Miten muuttaa ajattelutapaa ja kasvaa vaikeuksien kautta?

Kun kohtaat vaikeuksia, ensimmäinen ajatus saattaa olla: "Tämä on liian vaikeaa." Mutta juuri tämä hetki on merkki siitä, että aivosi ovat kasvamassa. Haastavat tilanteet eivät ole esteitä, vaan portteja uuden oppimiseen. On tärkeää huomata, että ajatus “Tämä on liian vaikeaa” voi muuttua muotoon “Tämä vaatii vaivaa ja oikean strategian löytämistä.” Näin ajattelun suunta muuttuu passiivisesta aktiiviseksi, pois luovuttamisen polulta kohti sinnikkään ongelmanratkaisijan asennetta.

Pelko virheistä on yksi suurimmista esteistä oppimiselle. Mutta virheet eivät ole lopullisia epäonnistumisia – ne ovat rakennuspalikoita oppimiselle. Kun teen virheen, voin oppia siitä ja tulla paremmaksi. Jokainen virhe on kuin opettaja, joka osoittaa, missä kehityksen paikka on. Silloin en sano “Luovutan”, vaan “Onnistun, jos näen vaivaa ja löydän paremman strategian.”

Ajatus “En osaa tätä” voi muuttua muotoon “Tarvitsen palautetta ja apua muilta.” Tämä ei ole heikkouden merkki, vaan osoitus vahvuudesta tunnistaa, milloin tarvitsee toisia ihmisiä kasvunsa tueksi. Vertailu toisiin – “En ole yhtä fiksu kuin ystäväni” – on harhaanjohtavaa. Todellinen älykkyys ei ole pysyvä ominaisuus, vaan kasvava tila, jota voi kehittää harjoittelemalla vaikeita asioita. Oppiminen muuttaa aivoja – ne kasvavat ponnistelun myötä.

Pelko epäonnistumisesta estää yrittämästä. Mutta epäonnistuminen on vain osa prosessia. Jos epäonnistun, voin yrittää uudelleen, kunnes onnistun. Se, että epäonnistun, ei tarkoita että epäon

Kuinka oppiminen virheiden kautta muuttaa aivojamme ja kasvattaa asennettamme

Neuroplastisuus on aivojen kyky muovautua ja sopeutua kokemuksiin. Se on elintärkeä käsite, joka liittyy oppimiseen ja henkilökohtaiseen kehitykseen, erityisesti silloin, kun haluamme kehittää kasvuasennetta, joka auttaa meitä kohtaamaan haasteet ja oppimaan virheistämme.

Kun ajattelemme aivojamme, on tärkeää ymmärtää, että ne eivät ole staattisia. Aivot eivät ole synnynnäisesti jollain tietyllä tavalla "kiinteät" tai valmiit, vaan ne ovat jatkuvassa muutoksessa. Aivojen kyky sopeutua ja muovautua, eli neuroplastisuus, tarkoittaa, että oppiminen on mahdollista kaikissa elämän vaiheissa, ei vain lapsuudessa. Tämä ymmärrys avaa ovet jatkuvalle kehittymiselle ja parantaa asennetta virheiden tekemiseen.

Virheiden tekeminen on olennainen osa tätä prosessia. Monet kulttuurit ja kasvatustavat painottavat virheiden välttämistä, mutta kasvuasenteessa virheiden tekeminen on hyväksyttävä osa oppimista. Se, että teemme virheitä, on itse asiassa osoitus siitä, että yritämme jotain uutta ja haastavaa. Virheiden avulla voimme tarkistaa, missä voimme parantaa ja löytää tehokkaampia tapoja ratkaista ongelmia. Virheiden hyväksyminen ei tarkoita epäonnistumista vaan pikemminkin mahdollisuuksia parantaa ja kehittyä.

