Kolesterolin alentamiseksi on käytettävissä useita lääkkeitä, mutta niiden sivuvaikutukset ovat usein herättäneet huolta. Clofibrat ja kolestyramiini, jotka olivat aikoinaan suosittuja lääkkeitä, pystyivät alentamaan kolesterolitasoja ja vähentämään sepelvaltimotaudin kuolleisuutta. Kuitenkin niiden käyttö liittyi myös lisäriskiin, kuten ennenaikaisen kuoleman riskiin syövän, sappikivien ja muiden komplikaatioiden vuoksi. Clofibrat muun muassa voi aiheuttaa sappikivien muodostumista. Tämän vuoksi nämä lääkkeet on korvattu uudemmilla, kuten lovastatiinilla (Mevacor), pravastatiinilla (Pravochol), simvastatiinilla (Zocor) ja gemfibroziililla (Lopid), mutta vaikka uudet lääkkeet ovatkin tehneet parannuksia, ne eivät ole poikkeuksellisia sivuvaikutusten osalta.

Lovastatiinista ja niasiinista on tehty useita tutkimuksia, joissa vertailtiin näiden kahden lääkkeen tehokkuutta kolesterolin alentamisessa. Yksi merkittävä tutkimus julkaistiin vuonna 1994 Annals of Internal Medicine -lehdessä, jossa verrattiin lovastatiinin ja niasiinin vaikutuksia potilaisiin, joilla oli korkea LDL-kolesteroli ja sepelvaltimotaudin riskitekijöitä. Tutkimuksessa 136 potilasta jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään, joista toinen sai lovastatiinia (20 mg/päivä) ja toinen niasiinia (1,5 g/päivä). Molemmilla ryhmillä annostusta nostettiin kahdesti tutkimuksen aikana. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vaikka lovastatiini tuotti paremman tuloksen LDL-kolesterolin alennuksessa, niasiini sai aikaan merkittävästi paremman HDL-kolesterolin kasvun (33 % vs. 7 % lovastatiiniryhmässä). Lisäksi niasiini vähensi Lp(a)-tasoa 35 %, kun taas lovastatiini ei vaikuttanut siihen lainkaan.

Niasiinin käyttöön liittyy kuitenkin sivuvaikutuksia, joista yleisin on ihon punoitus, joka ilmenee noin 20-30 minuuttia lääkkeen nauttimisen jälkeen. Niasiinin muut harvinaisemmat sivuvaikutukset voivat sisältää ruoansulatushäiriöitä, pahoinvointia ja maksavaurioita. Niasiini voi myös vaikuttaa veren sokeritasapainoon, minkä vuoksi se vaatii tarkkaa seurantaa diabeetikoilla. Niasiini ei sovellu potilaille, joilla on maksan vajaatoiminta tai kohonneet maksaentsyymit. Näille potilaille suositellaan vaihtoehtoisia hoitomuotoja, kuten gugulipidia (Commiphora mukul -uutetta), valkosipulia tai pantetiinia.

Pantetiini, joka on B5-vitamiinin aktiivinen muoto, on osoittautunut tehokkaaksi verenkierrossa olevien triglyseridien alentamisessa. Pantetiinin on todettu vähentävän triglyseridejä jopa 32 %, kokonaiskolesterolia 19 % ja LDL-kolesterolia 21 %, samalla kun se nostaa HDL-kolesterolia jopa 23 %. Pantetiinin käytöstä ei ole raportoitu haittavaikutuksia.

B6-vitamiini, eli pyridoksiini, on toinen tärkeä ravintoaine, joka voi ennaltaehkäistä sydäninfarkteja ja aivohalvauksia. Se suojaa verisuonia ja estää verihiutaleiden liimautumista, mikä voi kiihdyttää sydänsairauksien kehittymistä. Lisäksi B6-vitamiini muuntaa homokysteiiniä vaarattomaksi kemikaaliksi, mikä auttaa estämään kolesterolin hapettumista. Tutkimukset ovat osoittaneet, että B6-vitamiinin puutos liittyy sydänsairauksiin ja että sen lisäys ruokavalioon voi parantaa sydänterveyttä merkittävästi.

