Kun olin neljätoista, olin ystäväni luona yötä, kun taloon murtauduttiin. Ystäväni, ymmärrettävästi, pelkäsi ja meni piiloon kaappiin. Itse sen sijaan menin suoraan toimintaan ja juoksin portaikkoon huutaen täyttä kurkkua: "Steve, hae ase!" Vaikka Steveä ei ollut ja asetta ei ollut, ei murtautuja sitä tiennyt. Hän juoksi pelosta suunniltaan suoraan ulos talosta. Tämän kokemuksen jälkeen aloin ajatella, että elämässä tulee aina hetkiä, jolloin joudumme tekemään valinnan. Voimme valita pelon, joka vie meidät asettumaan vähemmän mukautuviin tilanteisiin, antamaan periksi, tulla hyväksikäytetyiksi tai uskomaan, että maailma menee lopullisesti tukkoon. Vai voimme valita toisen tien ja päättää, että maailma on kaunis, kaikki ihmiset ovat uskomattomia ja me olemme yhdessä tässä – me tulemme selviytymään ja kaikki menee hyvin.
Pelkään ei ole usein mitään hyötyä, ei murtautujaa vastaan eikä elämän muissa vaikeissa hetkissä. Tärkeintä on pitää fokusta, keskittyä siihen lopputulokseen, jota haluat saavuttaa, ja pohtia, mitä siihen pääsemiseksi tarvitaan. Täsmälleen tämän ajattelutavan avulla voi joskus pelastaa henkensä.
Ennen kuin muutin pysyvästi New Yorkiin, olin siellä tyttäreni kanssa, jotta hän pääsisi haastatteluun kouluun. Kolmantena päivänä hän sairastui vesirokkoon ja joutui karanteeniin viikoksi. Koska olimme jo kirjautuneet ulos hotellista, mutta meillä oli avaimet uuteen tyhjään asuntoomme, päätin ostaa ilmapatjan, tyynyjä ja lakanoita ja telttailla siellä. Ajattelin, että olisi hyvä ostaa myös televisio, jotta tytär ei tylsistyisi. Mutta kun televisio oli ostettu, iski todellisuus: miten saan sen takaisin kotiin? Nuori mies, joka huomasi, että olin uusi kaupungissa, ehdotti, että ottaisin taksin, ja auttoi minut saamaan television takakonttiin. Matkalla taksissa kuljettaja alkoi yhtäkkiä huutaa: "Aion tappaa itseni! Aion tappaa itseni!" Ja alkoi hakata tuulilasia ja vääntää ratista. Mietin, onko tämä mies masentunut, vai yrittääkö hän pelotella minut niin, että hyppään autosta ja hän vie television mukanaan. Se oli hetki, jolloin en tiennyt, mitä tehdä.
Päätin puhua kuljettajalle ja rauhoittaa häntä. "Mikä on nimesi?" kysyin. "Tony", hän vastasi. "Tony, hengitä syvään. Meillä kaikilla on huonoja päiviä. Kerro minulle, mitä on meneillään." Seuraavaksi hän huusi, ettei jaksaisi enää, mutta yritin pitää hänet rauhallisena. Lopulta hän myönsi, että oli saanut syytteen asiakkailta huonosta palvelusta ja odotti oikeudenkäyntiä. Puhuin hänelle ymmärtäväisesti ja kerroin, että kaikilla on vaikeuksia ja että tämäkin menisi ohi. Puhuimme pitkään, ja vaikka tilanne oli epämiellyttävä, onnistuin pitämään tunnelman hallinnassa ja sain hänet rauhoittumaan.
