Kirjallisuuskatsauksen tekeminen alkaa tutkimusten läpikäymisellä ja siitä, että jokaisesta tutkimuksesta kirjataan ylös ne löydökset, jotka koskevat käsillä olevaa aihetta tai sen erityispiirteitä. Tämä vaihe edellyttää kriittistä analyysiä ja tietojen järjestämistä, usein taulukoiden, kaavioiden tai muiden visuaalisten apuvälineiden avulla, vaikka nämä organisaatiotyökalut ovatkin ensisijaisesti tutkijan oman työskentelyn tukena, eivät osa lopullista tekstiä. Tärkeää on arvioida, mitä eri tutkimukset yhdessä kertovat tarkasteltavasta muuttujasta tai käsitteestä ja muodostaa tästä selkeä ja täsmällinen kuvaus kirjallisuuskatsauksen osiossa.

Tutkimustulosten yhdistäminen eli synteesi on keskeinen vaihe. Esimerkiksi sosiaalisten seurausten tutkimuksissa, kuten synnytyskanavan vaurioiden aiheuttaman stigma- ja eristäytymisilmiön tarkastelussa, on havaittu yhteneväisiä havaintoja eri tutkimuksissa: naisten kokema leimautuminen perheen taholta, joka saattaa tarjota ruokaa ja suojaa, mutta eristää ruokailu- ja nukkumistoiminnoissa sekä kodin yhteisistä tehtävistä. Tämä ilmiö dokumentoidaan useissa tutkimuksissa, joissa perheen suhtautuminen naisiin on usein hylkivää tai jopa pilkkaavaa. Lisäksi perheen tuki heikkenee ajan myötä, mikä näkyy esimerkiksi sairaalakäynneillä, jolloin yhä useampi nainen saapuu yksin.

Tutkimukset eivät aina ole yksimielisiä, ja ristiriitaisuudet ovat osa tieteellistä dialogia. Tämä puute konsensuksessa on arvokas tieto: se osoittaa, että tutkimusta tarvitaan lisää ja vahvistaa omaa tutkimusprojektia. On tärkeää, että lukijalle tehdään selväksi, milloin väitteet perustuvat useampaan kuin yhteen tutkimukseen. Esimerkiksi, kun kirjallisuuskatsauksessa todetaan, että “näyttö osoittaa johdonmukaisia tuloksia useissa tutkimuksissa,” implikoidaan, että löydökset eivät perustu yksittäiseen tutkimukseen.

Kirjallisuuskatsauksen lopuksi tiivistetään kokonaisuus, korostetaan keskeisiä löydöksiä ja tunnistetaan tutkimuksen aukot. Nämä aukot, eli tiedon puutteet tai ristiriidat, osoittavat suuntaviivat tulevalle tutkimukselle ja perustelut sille, miksi aihetta on tarpeen tutkia lisää. Siirtymälausetta käyttäen yhdistetään se, mitä jo tiedetään, siihen, mitä olisi vielä tarpeen selvittää. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi, että tiettyjen strategioiden toimivuus on todettu yhdessä väestössä, mutta niiden soveltamista toiseen ei ole vielä tutkittu.

Tietämyksen lisääminen ei saa olla itsetarkoitus, vaan sen tulee palvella konkreettista tarkoitusta: parantaa potilaiden hoitoa, edistää terveydenhuoltojärjestelmien toimivuutta tai lisätä ymmärrystä aiheesta tavalla, joka hyödyttää yhteiskuntaa. Näin tutkimuksella on selkeä merkitys ja arvo.

Kri

Miten suunnitella ja toteuttaa tutkimuksen osallistujien rekrytointi ja eettinen suojelu?

Tutkimukseen osallistujien rekrytointi vaatii tarkkaa suunnittelua, jossa määritellään selkeästi keneltä osallistujia haetaan, miksi heidät valitaan ja miten heitä tavoitetaan. Rekrytoinnin tarkoitus voi olla esimerkiksi osallistujien kulujen korvaaminen, ajan palkitseminen tai motivaation lisääminen tutkimukseen osallistumiseen. Yksi yleinen rekrytointimenetelmä on lumipallomenetelmä, jossa nykyiset osallistujat suosittelevat tutkimukseen sopivia henkilöitä, mikä voi helpottaa pääsyä vaikeasti tavoitettaviin ryhmiin. Tällöin on tärkeää kuvata rekrytointitapa selkeästi, mukaan lukien mahdollinen portinvartijan tai välittäjän rooli.

Kun tutkimukseen osallistuu haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä tai osallistuminen voi lisätä riskiä, on välttämätöntä kuvata, miten nämä riskit hallitaan ja osallistujien turvallisuus turvataan parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi herkkää tietoa sisältävissä tutkimuksissa, kuten parisuhdeväkivaltaan liittyvissä tutkimuksissa, rekrytointimateriaali suunnitellaan huolellisesti niin, ettei se vaaranna osallistujia, esimerkiksi jättämällä riskiä aiheuttavat yksityiskohdat pois. Lisäksi osallistujille voidaan tarjota turvallisuussuunnitteluun liittyvää tietoa ja tukiresursseja tutkimuksen päätteeksi.

