Fort Hall oli kuin elävä muistutus siitä, kuinka rajamailla elävät miehet olivat kaukana yhteiskunnan säännöistä ja kurista. Täällä ei ollut jälkeäkään siitä hyvästä järjestyksestä ja kurista, joita Gentlemen Adventurers -yhtiön jäsenet olivat vaalineet ja ylläpitäneet aiemmin. Fort Hallin asukkaat olivat pääasiassa rajaseudun roskaväkeä—karkeaa, kenties vähemmän rappeutunutta kuin Dogtownin asukkaat, jotka asuivat Fort Kearnyn sotilasvaruskunnan ulkopuolella, mutta eivät sen vähempää juoppoja ja elostelijoita. He olivat valmiita ryöstämään tai huijaamaan vaivaiset muutamat maahanmuuttajajunat, jotka vielä kulkivat asutuksen läpi.

Asukkaita oli monenlaisia: amerikkalaisia, englantilaisia, ranskalaisia kanadalaisia, satunnaisia kalifornialaisia ja uusmeksikolaisia, intiaaneja useista heimoista, sekä lapsia, jotka olivat monenlaisten rotujen ja kansallisuuksien sekoituksia. Missä tahansa oli rahaa ja mahdollisuuksia, siellä oli myös uhkapelejä, pelihalleja, alkoholin myyntiä teltassa ja 'dobe-majalassa, ja pitkätukkia huijareita, jotka puhuivat rikastuttavista kultakuumeista ja tarjosivat opastusta kultaesiintymiin, jotka kuulemma löytäisivät jokaisen lapioniskun jälkeen. Yksi heistä, kitaran päällä likaisena ja hajanaisena, yritti vakuuttaa Yerkesille, että kultaa oli vielä löytyvissä, vaikka kaikki muu oli jo kulunut.

Tässä laajassa, mutta järjestäytymättömässä erämaassa kaikki oli alistettu anarkian ja itsepetoksen hallintaan. Yhtä varmasti kuin huijatut ja epäonnistuneet kultaseikkailijat vetäytyivät raivokkaasti kurjuuteensa, niin myös joka nurkassa oli väkeä, joka oli valmis ansaitsemaan nopeaa rahaa vaaroilla täytetyn erämaan syleilyssä.

Tämä oli maailmaa, jossa kaikki oli mahdollista, mutta yhtä lailla kaikki oli vaarassa. Asukkaiden arkipäivä oli täynnä itsepetoksia ja pelkoa, koska kukaan ei voinut olla varma siitä, ketä voi luottaa ja ketä ei. Mutta tämä oli myös paikka, jossa miehet tunsivat itsensä eloon, vaikka ympäröivä maailma oli täynnä häpeää ja epätoivoa. Fort Hall oli niin kuin elävä vastakohta idyllille, ja tänne ei tullut kukaan vain siksi, että ajatteli kaiken olevan hyvin. Täällä mikään ei ollut vakio.

Jeff Crittenden oli nuori mies, joka oli omaksunut tämän paikan rytmin nopeasti. Hän oli tullut tänne emigranttijunan veturiksi, mutta pian hän oli erottuva hahmo muiden joukossa. Vältellen uhkapelejä, alkoholia ja halveksien naurettavia huijareita, hänestä muodostui omalaatuinen mysteeri. Täällä hän unohti menneisyytensä ja löysi itselleen uuden paikan. Fort Hall oli hänelle paikka, jossa hän ei ollut enää vain eksynyt nuori mies, vaan osa villin lännen myyttiä. Mutta samalla hän huomasi, kuinka yksinäinen hän oli. Hänen oma matkansa oli eristänyt hänet muista, ja vaikka ympärillä oli aina elämää, oli hänelle vain enemmän tilaa omille ajatuksilleen.