Tämä tilanne oli todella äärimmäinen, mutta opetti minulle paljon pelon käsittelystä. Tärkeintä oli, etten antanut pelon hallita minua. Sen sijaan otin aikaa miettiä, kuinka reagoisin, visualisoin tilanteen hallinnan ja toimisin sen mukaan. Jos olisin jäänyt murehtimaan sitä, mitä pelkäsin, olisin jäänyt jumittamaan. Ei olisi ollut mitään järkeä jäädä murehtimaan menneitä epäonnistumisia tai mahdollisia uhkia. On parempi keskittyä mahdollisuuksiin ja toimia niiden mukaan. Jos elämän aikana ei hyväksy virheitä ja epäonnistumisia osaksi prosessia, ei pysty koskaan liikkumaan eteenpäin.
Tätä asennetta olen käyttänyt kaikilla elämänalueilla, ei vain työelämässä. Meillä kaikilla on ollut huonoja kokemuksia, epäonnistumisia ja pettymyksiä, mutta jos niihin takertuu liikaa, jää vaille niitä mahdollisuuksia, jotka voivat tuoda elämään enemmän onnistumisia. Elämän energia on valittavissa. Koko elämänasenne onkin valinta – voit valita pelon ja ahdistuksen tai keskittyä siihen, mikä voi mennä hyvin. Jos on kasvanut ympäristössä, jossa epämiellyttävät tunteet ovat arkipäivää, oppii väistämättä etsimään keinoja lievittää jännitystä ja muuttaa tunnelmaa. Tämä on taito, jota voi käyttää myös stressaavissa ja haastavissa tilanteissa.
Tärkeintä on uskoa siihen, että kaikessa on mahdollista nähdä myös valo puoli. Jos annat itsellesi luvan keskittyä siihen, mikä menee oikein, se voi muuttaa sekä ajatteluasi että toimintaasi.
Miten menestykseni syntyi ja miksi jokaisella liikkeellä on merkitystä?
Viekkaus ja päättäväisyys kulkevat usein käsi kädessä menestyksen kanssa. On hetkiä, jolloin saattaa epäillä toisten aitoa luonteenlaatuja. Muistan, kuinka vuosia sitten olin varma, että Vickey Barron ei voinut olla niin mukava kuin hän antoi ymmärtää. Mietin, oliko hänen ystävällisyytensä keinotekoista. Ajan myötä huomasin olleeni täysin väärässä. Vuosien kuluessa tämä ala oli tehnyt minusta kyynisen ja epäilevän. Olin epäluuloinen kaikkia kohtaan. Vickey on kuitenkin aivan toista maata: hänen viehätyksensä on tarttuvaa, eikä se ole mitään esitystä—se on hänen aito luonteensa. Onko hän kova? Ehdottomasti! Onko hän huippuammattilainen? Kyllä. Onko hän täydellinen? Hän itse myöntäisi sen, mikä tekee hänestä entistäkin viehättävämmän. Hänen kirjassaan Every Move Matters hän jakaa vuosien aikana oppimansa, tarjoten käytännön neuvoja, tosielämän esimerkkejä ja syvällisiä havaintoja. Kirjan sivuilla lukija saa oivalluksia siitä, kuinka esittää oikeita kysymyksiä, löytää uusia näkökulmia ja saavuttaa menestystä kaikilla elämän osa-alueilla. Itsevarmuus, osaaminen ja ystävällisyys ilman ylimielisyyttä ovat todella viehättäviä piirteitä—ja juuri ne tekevät Vickeystä niin pidetyn. Mutta älkää antako hänen miellyttävän ulkokuorensa pettää teitä: hän on taitava neuvottelija ja terävä strategisti. Hänen miellyttävä ulkoinen olemuksensa peittää alleen oivaltavan älyn ja todellisen vahvuuden.
Menestyksessä ei ole kyse pelkästään suurista päätöksistä, joita teemme, vaan myös pienistä valinnoista, jotka tekevät meistä sen, mitä olemme. Vickey neuvoo, että seuraamalla hänen ohjeitaan voi tulla tehokkaammaksi johtajaksi, paremmaksi päätöksentekijäksi ja myönteisemmäksi muutoksen voimaksi. On tärkeää muistaa, että ihmissuhteet, joita rakennamme matkan varrella, ovat menestyksen suola. Vickey on todiste siitä, kuinka tärkeää on olla valmis kohtaamaan haasteet ja ottamaan riskejä, mutta samalla huolehtia siitä, että oma polku pysyy autenttisena.