CoQ10, eli koentsyymi Q10, on myös tärkeä ravintoaine sydänterveydelle. CoQ10 tukee sydänlihasten toimintaa ja suojaa valtimoita ateroskleroosilta sekä hapettumisen aiheuttamalta vauriolta. Koentsyymi Q10:n käyttö on ollut erityisen tehokasta nuorilla potilailla, joilla on sydänlihaksen sairaus, ja joiden sydämen toimintaa on pystytty parantamaan ilman riskejä vaativista leikkauksista.

Nämä ravintoaineet ja lääkkeet, kuten niasiini, pantetiini, B6-vitamiini ja CoQ10, tarjoavat monia mahdollisuuksia sydän- ja verisuonitautien hoidossa. On kuitenkin tärkeää huomata, että lääkkeiden ja ravintolisien käyttöä tulisi aina seurata terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Erityisesti niasiinin ja muiden lääkkeiden käytön yhteydessä on tärkeää tehdä säännöllisiä verikokeita, kuten maksafunktiotestejä ja kolesterolimittauksia, jotta mahdolliset sivuvaikutukset voidaan havaita ajoissa.

Miten matalan energian laserit ja vaihtoehtoiset hoidot voivat tukea aivohalvauksen jälkeistä toipumista?

Matalan energian lasereilla (20 milliwatin punaisen ja lähi-infrapuna-valon aallonpituudet) on osoitettu olevan hyödyllisiä halvausoireiden hoidossa aivohalvauksen jälkeen. Dr. Naeserin tutkimuksessa, jossa oli kuusi potilasta, viisi heistä osoitti merkittävää paranemista, erityisesti potilailla, joilla oli lievästä kohtalaiseen halvaantumiseen liittyviä oireita. Vaikka hoito aloitettiin useita vuosia aivohalvauksen jälkeen, tulokset olivat lupaavia. Tällaiset tutkimukset antavat toivoa, että vaihtoehtoiset hoitomenetelmät voivat tukea toipumista, vaikka perinteiset lääketieteelliset hoidot eivät ole enää yhtä tehokkaita.

David A. Steenblock, M.S., D.O., joka on erikoistunut aivohalvauksen jälkeisiin vaihtoehtoisiin hoitoihin Kaliforniassa, tarjoaa useita ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä aivohalvauksen ja sydänsairauksien estämiseksi. Näitä toimenpiteitä ovat muun muassa tupakoinnin ja alkoholin välttäminen, huumeiden käytön lopettaminen, säännöllinen verenpaineen mittaaminen ja liikunnan lisääminen. Lisäksi hän suosittelee terveellistä ruokavaliota, jossa on runsaasti kuituja, vitamiineja ja mineraaleja, mutta vältetään rasvaa, kolesterolia ja sokeria. Steenblockin mukaan magnesiumin, kalsiumin, E- ja C-vitamiinien sekä bioflavonoidien ottaminen voi olla hyödyllistä sydän- ja verisuoniterveydelle. Nämä toimenpiteet auttavat vähentämään sydänsairauksien riskiä ja voivat tukea yleistä hyvinvointia.

Chelatointihoito on yksi vaihtoehtoinen hoitomuoto, joka on saanut paljon huomiota viime vuosina. Tämä hoito käyttää EDTA:ta (etyleenidiamiinitetraetikkahappo), joka on tunnettu myrkkyjen poistamista kehosta, mutta se on myös osoittautunut tehokkaaksi plakin poistamisessa valtimoista. Dr. Norman Clarke, joka oli Providence Hospitalin tutkimusjohtaja Detroitissa, ehdotti, että EDTA voisi poistaa kalkkia ja muita haitallisia aineita verisuonista, kuten se poistaa niitä putkista ja kattiloista. Hänen tutkimuksensa osoittivat, että angiinapotilaat kokivat merkittävää helpotusta rintakivusta hoidon jälkeen. Nykyisin EDTA-chelatointihoito on hyväksytty vaihtoehtona valtimoiden tukkeutumisten hoidossa, kuten sepelvaltimotautien, aivohalvausten ja ääreisverenkiertohäiriöiden hoidossa.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että jopa 93,9 %:lla koronaaristen valtimoiden tukoksista kärsivistä potilaista on saatu merkittävää parannusta EDTA-hoidolla. Dr. Elmer Cranton arvioi, että chelatointi voi estää ohitusleikkauksen 85 %:ssa tapauksista, ja hoito on osoittautunut erittäin turvalliseksi, eikä vakavia sivuvaikutuksia ole raportoitu. Tämä hoito voi jopa auttaa potilaita, jotka eivät ole saaneet tuloksia muista hoitovaihtoehdoista. Chelatoinnilla on kuitenkin yksi tärkeä rajoite: vaikka se voi poistaa kalkkia, se ei estä veritulppia, jotka voivat johtaa sydänkohtauksiin ja aivohalvauksiin. Tutkimukset osoittavat, että suurin osa sydänkohtauksista ja aivohalvauksista johtuu verihyytymistä, jotka syntyvät pehmeistä, ei-kalsifioiduista plakeista, eikä pelkkä kalsiumin poistaminen riitä estämään tätä.

