Miksi paljain jaloin juokseminen on tärkeää ja miten se voi parantaa suorituskykyäsi?

Paljain jaloin juokseminen on saanut viime vuosina valtavan suosion, ja monet juoksijat ovat hylänneet perinteiset juoksukengät etsiessään parempaa tapaa liikkua. Tämä kirja tutkii syvällisesti paljain jaloin juoksemisen tekniikkaa ja sen hyötyjä, mutta ennen kaikkea sen vaikutusta juoksijan kehoon ja mieleen.

Paljain jaloin juokseminen on enemmän kuin pelkkä muotitrendi; se on paluu luonnollisempaan ja keholle vähemmän rasittavaan juoksutekniikkaan. Ken Bob Saxton, yksi tunnetuimmista paljain jaloin juoksijoista, on ollut tämän liikkeen keskiössä ja on auttanut lukemattomia juoksijoita ympäri maailmaa siirtymään perinteisistä kengistä paljaisiin jalkoihin. Hänen kokemuksensa ja opetuksensa paljastavat, että paljain jaloin juoksemisen opettaminen ei ole vain fyysistä, vaan myös henkistä ja filosofista.

Monille paljain jaloin juokseminen ei ole ollut heti helppoa. Ensimmäinen kokemus voi tuntua oudolta ja jopa kivuliaalta, mutta keho sopeutuu yllättävän nopeasti. Ken Bobin mukaan juoksijan täytyy ensin päästä eroon monista vääristä uskomuksista, joita kenkäteollisuus on meille syöttänyt vuosikymmenten ajan. Kengät on suunniteltu suojelemaan jalkoja, mutta ne myös estävät meitä tuntemasta maata ja sen epätasaisuuksia. Tämä sensoriärsyke on tärkeää, sillä se auttaa juoksijaa tekemään oikeita liikkeitä ja välttämään virheellisiä askelluksia, jotka voivat johtaa loukkaantumisiin.

Paljain jaloin juoksemisessa on kuitenkin kyse muutakin kuin vain jalkojen vapauttamisesta kengistä. Se on kokonaisvaltainen muutos juoksutekniikassa. Juoksija joutuu keskittymään kehon asentoon ja askellukseen aivan eri tavalla kuin kenkien kanssa juostessa. Paljain jaloin juokseminen aktivoi lihaksia, joita ei tavallisesti käytetä tavallisilla juoksukengillä. Tämä johtaa siihen, että juoksijat voivat kokea vähemmän rasitusta ja loukkaantumisia, samalla kun he voivat nauttia juoksusta syvemmin.

Miksi paljain jaloin juokseminen voi tehdä sinusta nopeamman? Vastaus on yksinkertainen: se optimoi juoksutekniikkasi ja aktivoi kehosi luonnolliset liikeradat. Kengät, erityisesti liian paksut ja jäykät, voivat rajoittaa liikkumista ja estää kehon luonnollisen liikkeen. Paljain jaloin juoksijat tekevät usein pehmeitä, nopeita askelia, mikä vähentää iskutusta ja parantaa juoksuvauhtia. Tämä tekniikka voi parantaa tehokkuutta erityisesti pitkäkestoisessa juoksussa, kuten maratonilla, koska juoksija ei väsy niin nopeasti ja pystyy ylläpitämään tasaisempaa vauhtia.

Vaikka paljain jaloin juokseminen tuo mukanaan monia etuja, se ei ole ilman riskejä. On tärkeää edetä askel kerrallaan ja antaa keholle aikaa sopeutua uuteen tapaan juosta. Väärin suoritettu paljain jaloin juokseminen voi johtaa vammoihin, kuten jalkaterän ja nilkan nyrjähdyksiin tai lihasjännityksiin. Siksi on elintärkeää harjoitella oikeaa tekniikkaa ja antaa jalkojen ja kehon tottua uuteen rasitukseen. Monet juoksijat tekevät virheen yrittäessään juosta liian pitkään ja liian kovaa heti alkuun, mikä voi aiheuttaa ylikuormitusta ja loukkaantumisia. On tärkeää edetä asteittain ja kuunnella kehoa.