Kirja ei tarjoa vain teoreettista viisautta, vaan se rohkaisee myös toimintaan—antaa välineitä, joilla jokainen voi parantaa omaa elämäänsä ja työelämäänsä. Se avaa näkymiä siihen, miten pieniäkin tekoja ja valintoja voi käyttää omaksi eduksi, ja miksi pienilläkin askelilla voi olla suuria vaikutuksia pitkällä aikavälillä. Suuri osa menestystä syntyy siitä, kuinka kykenemme käsittelemään epäonnistumisia ja hylkäämisiä, sillä ne ovat väistämättömiä osia matkallamme kohti parempaa tulevaisuutta. Tämä on myös keskeinen oppitunti, jonka Vickey jakaa—että on tärkeää olla armollinen itselleen ja pitää kiinni rohkeudesta jatkaa eteenpäin, vaikka maailma tuntuu kaatuvan päälle.
Tässä ei ole kyse vain yksilön menestyksestä, vaan siitä, kuinka jokaisen liikkeemme, tekomme ja asenteemme voimme vaikuttaa laajemmin ympäröivään maailmaan. Se, kuinka kohtelemme toisia ihmisiä ja kuinka käytämme omaa voimaamme, määrittelee pitkälti sen, millaista jälkeä jätämme maailmaan. Vickey korostaa tätä omassa elämässään—hän ei vain ajattele itsensä kautta, vaan hän näkee laajemmin, kuinka hänen teot vaikuttavat muihin ja miten ne voivat inspiroida muita muutokseen.
Vickey Barron korostaa usein, että menestys ei ole ainoastaan lopputulos, vaan se on myös matka, jota kuljemme. Se on kyky pysähtyä ja tarkastella itseämme kriittisesti, ymmärtää omat vahvuutemme ja heikkoutemme, ja kehittää niitä jatkuvasti. Hänen elämänsä ja työnsä tarjoavat loistavan esimerkin siitä, miten voimme käyttää omia vahvuuksiamme sekä oppia niistä asioista, jotka aluksi saattavat tuntua heikkouksilta. Hänen viestinsä on selvä: menestys ei synny sattumalta. Se on tulosta omistautumisesta, päättäväisyydestä, ja kyvystä nähdä mahdollisuudet silloin, kun muut näkevät vain esteitä.
Tässä ajassa, jossa maailma muuttuu nopeasti, on tärkeää osata muuntautua ja säilyttää rohkeus kohdata haasteet—olipa kyseessä sitten työelämän myrskyt tai henkilökohtaiset vaikeudet. Vickey ei väitä, että tämä on helppoa. Mutta hän uskoo, että jokainen voi löytää oman tapansa tulla paremmaksi, jos vain uskoo itseensä ja on valmis tekemään työtä sen eteen. Tämä ei ole vain itsensä kehittämistä, vaan myös sitä, kuinka pystymme yhdessä luomaan paremman tulevaisuuden, jossa jokainen liike, valinta ja teko on tärkeä.
Miten pyytää sitä, mitä haluat, ja saada sen ilman pelkoa?
Monet meistä pelkäävät hylkäystä. He pelkäävät saada kuulla sanan "ei". Se on luonnollista, sillä pelko estää meitä tekemästä asioita, jotka voisivat johtaa meitä lähemmäs tavoitteitamme. Kuitenkin, jos et koskaan pyydä sitä, mitä haluat, et myöskään saa sitä. Tärkeintä on ymmärtää, että vaikka ei olisi maailmanloppu kuulla "ei", on aina mahdollista, että joku sanoo kyllä, jos esität kysymyksesi oikealla tavalla.