On myös tärkeää huomata, että chelaatiohoito voi tukea sydän- ja verisuoniterveyttä muilla tavoin, kuten parantamalla hapen saantia sydänlihaksessa, vaikka se ei suoraan poista tulehdusta tai veritulppien muodostumista. Tätä hoitoa käyttävät monet potilaat, jotka eivät ole saaneet riittävästi apua perinteisistä hoidoista, ja he kokevat saavansa elämänlaatua parantavia tuloksia, kuten parempaa verenkiertoa ja vähäisempää kipua.

Toinen lupaava hoitovaihtoehto on entsyymihoito, kuten Wobenzym-N, joka on bioflavonoidi- ja entsyymiyhdistelmä, joka on kehitetty erityisesti verenkierrossa toimimaan. Tämä tuote on osoittautunut tehokkaaksi tulehduksellisten tilojen, kuten korkeiden fibrinogeenitasojen ja C-reaktiivisen proteiinin, hoitamisessa. Sitä voidaan käyttää sydän- ja verisuonisairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon ilman monien perinteisten lääkkeiden, kuten aspiriinin ja tulehduskipulääkkeiden, haitallisia sivuvaikutuksia.

Vesihappohoito (vetyperoksidin infuusio) on myös saanut huomiota, erityisesti verenkiertohäiriöiden hoidossa. Baylorin yliopistossa tehty tutkimus löysi, että vetyperoksidi voi puhdistaa valtimoiden plakkia, mikä parantaa verenkiertoa ja voi tukea atheroskleroottisten potilaiden hoitoa.

On tärkeää, että potilaat ymmärtävät vaihtoehtoisten hoitovaihtoehtojen roolin, mutta myös sen, että ne eivät ole oikotie onneen. Perinteinen lääketiede ja kirurgiset toimenpiteet, kuten ohitusleikkaukset ja stentit, voivat olla välttämättömiä joissain tapauksissa, mutta vaihtoehtoiset hoidot voivat tarjota arvokkaita täydentäviä hoitoja ja parantaa elämänlaatua.

Miksi sydänleikkaukset eivät paranna sydänsairauksia pysyvästi?

Angioplastia on nykyään rutiinitoimenpide, joka suoritetaan Yhdysvalloissa yli 3000 kertaa päivässä. Toimenpide kestää noin 30 minuuttia, ja potilas voi yleensä palata kotiin seuraavana päivänä. Yksinkertaistettuna voisi ajatella, että tukos on poistettu ja potilas parantunut – mutta todellisuudessa näin ei ole. Vaikka angioplastia saattaa hetkellisesti parantaa elämänlaatua, usein vain tilapäisesti, potilas ei ole parantunut. He ovat edelleen alttiita uusille tukoksille ja sepelvaltimotaudille. Sydäninfarktit, angina pectoris ja muut oireet toistuvat hälyttävän usein niillä, jotka ovat saaneet tällaisia hoitoja, mikä osoittaa, että perinteinen lääketiede ei ole tehokas estämään sydänsairauksien etenemistä.

Nykyisin uskotaan, että tukoksen poistaminen verisuonista ei ole ratkaisevaa sydänsairauden parantamiseksi. Sen sijaan ongelma on paljon monimutkaisempi ja vaatii laajempaa tutkimusta. Itse asiassa kaikki nämä interventiot, kuten ohitusleikkaukset ja angioplastiat, tarjoavat vain tilapäistä helpotusta. Ne eivät käsittele sydänsairauden syvempää luonteenpiirrettä, joka on yhä hämärä, ja miksi sydänkohtaukset tapahtuvat. Tällä hetkellä lääkäreiden käsitykset perustuvat laajaan ja yksinkertaiseen "yksi hoito kaikille" -lähestymistapaan, joka ei riitä monimutkaisessa sydänsairauksien käsittelyssä.