Paljain jaloin juoksemisen vaikutus ei ole vain fyysinen; se on myös henkinen kokemus. Se voi auttaa juoksijaa löytämään yhteyden itseensä ja luontoon tavalla, jota kengät estävät. Maassa juokseminen tuo esiin sen, kuinka tärkeää on tuntea jalkojen ja kehon yhteys maahan, joka on juoksun perusta. Tällainen palautteenantaminen voi parantaa juoksijan keskittymiskykyä ja lisätä nautintoa liikunnan aikana. Lisäksi paljain jaloin juoksemisessa on usein mukana yhteisön tuki, sillä monet juoksijat liittyvät toisiinsa ja jakavat kokemuksiaan ja vinkkejään.

Paljain jaloin juokseminen ei ole pelkästään urheilullinen valinta; se on elämänkatsomus. Se vie meidät takaisin aikaan, jolloin ihmiset juoksivat ja liikkuivat ilman kenkiä, kuunnellen kehoaan ja luonnollista rytmiään. Paljain jaloin juoksu on ennen kaikkea mahdollisuus tuntea itsensä eläväksi ja vapaaksi, samalla kun parantaa kehon toimivuutta ja kestävyyttä.

Miten pitää jalat puhtaina paljain jaloin juostessa ja kävellessä?

Kotona, jotta lattiat pysyvät kohtuullisen puhtaina, ihanteellisinta olisi pitää pieni jalkakylpy oven suussa. Mutta tämä on harvinaista, vaikka se olisikin käytännöllistä. Alla on muutamia käytännöllisiä neuvoja, jotka auttavat säilyttämään kotisi mielenterveyden, pitämään lattiat kohtuullisen puhtaina ja ehkä jopa pitämään jalat puhtaampina. (Huomaa, että sanoin "puhtaampina", en "puhtaina". Todennäköisesti et voi pitää jalkojasi täysin puhtaina. Vaikka käyttäisit kenkiä, jalkasi likaantuvat silti, koska kengän sisäpuoli on ihanteellinen paikka sienille ja bakteereille. Joten vaikka jalat näyttäisivät puhtailta, ne eivät todennäköisesti ole.)

Useimmat meistä haluavat pestä jalkansa ainakin silloin tällöin, erityisesti juostessa asfalttiteillä, poluilla tai suurkaupungin kaduilla. Jatketaanpa siis siitä, miten jalat saadaan puhtaiksi jo ennen sisälle astumista.

1. Juokse märällä maalla. Yksi parhaista tavoista puhdistaa jalat, kun olosuhteet ovat suotuisat, on juosta paljain jaloin muutama maili märällä pinnalla (esimerkiksi sateisella kadulla tai matalalla vedellä rannalla). Muistan, kuinka juoksin maratonin sateen aikana, ja parin kilometrin jälkeen jalkapohjani olivat loistavan puhtaat.

2. Pudota vesilätäkköön. Jos lähelläsi on vesiputki, vesilätäkkö tai kosteaa nurmikkoa ennen kuin astut sisään, hyödynnä tilaisuus. Seiso lätäkössä ja kastella jalat. Muista nostaa jalkaasi vuorotellen, jotta vesi pääsee jalkapohjiin ja pesee ne kevyesti. Toivottavasti lätäkkö on suhteellisen puhtaalla kovalla pinnalla, kuten betonilla, asfaltilla tai muulla kovalla pinnalla.

3. Varaudu suihkuun. Jos kotonasi on suihku aivan eteisen vieressä ennen maton astumista, se on ihanteellista. Aina paljain jaloin ulkona ollessasi, suuntaa suoraan kylpyhuoneeseen ja pese jalat heti. Meillä on kylpyhuone suoraan eteisen vieressä, ja se tekee elämästämme huomattavasti helpompaa.

