Median rooli ja sen vaikutus julkiseen keskusteluun ja politiikkaan on ollut keskeinen osa yhteiskunnallista järjestystä kautta historian. Median valikoima, esittämistavat ja logiikat ovat aina olleet yhteydessä valtaan ja sen käyttöön, sillä ne määrittävät, kuka saa puhua, kenellä on pääsy tietoihin ja kuinka viestit esitetään. Tällöin media ei ole vain viestintäväline vaan myös valtasuhteiden ja yhteiskunnallisten hierarkioiden määrittäjä. Historian saatossa media on ollut yksi tärkeimmistä työkaluista vallan ja tiedon jakelussa, sillä sen kautta voidaan kontrolloida sitä, mitä kansalaiset saavat tietää ja miten he ymmärtävät ympäröivän maailman.

Tämä valta-asema on kuitenkin muuttunut erityisesti digitaalisen aikakauden myötä, jossa formaatit ja algoritmit määrittävät, miten ja mitä tietoa kuluttajat saavat. Esimerkiksi Donald Trumpin menestys presidentinvaaleissa voidaan osittain selittää hänen taitavalla viestinnällään Twitterissä. Hänen yksinkertaiset, provokatiiviset ja usein virheelliset väitteensä olivat räätälöity juuri sosiaalisen median formaattien mukaan. Nämä alustat mahdollistivat sen, että Trump pystyi suoraan viestimään miljoonille seuraajilleen ja ohjaamaan julkista keskustelua omilla ehdoillaan. Digitaalinen viestintä on muuttanut sen, kuinka tärkeä osa yksilöt ja poliittiset toimijat ovat median ekologiassa, jossa viestit luodaan, jaetetaan ja muokataan jatkuvasti.

Media ei enää ole vain yksittäisten toimittajien ja organisaatioiden käsissä, vaan se on avoin kaikille, jotka osaavat käyttää teknologioita ja ymmärtää niiden logiikan. Trump ei ollut ainoa, joka osasi pelata tätä peliä; myös muut poliitikot ja julkisuuden henkilöt ovat omaksuneet median logiikan ja ymmärtävät, miten tärkeää on tuottaa näyttäviä, dramaattisia ja tunteita herättäviä viestejä, jotka houkuttelevat katsojia ja lukijoita. Tämä on luonut niin sanotun "postjournalismin" aikakauden, jossa journalistinen työ ei enää ole pelkästään faktojen raportointia, vaan median muotojen ja formaattien hallintaa.

Viime kädessä mediassa on kyse enemmän kuin vain tiedon levittämisestä. Se on myös luonteeltaan tapa, jolla valta ja kontrolli siirtyvät ajassa. Formaatit ja niiden hallinta eivät vain määritä, kuinka tietoa jaetaan, vaan ne myös muokkaavat sitä. Esimerkiksi televisio on jo pitkään ollut keskeinen tekijä siinä, kuinka uutisia käsitellään ja miten tapahtumat esitetään. TV-uutiset eivät vain kerro asioista; ne esittävät ne tietyissä visuaalisissa ja emotionaalisissa muodoissa, jotka herättävät katsojan mielenkiinnon ja tunnetilat. Tämä on tärkeää ymmärtää, koska se muokkaa sitä, kuinka ihmiset käsittelevät ja ymmärtävät maailman tapahtumia.

Politiikassa tämä tarkoittaa, että puolueet ja ehdokkaat eivät enää voi vain puhua politiikastaan perinteisesti, vaan heidän täytyy sopeutua ja omaksua median formaattien logiikkaa, jos he haluavat tulla kuulluiksi. Media on muuttunut osallistavaksi ja interaktiiviseksi ympäristöksi, jossa kaikki osapuolet – olipa kyseessä poliitikot, toimittajat tai yleisö – ovat mukana merkitysten luomisessa ja tapahtumien muokkaamisessa.

Samalla, kun formaattien merkitys kasvaa, on tärkeää tunnistaa, että nämä muutokset eivät ole vain teknisiä. Ne vaikuttavat siihen, miten yhteiskunnassa keskustellaan keskeisistä kysymyksistä ja miten todellisuutta rakennetaan. Tämä luo uusia haasteita ja kysymyksiä viestinnän ja median roolista demokratiassa, sillä tieto ei ole enää yksittäisten asiantuntijoiden tai toimittajien käsissä, vaan koko yhteiskunnan ja sen jäsenten käsissä.