Uusimmat tutkimukset ovat tuoneet esiin kolme merkittävää löydöstä sydänsairauksien ymmärtämisessä. Ensimmäinen niistä on, että sydäninfarktit tapahtuvat usein suonissa, joissa tukos on vain pieni tai kohtuullinen. Toinen havainto on, että sydänkohtauksien riski riippuu enemmän plakin laadusta kuin sen määrästä. Erityisesti pehmeät plakit ovat alttiimpia repeytymään ja aiheuttamaan veritulpan kuin kova ja kalkkeutunut plakki. Tämä muuttaa käsitystä siitä, miksi tukosten avaaminen ei takaa pitkäaikaista parantumista.

Tähän asti hoitomenetelmät, kuten ohitusleikkaukset ja angioplastiat, ovat olleet yleisesti käytettyjä, mutta niitä on alettu kutsua "liian usein määrättäväksi ja tarpeettomiksi toimenpiteiksi" monien asiantuntijoiden toimesta. Näiden toimenpiteiden komplikaatioiden ja korkean hinnan lisäksi ne eivät ole riittävä ratkaisu sydänsairauksien ehkäisyyn.

Erityisesti tärkeää on huomata, että sydänkohtaukset ja muut sydänsairaudet eivät ole vain seurausta elämäntavoista, kuten huonosta ruokavaliosta tai liikunnan puutteesta. Geenit voivat myös vaikuttaa merkittävästi siihen, kuka saa sydänkohtauksen ja miksi. Mutta vaikka nämä tekijät voivat osaltaan selittää riskin, sydänsairauksien tarkkaa syytä ei ole vielä täysin ymmärretty.

Sydänsairaudet voidaan jakaa useisiin tyyppeihin, mutta yleisimmät ovat sydänkohtaukset, sepelvaltimotautiin liittyvä sepelvaltimon ahtauma ja angina. Sydänkohtaus syntyy, kun ateroskleroosi, eli plakin kertyminen ja verisuonien tukkeutuminen, estää veren virtaamisen sydänlihakseen. Tämä aiheuttaa sydämen osan kuolemisen hapen ja ravinteiden puutteen vuoksi. Vaikka sydänkohtaus voi tuntua äkilliseltä, se on usein vuosien huonon elämäntavan tai geneettisten tekijöiden seuraus.

Sepelvaltimon ahtauma tarkoittaa verisuonien kapenemista, mikä johtaa verenkierron heikkenemiseen sydämeen. Tämä voi aiheuttaa anginaa, joka on varoitus siitä, että sydän ei saa riittävästi happea. Angina on varoitusmerkki, jota ei saa koskaan jättää huomiotta. Angina pectoris, joka tunnetaan rintakipuna tai puristuksena rintakehässä, johtuu usein ateroskleroosista. Toinen angina-muoto, Prinzmetal'n variantti, syntyy usein levossa, ja se liittyy sydämen valtimoiden kouristuksiin. Molemmat ovat vakavia merkkejä sydänsairauksista.

Erityisesti hiljainen angina on vaarallinen, koska se ei aiheuta tyypillisiä kipuja, vaan ilmenee oireina kuten hengenahdistus, käsien puutuminen tai huimaus. Nämä voivat jäädä huomaamatta, kunnes ensimmäinen sydänkohtaus iskee. Nämä riskit ja oireet korostavat sitä, kuinka tärkeää on ymmärtää sydänsairauksien monimutkainen luonne ja välttää liiallista luottamista vain perinteisiin hoitoihin. Hoitomenetelmien on kehitettävä huomattavasti, jos haluamme todella vähentää sydänsairauksien kuolleisuutta.

Miten luoda vahva yhteys koiraan temppujen avulla?
Miten valita oikea tiimi ja luoda vahva yrityksen perusta?
Miten tekoäly ja esineiden internet mullistavat terveydenhuollon 4.0?
Miten visualisoida vaalitietoa tehokkaasti ggplot2-kirjaston avulla?