Tutkimuksen eettinen hyväksyntä on kriittinen osa prosessia, ja sen tulee olla haettuna ja myönnetty ennen rekrytoinnin aloittamista. Tämä sisältää yksityiskohtaisen kuvauksen siitä, miten tutkimuksessa suojellaan erityisesti haavoittuvia ryhmiä, kuten lapsia, vankeja, raskaana olevia naisia, mielenterveysongelmaisia tai taloudellisesti tai koulutuksellisesti heikommassa asemassa olevia henkilöitä. Osallistujien suostumuksen hankkiminen on velvoite, ja suostumuslomake tulee laatia huolellisesti, sisältäen tiedot tutkijasta, tutkimuksen tarkoituksesta, osallistujan velvollisuuksista, oikeudesta keskeyttää osallistuminen milloin tahansa, mahdollisista riskeistä ja hyödyistä sekä tietojen käsittelyn turvallisuudesta ja säilytyksestä. Suostumuslomake on liitettävä tutkimusraportin liitteisiin.

Tutkimusprojektin metodologiassa on kuvattava myös tutkimuksen suunnittelun vaiheet, mukaan lukien keskeiset sidosryhmät ja heidän roolinsa, suunnittelutyöhön osallistuneet henkilöt ja heidän vastuunsa sekä organisaation sitouttamisen keinot. Tarvittavat resurssit ja niiden hankinta tulee esitellä, samoin kuin mahdollinen markkinointistrategia tai liiketoimintasuunnitelma. Toteutusvaiheessa on tärkeää kuvata yksityiskohtaisesti kaikki toimenpiteet, jotta tutkimus voidaan tarvittaessa toistaa toisessa ympäristössä.

Tulosten arviointiin liittyen on määriteltävä mitattavat lopputulokset ja kerättävä perustiedot ennen projektin aloittamista. On huomioitava, käytetäänkö julkisia suorituskykytietoja tai asetetaanko tutkimukselle tiettyjä tavoitteita tai vertailuarvoja, ja kuka ne on määritellyt. Lisäksi on tarpeen analysoida toteutuksen onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä sekä mahdollisia esteitä ja suunnitella, miten nämä haasteet voidaan voittaa. Esimerkiksi aikapaineet ja aikataulut voivat olla merkittäviä esteitä, joihin tulee varautua etukäteen.

On myös tärkeää ymmärtää, että kaikki tutkimuksen toteuttamisen aikana ilmenevät seikat, kuten lopullinen osallistujamäärä ja demografiset tiedot, raportoidaan vasta tuloslukuja käsittelevässä osiossa, ei metodologiassa. Tämä erottaa suunnitelman ja toteutuksen tulokset toisistaan selkeästi.

Lisäksi tutkimuksen tekijän on tiedostettava, että eettinen hyväksyntäprosessi voi viedä huomattavan ajan ja edellyttää tarkkaa valmistelua, etenkin jos tutkimus kohdistuu haavoittuviin ryhmiin tai tehdään kansainvälisissä ympäristöissä. Aikainen yhteydenotto eettiseen toimikuntaan estää ikäviä yllätyksiä tutkimuksen viivästymisen muodossa.

Lopuksi on ymmärrettävä, että tutkimuksen onnistunut rekrytointi ja eettinen käsittely eivät ole vain byrokraattisia vaatimuksia, vaan ne rakentavat tutkimuksen luotettavuutta ja osallistujien luottamusta. Ne ovat keskeisiä elementtejä tutkimuksen kokonaisvaltaisessa laadussa ja vaikuttavuudessa.

Mitä on tärkeää ymmärtää tieteellisten artikkelien julkaisemisessa ja arvioinnissa?

Tieteellisten artikkelien julkaiseminen on monivaiheinen prosessi, johon liittyy lukuisia arviointeja ja mahdollisia muokkauksia. Prosessin ymmärtäminen on tärkeää, jotta kirjoittaja voi valmistautua sen eri vaiheisiin ja osata reagoida mahdollisiin hylkäyksiin tai muokkausvaatimuksiin. Julkaisuprosessi alkaa käsikirjoituksen lähettämisellä vertaisarviointiin, jossa kolme asiantuntijaa arvioi sen laatua ja sopivuutta aikakauslehden julkaisukriteereihin. Vertaisarvioinnin tarkoituksena on parantaa käsikirjoituksen laatua ja varmistaa sen tieteellinen paikkansapitävyys ennen sen julkaisemista.