Mediamaailman muuttuminen kohti formaattien hallintaa ja mediateknologioiden yhä laajempaa käyttöä on osa laajempaa yhteiskunnallista muutosta, jossa viestinnän ekosysteemi ja sen sääntöjen ymmärtäminen ovat keskeisiä. Kysymys ei ole vain siitä, mitä media esittää, vaan myös siitä, mitä se jättää esittämättä ja miksi tietyt asiat valitaan esitettäväksi tietyllä tavalla. Medialle ja sen logiikoille annettu valta muokkaa poliittista viestintää ja yhteiskunnallista keskustelua laajemmin, ja sen ymmärtäminen on elintärkeää tulevaisuuden kommunikaation ja median kentällä.

Miten pelko muokkaa kansakunnan kulttuuria ja politiikkaa

Massamedian ja populaarikulttuurin rooli pelon levittämisessä ja sen vaikutus kansan asenteisiin on kiistaton. Pelko koskettaa erityisesti television katsojia ja se on helposti viljeltävissä toistuvilla, suurenmoisilla vääristelyillä, joita sosiaalinen media usein tarjoaa. Pelon pitkäaikainen yhteys rikosuutisiin, erityisesti huumesotien, satunnaisten väkivallan tekojen ja erityisesti lasten turvattomuuden uhkien ympärillä, on vahvistunut vuosien varrella. Tällaiset raportit jatkuvat riippumatta todellisista rikollisuuden trendeistä, ja ajan myötä niistä muodostui pelon diskurssi. Viranomaiset ja muut tiedonlähteet tunnistivat pelon merkityksen mediassa ja alkoivat säätää viestejään sekä kehystää kysymyksiä, jotka herättävät pelkoa ja kiireellisiä tunteita.

Mediassa käsitellyt kansalaiset alkoivat vähitellen sallia viranomaisten ryhtyä toimiin pelon lähteen (esimerkiksi rikollisten, terroristien) hallitsemiseksi. Viranomaiset tulivat yhä taitavammiksi luomaan politiikkaa ja ohjelmia (kuten pakolliset elinkautiset tuomiot) hyödyntäen pelon politiikkaa – eli päättäjien pyrkimystä vaikuttaa yleisön uskomuksiin ja oletuksiin vaarasta, riskistä ja pelosta saavuttaakseen tietyt päämäärät. Yhdysvaltain syyskuun 11. päivän terrori-iskut antoivat viranomaisille mahdollisuuden oikeuttaa monenlaisia kotimaisia ja kansainvälisiä toimia, joiden tarkoituksena oli suojella kansalaisia: kaksi sotaa, laajentunut kotimainen valvonta, monien kansalaisoikeuksien rajoittaminen, epäiltyjen terroristien kidutus ja ulkomaisten kansalaisten kaappaus (myös äärimmäisenä siirtona tunnettu käytäntö). Patriotismi oli valloillaan, kriittiset kysymykset harvinaisia ja niitä, jotka olivat huolissaan kansalaisoikeuksien loukkauksista, pidettiin yksityisyyden puolustajina.

Tämä diskurssi ulottui huumesotaan, mutta sitä sovellettiin myös maahanmuuttouhkiin, joita alettiin esittää mahdollisina terroristeina. Tämä pelon politiikka soi myös Donald Trumpin vaalikampanjoissa vuosina 2015 ja 2020. Presidentinvaalit vuonna 2004 ja 2008 korostivat haavoittuvuutta, vihollisten juonittelua ja tarpeen vahvalle johtajuudelle kansan suojelemiseksi. Suuri osa pelon propagandasta säilyi presidentti Obaman kahdeksan presidenttivuoden aikana (2008–2016). Donald Trumpin valinta vuonna 2015 ja hänen presidentinvaalikampanjansa vuonna 2020, jotka korostivat lakia ja järjestystä, laajensivat pelon politiikkaa sosiaalisen median ja hänen henkilökohtaisten Twitter-viestien avulla. Hänen lukuisat valheensa vedottivat seuraajiin, jotka olivat vakuuttuneita siitä, että hän oli aito, poliittista eliittiä vastaan ja että hän estäisi rikollisten, maahanmuuttajien, vähemmistön edustajien ja terroristien vahingoittamasta heitä – ja että hän lopulta tekisi Amerikasta taas suuren.

Trumpin presidenttikausi muutti kansan käsityksen uhkista islamilaisia terroristeja koskevasta pelosta kotimaisiin terroristeihin ja laajensi terrorismin narratiivia arkipäivän elämään. Tämä mediassa levinnyt narratiivi viittaa ajatukseen siitä, että "kaikki muuttui syyskuun 11. päivän jälkeen", mukaan lukien se, miten keskustelemme ja kohtelemme urheilua, yrityksiä, liittolaisia, vihollisia, poliitikkoja ja erityisesti sitä, kuinka armeija on sulautettu moniin amerikkalaisen elämän instituutioihin. Trump, digitaalisen median intensiivisen käytön kautta, muutti painopistettä kotimaisiin vihollisiin – ei niihin kapinallisiin, jotka hyökkäsivät maan Capitol-rakennukseen, vaan lehdistön jäseniin ja niihin, jotka äänestivät häntä vastaan. Trumpin liittolaiset perustivat Project Veritaksen vakoillakseen kansallisen turvallisuusneuvonantajansa H. R. McMasterin ja muiden kimppuun, joita epäiltiin olevan ep忠ollisia.

