jälkeen, jossa hän lupasi asettaa Amerikan etusijalle, sulkea rajat ja luoda uusia muureja niin fyysisesti kuin symbolisesti. Tämä ei ollut vain poliittinen vaatimus; se oli vaatimus, joka ilmensi täydellistä halveksuntaa valtion roolia kohtaan muun muassa ympäristön, koulutuksen, asuntopolitiikan, kansalaisoikeuksien ja kansainvälisen diplomatian suhteen.

Pelon lietsominen ulkomailla tapahtuvan terrorismin varjolla kääntyi yhä enemmän kansalliseen vihamielisyyteen, jossa vähemmistöt joutuivat hyökkäysten kohteiksi ja tieteellistä tutkimusta uhkailtiin. Samaan aikaan Yhdysvalloissa perinteiset kansalaisoikeudet ja kansan keskinäinen kunnioitus olivat häviämässä. Trumpin hallinnon aikana yhteiskunnallisten erojen hyväksyntä oli menettämässä pohjiaan, ja valkoinen nationalismi alkoi nostaa päätään. Tällainen kehitys osoittaa, kuinka vaarallinen narratiivi voi olla, kun se esitetään objektiivisena totuutena. Todellisuus jää helposti syrjään, ja vaarallinen kertomus vie mukanaan.

Trumpin vaikutus oli kuitenkin syvempi kuin vain puheet. Hänen roolinsa koronavuoden aikana oli olennainen siinä, miten suuri osa kansasta alkoi epäillä tieteellisiä asiantuntijoita ja hylätä terveysviranomaisten suositukset. Hän käytti valtaansa puhuakseen pois tieteellisistä suosituksista, esimerkiksi maskien käytön vastustamisella, ja useimmat hänen kannattajistaan seurasivat hänen esimerkkiään. Tämä kertomus ei ollut vain pandemian alun hämäryyttä, vaan osa laajempaa valheiden ja epäluottamuksen kulttuuria, joka muovasi Yhdysvaltojen yhteiskuntaa.

Trumpin hallinto ei ollut vain poliittinen ilmiö; se oli myös kulttuurinen ja psykologinen kriisi. Se muokkasi ihmisten käsityksiä siitä, mitä oli totta, ja kuka oli oikeassa. Tässä tilanteessa perusolettamukset oikeudenmukaisuudesta, vapaudesta ja yhteiskunnan yhteisistä arvoista alkoivat murentua. Esimerkiksi rotukysymykset, vaalien rehellisyys ja poliisin väkivalta saivat väistyä Trumpin retoriikan ja poliittisten käännösten edessä. Hänen ajamansa pelon politiikka, joka korosti lakeja ja järjestystä, vahvisti yhteiskunnallista jakautumista ja loi kulttuurin, jossa jopa perinteiset totuudet kyseenalaistettiin.

Tällaisessa poliittisessa ilmapiirissä perusolemuksen hajoaminen on vaarallista demokraatille. Kun perusolettamukset oikeudenmukaisuudesta, kansalaisvapaudesta ja yhteiskunnallisesta vastuusta alkavat murentua, demokratian perusta alkaa heikentyä. Trumpin hallinto on ollut osa tätä muutosta, joka on johtanut laajamittaiseen valvonnan ja puolustuksellisten toimenpiteiden normalisoitumiseen. Koko Yhdysvaltain yhteiskunta on jättänyt taaksekseen yhteisymmärryksen ja yhteisten periaatteiden pohjalta toimivan järjestelmän, ja tämä kriisi heijastuu edelleen myös sen poliittisiin valintoihin ja oikeusjärjestelmän päätöksiin.

Trumpin aikakausi on jättänyt pysyvän jäljen Yhdysvaltain yhteiskuntaan ja politiikkaan. On tärkeää ymmärtää, että tällainen kehitys ei ole vain yksittäinen tapaus, vaan osa laajempaa ilmiötä, jossa poliittinen retoriikka ja pelon politiikka voivat nopeasti murentaa yhteiskunnallisia rakenteita ja perinteitä. Tämä ei ole vain politiikan, vaan myös kulttuurin ja psykologian kysymys: kuinka yhteiskunnat muokkaavat ja muodostavat omia totuuksiaan ja minkälaisiin seurauksiin tämä johtaa.