4. Hiero jalat oikein. Suurin ongelma suihkussa on, että suihkukaappi on muovia, ei posliinia. Muoviset kylpyammeet ja suihkukaapit, joihin lika voi helposti jäädä kiinni, jos jalkapohjan kiertää ja hieroo likaa, vaativat hieman erityistä huomiota. Samat tekniikat toimivat kuitenkin myös posliinissa tai keraamisessa suihkukaapissa. -Pidä suihkussa tai kylpyammeessa pesusieni, jossa on hankaavaa pintaa. Tämä toimii myös saippuan pidikkeenä, ja joka suihkun jälkeen saippuapala liottaa sientä, pitäen sen kosteana.

• Käytä kylpyhuonetta ennen astumista, ja astu varovasti, ettei jalka liu'u tai pyöri.

5. Pese talo paljain jaloin. Toinen tapa puhdistaa jalat on siivotessa. Siivoa kylpyhuone, moppaile lattiat ja höyrypese matot paljain jaloin. Sen lisäksi meidän kaikkien pitäisi tehdä osuutemme talon siistimisessä, jotta ei tulisi turhia väittelyjä siitä, että paljain jaloin oleminen tekee kodista likaisen, ainakaan perheenjäsenten ja vierailijoiden mielestä.

6. Ole parempi kylpyjä. Meidän pitäisi hoitaa henkilökohtaista hygieniaamme hyvin, suihkussa tai kylvyssä usein. Paljain jaloin juoksijat haisevat paremmin kuin melkein kukaan, joka käyttää kenkiä – ja tämä ei ole lainkaan vaikeaa, kun miettii kuinka pahasti kengät usein haisevat!

Jalkapohjien hoitaminen vaatii huolellisuutta ja säännöllisyyttä, mutta tärkeintä on muistaa, että puhtaat jalat eivät tarkoita pelkästään ulkoista siisteyttä, vaan myös jalkaterveyttä ja hyvinvointia. Tämä on osa paljain jaloin juoksemisen kulttuuria, jossa koko kehon, ei vain jalkojen, tulisi voida hyvin ja toimia luonnollisesti.

Miten välttää B.R.E.S. ja nauttia paljasjalkajuoksun eduista?

Paljasjalkajuoksu on monille juoksijoille kiehtova ja houkutteleva kokemus, joka tarjoaa mahdollisuuden palata luonnollisempiin liikeratoihin ja parantaa juoksutekniikkaa. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että tämä siirtyminen ei ole vailla haasteita, ja erityisesti aloittelijat voivat kohdata vakavia ongelmia, kuten B.R.E.S.-syndrooman (Barefoot Running Exuberance Syndrome), joka syntyy liian innokkaasta ja nopeasta aloituksesta.

B.R.E.S. voi olla erittäin tuskallinen kokemus, ja siihen liittyy kuvauksia, jotka herättävät ahdistusta, kuten "tuhannet neulat neulovat pohjetta" tai "lihaskivut, kuin ne olisivat irrotettu kimmokkeilla sääriluista". Bill Giffordin kirjoittamassa artikkelissa vuodelta 2010 kuvataan päivää paljasjalkajuoksun jälkeen: "Heräsin tunteeseen, kuin joku olisi ajanut kuusituumaiset naulat pohjelihaksiini". Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka tuskallinen kokemus voi olla, jos siirtymistä paljasjalkajuoksuun ei lähestytä oikealla tavalla.

Monet juoksijat, jotka ovat pitkään käyttäneet juoksukenkiä, ajattelevat, että heidän ei tarvitse opetella mitään uutta siirtyessään paljasjalkajuoksuun. He luulevat, että voivat heti siirtyä vanhaan juoksurytmiinsä, mutta tämä on virheellinen lähestymistapa. Paljasjalkajuoksu on niin erilainen kokemus verrattuna tavalliseen juoksuun, että se käytännössä on uusi urheilulaji. Ensimmäiset askeleet voivat tuntua innostavilta ja jopa huumaavilta, mutta jos juoksija ei hallitse tekniikkaa ja ei malta aloittaa rauhallisesti, seuraavat päivät voivat olla täynnä kipua ja turhautumista.