Kotimaisen terrorismin vaikutus arkipäivän elämään tuli selkeämmäksi massiivisten ampumavälikohtausten lisääntyessä uskonnollisissa tilaisuuksissa ja kouluissa. Uskonnollisiin kokoontumisiin, kouluun meneminen tai elokuvan ja urheilutapahtuman nauttiminen on muuttunut syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen. On tullut selväksi, että monet sosiologit uskovat, että tärkeintä, mitä voi tietää ihmisestä, on se, mitä he pitävät itsestäänselvyytenä. Yhä enemmän on kyse siitä, kuinka tapahtumat koetaan ja esitetään populaarikulttuurissa, joka ohjaa sitä, mitä pidetään itsestäänselvyytenä. Populaarikulttuuri, joka kuvaa arjen elämänkokemuksia syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen Yhdysvalloissa, lisää pelkoa ja juhlii amerikkalaista sotilasilmapiiriä sekä valvonnan ja sosiaalisen kontrollin rutiinistumista. Yhdysvaltalaiset pelkäävät voimakkaasti terrorismia. Tuore tutkimus pelosta ja terrorismista osoittaa, että pelko terrori-iskua kohtaan oli toinen suurimmista pelon aiheista, jääden vain laajamittaisen kansalaistottelemattomuuden pelon taakse. Amerikkalaiset pelkäävät terrorismia enemmän kuin monia muita mahdollisesti haitallisia tapahtumia, kuten taloudellista tai rahoituksellista romahdusta, luonnonkatastrofeja, ydinaseiskua, pandemiaa, laittomia maahanmuuttajia ja valkoisten ei-enää-enemmistöä (Haner et al., 2019).

Pelon politiikan ja väkivaltaisten sotatoimien käyttämisen hallituksen sisäisiin kysymyksiin ja yksilöihin kohdistuvaan pelkoon siirtyminen on ollut vaivattoman siirron takana. Viranomaiset ovat kohdelleet mediaa keinoina luoda yksilöihin ja yhteisöihin epäluuloa ja pelkoa, mikä on muuttanut kulttuuria ja mahdollistanut pelon narratiivin laajenemisen edelleen.

QAnon ja sen vaikutus Yhdysvaltain politiikkaan: Miksi salaliittoteoriat saavat jalansijaa?

QAnon on noussut ilmiöksi, joka on saanut laajaa huomiota Yhdysvalloissa ja laajentunut kansainväliselle tasolle. Alun perin Internetissä syntynyt salaliittoteoria on saanut kannattajia eri puolilta maata, ja se on erottunut erityisesti sen kyvystä yhdistää perinteiset salaliittoteoriat sekä poliittisia ja yhteiskunnallisia jännitteitä. Vaikka QAnonin alkuperä juontaa juurensa vuonna 2017, sen vaikutukset tuntuvat edelleen Yhdysvaltain politiikassa, erityisesti kongressissa.

Yksi QAnonin tärkeimmistä piirteistä on sen kyky manipuloida ja uudelleenmuotoilla totuuden ja valheen rajoja. Sosiaalisen median algoritmit, kuten Facebook ja Twitter, ovat osaltaan edesauttaneet tällaisen informaation leviämistä. Nämä alustat luovat tilaa sisällölle, joka voi olla epäselvää ja helposti väärin ymmärrettävää. QAnonin kannattajat ovat hyödyntäneet näitä alustoja levittääkseen viestejä, jotka usein sisältävät epärealistisia ja perusteettomia väitteitä, mutta jotka vaikuttavat silti uskottavilta niille, jotka etsivät selityksiä maailmalle epävarmuuden ja pelon keskellä.

Sosiaalisen median logiikka, kuten van Dijck ja Poell (2013) esittävät, perustuu siihen, että sisällön jakaminen ja sen näkyvyys määritellään pitkälti algoritmien ja käyttäjien vuorovaikutuksen kautta. Tällöin luodaan virtuaalisia tiloja, joissa väärä tieto voi saavuttaa laajoja yleisöjä. Tämä on erityisen ongelmallista, koska monet salaliittoteoriat, kuten QAnon, käyttävät hyväkseen juuri näitä algoritmeja ja verkostovaikutuksia, jotka voivat nopeuttaa ja laajentaa uskomuksia, jotka ovat selvästi väärinkäsityksiä tai jopa vaarallisia.