Käsikirjoituksen lähettämisen jälkeen on kolme mahdollista päätöstä: hylkääminen, muokkauspyyntö tai hyväksyntä. Hylkäys voi olla pettymys, mutta on tärkeää muistaa, että korkealaatuiset tieteelliset lehdet hyväksyvät vain pienen osan käsikirjoituksista. Keskiverto hyväksymisprosentti on alle 30 %, ja jopa kokeneet tutkijat saavat usein hylkäysilmoituksia. Hylkäys ei tarkoita, etteikö artikkelia voisi julkaista jossain muualla. Tällöin kirjoittajan on syytä perehtyä saamaansa palautteeseen, tehdä tarvittavat muokkaukset ja lähettää käsikirjoitus toiseen lehteen.

Muokkauspyyntö on sen sijaan myönteinen merkki. Se tarkoittaa, että lehden päätoimittaja on kiinnostunut julkaisemaan käsikirjoituksen, mutta haluaa vielä joitakin muutoksia ennen kuin se voidaan hyväksyä. Vertaisarviointi on prosessi, jonka kautta pyritään parantamaan artikkelin laatua. Tämän vuoksi on tärkeää suhtautua saamaansa palautteeseen rakentavasti ja tehdä tarvittavat muutokset. Jos jotakin suositeltua muutosta ei haluta tehdä, on tärkeää perustella valinta huolellisesti päätoimittajalle.

Kun käsikirjoitus hyväksytään, on aika juhlia, mutta valmistautua vielä muutamiin vaiheisiin. Hyväksynnän jälkeen artikkeli siirtyy tuotantoon, ja se menee vielä läpi kopioeditoinnin. Edittori saattaa esittää kysymyksiä, joihin kirjoittajan on vastattava. Lopullisessa vaiheessa kirjoittajalle toimitetaan painosversio, joka on allekirjoitettavaksi ennen julkaisua. Tällä hetkellä on viimeinen tilaisuus tehdä pieniä korjauksia ja tarkistaa artikkeli ennen sen julkaisemista.

Julkaisumalleja on nykyisin kaksi pääasiallista: tilausperusteinen julkaiseminen ja avoin pääsy (open access). Tilausperusteisessa mallissa lukijat maksavat artikkelien lukemisesta, joko henkilökohtaisella tai instituutiotasolla. Avoimen pääsyn mallissa puolestaan lukijat voivat lukea artikkelit maksamatta, mutta kirjoittaja tai hänen tukijärjestönsä maksaa artikkelin käsittelymaksun (APC), joka voi vaihdella 1 500–3 500 dollarin välillä riippuen julkaisusta. Avoimen pääsyn etuna on, että tutkimus on laajemman yleisön saatavilla, mutta kustannukset voivat olla huomattavat. Jos rahoitusta ei ole, perinteinen tilausmalli voi olla järkevämpi valinta.

Ongelmallista on, että avoimen pääsyn malli on synnyttänyt myös epäeettisiä julkaisutoimijoita, niin sanottuja saalistajalehtiä (predatory journals). Nämä lehdet tekevät suuria lupauksia vertaisarvioinnista ja tieteellisestä laadusta, mutta todellisuudessa ne julkaisevat artikkelit ilman kunnollista tarkastelua. Usein ne väittävät omistavansa korkeat vaikuttavuusluvut, vaikka todellisuudessa kyseessä on usein huijaus. Kirjoittajien kannattaa olla erityisen varovaisia ja valita lehdet huolellisesti. Hyvä käytäntö on konsultoida alan asiantuntijoita ja tarkistaa lehden taustat ja luotettavuus ennen käsikirjoituksen lähettämistä.

Jos kirjoittaja on julkaissut osan artikkelista ennen väitöskirjan valmistumista, on tärkeää hankkia lupa julkaisevalta lehdeltä sisällyttää artikkeli väitöskirjaan. Tämä koskee erityisesti suljetun pääsyn lehtiä, sillä ne omistavat artikkelin tekijänoikeudet. Avoimen pääsyn lehdissä taas kirjoittaja säilyttää artikkelin tekijänoikeudet. Julkaisun jälkeen kirjoittajan tulisi ottaa yhteyttä julkaisijaan mahdollisten oikeusasioiden selvittämiseksi.

Tieteellisen työn julkaiseminen ei ole vain tekstin kirjoittamista ja tutkimustulosten esittämistä. Kyse on myös tarkasta ja rehellisestä prosessista, jossa tärkeää on jatkuva vuorovaikutus ja vastuu sekä laadun että eettisyyden säilyttämisestä. On tärkeää muistaa, että julkaiseminen on osa laajempaa tiedeyhteisön keskustelua ja tiedon jakamista, joka edistää tieteellistä kehitystä ja yhteiskunnallista ymmärrystä.

Miten valmistetaan herkullisia leivonnaisia ja leipää kotona?
Kuinka hallita siirtoja isäntäkoneen ja laitteiston välillä optimoidaksesi suoritustehoa?
Mikä on sisäisesti tuotteistettu vektoriavaruus ja sen ominaisuudet?