Mediatisaatio ja sen vaikutukset poliittisiin johtajiin ja kansalaisiin

Mediatisaatio on nykyajan ilmiö, joka muovaa yhteiskuntaa ja politiikkaa tavalla, joka ei rajoitu pelkästään tiedon levittämiseen. Sen vaikutukset ulottuvat syvälle poliittiseen johtamiseen ja kansalaisten maailmankuvaan, sillä media ei vain raportoi tapahtumista, vaan myös luo ne ja antaa niille merkityksen. Tämä prosessi on osaltaan vaikuttanut moniin poliittisiin päätöksiin ja asenteisiin, erityisesti Donald Trumpin presidenttikauden aikana. Trumpin esimerkki korostaa erityisesti sitä, kuinka media ja sen monimuotoisuus voivat vaikuttaa poliittiseen johtajuuteen sekä valtion ja kansalaisten suhteisiin.

Trumpin hallinto on noussut esiin eräänlaisena mediatilana, jossa totuus ja fiktiiviset narratiivit sekoittuvat toisiinsa. Presidentin omat tiedotustilaisuudet ja toiminta ovat usein olleet ympäröityjä kiistoilla, ja media on osaltaan vahvistanut hänen poliittista brändiään. Tätä on kuvattu termillä "mediatisaatio", jossa media ei ole pelkästään väline totuuden kertomiseksi, vaan sillä on itsenäinen rooli poliittisten diskurssien muovaamisessa. Trumpin käytännöissä tämä ilmeni muun muassa siinä, miten hän hallitsi suhteensa mediaan – ei vain viestittämällä itsestään, vaan myös luomalla muunneltuja totuuksia, jotka olivat usein ristiriidassa asiantuntijoiden ja faktatarkistajien ilmoitusten kanssa.

Esimerkiksi Trumpin väite, että hydroksiklorokiini olisi tehokas lääke COVID-19:tä vastaan, herätti vastustusta lääketieteellisiltä asiantuntijoilta. Tällaisten väitteiden esittäminen ilman tieteellistä pohjaa oli osa laajempaa ilmiötä, jossa media toi esiin poliittisia lausuntoja, jotka eivät aina perustuneet faktoihin, mutta jotka saivat tukea kansan mielipiteestä. Tällaisessa ilmapiirissä yhä useammat kansalaiset alkoivat nähdä, että media ei ole enää vain passiivinen totuudenvälittäjä, vaan aktiivinen toimija, joka voi manipuloida ja muokata yhteiskunnallisia asenteita ja näkökulmia.

Trumpin aikakausi on tuonut esiin myös sen, kuinka politiikan kenttä on muuttunut enemmän näyttämöksi, jossa ideologiset taistelut käydään välineillä, jotka ovat enemmän esityksiä kuin todellisia keskusteluja. Tähän sisältyy myös niin sanotun "spektaakkelimaisen" politiikan nousu, jossa suuri osa poliittisesta keskustelusta on siirtynyt sosiaaliseen mediaan ja televisioon. Tässä ympäristössä politiikan tavoitteet ja päätökset saattavat jäädä toiseksi, ja tärkeämmäksi tulee se, millainen kuva poliitikosta syntyy yleisön mielessä.

Tällainen kehitys herättää kysymyksiä siitä, mitä mediatisaatio merkitsee demokratian ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Kun poliittiset toimijat voivat käyttää mediaa niin tehokkaasti oman imagonsa rakentamiseen ja poliittisten tavoitteidensa edistämiseen, voi olla vaikea erottää, missä menee todellinen politiikka ja missä alkaa mediafanatismi. Samalla kansalaiset saattavat olla yhä enemmän alttiita vääristellyille totuuksille ja asiantuntevien lähteiden ohittamiselle, mikä voi johtaa siihen, että yhteiskunnallinen keskustelu menettää syvyyttään ja monipuolisuuttaan.

Yksi tärkeimmistä seikoista, joka on jäänyt usein vähemmälle huomiolle mediatisaation tarkastelussa, on sen pitkäaikainen vaikutus kansalaisten poliittiseen osallisuuteen. Media ei ainoastaan muokkaa politiikan kenttää, vaan se myös muuttaa sitä, miten kansalaiset näkevät itseään osana yhteiskuntaa ja poliittista järjestelmää. Mediatisaatio voi estää kriittistä ajattelua ja syvällistä keskustelua, ja samalla se saattaa nostaa esiin yksinkertaisia, mustavalkoisia ratkaisuja, jotka eivät ota huomioon yhteiskunnan monimutkaisempia ongelmia. Tässä suhteessa on tärkeää pohtia, kuinka media voi toimia osana demokraattista keskustelua, jossa vähemmän näkyvä, mutta tärkeä osuus annetaan asiantunteville ja kriittisille äänille.

Medialle ei voida jättää yksin vastuuta demokratian ja totuuden vaalimisesta. Se, miten media toimii, vaikuttaa siihen, minkälaista politiikkaa ja yhteiskuntaa rakennamme.