B.R.E.S.-syndrooma liittyy pääasiassa biomekaniikkaan ja siihen, miten keho on sopeutunut juoksemiseen kengillä. Juoksukengät, joissa on korotettu kantapää ja pehmustettu pohja, pakottavat juoksijan astumaan kantapäälle. Tällainen askellustekniikka ei ole luonnollinen, ja se voi aiheuttaa lihaskireyksiä ja muita ongelmia, kun siirrytään paljasjalkajuoksuun. Paljasjalkajuoksussa jalka osuu maahan aivan eri tavalla, ja tämä vaatii kehon sopeutumista täysin uudella tavalla.

Tärkeää on ymmärtää, että paljasjalkajuoksussa ei ole kyse vain jalkapohjien vahvistamisesta. Kyllä, aluksi jalat voivat tuntua heikoilta ja arilta, mutta tämä ei ole suurin haaste. Ongelma piilee siinä, että juoksijan lihakset ja nivelet eivät ole tottuneet uuteen liikerataan, joka paljasjalkajuoksu tuo mukanaan. Tämä voi johtaa siihen, että pohjelihakset, akillesjänteet ja nilkat joutuvat tekemään paljon enemmän työtä, mikä voi aiheuttaa lihaskipuja ja jopa vammautumisia.

Juoksijan on siis tärkeää valmistautua muutokseen henkisesti ja fyysisesti. Aloita maltillisesti ja kuuntele kehoasi. Jos tunnet kipua tai epämukavuutta, se on merkki siitä, että sinun on hidastettava tahtia. Tämä voi olla vaikeaa erityisesti kokeneille juoksijoille, jotka ovat tottuneet juoksemaan suurempia matkoja kengillä. Jos ei malta ottaa rauhallisesti, voi helposti päästä tilanteeseen, jossa kipu on niin voimakasta, että se estää juoksemisen kokonaan.

Tämä ilmiö, jota usein kutsutaan "B.R.E.S.-syndroomaksi", on itse asiassa varsin yleinen erityisesti uusien paljasjalkajuoksijoiden keskuudessa. Juoksija voi aluksi nauttia paljasjalkajuoksun tuomasta vapauden tunteesta, mutta jos keho ei ole valmistautunut siirtymään uuteen juoksutekniikkaan, se voi johtaa lihaskipuihin ja jopa pitkäkestoisiin vammoihin. Kuten eteläafrikkalainen liikuntatieteilijä Ross Tucker on todennut, jopa 30 prosenttia uusista paljasjalkajuoksijoista kokee vammatauon, joka voi pakottaa heidät palaamaan takaisin kenkiin tai lopettamaan juoksemisen kokonaan.

Kun siirryt paljasjalkajuoksuun, älä unohda, että tämä on prosessi, joka vaatii aikaa. Voit esimerkiksi aloittaa juoksemisen vain muutaman sadan metrin pituisilla matkoilla ja edetä vähitellen. On tärkeää keskittyä oikeaan tekniikkaan, joka sisältää kehon rentouttamisen, jalkapohjan tuntuman parantamisen ja oikean iskunvaimennuksen. Jos huomaat, että jalat eivät kestä kovia alustoja, kuten kiviä tai asfalttia, kannattaa valita pehmeämmät pinnat ja edetä asteittain.

Miten paljasjalkajuoksu muuttuu elämääsi ja miksi siihen ei ole paluuta

Paljasjalkajuoksu on mullistanut monen juoksijan elämän. Ennen kuin aloin juosta paljain jaloin, olin perinteinen kisaaja – 5 km tai 10 km joka viikonloppu kolmenkymmenenviiden vuoden ajan. Juoksin kilpailuja, jännitin aikarajoja ja koitin aina parantaa omia tuloksiani. Mutta paljasjalkajuoksu muutti kaiken.