Tärkeää on myös ymmärtää, että QAnonin kaltaiset ilmiöt eivät ole vain yksittäisten henkilöiden harha-ajatuksia, vaan ne liittyvät laajempiin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin prosesseihin. Salaliittoteorioiden voimistuminen voi heijastaa yhteiskunnallisia jännitteitä, kuten polarisaatiota ja luottamuksen puutetta viranomaisiin ja perinteisiin tiedonlähteisiin. Erityisesti Yhdysvalloissa on nähtävissä, kuinka QAnonin kaltaiset liikkeet ovat nousseet merkittäviksi poliittisiksi toimijoiksi, joiden vaikutus ulottuu aina kongressiin asti. On huomionarvoista, että QAnonin kannattajat ovat valinneet ja valittu niin sanotuksi "trumpilaiseksi" poliittiseksi liikkeeksi, joka pystyy vaikuttamaan merkittävästi amerikkalaiseen politiikkaan. Tämä näkyy esimerkiksi sen, kuinka QAnonin kannattajat ovat menestyneet kongressivaaleissa ja saaneet valtuuksia vaikuttaa politiikkaan virallisella tasolla.

Medioitu politiikka ja mediatilojen muutos ovat olennaisia ymmärtääksemme QAnonin kaltaisten liikkeiden nousua. Tämä on nähtävissä myös laajemmin tutkimuksissa, kuten van Dijkin (2010) tarkasteluissa, joissa käsitellään sitä, kuinka media voi toimia välineenä, joka muovaa yhteiskunnallisia ilmiöitä ja tuo esiin yksilöitä ja ideologioita, jotka muuten jäisivät marginaaliin. Tämä vaikutus on erityisen voimakas, kun politiikka ja media kietoutuvat yhteen, kuten Yhdysvalloissa on tapahtunut.

Salaliittoteoriat, kuten QAnon, eivät kuitenkaan ole vain vaarattomia tai huumorilla maustettuja spekulaatioita. Ne voivat johtaa todellisiin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin, kuten väkivaltaisiin toimintoihin tai poliittisten päättäjien ja viranomaisten kyseenalaistamiseen. Tällaiset ilmiöt voivat jopa johtaa turvallisuushäiriöihin, kuten nähtiin Capitol Hillin hyökkäyksessä tammikuussa 2021, jolloin QAnonin kannattajat olivat mukana väkivaltaisessa mielenilmauksessa.

QAnonin kaltaiset ilmiöt eivät ole vain Yhdysvaltain erityispiirre, vaan ne osoittavat globaaleja trendejä. Esimerkiksi Euroopassa ja muualla maailmassa on nähtävissä, kuinka salaliittoteoriat saavat jalansijaa, erityisesti populistisissa ja äärioikeistolaisissa liikkeissä. Tällaiset liikkeet hyödyntävät sosiaalisen median voimaa ja vaikuttavat kansallisiin vaaleihin ja poliittisiin päätöksiin. Tämä näkyy erityisesti siinä, kuinka nämä liikkeet tuovat esiin radikaaleja näkemyksiä ja luovat vaihtoehtoisia totuuksia, jotka voivat horjuttaa perinteisiä yhteiskuntarakenteita ja demokraattisia prosesseja.

Olisi tärkeää ymmärtää, että vaikka QAnon ja muut vastaavat liikkeet saattavat näyttäytyä tietyllä hetkellä marginaalisina tai naurettavina, niiden vaikutukset voivat olla kauaskantoisia. Salaliittoteorioiden nousu ei ole vain yksittäisten henkilöiden tilapäinen harha, vaan ilmiö, joka on sidoksissa yhteiskunnan rakenteisiin ja poliittisiin virtauksiin. Tämän vuoksi on tärkeää kehittää välineitä, joilla voidaan torjua väärän tiedon leviämistä ja vahvistaa kansalaisten kriittistä ajattelua ja tiedonhankintakykyä.

Miksi aurinkoenergia on keskeistä veden suolanpoistossa ja fototermisissä materiaaleissa?
Miten maankuoren liikkeet muokkaavat maapalloa?
Kuinka lukea siemenpussin tietoja ja ymmärtää kasvien kestävyyttä
Miten pandemia paljastaa autoritarismin ja fasismia vastaan käydyn taistelun syvimmät juuret?
Miten verotuksen rooli ja taloudellinen suunnittelu vaikuttavat hallituksen tehokkuuteen ja julkisen sektorin toimintaan?