Fort Hallin asukkaita yhdisti jokin yhteinen epätoivo—he eivät olleet täällä vain kulkemassa aikansa ohi, vaan he taistelivat oman paikkansa puolesta. He halusivat väitellä jokaisesta joen kiertoreitistä ja vuorten nimistä, mutta silti he eivät keskustelleet sodasta, joka riehui etelässä. Fort Hall ei ollut vain etappi matkalla Kaliforniaan, vaan se oli itsessään suuri kysymysmerkki, jota ei pystynyt ratkaisemaan kukaan, ei edes se, joka itse oli siellä elämässään suurimman päätöksensä tekemässä.

Tätä paikkaa ei saanut ymmärretyksi pelkillä logiikalla tai säännöillä. Se oli unohdettu ja silti jollain tavalla elävä. Se oli maailma, jossa miehet olivat hukassa omien valintojensa kanssa, mutta silti yrittivät rakentaa elämäänsä uudelleen. Fort Hall oli villi lännen sydämessä, eikä sen kauneus tai kauheus ollut nähtävissä pelkästään katukuvassa. Se piiloutui syvemmälle, niihin kohtiin, joissa kukaan ei ollut enää valmis kääntämään katsettaan pois.

Erityisesti kannattaa ymmärtää, kuinka tämä paikka oli muuttuva, mutta myös pysyvä osa villin lännen historiaa. Tässä ei ollut vain kultaa, vaan myös tarinoita, joita kukaan ei koskaan tullut kertomaan. Tässä ei ollut vain huijareita ja petoksia, vaan myös mahdollisuus – ja mahdollisuus itse määritellä oman tulevaisuuden tässä anarkistisessa ympäristössä. Tässä yhteisössä ei ollut turvallisia sääntöjä, mutta oli silti oma järjestyksensä.

Miten kultaryntäys muutti Bannackin ja sen asukkaita?

Bannackin kylä oli muuttumassa. Kun ensimmäiset uutiset Alder Gulchin kultalöydöistä alkoivat kiertää, ihmiset eivät vain astuneet kauppaan tai asettuneet kotiin; heitä ei enää kiinnostanut jokapäiväinen elämä. Ihmiset, jotka olivat tavallisesti työskennelleet liikkeissään, kuten lihamyyjä Ford, unohdettuivat kultaryntäyksen houkutuksiin. Mutta Evans, lihamyyjä, oli valinnut seurata joukkoa ja lähteä vuorille Stinking Waterin yli, vaikka hänen kauppansa olisi voinut tehdä hänestä miljonäärin yhtä helposti kuin Grasshopper Creekin vaateet.

Pian Ann Minor, joka oli jäänyt kylään, huomasi, kuinka paikalliset naiset reagoivat tilanteeseen. Rose Bottomin kaltaiset naiset olivat niitä, jotka jäivät takaisin, kun miehet lähtivät etsimään kultaa. He saattoivat helposti keskustella siitä, mitä kultaryntäys merkitsi heidän arkeensa. Naiset kuten Rose eivät voineet sietää ajatusta siitä, että heidän miehensä olisivat olleet niin pitkään poissa, ja monet alkoivat pohtia, kuinka pitkään heidän oma avioliittonsa kestäisi, jos he jäisivät yksin. Ann kertoi, että Jesse, hänen miehensä, oli lähtenyt mukaan Bill Fairweatherin kanssa suojellakseen heidän vaateitaan, eikä hän voinut muuta kuin tukea tätä päätöstä. Mutta naisten keskuudessa oli myös pohdittavaa, miksi miehet olivat lähteneet ja oliko se varmasti oikein.