Aloittaessani paljasjalkajuoksun olin hidas ja haparoin, mutta ajan myötä vauhtini parani huomaamatta. En koskaan kellottanut itseäni, eikä se enää ollut tärkeää. Minun mielenkiintoni siirtyi nauttimiseen ja fiilistelyyn, ei nopeuteen. Juoksu paljain jaloin tuntui kevyemmältä, ja henkinen vireystilani parani. Se on kuin olisit juossut saappaat jalassa ja saapunut sitten lämpimään rantahiekkaan, joka tuntuu auringonpaisteessa kuin ikuisuus. Juokseminen paljain jaloin on melkein kuin reflexologian hoitoa – aisteja herättävää ja stimuloivaa.

Kun verrataan kenkäjuoksua paljasjalkajuoksuun, ero on valtava. Kenkäjuoksussa jalkasi ovat koko ajan iskujen ja paineen alla, mutta paljasjalkajuoksussa liike on sulavampaa, ja jalkapohja tuntuu lähes vaivattomalta. Se tunne, joka syntyy, on rentouttava ja luonnollinen. Juoksemisesta tulee nautinto, ei taakaksi.

Alkuvaiheessa paljasjalkajuoksu oli tuskallista. Koko ajan pelkäsin, että jalkani loukkaantuvat, mutta jatkuva harjoittelu ja kehon sopeutuminen auttoivat. Pieniä vammoja tuli matkan varrella, mutta ne parantuivat nopeasti, sillä jalat vahvistuivat koko ajan. Olin aluksi yrittänyt juosta kuin pikajuoksija, mutta sen sijaan, että olisin juossut varpaillani, kuten olin oppinut kengillä juostessa, minun täytyi siirtyä tasapainoiseen juoksuasentoon, jossa paino jakautuu koko jalalle.

Paljasjalkajuoksussa on vielä paljon opittavaa. Viimeksi käydessäni New Orleansissa, jäin yllättymään siitä, kuinka eroavaista juoksu kaupungin kaduilla oli verrattuna aiempiin kokemuksiin. Tiesin, että kaupungin ranskassa korttelissa oli paljon rikkinäistä lasia ja muita esteitä, mutta juoksuillani en tuntenut niitä lainkaan. Jalkapohjani olivat niin vahvistuneet, etten tuntenut niitä ollenkaan, vaikka juoksin lasin päällä. Tämä muistutti minua siitä, miten ihmiset ovat kehittyneet juoksemaan pehmeällä maalla, ja kuinka kaupunkiympäristö, vaikka se tuntuukin aluksi haastavalta, ei ole loppujen lopuksi juurikaan este.

Tärkeä havainto paljasjalkajuoksussa on jatkuva kehityksen mahdollisuus. Säännöllinen juoksu avaa uusia näkökulmia omiin juoksutaitoihin. Esimerkiksi aloin hiljalleen huomaamaan, että pystyn juoksemaan lähes äänettömästi. Tämä vaatii muutoksia juoksuasenteessa, esimerkiksi polvien hieman taivuttamista ja kevyempää maahan koskettamista. Juokseminen ei ole enää rymistävää, vaan se on lempeää, tasapainoista ja oikeastaan rentouttavaa.

Tärkeää on myös ymmärtää, että paljasjalkajuoksu ei ole kaikkia varten alussa. Se vaatii kärsivällisyyttä ja sopeutumista. On tärkeää aloittaa maltillisesti, kuunnella kehoa ja ymmärtää, että paljasjalkajuoksun ideologia on erilainen kuin perinteinen juoksu, jossa tavoitteena on vain nopeus ja suorituskyky. Paljasjalkajuoksu on syvempi kokemus, jossa keho ja mieli tulevat yhteen, ja joka lopulta parantaa kokonaisvaltaista hyvinvointia.