Tämä ajattelutapa on tärkeä myös lasten kehitykselle. Kun lapset oppivat, että virheet ovat oppimisen välineitä, heidän ei tarvitse pelätä epäonnistumista. Tämä luo itseluottamusta ja rohkeutta kohdata vaikeita tehtäviä. On tärkeää kysyä lapsilta: "Mikä oli tänään vaikeaa?" ja "Mitä uutta kokeilit tänään?" Tällaiset kysymykset eivät vain avaa keskustelua, vaan myös auttavat lapsia ymmärtämään, että ajattelutapa ja yrittäminen ovat ratkaisevia tekijöitä oppimisessa.

Aivojen muovautuvuus korostuu erityisesti siinä, kuinka voimme valita, miten reagoimme tunteisiimme ja ajatuksiimme. Kun tunnemme itsemme jumittuneiksi, usein se johtuu negatiivisista ajatuksista, jotka voimme kuitenkin muuttaa. Esimerkiksi lapselle voi opettaa, että negatiiviset tunteet ovat hyväksyttäviä, mutta niihin ei tarvitse jäädä. Tunteet tulevat ja menevät, mutta voimme valita, miten suhtaudumme niihin. Aivojen muokkaaminen niin, että negatiiviset ajatukset eivät vie meitä pohjalle, on tärkeä askel kohti kasvua.

On myös tärkeää rakentaa asennetta, joka ei perustu kykyihin tai tuloksiin vaan prosessiin ja ponnisteluun. Lasten kehityksessä on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, kuinka lapset ajattelevat omista kyvyistään. Kun opettajat ja vanhemmat kiittävät lasta vain hänen saavutuksistaan ilman, että korostetaan ponnisteluja ja strategioiden käyttöä, se voi johtaa ajatteluun, että kykyjen ei tarvitse kehittyä ja että saavutukset ovat ainoa mittari. Sen sijaan lapsia tulee kiittää prosessista, kuten siitä, kuinka he lähestyivät ongelmaa tai kuinka he valitsivat uuden strategian.

Tärkeä osa tätä on luoda ympäristö, jossa oppiminen ja virheiden tekeminen eivät ole pelottavia, vaan innostavia. Luokassa tai kotona voidaan käyttää visuaalisia materiaaleja, kuten aivomalleja tai posterit, jotka esittelevät aivojen toiminnan ja sen, miten aivot kehittyvät oppimisen kautta. Musiikki, podcastit ja kasvuasenteen kirjat voivat myös tukea tätä prosessia. Kun ympäristö on positiivinen ja kannustava, se tukee lasten kykyä nähdä haasteet mahdollisuuksina.

Samalla on tärkeää, että aikuinen toimii esimerkkinä. Lasten on nähtävä, että virheet eivät ole esteitä, vaan niitä voi käyttää oppimisen ja itsensä kehittämisen välineinä. Kun aikuinen itse tekee virheitä ja käyttää kasvuasenteen kieltä, hän näyttää lapsille, että virheistä voi oppia ja että aivojen muokkaaminen on jatkuva prosessi. "Ei ole vielä" on voimakas ilmaisu, joka muistuttaa siitä, että oppiminen on matka, ei päämäärä.

Kasvuasenteen vaaliminen ei tapahdu yhdessä yössä, eikä se ole helppoa. Tässä matkassa tulee vastaan monia hetkiä, jolloin on vaikea uskoa omaan kykyynsä. Mutta juuri näissä hetkissä kasvu tapahtuu. Ja vaikka tuloksia ei aina näy heti, pitkäjänteinen työ ja oikeanlainen asenne kantavat hedelmää ajan kanssa.

Pohjimmiltaan, kasvuasenteen opettaminen on prosessi, joka vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta sen vaikutukset ovat pitkäkestoisia. Lapsista kasvaa rohkeita ja itsevarmoja oppijoita, jotka eivät pelkää epäonnistumista, vaan ottavat siitä kaiken irti. Ja se, että virheet eivät ole loppu, vaan alku uudelle oppimiskokemukselle, voi muuttaa heidän koko lähestymistapaansa elämään ja oppimiseen.