Samalla, kun Ann ja Rose keskustelivat, kylässä elämää sävytti yhä enemmän huhut ja spekulaatiot. Esimerkiksi Bannackin sheriffi Henry Plummer oli ottanut mukaansa uusia apulaisia, joiden valinta oli aiheuttanut pahaa verta. Plummer oli valinnut "Yankee Flatin" väkeä – miehiä, joiden taustat eivät olleet puhtaita. Tällaisia olivat Jack Gallagher, Buck Stinson ja Ned Ray, jotka olivat tunnettuja vähemmän kunniallisista teoistaan. Mutta Plummerin valintaa ei voitu kiistää. Vaikka paikalliset olivat varmoja, ettei Plummer ollut täydellinen mies, hekin tiesivät, ettei hänen työtään ollut helppo tehdä.

Pian huhut kultaryntäyksestä alkoivat levitä. Se, kuinka nopeasti ja laajasti ne saapuivat Bannackiin, kertoo kummallisesta, mutta tehokkaasta tavanomaisesta kommunikaatiosta rajalla. Välineet, joilla ihmiset saivat tietoa, olivat primitiivisiä, mutta kuitenkin ne pystyivät levittämään tarkkaa tietoa kultaryntäyksen etenemisestä. Rykmentit kulkivat Beaverheadin ja Stinking Waterin kautta, ja jossain vaiheessa ensimmäiset paikat oli jo otettu käyttöön.

Alder Gulchista syntyi kaupunki, joka kasvoi nopeasti kultaa etsiessään. Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta oli sen nimi: aluksi kaupunki nimettiin Varinaksi, Etelävaltioiden presidentin vaimon mukaan, mutta se herätti suurta vastustusta. Yksi paikallisista johtajista, Dr. G. G. Bissell, ei voinut hyväksyä tällaista nimeä, ja hän vaihtoi sen Virginia Cityksi. Tämä heijasti sitä aikakautta, jolloin unionin ja eteläisten osavaltioiden välinen jännite oli edelleen voimakas.

Kultaryntäyksestä ei tullut pelkästään taloudellinen mullistus, vaan se oli myös sosiaalinen kokeilu. Vain muutama nainen ja lapsi jäi Bannackiin, kun useimmat miehet lähtivät liikkeelle. Pienet kylät, joissa oli aiemmin ollut melkein vain viljelijöitä ja kauppiaita, olivat pian täynnä seikkailijoita, jotka tekivät matkojaan vuoristoon. Paikallinen väestö jakautui – toiset suuntasivat kohti kultaa ja toiset jäivät odottamaan heidän paluutaan.

Mitä tämä tarkoitti Bannackin kylän asukkaille? Se merkitsi muutosta jokaiselle yksilölle ja kaikille, jotka jäivät paikoilleen. Se oli kansanrakentamista ja pelkoa, mutta myös tulevaisuuden lupaus: jos kultaa löytyisi, elämä voisi muuttua kertaheitolla. Mutta samalla myös kylän rauha ja arjen turvallisuus olivat vaarassa. Yksittäisten tarinoiden kautta saamme käsityksen siitä, kuinka rajalla elävät ihmiset taistelivat omista paikoistaan, mielenkiinnostaan ja turvallisuudestaan.

Kultaryntäys ja sen seuraukset eivät koskeneet vain miesten matkoja ja suuria toiveita. Vaikka miehet olivat valmiita jättämään perheensä ja kaiken tutun perässä, monet naiset joutuivat katsomaan, kuinka heidän elämänsä muuttui kultaryntäyksen myötä. Monet ajattelivat, että tulevaisuudessa he eivät enää palaisi entiseen elämäänsä, mutta silti he yrittivät sopeutua uuteen elämään.

Endtext

Miten kuun vaiheet ja tähtien kirkkaus liittyvät toisiinsa?
Miten kaistanleveyden laajentaminen ja dynaaminen body-biasing parantavat korkean lineaarisuuden T&H-vahvistimia?
Miten kasvattaa trooppisia sipulikasveja Floridassa onnistuneesti?
Mikä tekee kalvon tislausprosessista tehokkaan jätevesien käsittelyssä ja suolanpoistossa?
Miten kuitu, probiootit ja prebiootit vaikuttavat terveyteen ja suoliston toimintaan?