Ensimmäinen esimerkki, joka tulee mieleeni, on yksinkertainen tilanne, jossa olin ostamassa laattaa uuteen kotiini. Laatan hinta oli minulle liian korkea, mutta tiesin, että jos en pyytäisi alennusta, en voisi ostaa sitä. Menin siis rohkeasti myymälään ja kysyin, voisivatko he tarjota laattaa alennettuun hintaan. Myyjä ja varastonhoitaja hymyilivät, mikä tuntui lupaavalta. Kerroin heille, että olin juuri ostanut ensimmäisen taloni ja etten tiennyt, miten olin saanut lainan pankista, mutta tarvitsin juuri tämän laatan. Pyysin heitä alentamaan hintaa hieman. Aluksi he kieltäytyivät, mutta en antanut periksi. Pyysin heitä vielä kerran harkitsemaan, ja lopulta he myönsivät minulle 20 prosentin alennuksen. Mikään ei ollut muuttunut sen jälkeen, kun he sanoivat ei. Itse asiassa kaikki oli muuttunut, koska en antanut periksi ja pidin kiinni toivosta.
Se, että pyysin ja olin valmis jatkamaan yrittämistä, teki mahdolliseksi sen, että sain haluamani hinnan. Jos olisin antanut periksi ensimmäisen kieltäytymisen jälkeen, en olisi koskaan saanut laattaa. Sama periaate pätee moniin elämän muihin alueisiin. Jos et pyydä, et saa. Jos et ole valmis kuulemaan "ei", et voi saavuttaa "kyllä".
Tämä ei ole vain kaupankäyntiä, vaan myös elämän asenne. Kun unelmasi tuntuvat liian suurilta, etkä tiedä, miten ne saavutat, on tärkeää uskoa siihen, että oikea tilaisuus voi tulla, jos jatkat yrittämistä. Esimerkiksi, kun löysin ihanan talon, joka oli ylittänyt budjettini, en antanut periksi. Tiedostin, että talon omistaja, vanhempi mies, oli halukas tekemään kaupan, mutta en voinut tarjota pyytämää hintaa. Niinpä lähestyin häntä rehellisesti ja kerroin, kuinka paljon pidin talosta. Pyysin, että hän keksisi meille molemmille paremman ratkaisun. Hän päätti kantaa koko lainan itse ja tarjota minulle 3 prosentin korolla, vaikka lainan korko oli yli 14 prosenttia. En olisi saanut tätä tilaisuutta, jos olisin antanut ensimmäisen ei:n estää minua.
Tärkeää on myös ymmärtää, että usein ihmiset haluavat auttaa. He haluavat tehdä hyviä asioita, mutta heidän täytyy tuntea, että heillä on mahdollisuus auttaa. Jos annat heille mahdollisuuden osallistua, he voivat tuntea olonsa hyväksi. Tämä on tärkeä osa sitä, miksi pyytäminen toimii. Kun esität kysymyksen oikein ja annat toiselle osapuolelle mahdollisuuden olla sankari, tilanne voi muuttua win-win-tilanteeksi.
Kaikkein tärkeintä on se, että sinulla on rohkeutta pyytää ja et pelkää kuulla ei. Ei ole mitään hävittävää, ja usein se ei ole henkilökohtaista. Jos et saa haluamaasi, voit aina kokeilla uudelleen tai etsiä toista tapaa saavuttaa tavoitteesi. Kuten ystäväni Gayle sanoo, tämä on "se asia, jonka sinä teet" – se on kyky esittää kysymyksiä ja pyytää niin, että toinen osapuoli haluaa sanoa kyllä. Jos osaat tehdä sen, saat enemmän kuin uskoisit.

Deutsch
Francais
Nederlands
Svenska
Norsk
Dansk
Suomi
Espanol
Italiano
Portugues
Magyar
Polski
Cestina
Русский